Mies väitti olevansa urheilullinen ja käytiin sitten lenkillä ja totuus paljastui
Olen ollut jutuissa erään mukavan miehen kanssa ja ollaan juteltu paljon urheiluasioista koska harrastan itse paljon liikuntaa ja mies on antanut ymmärtää itsekin olevansa urheilullinen. Noh, sovittiin sitten lenkkitreffit ja eihän tämä mies meinannut jaksaa edes juosta lyhyitäkään pätkiä ja hikoili hulluna, lisäksi juoksutyyli oli aivan kaamea! Sellainen etukeno harppailu ja kädet heiluivat sivussa kuin gorillalla. Tuli väkisin mieleen että jos kehonhallinta on noin surkeaa jo juostessa niin miten muuten. Harmittaa että tuli sellainen olo että mainosti urheilullisuuttaan vaan tehdäkseen vaikutuksen, mutta eikö tajunnut että kiinnihän tuosta jää. Ei tehnyt kyllä vaikutusta hyvässä mielessä. Ei tarvi olla mikään maratoonari mutta kyllä jutuissa on ollut hiukan liioittelua.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Jos kiinnostava seuralaiskandidaatti kertoo käyvänsä lenkillä, kannattaa ehdottomasti vaatia tarkennusta. Tosi usein on selvinnyt, onneksi ajoissa, että lenkki tarkoittaa monille 30 minuutin kävelyä tai koiran ulkoilutuslenkkiä.
30 minuutin kävelykin voi päivittäin olla hyvä, jos sen tekee tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kiinnostava seuralaiskandidaatti kertoo käyvänsä lenkillä, kannattaa ehdottomasti vaatia tarkennusta. Tosi usein on selvinnyt, onneksi ajoissa, että lenkki tarkoittaa monille 30 minuutin kävelyä tai koiran ulkoilutuslenkkiä.
30 minuutin kävelykin voi päivittäin olla hyvä, jos sen tekee tehokkaasti.
Nimenomaan. Minä miellän, että sana lenkkeily tarkoittaa juurikin noita puolen tunnin reippaita kävelyitä/hölkkää eli terveysliikuntaa. Juokseminen sen sijaan tarkoittaa tavoitteellista intohimoista liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tästä vetää se johtopäätös että vain lenkkeily täydellisellä juoksutyylillä on "urheilullinen". Minä pidän itseäni urheilullisena, valitettavasti kylläkin ruumiinrakenteeltani enemmän kotleetti kuin atleetti. En juokse, enkä suostuisi lenkkitreffeille (tappavan tylsää on juokseminen) mutta hikiliikuntaa harrastan 14-16 kertaa viikossa 30 min -2h kerrallaan.
Etkö lukenut tekstiä? MIes väitti olevansa kova juoksemaan mutta ei jaksanut edes lyhyitä pätkiä ja sekin oli sellaista epätoivoista harppomista että selvisi perässä. Ei tarvitse olla mikään täydellinen juoksija mutta miksi liioitella asioita. Olisi ollut rehellinen ja sanonut ettei juoksu ole oikein hänen juttunsa.
Ap:n tekstissä ei sanottu missään miehen väittäneen olevansa kova juoksija. Ainoastaan urheilusta kiinnostunut.
Paljonko sen penkkitulos oli? Juoksulla nyt ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden kanssa. Penkki ja kyykky ratkaisevat...
Minä vien uuden tuttavuuden Maltsun portaille. Jos ei mene portaita vauhdilla kyykäten ylös ainakin kolme kertaa niin moinen mato jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea ymmärtää, miksi deittisivuston profiilissa tai tapailun alkuvaiheessa jotkut päätyvät valehtelemaan mielenkiinnonkohteistaan tehdäkseen vaikutuksen. Eihän suhteella, joka perustuu valheeseen, ole mahdollisuutta muodostua onnelliseksi.
Minulla on samanlaisia kokemuksia kuin ap:llä, mutta ei juoksusta vaan tanssista. Tanssi on minulle tärkeä harrastus, jopa elämäntapa, ja tuon selvästi esille deittaillessa, että toivon löytäväni miehen, joka jakaisi tämän harrastuksen kanssani. Poikkeuksetta miehet sanovat olevansa todella innokkaita lähtemään kanssani tanssikursseille ja -tapahtumiin, ja alussa näin tapahtuukin. Heti, kun suhde on vakiintunut, käy ilmi, että ei sitä mielenkiintoa oikeasti ollutkaan. Keksitään tekosyitä, miksi kursseilla ei enää voikaan käydä eikä lähteä mukaan tapahtumiin. Tämä on toistunut kolmessa peräkkäisessä suhteessa ja on aina yhtä turhauttavaa.
Jos joku mies kertoo olevansa kiinnostunut vaikka erämaavaelluksista ja etsivänsä retkikumppania, en minä lähde sellaista esittämään. Totuus paljastuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja mitä kauemmin siihen menee, sitä isompi pettymys se on.
Piparin vuoksi? Kyseessä sentään eläin jota mieheksikin kutsutaan. Vai onko tässä jotain uutta jollekin?
Tässä puhuttiin parisuhteesta, ei seksistä. Miksi valehdella päästäkseen parisuhteeseen? Niiden miesten, joiden kanssa minulla on ollut pelkkä seksisuhde, harrastukset eivät minua kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen juttujen perusteella ymmärsin että on kovakin juoksemaan ja vähän etukäteen murehdin että miten itse pysyn perässä, mutta sehän menikin niin päin että mies juoksikin minun perässä. Nolo juoksutyyli vielä tuohon päälle, en ole nähnyt kenenkään juoksevan tuohon malliin aiemmin. Vinosti nojaa eteenpäin, isoja harppauksia ja kädet roikkuvat edessä maata kohti hiukan heiluen. Jos vielä annan mahdollisuuden ja mennään uudestaan niin pitää ainakin koittaa korjata tuota juoksuasentoa hiukan neuvomalla..Mutta vähän meni maku tyyppiin ihan vaan tämän takia, rehellisyys olisi ollut parempi.
Juoksutyylin kuvaus sai epäilemään porvoossa tapahtuneeksi, sehän on kuin jostain Monty Pythonista.
Itse miehenä tykkään liikkua ja sovin yleensä ekoille treffeille porrastreenit.
Välillä on jääneet treffit aika lyhyeksi kun naisen kunto loppuu kesken mutta mun mielestä on silti positiivista että halusi tulla kokeilemaan.
Ei ole pakko olla himourheilija mutta pakko on olla jonkinlainen motivaatio liikuntaan.
Ei parisuhteesta mitään tulisi jos toinen ei ikinä haluaisi liikkua yhdessä tai jutella liikunnasta. Ehkä joku päivä löydän vielä oman sporttimimmin.
Surkea juoksutekniikka paljastaa muunkin kehonhallinnan. Kannattaisi aloittaa (voima)kävelystä, kun siinä on tekniikka kohdillaan niin sitten juoksuteenejä. Paljon näkee jalkaterät sojottaa ulospäin, pihtipolvet, ryystetään jalkoja, kädet heiluu holtittomana, huono ryhti jne eli ei kannatella omaa kehoa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa deittisivustotreffailu ahdistavalta. Valehtelu ei ole ok, mutta aika paljon asetetaan vaatimuksia kumppanille. Onneksi löysin oman miehen muuta kautta. Kelpasin ihan vain itsenäni enkä joillain profiilin meriiteillä. Tuohan kuulostaa enemmän työnhaulta kuin deittailulta.
Ihmiset ovat erilaisia. Toisille tavallinen perhearki riittää elämänsisällöksi, toisille jokin harrastus on niin keskeinen osa elämää, että on parempi molempien kannalta yrittää löytää sellainen kumppani, joka jakaa samat mielenkiinnonkohteet. Aika usein tälläkin palstalla valitetaan, kuinka mies luuhaa kaikki viikonloput harrastuksensa parissa - ongelmaa ei olisi syntynyt, jos alun perin olisi etsitty kumppani, joka jakaa harrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen juttujen perusteella ymmärsin että on kovakin juoksemaan ja vähän etukäteen murehdin että miten itse pysyn perässä, mutta sehän menikin niin päin että mies juoksikin minun perässä. Nolo juoksutyyli vielä tuohon päälle, en ole nähnyt kenenkään juoksevan tuohon malliin aiemmin. Vinosti nojaa eteenpäin, isoja harppauksia ja kädet roikkuvat edessä maata kohti hiukan heiluen. Jos vielä annan mahdollisuuden ja mennään uudestaan niin pitää ainakin koittaa korjata tuota juoksuasentoa hiukan neuvomalla..Mutta vähän meni maku tyyppiin ihan vaan tämän takia, rehellisyys olisi ollut parempi.
Juoksutyylin kuvaus sai epäilemään porvoossa tapahtuneeksi, sehän on kuin jostain Monty Pythonista.
Ehkä hän olikin huumorimiehiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa deittisivustotreffailu ahdistavalta. Valehtelu ei ole ok, mutta aika paljon asetetaan vaatimuksia kumppanille. Onneksi löysin oman miehen muuta kautta. Kelpasin ihan vain itsenäni enkä joillain profiilin meriiteillä. Tuohan kuulostaa enemmän työnhaulta kuin deittailulta.
Siltähän se vaikuttaa ja ihmettelenkin syvästi, miten jotkut voivat jonkun aidon parisuhteen tällaisella CV-työnhakutouhulla löytää. Toisessa täytyy olla täsmälleen ne ominaisuudet mitä haluaa, kuin jotain uutta autoa olisi tietyillä lisävarusteilla ostamassa. Ihmiset harvemmin on täydellisiä niin että miellyttäisivät kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko sen penkkitulos oli? Juoksulla nyt ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden kanssa. Penkki ja kyykky ratkaisevat...
Väärin.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko sen penkkitulos oli? Juoksulla nyt ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden kanssa. Penkki ja kyykky ratkaisevat...
Trololoo. Punttijuntit erikseen. Paljonko mave?
Muistitko itse mainostaa, että harrastat vauva palstailua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa deittisivustotreffailu ahdistavalta. Valehtelu ei ole ok, mutta aika paljon asetetaan vaatimuksia kumppanille. Onneksi löysin oman miehen muuta kautta. Kelpasin ihan vain itsenäni enkä joillain profiilin meriiteillä. Tuohan kuulostaa enemmän työnhaulta kuin deittailulta.
Ihmiset ovat erilaisia. Toisille tavallinen perhearki riittää elämänsisällöksi, toisille jokin harrastus on niin keskeinen osa elämää, että on parempi molempien kannalta yrittää löytää sellainen kumppani, joka jakaa samat mielenkiinnonkohteet. Aika usein tälläkin palstalla valitetaan, kuinka mies luuhaa kaikki viikonloput harrastuksensa parissa - ongelmaa ei olisi syntynyt, jos alun perin olisi etsitty kumppani, joka jakaa harrastuksen.
Kukin tyylillään. Mä haluan, että mulla on parisuhteessa myös oma elämä. Enhän halua miestä samalta työpaikaltakaan. Kummallakin saa olla omat harrastuksensa. Tylsäähän se olisi, jos aina puhuttaisiin vain niistä samoista itselleen tutuista asioista.
Joo tämä on niin noloa. Minulla samanlainen kokemus, mies kertoi liikkuvansa paljon, reippaita kävelylenkkejä ja pyöräilyä sekä maastossa että maantiellä. Vaakaa ei omistanut, mutta sama vaatekoko ollut parikymppisestä. Polvet ei juoksusta tykänneet.
No. Mentiin ekoilla treffeillä kävelylle. Käveltiin tunti ja sen jälkeen piti kuntoportaat mennä ylös. Voi sitä puuskutusta, punaa ja hikeä. Oli tosi noloa. Jos olisin tiennyt, en todellakaan olisi ehdottanut niitä portaita. Itse olisin jaksanut mennä ne useamman kerran, hän hädin tuskin kerran hitaasti kävellen. Eikä siinä siis mitään, ei kaikilla ole yhtä hyvä kunto, mutta ei pidä valehdella! Myöhemmin selvisi, että pyörälenkit on tyyliin 5-10km ja kävelyllä käy joskus jos jaksaa. Lisäksi tupakoi. Mahaa oli ulkotakin alla ihan reippaasti.
Joo, tuollainen luulee, että voi salata asian hyväkuntoiselta aktiiviliikkujalta???
Ja siis exä oli mua huonokuntoisempi ja muutama ylikilo, eikä se haitannut mua ollenkaan. Valehtelu haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tästä vetää se johtopäätös että vain lenkkeily täydellisellä juoksutyylillä on "urheilullinen". Minä pidän itseäni urheilullisena, valitettavasti kylläkin ruumiinrakenteeltani enemmän kotleetti kuin atleetti. En juokse, enkä suostuisi lenkkitreffeille (tappavan tylsää on juokseminen) mutta hikiliikuntaa harrastan 14-16 kertaa viikossa 30 min -2h kerrallaan.
En usko hetkeäkään. 16 kertaa viikossa hikiliikuntaa ja silti olet pullero? Joko sitten syöt ja makaat koko loppuajan tai puhut täyttä shaissea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonko sen penkkitulos oli? Juoksulla nyt ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden kanssa. Penkki ja kyykky ratkaisevat...
Trololoo. Punttijuntit erikseen. Paljonko mave?
Joo kyllä jotkut juoksujutut ovat miehellä täysin yhdentekeviä, kun aika harva heteromies mitään tuollaista harrastaa. Itse varmistaisin ensin että penkkitulos olisi mielellään se 1.5 kertaa oma paino ainakin. Tuohan sen loppu peleissä kertoo että onko urheilullinen vai ei.
Moni haluaa kokeilla toisen harrastusta miellyttääkseen kumppania. Suhteen edetessä jos se ei tuntunutkaan mukavalta niin jäähän se sitten pois. Sinuna etsisin kumppanin joka harrastaa tanssia niin ei tule pettymyksiä. Itseäni joskus ihmetyttää tällaiset: deittaillessa toinen sanoo harrastavansa vuorikiipeilyä ja toinen ei, sovitaan että mennään yhdessä joku kerta. Mennäänkin ja deitti tajuaa kärsivänsä vertigosta tai ei vain kiinnosta. Vuorikiipeilijä pettyy. Pettyy mihin? Ehkä odotukset ovat liian korkealla kun olettaa että toinen innostuu automaattisesti hänen intohimostaan. Vinkkinä sullekin että ihmiset tykkää harrastaa niitä juttuja joita tekevät elämässään sillä hetkellä. Kumppanin vuoksi ei kannata itseään rääkätä tehden jotain mitä ei halua. Rehellinen täytyy toki olla aina toiselle.