Millaista oli elää lapsena perheessä, jossa kuritettiin ruumiillisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei juuri lapsena kuritettu, mutta miestäni kyllä. Osallistun tähän ketjuun oikeastaan siksi, että meillä menee silti niin, että miehellä on ollut hyvät ja toimivat suhteet omiin vanhempiinsa, kun taas itselläni ei. Samoin olen huomannut omista lapsistani, että ovat todella kovapäisiä itseeni verrattuna, joten ymmärrän tavallaan anoppiani. Varmasti viesti on mennyt perille sata kertaa nopeammin kuritusväkivallalla kuin ikuisella jankuttamisella. Lisäksi mieheni on aikuisena ollut hyvin työteliäs, kunnollinen ja periksiantamaton, kun taas itse olen sellainen mukavuudenhaluinen lötkimys, joka ei ole ikinä saanut mitään aikaan. Ehkä jos minullakin olisi ollut joku kuri, olisin viitsinyt tehdä enemmän töitä aikuisena.

Rasavillien poikien kohdalla ehkä jollain lailla ymmärretävää (no ei), mutta kun olet lähtökohtaisesti jo kiltti tyttö, niin tuntui että kuritus oli aika ankara suhteessa siihen, mitä oli tehnyt. Muistan esimerkiksi sellaisen, olin jotain 10-11v ja oltiin ostettu keväällä uudet hienot vaaleat kengät, joihin heti ihastuin ja olisin halunnut laittaa ne heti kouluun, mutta äiti sanoi, että vasta sitten kun on kuivaa ja nyt pitää laittaa vielä kumpparit. No halusin niin kovasti laittaa ne uudet, että laitoin ne sitten kuitenkin ja lähdin kouluun. Kuraantuihan ne tietysti, mutta ei ne nyt pilalle menneet. No kuitenkin kotiin palattua tuli aika kova kuritus vyöllä tästä tottelemattomuudesta. Oliko mielestänne mitenkään kohtuullista tekooon nähden? Ei minusta, vaikka kuitenkin luulen, että ihan hyvä tarkoitus äidilla kuitenkin oli tuossa.

Sanoisin, että jos se ruumillinen kurittaminen oli teidän perheessä noin ylipäätään siis käytössä muutenkin, niin kyllä minun mielestäni oli perusteltua antaa tuossa tilanteessa rangaistus. Ihan tahallaan teit vastoin sitä, mitä oli sanottu. Pitäähän siitä jotain seurata tai kohta äidin sanomisilla ei olisi ollut mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset kuritetut vannovat, että eivät ikinä kurittaisi omia lapsiaan. Toiset kurittajat taas kurittavat, koska heitä itseäänkin oli kuritettu. Jännä. Mikäköhän sen sitten ratkaisi.

Geenit määräävät paljon, mm. temperamentin. Ja ihmisluonne on monimutkainen, ei olla mustavalkoisia. Lasten elämässä on muitakin ihmisiä kuin omat vanhemmat. Jos on saanut myötätuntoa joltain muulta kuin omilta vanhemmilta, niin voi kasvaa myötätuntoiseksi itsekin.

Tässä on sellainen ajatusvirhe, että oletat etteivät kuritusväkivaltaa käyttävät vanhemmat voi osoittaa myötätuntoa. Esim. omassa suvussani on perhe, jossa lapset on saaneet selkäänsä, mutta se on ollut se rangaistus. Kun se on suoritettu, hommat on jatkuneet hyvässä hengessä ja lapsia on rohkaistu elämässään muuten. Sitten on perheitä, joissa ei ole väkivaltaa, mutta jatkuva keljuilu ja alistaminen, jonka jälkeen lapset ovat pärjänneet elämässä merkittävästi huonommin kuin kuritetut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Hän ei tottele, joten saan kurittaa häntä fyysisesti.

Eli mielestäsi isäsi toimi oikein kurittaessaan sinua, kun olit lapsi?

Ei toiminut. Omia lapsiani en ole kurittanut. Lapsi ei voi tilanteelle mitään, aikuinen voi.

Ja kuitenkin sinä aikuinen käytät fyysistä väkivaltaa heikompaasi kohtaan.

Hän opetti minut hyvin. Äläkä nyt viitsi alkaa puolustella alkoholistia, kun täällä samaan aikaan puolustelet pienten lasten hakkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset kuritetut vannovat, että eivät ikinä kurittaisi omia lapsiaan. Toiset kurittajat taas kurittavat, koska heitä itseäänkin oli kuritettu. Jännä. Mikäköhän sen sitten ratkaisi.

Geenit määräävät paljon, mm. temperamentin. Ja ihmisluonne on monimutkainen, ei olla mustavalkoisia. Lasten elämässä on muitakin ihmisiä kuin omat vanhemmat. Jos on saanut myötätuntoa joltain muulta kuin omilta vanhemmilta, niin voi kasvaa myötätuntoiseksi itsekin.

Tässä on sellainen ajatusvirhe, että oletat etteivät kuritusväkivaltaa käyttävät vanhemmat voi osoittaa myötätuntoa. Esim. omassa suvussani on perhe, jossa lapset on saaneet selkäänsä, mutta se on ollut se rangaistus. Kun se on suoritettu, hommat on jatkuneet hyvässä hengessä ja lapsia on rohkaistu elämässään muuten. Sitten on perheitä, joissa ei ole väkivaltaa, mutta jatkuva keljuilu ja alistaminen, jonka jälkeen lapset ovat pärjänneet elämässä merkittävästi huonommin kuin kuritetut.

Hyvä pointti. On liian yksinkertaista ajatella että kuritettiin = huono perhe, ei kuritettu = hyvä perhe. Kaikkia eri variaatioita löytyy näistä ja kurittaminen on lopulta vain yksi pieni osatekijä kokonaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen syntynyt 90-luvulla ja minua lyötiin vyöllä, tukistettiin, annettiin luunappeja, pestiin suuta saippualla...olin jo silloin hiljainen ja ujo ja aikuisena olen edelleen vähän arka. Olen miettinyt mistä johtuu tämä ujouteni ja kiltteys. Välillä kantelin isälle siskostani ja sitten häntä kuritettiin. Tuntuu myös että häntä kuritettiin muutenkin enemmän. En ole paljoakaan muistellut näitä asioita vanhempana, mutta tottakai sillä on ollut merkitystä. Olen ajatellut että se vain kuului sen ajan kasvatukseen. Välit vanhempiini ovat hyvät ja pidämme paljon yhteyttä, mutta ehkä nämä asiat kalvaa tavallaan.

Siis tuliko tuo remmillä kurittaminen jotenkin takaisin "muotiin" 90-luvulla, kun täällä on useampikin 90-luvun lapsi kertonut samaa? 80-luvun lapsi olen itse ja ei silloin ketään kaverianikaan kuritettu.

Kaikki ei koskaan lopettanutkaan, mua piestiin 70-, 80- ja 90-luvulla, siis silloinkin vielä kun olin 15-18v teini.

Muistan kun se laki kurituskiellosta tuli kasarilla (ehkä -84? En muista vuotta) niin isäni nauroi ivallisesti sanoen että hah, minuahan ei mikään laki kiellä, minähän hakkaan lapsiani just niin paljon kun haluan ja lain takia vielä kovempaa!

Lapsellista ajattelua että se laki muka olisi lopettanut väkivaltaisen vanhemman hakkamisen. Ei todellkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen syntynyt 90-luvulla ja minua lyötiin vyöllä, tukistettiin, annettiin luunappeja, pestiin suuta saippualla...olin jo silloin hiljainen ja ujo ja aikuisena olen edelleen vähän arka. Olen miettinyt mistä johtuu tämä ujouteni ja kiltteys. Välillä kantelin isälle siskostani ja sitten häntä kuritettiin. Tuntuu myös että häntä kuritettiin muutenkin enemmän. En ole paljoakaan muistellut näitä asioita vanhempana, mutta tottakai sillä on ollut merkitystä. Olen ajatellut että se vain kuului sen ajan kasvatukseen. Välit vanhempiini ovat hyvät ja pidämme paljon yhteyttä, mutta ehkä nämä asiat kalvaa tavallaan.

Siis tuliko tuo remmillä kurittaminen jotenkin takaisin "muotiin" 90-luvulla, kun täällä on useampikin 90-luvun lapsi kertonut samaa? 80-luvun lapsi olen itse ja ei silloin ketään kaverianikaan kuritettu.

Kaikki ei koskaan lopettanutkaan, mua piestiin 70-, 80- ja 90-luvulla, siis silloinkin vielä kun olin 15-18v teini.

Muistan kun se laki kurituskiellosta tuli kasarilla (ehkä -84? En muista vuotta) niin isäni nauroi ivallisesti sanoen että hah, minuahan ei mikään laki kiellä, minähän hakkaan lapsiani just niin paljon kun haluan ja lain takia vielä kovempaa!

Lapsellista ajattelua että se laki muka olisi lopettanut väkivaltaisen vanhemman hakkamisen. Ei todellkaan.

Juuri näin. Vielä ysärillä yleinen mielipide oli piiskaamisen puolella. Sitä on alettu paheksumaan kasvatusmenetelmänä yleisesti vasta 2000 -luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen syntynyt 90-luvulla ja minua lyötiin vyöllä, tukistettiin, annettiin luunappeja, pestiin suuta saippualla...olin jo silloin hiljainen ja ujo ja aikuisena olen edelleen vähän arka. Olen miettinyt mistä johtuu tämä ujouteni ja kiltteys. Välillä kantelin isälle siskostani ja sitten häntä kuritettiin. Tuntuu myös että häntä kuritettiin muutenkin enemmän. En ole paljoakaan muistellut näitä asioita vanhempana, mutta tottakai sillä on ollut merkitystä. Olen ajatellut että se vain kuului sen ajan kasvatukseen. Välit vanhempiini ovat hyvät ja pidämme paljon yhteyttä, mutta ehkä nämä asiat kalvaa tavallaan.

Siis tuliko tuo remmillä kurittaminen jotenkin takaisin "muotiin" 90-luvulla, kun täällä on useampikin 90-luvun lapsi kertonut samaa? 80-luvun lapsi olen itse ja ei silloin ketään kaverianikaan kuritettu.

Kaikki ei koskaan lopettanutkaan, mua piestiin 70-, 80- ja 90-luvulla, siis silloinkin vielä kun olin 15-18v teini.

Muistan kun se laki kurituskiellosta tuli kasarilla (ehkä -84? En muista vuotta) niin isäni nauroi ivallisesti sanoen että hah, minuahan ei mikään laki kiellä, minähän hakkaan lapsiani just niin paljon kun haluan ja lain takia vielä kovempaa!

Lapsellista ajattelua että se laki muka olisi lopettanut väkivaltaisen vanhemman hakkamisen. Ei todellkaan.

Juuri näin. Vielä ysärillä yleinen mielipide oli piiskaamisen puolella. Sitä on alettu paheksumaan kasvatusmenetelmänä yleisesti vasta 2000 -luvulla. 

Oliko tosiaan noin? Mikä sen mielipiteen sitten vasta 2000-luvulla muutti, kun laki oli muuttunut kuitenkin jo 80-luvulla?

Piiskaa olen saanut ja syystä.

Ei ole jättänyt traumoja lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei juuri lapsena kuritettu, mutta miestäni kyllä. Osallistun tähän ketjuun oikeastaan siksi, että meillä menee silti niin, että miehellä on ollut hyvät ja toimivat suhteet omiin vanhempiinsa, kun taas itselläni ei. Samoin olen huomannut omista lapsistani, että ovat todella kovapäisiä itseeni verrattuna, joten ymmärrän tavallaan anoppiani. Varmasti viesti on mennyt perille sata kertaa nopeammin kuritusväkivallalla kuin ikuisella jankuttamisella. Lisäksi mieheni on aikuisena ollut hyvin työteliäs, kunnollinen ja periksiantamaton, kun taas itse olen sellainen mukavuudenhaluinen lötkimys, joka ei ole ikinä saanut mitään aikaan. Ehkä jos minullakin olisi ollut joku kuri, olisin viitsinyt tehdä enemmän töitä aikuisena.

Rasavillien poikien kohdalla ehkä jollain lailla ymmärretävää (no ei), mutta kun olet lähtökohtaisesti jo kiltti tyttö, niin tuntui että kuritus oli aika ankara suhteessa siihen, mitä oli tehnyt. Muistan esimerkiksi sellaisen, olin jotain 10-11v ja oltiin ostettu keväällä uudet hienot vaaleat kengät, joihin heti ihastuin ja olisin halunnut laittaa ne heti kouluun, mutta äiti sanoi, että vasta sitten kun on kuivaa ja nyt pitää laittaa vielä kumpparit. No halusin niin kovasti laittaa ne uudet, että laitoin ne sitten kuitenkin ja lähdin kouluun. Kuraantuihan ne tietysti, mutta ei ne nyt pilalle menneet. No kuitenkin kotiin palattua tuli aika kova kuritus vyöllä tästä tottelemattomuudesta. Oliko mielestänne mitenkään kohtuullista tekooon nähden? Ei minusta, vaikka kuitenkin luulen, että ihan hyvä tarkoitus äidilla kuitenkin oli tuossa.

Samanlainen kenkä juttu minullakin, kastelin kenkäni ja sain siitä hyvästä kunnon selkäsaunan. Lisärangaistuksena jouduin pitämään kumppareita monta viikkoa vaikka oli lämmintä ja

kuivaa.