Jos on seurustellut puolitoista vuotta, mutta mies ei esittele vanhemmilleen tai sisaruksilleen, pitäisikö erota?

Oletko itse esitellyt hänet suvullesi?

Itse en aio esitellä ketään suvulleni jos joku vielä tulee. Eivät hyväksy eroani, eivätkä hyväksy ketään uutta, joten miksi esittelisin ketään.

Suvussa on jotain, mitä hän ehkä häpeää. Tiedän omalta osaltani tunteen, kun meidän huusholli oli kamalan sotkuinen aina ja hävetti aivan kamalasti viedä ekalla kerralla. Toinen puoli se, että jotkut eivät päästä lapsistaan irti, meillä myös tätä ominaisuutta, ja lasten uusien kumppaneiden hyväksyminen on niin vaikeaa, että sen kumppanin vieminen kotiin jännittää. Vika voi siis olla niissä miehen perheenjäsenissä, eikä sinussa. Meillä miehen kanssa oli lopulta molemmilla jännitysmomentit, sillä miehen kotona ei ollut vielä silloin sisäsvessaa (1990) ja isänsä oli alkoholisti; hän puolestaan jännitti näiden asioiden kertomista.

No ehkä hän ajattelee, että se on joko niin, että sinä alat hänen perheensä jäseneksi, siis tiiviisti, tai sitten pysyttelette etäämmällä. Ehkä joku välimuoto on vaikea toteuttaa hänen perheessään? Jotkut suvut kun on todella tiiviisti kanssakäymisessä, ja siinä ei ole naimisissa vain puolisonsa, vaan käytännössä koko suvun kanssa, ja silloin suvun täytyy tietty hyväksyä tämä uusi ihminen täysin. Jos sen sijaan ette ole kovin tiiviisti kanssakäymisessä, on helpompaa. Ehkä miehesi ei oikein näe mitään luontevaa välimuotoratkaisua tuohon

Sukulaiseni ovat yleisesti vaikeita ihmisiä, siis kaikki sedät ja täditkin, ei pelkästään vanhempani. Luultavasti ovat miniäehdokasta kohtaan vaativia ja tunkeilevia. Lisäksi äitini on uskonnollinen, kuuluen erääseen kristilliseen lahkoon, ja rupeaisi helposti pakottamaan miniäehdokkaalle elämänohjeita. Näistä syistä en ole vienyt ketään naista näytille, vaikka pisin suhteeni on ollut 3 vuotta, ja olen 37 vuotias mies.

Sukulaiseni ovat yleisesti vaikeita ihmisiä, siis kaikki sedät ja täditkin, ei pelkästään vanhempani. Luultavasti ovat miniäehdokasta kohtaan vaativia ja tunkeilevia. Lisäksi äitini on uskonnollinen, kuuluen erääseen kristilliseen lahkoon, ja rupeaisi helposti pakottamaan miniäehdokkaalle elämänohjeita. Näistä syistä en ole vienyt ketään naista näytille, vaikka pisin suhteeni on ollut 3 vuotta, ja olen 37 vuotias mies.

Sukulaiseni ovat yleisesti vaikeita ihmisiä, siis kaikki sedät ja täditkin, ei pelkästään vanhempani. Luultavasti ovat miniäehdokasta kohtaan vaativia ja tunkeilevia. Lisäksi äitini on uskonnollinen, kuuluen erääseen kristilliseen lahkoon, ja rupeaisi helposti pakottamaan miniäehdokkaalle elämänohjeita. Näistä syistä en ole vienyt ketään naista näytille, vaikka pisin suhteeni on ollut 3 vuotta, ja olen 37 vuotias mies.

Sukulaiset tietää vain ongelmia. En minäkään esitellyt miesystävääni vanhemmilleni, eikä hän minua omilleen. Aikuisiällä tietää, että se on paljon helpompi ratkaisu. Vanhempani tiesivät kyllä, että minulla oli joku, mutta asiasta ei sen kummemmin juuri puhuttu. Ensimmäisenä äitini tietenkin aikanaan tivasi, että tunsiko hän sen. Kun sanoin, että et, niin mielenkiintokin laantui.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiset tietää vain ongelmia. En minäkään esitellyt miesystävääni vanhemmilleni, eikä hän minua omilleen. Aikuisiällä tietää, että se on paljon helpompi ratkaisu. Vanhempani tiesivät kyllä, että minulla oli joku, mutta asiasta ei sen kummemmin juuri puhuttu. Ensimmäisenä äitini tietenkin aikanaan tivasi, että tunsiko hän sen. Kun sanoin, että et, niin mielenkiintokin laantui.

Asuimme siis vanhempieni kanssa eri paikkakunnalla, eli törmäämiseen oli hyvin pienet mahdollisuudet. Ajatus siitä, että olisin siis jonkun kanssa, jonka äitini tuntisi, kertoo juuri hänen suppesta ja kummallisesta maailman näkemyksestään.

"Ei olisi halunnut alun perin naimisiin eikä lapsiakaan (!) ellen olisi sanonut, että sorry, minä aion kyllä mennä naimisiin : D toivon mukaan sinun kanssasi, mutta that's up to you. : D"

Kuvitteletko että sellaisen kanssa kannattaa mennä naimisiin joka tekee niin vain koska sinä pakotit?

MInkä ikäisiä olette?

Miksi pitää jos ei ole varma siitä, että oletko se oikea puoliso? Ja päätöksesi jättää miehensä on riippuvainen siitä, että esitteleekö hän sinut vanhemmilleen? 

Kyllä sanoisin, että miehen tulee jättää sut rauhaan jo tässä vaiheessa.

Ette edes asu yhdessä? Ja nyt pitäisi olla jo suvulle esiteltynä? 

Miksi minun pitäisi tutustua poikani naisystäviin? Palstan mukaan anopit ovat alinta sakkaa, joten kiitos ei, en halua tutustua potentiaaliseen miniäehdokkaaseen. Haluan pitää oman mukavan elämäni, jossa kukaan ei ole minua määräämässä siksi, että aikanaan menin synnyttämään pojan.

Ehkä hän ei ole vanhempiensa kanssa niin läheisissä väleissä, että he puhuvat mistään henkilökohtaisista asioista, kuten seurustelukumppaneista. Itsekin tapaan vanhempiani pari kertaa vuodessa, ja puhumme lähinnä säästä, tv-ohjelmista, politiikasta jne., mutta ei mistään henkilökohtaisesta. Meillä ei ole ikinä puhuttu seurusteluasioista, omasta terveydestä, miten töissä menee jne. Olen mennyt naimisiinkin puoli vuotta sitten, mutta en ole maininnut asiasta vanhemmilleni.

Kyse ei ole mistään vihanpidosta tms., vaan aika monessa perheessä keskustellaan pintapuolisesti.

En ole tavannut mieheni äitiä, vaikka olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo 4 vuotta. Äitinsä on pahimman luokan alkoholisti (aina kännissä), joten mies kokee ettei ole tarpeellista tavata. Ei ole tainnut edes varsinaisesti kertoa seurustelevansa, mutta joskus jos äitinsä soittaa on nopeasti maininnut, että ei nyt ehdi puhumaan kun on kanssani.

Seurustelu ei ole vielä elämänkumppanina elämistä. Varsinkaan kun ette asu edes saman katon alla.

Näettekö peräti kerran kuussa? 

Minä olen kuin tuo mies. En esittely seurustelukumppaneita ennen kuin tiedän, että on todella vakavaa.

Esittelin miehen vanhemmilleni 1,5 vuoden jälkeen. Puoli vuotta muöhemmin menimme naimisiin.

Odotatko miehen suvun hyväksyntää suhteellenne?

Ei kaikissa lapsuudenpwrheissä ole esittelemistä.

Mum mies ei ole vieläkään tavannut äitiäni