Lue keskustelun säännöt.
Jos on seurustellut puolitoista vuotta, mutta mies ei esittele vanhemmilleen tai sisaruksilleen, pitäisikö erota?
10.05.2020 |
Kts. otsikko. On tarjonnut avaimensakin pyytämättä jo puolen vuoden seurustelun jälkeen ja avoin elämästään (tiedän tyyliin aina missä hän on). Ja pitää yhteyttä sukuunsa (tosin pintapuolisesti, eivät puhu ilmeisesti mitään kovin syvällisiä). Mutta ei ole ilmeisesti kertonut, että seurustelee (luulen kyllä, että osa niistä täytyy jo arvata), eikä esitellyt meitä toisillemme. Ollaan kuitenkin tavattu jo kaksi vuotta sitten ja oltu yhdessä puolitoista. Ja hän haluaisi jo asua yhdessäkin, yms. Muuten kaikki hyvin, mutta tämä yksi asia vain häiritsee. Miten hän kuvittelee että se tapahtuu? Törmätään joskus sattumalta ja hän esittelee minut "kaverinaan"? Hän joutuu sairaalaan ja törmätään siellä? Muutetaan yhteen ja postilaatikossa onkin vieressä toinen, vieras nimi? LOL! En ymmärrä miesten ajatustenjuoksua. Tuntuu kuin hän haluaisi, että se maagisesti jotenkin vain "tapahtuisi", ilman että hänen täytyisi tehdä asialle mitään. Muutenkin hän on vähän sellainen kunnianhimoton tyyppi. Ei olisi halunnut alun perin naimisiin eikä lapsiakaan (!) ellen olisi sanonut, että sorry, minä aion kyllä mennä naimisiin : D toivon mukaan sinun kanssasi, mutta that's up to you. : D
Mutta siis anyway, takaisin itse asiaan. Onko muilla kokemuksia, että kaikki muuten hyvin, mutta ei esittele suvulleen? Miksi ei? Ja miksi ei selitä miksei? Miten puhua asiasta? Miten asiat voi edetä sitten? Ei kai mitenkään? Pitäisikö erota?
Kommentit (97)
Voi olla että sinun esittely suvulle on vaikeaa koska miehesi ei ole enää läheinen omien sukulaistensa kanssa? Miehen vanhemmat, jos ovat vielä elossa, ovat jo todella vanhoja ja muut sukulaiset ovat jo ehkä päässeet etääntymään. Tämä ihan vain oman kokemukseni perusteella, näin keski-ikäisenä kontaktit sisaruksiin ja kaukaisempiin sukulaisiin on vähentynyt aika minimiin. On tietytsti hassua että miehesi ei halua esitellä sinua edes vanhemmilleen, luulisi että olisivat iloisia että vanhapoika on vihdoin saanut itselleen naisen. Esittelyllä vanhemmille on myös aika kiire, jos nyt aikomuksia siihen ylipäätään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia syitä, esim.
Sitoutumiskammo, tavallaan haluaa olla yhdessä mutta esittely suvulle sulkisi ns. ovet muihin mahdollisuuksiin. Epävarmuus
Ei halua olla yksin mutta ei rakastunut
Vaikeat välit omiin vanhempiin. Tämä oli syynä siihen että appini esitteli anopin vanhemmilleen vasta kun heidän vauva syntyi. Esittelyssä samalla miniä ja lapsenlapsi!
Tykkää sinusta mutta haluaa edtä omaa tahtiaan ilman painostusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kannattaa laihduttaa niin kehtaa esitellä
ei ole ongelma. olen 183 ja painan noin 70 kg. : D
- ap
Siinähän se syy tuli, mies häpeää tuollaista epänaisellista hongankolistajaa.
mikäs manletti siellä katkeruuttaan purkaa?
Kyse on ihmisistä, joita et ole koskaan tavannut ja jotka miesystäväsi taas on tuntenut koko elämänsä. Jos et tässä asiassa pysty luottamaan miehen harkintakykyyn, miten pystyisit luottamaan missään muussakaan asiassa? En näe teillä oikein tulevaisuutta, jos jo nyt uskot tietäväsi asiat paremmin kuin miesystäväsi, joka sentään tuntee nämä ihmiset.
Kuinka pitkä miesystäväsi on, ihan ohis, mutta toisena pitkänä naisena olen aina kiinnostunut tästä asiasta. Oma mies on minua 2 senttiä lyhyempi, ja tuntuu, että olemme outo poikkeus. Itse olen 185 pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotatko miehen suvun hyväksyntää suhteellenne?
Siis sekin on tässä yhtenä pointtina: Nimenomaan en. En odota mitään avosylin olevaa vastaanottoa. Mutta se riski täytyy kuitenkin ottaa. Ei asioita voi jättää niin, että vaan ei tee mitään.
Esittely ja vuorovaikutus täytyy olla. Siitä eteenpäin asia on sitten minun ongelmani ja minun ja hänen sukunsa, miten toimitaan.
Sekin on yksi, että olen yrittänyt sanoa, että minä hoidan sitten kyllä tutustumisen heihin. Että ei mieheni täydy ottaa siitä vastuuta.
Ja lopulta he kyllä tulevat hyväksymään minut. Siinä ei kuule tule olemaan vaihtoehtoja. : D
Mitä jos et itse hyväksy heitä?
No, tämä on mahdollista myös. Mutta sekin on sitten edelleen riski, joka vain on otettava. Mitään ei elämässä saa, ellei edes yritä.
Ja jotenkin uskon, että tämä vaihtoehto ei tule kyseeseen. Olen ollut tekemisissä, tuntenut ja ollut ystäviä monenlaisten ihmisten kanssa elämäni aikana, ja luulen kyllä selviytyväni heistäkin. Minulla on tapana saada asiat aina järjestymään. : P
Miksi? Itse olen huomannut että olen pitkään pitänyt lähipiirissäni ihmisiä, jotka eivät tuo elämääni mitään positiivista. Voi toki olla että nuo miehesi sukulaiset toisivat, mutta jos eivät, niin en oikein ymmärrä miksi pitäisi hirveästi yrittää ystävystyä.
Luulen, että tässä on nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin. Siis eihän meidän tarvitse sellaisella tavalla "sydänystävystyä". Mutta kyllä heidän nyt täytyy tietää, tunnistaa, tunnustaa ja huomioida läsnäoloni suvussa. Minä olen tullut jäädäkseni, ja mitä pikemmin he sen ymmärtävät, sitä parempi - heille.
Mitä se sinun jäämiseesi vaikuttaa ymmärtävätkö tai eivät? Mitä sinä siis tarkalleen ottaen olet vailla tuosta miehesi suvusta? Ymmärrän ehkä että miehesi himmailee tuota asiaa jos sinulla on noin kovat odotukset, että tulee läheinen suurperhe ja sinä siellä sitten uutena räväkkänä miniänä laitat asioita tapahtumaan ja ihmisiä lähentymään keskenään. Tosi monella suomalaisella on sukuunsa sellaiset ihan kivan haaleat välit, että varttitunnin kahvit korpulla silloin tällöin ja ristiäiset ja rippijuhlat muutaman vuoden välein vähän väkipakolla. Odotat jotain omituista tiivistä sukulaisuutta, joka ei edes ole mitenkään kovin tyypillistä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ihmisistä, joita et ole koskaan tavannut ja jotka miesystäväsi taas on tuntenut koko elämänsä. Jos et tässä asiassa pysty luottamaan miehen harkintakykyyn, miten pystyisit luottamaan missään muussakaan asiassa? En näe teillä oikein tulevaisuutta, jos jo nyt uskot tietäväsi asiat paremmin kuin miesystäväsi, joka sentään tuntee nämä ihmiset.
Ei se pystykkään. Johan se on kerrottu että mies menee naimisiin ja hankkii lapsia sitten kun ap niin sanoo. Ja hän on sellainen täti että päättää asioista ja laittaa tapahtumaan ja ja ja. Mies vaikuttaa olevan aika statisti tässä perheessä. Ap on pääosassa, kuiskaajana, ohjaajana ja todennäköisesti tekee stuntitkin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
48-vuotias mies on jo ties monennella kierroksella parisuhteissaan. On ihan normaalia, ettei sen ikäisenä esitellä kumppaneita suvulle.
Nuoruuden yli 20-vuotisessa liiitossa, johon mun lapset syntyivät, tällainen "sukuun liittyminen" oli normaalia. Myöhemmällä iällä solmituissa liitoissa, johon perheenlisäystä ei edes hankita eikä välttämättä edes muuteta yhteen, puolison esittely suvulle ei ole kovin yleistä.
Wrong again. Olen hänen ensimmäinen kunnollinen parisuhteensa. Tämä juuri on se syy, miksi esittely on kuulemma niin vaikeaa.
Onko sinulla ollut monta aiempaa seurustelusuhdetta? Ehkä mies ei siksi luota siihen että suhteenne kestäisi todennäköisesti pidempään eikä siksi sitä halua "kirkossa kuulutella".
Vierailija kirjoitti:
Sanoinkin hänelle, että kertoisi *edes* sen, että on ylipäätään yhdessä *jonkun* kanssa (vaikkapa henkilön X). Ajatelkaa, jos nyt hänelle tapahtuisi vaikka jotain, ja törmättäisiin vaikkapa sairaalassa. Miten noloa se olisi hänen suvulleen, kun eivät olisi tienneet minusta mitään?
- ap
Teillä on jonkin verran ikäeroa, mikä ei tuossa nyt muuten ole mikään ongelma, mutta voi nostaa miehen kynnystä esitellä nuorikkonsa omalle äidilleen. Tai ehkä äiti on sellainen, jonka mielestä maailmassa ei voi olla yhtään naista, joka olisi riittävän hyvä hänen pojalleen? Ei voi tietää.
Mutta tuon lainaamani pätkän otin kertoakseni, että minulla oli velipuoli jonka naisystävästä eivät muut tienneet. Hän kuoli yllättäen 56-vuotiaana ja hänen sisarensa järjestivät hautajaiset. Vasta hautajaisten jälkeen oli lehdessä hänen kuolinilmoituksensa ja tämä nainen soitti äidilleni, jolla oli sama (harvinainen) sukunimi kuin edesmenneellä velipuolellani. Hän pääsi edes juttelemaan äitini kanssa joka osasi kertoa mitä oli tapahtunut. Mutta niin surullista, ettei tiennyt aiemmin, että olisi voinut edes tulla hautajaisiin :-(
Mieti ap mitä tuollainen tarkottaisi teidän kohdalla. Jos mies kuolee yksin kotonaan sairauskohtaukseen (kuten velipuoleni), saisitko koskaan tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole tavannut miehen äitiä tai muita sukulaisia. He kyllä tietävät minusta. Asumme saman katon alla ja yhdessä oltu puolitoista vuotta. Olemme jo yli neljäkymmentä. Miehen lapset olen tavannut useastikin.
Aluksi asia häiritsi, mutta ei enää. Mies itsekin enemmän soittelee äidilleen kuin tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että tässä on nyt mennyt puurot ja vellit sekaisin. Siis eihän meidän tarvitse sellaisella tavalla "sydänystävystyä". Mutta kyllä heidän nyt täytyy tietää, tunnistaa, tunnustaa ja huomioida läsnäoloni suvussa. Minä olen tullut jäädäkseni, ja mitä pikemmin he sen ymmärtävät, sitä parempi - heille.
Vasta avioliiton myötä tullaan osaksi sukua, jos silloinkaan. Sinä olet siitä vielä kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen "seurustellut" mieheni kanssa 7 vuotta enkä ole tavannut hänen sisaruksiaan ja isän olen tavannut varmaan yhden käden sormilla laskettavan määrän (äiti kuollut miehen nuoruudessa). Eipä mieheni ole perheensä kanssa hirveästi tekemisissä, soittelee muutaman kerran vuodessa ehkä jos sitäkään. Itse taas olen päivittäin sisarusteni kanssa jutuissa viestein ja puheluin, äitinikin kanssa soitellaan vähintään viikoittain ja mieheni on paljonkin tekemisissä minun perheeni kanssa. Meillä on täysin vastakkainen suhtauminen perheisiimme (ja sukuihimme) ja se on ihan ok, miksi tällaisessa kysymyksessä olisi edes mitään yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. Sanoisin ap:lle että melko naurettavaa pohtia eroa koska et ole tavannut miehen perhettä, mutta kirjoitusasusta päätellen kyseessä on varmaan melko nuori henkilö.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole tavannut miehen äitiä tai muita sukulaisia. He kyllä tietävät minusta. Asumme saman katon alla ja yhdessä oltu puolitoista vuotta. Olemme jo yli neljäkymmentä. Miehen lapset olen tavannut useastikin.
Aluksi asia häiritsi, mutta ei enää. Mies itsekin enemmän soittelee äidilleen kuin tapaa.
Voi hyvin olla, ettei miehen äidillä ja muillakaan sukulaisilla ole mitään mielenkiintoa tutustua sinuun. Oma veljeni erosi vaimostaan pitkän liiton jälkeen. Tunsin kälyn 18 vuoden ajalta, ensimmäiset lapset saatiin melkein samaan aikaan ja oltiin silloin paljon yhteyksissä, mukava ja ihana ihminen johon ehdin kiintyä ja tutustua hyvin. Veljeni erosi todella rumasti ja lähti jonkun nuoremman naisen matkaan. Olen vieläpä nähnyt miten törkeästi tämä uusi naikkonen on viestitellyt ex-kälylleni. Ei ole vähäisintäkään mielenkiintoa tutustua tähän hakkaraan enkä veljeenkään ole pitänyt yhteyttä tämän jälkeen, nyt kahteen vuoteen. Aiemminkin yhteyttä pidettiin lähinnä lasten vuoksi, mutta he ovat jo teinejä ja voin pitää heihin yhteyttä suoraan, kuten myös ex-kälyyn.
En nyt tiedä minkälainen kuvio teillä on miehen avioeron takana. Mutta jo se, että on vuosikaudet tutustunut ja panostanut johonkin ihmissuhteeseen voi tehdä sen, ettei jaksa aloittaa sitä rumbaa alusta. Vielä jos tuo miniä on ollut suvun puolesta tykätty tai jopa rakas, sitä suuremmalla syyllä se uusi nainen ei jaksa kiinnostaa. Tai vähintäänkin vaaditaan muutama vuosi aikaa, että päästään yli siitä menetyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, luotatko noin ylipäätään tähän mieheen?
Jos luotat, anna asian olla.
Jos taas sinulla on muitakin kummallisia tunteita tai mietteitä miehen puuhista/kertomista asioista, niin mieti miksi. Mitä mies jättää kertomatta tai peittelee?
Voitko ihan suoraan ottaa asian puheeksi, että miksi et saa tavata miehen perhettä, jos sitä kovasti toivot ja se on sinulle tärkeää? Jos et voi ottaa asiaa puheeksi, miksi et?
Ap ei kyllä vaikuta ihan aidolta, joka toinen kappale päättyy "lol" :D Ja lisäksi hän on hävinnytkin jo.
Oletko _ihan_ varma että olet miehen eka kunnon parisuhde? Alkaako hänen nimensä K:lla?
Jos alkaa, niin tuohon käytökseen voi olla monia syitä.