Lue keskustelun säännöt.
Jos on seurustellut puolitoista vuotta, mutta mies ei esittele vanhemmilleen tai sisaruksilleen, pitäisikö erota?
10.05.2020 |
Kts. otsikko. On tarjonnut avaimensakin pyytämättä jo puolen vuoden seurustelun jälkeen ja avoin elämästään (tiedän tyyliin aina missä hän on). Ja pitää yhteyttä sukuunsa (tosin pintapuolisesti, eivät puhu ilmeisesti mitään kovin syvällisiä). Mutta ei ole ilmeisesti kertonut, että seurustelee (luulen kyllä, että osa niistä täytyy jo arvata), eikä esitellyt meitä toisillemme. Ollaan kuitenkin tavattu jo kaksi vuotta sitten ja oltu yhdessä puolitoista. Ja hän haluaisi jo asua yhdessäkin, yms. Muuten kaikki hyvin, mutta tämä yksi asia vain häiritsee. Miten hän kuvittelee että se tapahtuu? Törmätään joskus sattumalta ja hän esittelee minut "kaverinaan"? Hän joutuu sairaalaan ja törmätään siellä? Muutetaan yhteen ja postilaatikossa onkin vieressä toinen, vieras nimi? LOL! En ymmärrä miesten ajatustenjuoksua. Tuntuu kuin hän haluaisi, että se maagisesti jotenkin vain "tapahtuisi", ilman että hänen täytyisi tehdä asialle mitään. Muutenkin hän on vähän sellainen kunnianhimoton tyyppi. Ei olisi halunnut alun perin naimisiin eikä lapsiakaan (!) ellen olisi sanonut, että sorry, minä aion kyllä mennä naimisiin : D toivon mukaan sinun kanssasi, mutta that's up to you. : D
Mutta siis anyway, takaisin itse asiaan. Onko muilla kokemuksia, että kaikki muuten hyvin, mutta ei esittele suvulleen? Miksi ei? Ja miksi ei selitä miksei? Miten puhua asiasta? Miten asiat voi edetä sitten? Ei kai mitenkään? Pitäisikö erota?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kannattaa laihduttaa niin kehtaa esitellä
ei ole ongelma. olen 183 ja painan noin 70 kg. : D
- ap
Siinähän se syy tuli, mies häpeää tuollaista epänaisellista hongankolistajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilenpä , että sinussa ja hänen perheessään on jotain hyvin hyvin erikoista, siis negatiivisella tavalla. Miks hän ei halua tiedän tutustuvan. Kun sinua se ap riepoo, niin seuraavalla kerralla ,kun kumppanisi lähtee tapaamaan äitiänsä, menisin väkisin mukaan. Aivan sama .jos siitä tulisi riitaa. Sittenpähän tietäisit mistä kenkänne puristaa.
En taatusti olisi niin nynny ,että suostuisin moiseen piilotteluun, johtuu se sitten sinusta tai toisesta suvusta.
Kissa pöydälle ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vältellyt viimeiseen saakka vanhemmille esittelyjä ja samoin on tehnyt veljenikin. Kyseessä alkoholistivanhemmat, jotka elävät sotkun keskellä ja aina kännissä. Teininäkin, kun tapasin poikaystävien perhettä oli niin vaikeaa, koska kaikilla oli niin reippaat ja välittävät vanhemmat ja aina siisti koti ja alkoholia otettiin vain harvoin. Nyt aikuisenakin on tottakai ollut erilaisia perheitä miehillä, joiden kanssa olen tapaillut/seurustellut, mutta ei kenelläkään noin kamalaa, kuin itselläni ja olen hävennyt silmät päästäni.
Nykyisen miehen kanssa olen seurustellut 3 vuotta ja olen vihdoin esitellyt vanhemmilleni, koska kihlat ja asutaan yhdessä ym. Niin jo nyt mieheni on ottanut suusanallisesti yhteen kännissä kaikkea p*skaa sönköttävän isäni kanssa ja olen päättänyt, ettei tarvitse tavata, kuin pakolliset, jos niitäkään on. Itse olen hyvin vähän yhteydessä vanhempiini.
niin mutta tuohan on ihan eri tilanne. ymmärrän tuon. olet kuitenkin tavannut miestesi perheitä? ei heillä ole tuollaisia ongelmia.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni ovat yleisesti vaikeita ihmisiä, siis kaikki sedät ja täditkin, ei pelkästään vanhempani. Luultavasti ovat miniäehdokasta kohtaan vaativia ja tunkeilevia. Lisäksi äitini on uskonnollinen, kuuluen erääseen kristilliseen lahkoon, ja rupeaisi helposti pakottamaan miniäehdokkaalle elämänohjeita. Näistä syistä en ole vienyt ketään naista näytille, vaikka pisin suhteeni on ollut 3 vuotta, ja olen 37 vuotias mies.
no mutta miten meinasit asian järjestää sitten. täytyyhän sinun JOKIN päivä kuitenkin viedä joku sinne näytille. vai meinasitko mennä salaa naimisiin : D vai ajattelitko olla vanhana poikana lopun ikääsi?
Miten niin täytyy? Kuka pakottaa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi tutustua poikani naisystäviin? Palstan mukaan anopit ovat alinta sakkaa, joten kiitos ei, en halua tutustua potentiaaliseen miniäehdokkaaseen. Haluan pitää oman mukavan elämäni, jossa kukaan ei ole minua määräämässä siksi, että aikanaan menin synnyttämään pojan.
Miksi hankit lapsia? Kamala asenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kannattaa laihduttaa niin kehtaa esitellä
ei ole ongelma. olen 183 ja painan noin 70 kg. : D
- ap
Siinähän se syy tuli, mies häpeää tuollaista epänaisellista hongankolistajaa.
ha. kuule näkisitpä. olen aika monta miestä saanut perääni. : D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni ovat yleisesti vaikeita ihmisiä, siis kaikki sedät ja täditkin, ei pelkästään vanhempani. Luultavasti ovat miniäehdokasta kohtaan vaativia ja tunkeilevia. Lisäksi äitini on uskonnollinen, kuuluen erääseen kristilliseen lahkoon, ja rupeaisi helposti pakottamaan miniäehdokkaalle elämänohjeita. Näistä syistä en ole vienyt ketään naista näytille, vaikka pisin suhteeni on ollut 3 vuotta, ja olen 37 vuotias mies.
no mutta miten meinasit asian järjestää sitten. täytyyhän sinun JOKIN päivä kuitenkin viedä joku sinne näytille. vai meinasitko mennä salaa naimisiin : D vai ajattelitko olla vanhana poikana lopun ikääsi?
Miten niin täytyy? Kuka pakottaa?
koska niin kuuluu tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilenpä , että sinussa ja hänen perheessään on jotain hyvin hyvin erikoista, siis negatiivisella tavalla. Miks hän ei halua tiedän tutustuvan. Kun sinua se ap riepoo, niin seuraavalla kerralla ,kun kumppanisi lähtee tapaamaan äitiänsä, menisin väkisin mukaan. Aivan sama .jos siitä tulisi riitaa. Sittenpähän tietäisit mistä kenkänne puristaa.
En taatusti olisi niin nynny ,että suostuisin moiseen piilotteluun, johtuu se sitten sinusta tai toisesta suvusta.
Kissa pöydälle ja sillä siisti.
no tätä olen miettinyt juuri, että en voi suostua piilotteluun. mutta toisaalta, valinta on myös oltava hänen. en voi pakottaa häntä järjestämään meille tapaamista. vai voinko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja se naimisiinmeno ja lapset ovat nyt toissijainen juttu (on mahdollista etten itsekään halua lapsia, ja jos haluaisinkin, se olisi vasta aikojen päästä, eihän asuta vielä edes yhdessä). ja naimisiin hän on jo sanonutkin jokin päivä menevänsä kanssani. mutta rauhoittelin häntä, että se olisi sitten joskus ehkä 2-10 vuoden päästä. lol. mutta sinnekin hän sanoi, ettei ehkä tule hänen sukua paikalle. silleen, että what? siis sitä sukua, jonka kanssa olet vähintään kuukausittain tekemisissä? eli kyllä, melko usein, kun joku kysyi. miten hän voi ajatella, että tällainen voisi toimia???
lisäyksenä vielä, että sanoin hänelle, että voisinko sitten tavata edes *jonkun* hänen puoleltaan olevan henkilön? kavereita hänellä ei oikeastaan ole (veljet ovat ajaneet sitä asiaa, jos tarvis), ja hän tekee töitä paljon ja arkipäivät kuluvat siihen. viihtyy myös hyvkn itsekseen kotona. koska työpaikallaan hän on kertonut "kotiväestä". niin siihen hän oli kai aika suopea.
mutta en tiedä jotenkin. onkohan tämä vähän kuolleen hevosen hakkaamista? tuntuu, että jossain voisi olla joku hieman nuorempi ja kunnianhimoisempikin mies, joka jotenkin jakaisi nämä ajatukseni ja elämän visioni.
toisaalta, monenlaisia miehiä tavanneena, en osaa kuvitella toista yhtä kultaista, fiksua, huomioonottavaista, rehtiä ja rakastavaa miestä, jota myös itse rakastan.
kysymys siis kai kuuluukin, että: riittääkö rakkaus, jos elämän visiot ja pitkän tähtäimen suunnitelmat ovat erilaisia? kenenkään ei pidä odottaa mukautuvan omiin visioihinsa, mutta ei omistaankaan pidä luopua. joten mikä eteen?
- ap
Olitko ajatellut tätä joksikin provoksi mutta tilanne oli nyt niin arkinen ettei lähtenyt? Sä oot 35 ja mies paljon vanhempi ja vauvoja tulee joskus myöhemmin pitkän ajan päästä? Mikä sulle on pitkä aika? Sanoisin että sulla on realistiset mahdollisuudet saada edes yks lapsi jos alat heti yrittämään.
no se nyt on sivuseikka. luepa paremmin postaukset. ei lapset tässä ole olennaisia. kunhan nyt selviäisi tämän yhden esteen yli edes ensin. plus kuka puhui biologisesta lapsesta. plus ethän edes tiedä, olenko nainen vai poju ☺️
- ap
Homopari? Adoptiossa on yläikäraja, sen kanssa teillä vasta kiire onkin. Ymmärrät varmasti itsekkin miksi sinua ei viedä näytille, jos eivät edes hyväksy homoutta oikeasti. Uskovaiset hyväksyy homouden jos sitä ei harjoita. Ja muut perämettäläiset. Hän saa siis olla homo, mutta ei saa olla kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaiseni ovat yleisesti vaikeita ihmisiä, siis kaikki sedät ja täditkin, ei pelkästään vanhempani. Luultavasti ovat miniäehdokasta kohtaan vaativia ja tunkeilevia. Lisäksi äitini on uskonnollinen, kuuluen erääseen kristilliseen lahkoon, ja rupeaisi helposti pakottamaan miniäehdokkaalle elämänohjeita. Näistä syistä en ole vienyt ketään naista näytille, vaikka pisin suhteeni on ollut 3 vuotta, ja olen 37 vuotias mies.
no mutta miten meinasit asian järjestää sitten. täytyyhän sinun JOKIN päivä kuitenkin viedä joku sinne näytille. vai meinasitko mennä salaa naimisiin : D vai ajattelitko olla vanhana poikana lopun ikääsi?
Miten niin täytyy? Kuka pakottaa?
koska niin kuuluu tehdä
Missä niin sanotaan? Tulet yllättymään vielä miten vähän maailmassa oikeasti kuuluu tehdä. Aika pitkälle voi tehdä ihan miten tykkää.
Vierailija kirjoitti:
"Ei olisi halunnut alun perin naimisiin eikä lapsiakaan (!) ellen olisi sanonut, että sorry, minä aion kyllä mennä naimisiin : D toivon mukaan sinun kanssasi, mutta that's up to you. : D"
Kuvitteletko että sellaisen kanssa kannattaa mennä naimisiin joka tekee niin vain koska sinä pakotit?
takerrut pikkuseikkoihin. (+ kannattaa, jos ei muita vaihtoehtoja ole! lol)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei olisi halunnut alun perin naimisiin eikä lapsiakaan (!) ellen olisi sanonut, että sorry, minä aion kyllä mennä naimisiin : D toivon mukaan sinun kanssasi, mutta that's up to you. : D"
Kuvitteletko että sellaisen kanssa kannattaa mennä naimisiin joka tekee niin vain koska sinä pakotit?
takerrut pikkuseikkoihin. (+ kannattaa, jos ei muita vaihtoehtoja ole! lol)
Ei kannata, mutta terve menoa perse edellä puuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja se naimisiinmeno ja lapset ovat nyt toissijainen juttu (on mahdollista etten itsekään halua lapsia, ja jos haluaisinkin, se olisi vasta aikojen päästä, eihän asuta vielä edes yhdessä). ja naimisiin hän on jo sanonutkin jokin päivä menevänsä kanssani. mutta rauhoittelin häntä, että se olisi sitten joskus ehkä 2-10 vuoden päästä. lol. mutta sinnekin hän sanoi, ettei ehkä tule hänen sukua paikalle. silleen, että what? siis sitä sukua, jonka kanssa olet vähintään kuukausittain tekemisissä? eli kyllä, melko usein, kun joku kysyi. miten hän voi ajatella, että tällainen voisi toimia???
lisäyksenä vielä, että sanoin hänelle, että voisinko sitten tavata edes *jonkun* hänen puoleltaan olevan henkilön? kavereita hänellä ei oikeastaan ole (veljet ovat ajaneet sitä asiaa, jos tarvis), ja hän tekee töitä paljon ja arkipäivät kuluvat siihen. viihtyy myös hyvkn itsekseen kotona. koska työpaikallaan hän on kertonut "kotiväestä". niin siihen hän oli kai aika suopea.
mutta en tiedä jotenkin. onkohan tämä vähän kuolleen hevosen hakkaamista? tuntuu, että jossain voisi olla joku hieman nuorempi ja kunnianhimoisempikin mies, joka jotenkin jakaisi nämä ajatukseni ja elämän visioni.
toisaalta, monenlaisia miehiä tavanneena, en osaa kuvitella toista yhtä kultaista, fiksua, huomioonottavaista, rehtiä ja rakastavaa miestä, jota myös itse rakastan.
kysymys siis kai kuuluukin, että: riittääkö rakkaus, jos elämän visiot ja pitkän tähtäimen suunnitelmat ovat erilaisia? kenenkään ei pidä odottaa mukautuvan omiin visioihinsa, mutta ei omistaankaan pidä luopua. joten mikä eteen?
- ap
Olitko ajatellut tätä joksikin provoksi mutta tilanne oli nyt niin arkinen ettei lähtenyt? Sä oot 35 ja mies paljon vanhempi ja vauvoja tulee joskus myöhemmin pitkän ajan päästä? Mikä sulle on pitkä aika? Sanoisin että sulla on realistiset mahdollisuudet saada edes yks lapsi jos alat heti yrittämään.
no se nyt on sivuseikka. luepa paremmin postaukset. ei lapset tässä ole olennaisia. kunhan nyt selviäisi tämän yhden esteen yli edes ensin. plus kuka puhui biologisesta lapsesta. plus ethän edes tiedä, olenko nainen vai poju ☺️
- ap
Homopari? Adoptiossa on yläikäraja, sen kanssa teillä vasta kiire onkin. Ymmärrät varmasti itsekkin miksi sinua ei viedä näytille, jos eivät edes hyväksy homoutta oikeasti. Uskovaiset hyväksyy homouden jos sitä ei harjoita. Ja muut perämettäläiset. Hän saa siis olla homo, mutta ei saa olla kenenkään kanssa.
kauhea kun ihmiset takertuu kaikkiin pikkuseikkoihin täällä. : D se nyt oli vain heitto. nainen tai sanotaanko naisoletettu ainakin olen ☺️
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei ole vanhempiensa kanssa niin läheisissä väleissä, että he puhuvat mistään henkilökohtaisista asioista, kuten seurustelukumppaneista. Itsekin tapaan vanhempiani pari kertaa vuodessa, ja puhumme lähinnä säästä, tv-ohjelmista, politiikasta jne., mutta ei mistään henkilökohtaisesta. Meillä ei ole ikinä puhuttu seurusteluasioista, omasta terveydestä, miten töissä menee jne. Olen mennyt naimisiinkin puoli vuotta sitten, mutta en ole maininnut asiasta vanhemmilleni.
Kyse ei ole mistään vihanpidosta tms., vaan aika monessa perheessä keskustellaan pintapuolisesti.
No tämä sopii tähän kuvaan myös. Eikä se haittaisikaan, että olisi pintapuolista - kunhan olisi *jotain* kanssakäymistä edes.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilenpä , että sinussa ja hänen perheessään on jotain hyvin hyvin erikoista, siis negatiivisella tavalla. Miks hän ei halua tiedän tutustuvan. Kun sinua se ap riepoo, niin seuraavalla kerralla ,kun kumppanisi lähtee tapaamaan äitiänsä, menisin väkisin mukaan. Aivan sama .jos siitä tulisi riitaa. Sittenpähän tietäisit mistä kenkänne puristaa.
En taatusti olisi niin nynny ,että suostuisin moiseen piilotteluun, johtuu se sitten sinusta tai toisesta suvusta.
Kissa pöydälle ja sillä siisti.no tätä olen miettinyt juuri, että en voi suostua piilotteluun. mutta toisaalta, valinta on myös oltava hänen. en voi pakottaa häntä järjestämään meille tapaamista. vai voinko?
Kai sä voit, jos aiot pakottaa sen naimisiin ja saamaan lapsiakin. Pientä kai tuo on sen rinnalla. Ystäväni on tehnyt tuon kaiken. Haluatko kuulla oliko onnellinen loppu?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kuin tuo mies. En esittely seurustelukumppaneita ennen kuin tiedän, että on todella vakavaa.
Esittelin miehen vanhemmilleni 1,5 vuoden jälkeen. Puoli vuotta muöhemmin menimme naimisiin.
No mutta tämä onkin juuri yhtenä ongelmana. Hän on kuitenkin antanut minulle kotinsa avaimen jo puolen vuoden jälkeen, johon saan mennä ja tulla omia aikojani miten haluan ja ilmoittamattakin (ilmoitan kyllä aina ihan kohteliaisuudestakin jo). Ja lisäksi hän on sanonut rakastavansa minua useasti. Joten en tiedä, kuinka paljon vakavammaksi tästä voi vielä mennä.
Ja teillä on mennyt paljon nopeammin kuin meillä. Naimisiinmeno ehkä vasta 5-10 vuoden päästä...
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu ei ole vielä elämänkumppanina elämistä. Varsinkaan kun ette asu edes saman katon alla.
Näettekö peräti kerran kuussa?
Käytännössä asutaan. Puhutaan paikasta toisena kotinani. Ja nähdään kyllä useita päiviä viikosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilenpä , että sinussa ja hänen perheessään on jotain hyvin hyvin erikoista, siis negatiivisella tavalla. Miks hän ei halua tiedän tutustuvan. Kun sinua se ap riepoo, niin seuraavalla kerralla ,kun kumppanisi lähtee tapaamaan äitiänsä, menisin väkisin mukaan. Aivan sama .jos siitä tulisi riitaa. Sittenpähän tietäisit mistä kenkänne puristaa.
En taatusti olisi niin nynny ,että suostuisin moiseen piilotteluun, johtuu se sitten sinusta tai toisesta suvusta.
Kissa pöydälle ja sillä siisti.no tätä olen miettinyt juuri, että en voi suostua piilotteluun. mutta toisaalta, valinta on myös oltava hänen. en voi pakottaa häntä järjestämään meille tapaamista. vai voinko?
Kai sä voit, jos aiot pakottaa sen naimisiin ja saamaan lapsiakin. Pientä kai tuo on sen rinnalla. Ystäväni on tehnyt tuon kaiken. Haluatko kuulla oliko onnellinen loppu?
No kylläpä te nyt takerrutte. Unohda nyt ne lapset ja naimisiinmenokin toistaiseksi. Keskitytään nyt vain tähän käsillä olevaan asiaan.
Herttaista että kannustaisit, mutta ei se välttämättä ole normaali tilanne vaikka näyttää siltä. Välit ei välttämättä muutu vain nätisti sopimalla. Suvuissa on tietty nokkimajärjestys. Jos olet se joka aina tekee väärin heidän mielestään, miten sovit tuon? Miten saat muut kohtelemaan itseäsi paremmin kun jo pikkulapsesta asti olet ollut se jota kaikki moittii. Ja kyllä, moni pitää silti yhteyttä sukuunsa, vaikka ei edes haluaisi.
Omassa suvussani ei ole tilaa kellekkään uusille. Vertaavat aina entisiin ja vanha on aina parempi kuin uusi. Siitä vaan tekemään hyvä ensi vaikutelma. Ei paljon auta.
2