Millaista oli elää lapsena perheessä, jossa kuritettiin ruumiillisesti?

Sellaista munankuorilla kävelyä jatkuvasti.

Minulla oli jokin hermovika (?) suupielessä ja se nyki välillä tahdostani riippumatta. Normaalissa perheessä lapsi olisi varmaan viety lääkäriin, mutta minun kohdallani asiaa ei koskaan tutkittu (loppui itsekseen teini-iässä) Tämän isäpuoli tulkitsi "virnistelyksi" ja sain aina semmoisesta rautalangasta kasatusta nipusta reisille ja takamukseen. Muistan usein ruokapöydässä peitelleeni suuta ruokaliinalla tai kädellä, ettei isäpuoli olisi huomannut.

Uutisten aikaan piti istua hiirenhiljaa ja selkä suorassa tai revittiin hiuksista, tai vaihtoehtoisesti käskettiin vessaan ja laskettiin kylmää vettä niskaan. Sen jälkeen munakelloon 30 min aikaa ja se aika piti seistä suorassa nurkkaa tuijottaen. Jos vilkuili muualle, rangaistua aloitettiin alusta.

En oikein koskaan kasvanut "normaaliksi ihmiseksi" ja olen vielä, yli kolmekymppisenä työkyvytön ja masentunut mikä johtuu suurilta osin lapsuudestani.

Kuulostan varmaan hullulta, mutta siihen tottu. Perjantai pullo ja sitten oli menoa. Litsareita jne jne. Olen siskoani 4v vanhempi ja otin kaikki hänen tekemiset omalle kontolle ettei isä käy hänen päälle. Otin kaikki syyt niskoilleni. Iskua tuli ihan jos juomalasi oli väärällä puolella allasta. Itse en koskaan pelännyt häntä mitenkään. Minusta tuli vaan kova ihminen, joka päätti sietää sen kaiken. Silti olin hyvä koulussa enkä ollut mitenkään sulkeutunut tai mitään sellaista. Eikä kukaan edes tiennyt eikä osannut kuvitellakkaan kotioloista missä elettiin. Kun täytin 15v, niin sanoin hänelle että muista sellainen asia, että tämä asetelma saattaa olla kohta toistepäin. En minä sinua pelkää enkä ikinä pelännyt. Se pisti ison miehen hiljaiseksi ja siihen se kaikki loppui. Kun täytin 18, niin häivyin pois sieltä. Siskoni ei ole koskaan saanut huutia. Nykyään isämme valittaa, kun kukaan ei käy kylässä katsomassa häntä, kun on niitä liikkumisvaikeuksiakin. Se on vaan voi voi. Itse olen sanonut, etten tule katsomaan enkä ole tulossa hautajaisiinkaan, kun aikas koittaa. Et merkitse minulle yhtään mitään.

Meillä kaikkea naiseuteen viittaavaa pidettiin häpeällisenä ja mummu antoi selkään. Muistan päivän kun kuukautiseni alkoivat 11-vuotiaana. Mummu otti tutun vyön komerosta ja löi niin että oli takamus punaisena monta päivää. Kirosi samalla "Miksi sinä piru menit ne noin aikaisin saamaan" Tämä jäi mieleen erittäin hämmentävänä enkä enää koskaan sanonut kenellekkään kuukautisistani ja ompelin itselleni salaa vanhoista vaatteista suojia ja käytin vessapaperia.

Myös yksi juttu minkä muistan, oli se, ettei saanut "keikistellä" Lauloin kerran kaverin kanssa sellaisiin muovimikrofoneihin ja tanssahtelimme siinä samalla. Mummi veti minut hiuksista saunan lauteita vasten ja löi löylykauhan varrella selkään huutaen että tuollaisia hu o ran hetkutuksia ei tässä talossa harrasteta. Kaveri juoksi kauhuissaan kotiin.

Asuin siis isän ja mummun kanssa, äitini kuoli kun olin 5-vuotias ja hänestä muistan ainoastaan lämpimän sylin ja halaukset. En tiedä miksi mummu oli sellainen kuin oli, koskaan en saanut mitään selitystä anteeksi pyynnöstä puhumattakaan. En mennyt hautajaisiin.

Isä ei koskaan tehnyt minulle mitään, mutta tiesi äitinsä toimintatavat. Hän on sentään pyytänyt vilpittömästi anteeksi, ettei aikoinaan estänyt mummun toimintaa. Oli niin rikki äidin kuolemasta ettei vaan ollut voimia.

Minua kuritettiin fyysisesti lapsena, ei kovin usein, mutta toki se on jäljet jättänyt. Isäni oli lempeämpi, hän antoi joskus tukkapöllyä tai luunappeja, jos en totellut. Tämä kuitenkin päättyi siihen, että isä pyysi aina anteeksi että hermostui. Hän siis selvästi koki tekevänsä väärin. Muistan että hän tuli huoneeseeni, puhalsi, pyysi anteeksi ja halattiin sovinnoksi.

Äiti ei koskaan pyytänyt anteeksi. Kerran unohdin repun yläkerran portaille, en vienyt reppua huoneeseeni kuten piti. Äiti hakkasi kärpäslätkän metalliosalla minua paljaalle takamukselle ja nauroi. Muistan ajatelleeni, että kostan äidille, kun olen tarpeeksi iso. En tietenkään ole kostanut, mutta muistan että eniten ei sattunut kärpäslätkä, vaan se kun tajusin että äitini nauttii kun minuun sattuu.

En osaa sanoa mikä on seurausta lapsuudestani, mutta minusta tuli epävarma ja pelkään sanoa ääneen omaa mielipidettäni. En ole kurittanut omia lapsiani fyysisesti ja kielsin sen heti alussa myös vanhemmiltani. He eivät ole tätä kieltoa rikkoneet. Minulla on ihan hyvät välit vanhempiini ja harvoin mietin katkeruudella lapsuuttani, oli siinä paljon hyvääkin. Mutta varsinkaan äitiäni en ymmärrä enkä tavallaan ole antanut anteeksi, isälleni asia on helpompi antaa anteeksi, koska hänkin pyysi anteeksi minulta.

Minäkin olen syntynyt 90-luvulla ja minua lyötiin vyöllä, tukistettiin, annettiin luunappeja, pestiin suuta saippualla...olin jo silloin hiljainen ja ujo ja aikuisena olen edelleen vähän arka. Olen miettinyt mistä johtuu tämä ujouteni ja kiltteys. Välillä kantelin isälle siskostani ja sitten häntä kuritettiin. Tuntuu myös että häntä kuritettiin muutenkin enemmän. En ole paljoakaan muistellut näitä asioita vanhempana, mutta tottakai sillä on ollut merkitystä. Olen ajatellut että se vain kuului sen ajan kasvatukseen. Välit vanhempiini ovat hyvät ja pidämme paljon yhteyttä, mutta ehkä nämä asiat kalvaa tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen syntynyt 90-luvulla ja minua lyötiin vyöllä, tukistettiin, annettiin luunappeja, pestiin suuta saippualla...olin jo silloin hiljainen ja ujo ja aikuisena olen edelleen vähän arka. Olen miettinyt mistä johtuu tämä ujouteni ja kiltteys. Välillä kantelin isälle siskostani ja sitten häntä kuritettiin. Tuntuu myös että häntä kuritettiin muutenkin enemmän. En ole paljoakaan muistellut näitä asioita vanhempana, mutta tottakai sillä on ollut merkitystä. Olen ajatellut että se vain kuului sen ajan kasvatukseen. Välit vanhempiini ovat hyvät ja pidämme paljon yhteyttä, mutta ehkä nämä asiat kalvaa tavallaan.

Siis tuliko tuo remmillä kurittaminen jotenkin takaisin "muotiin" 90-luvulla, kun täällä on useampikin 90-luvun lapsi kertonut samaa? 80-luvun lapsi olen itse ja ei silloin ketään kaverianikaan kuritettu.

Meillä se ei ollut mitenkään toistuvaa tai että olisi pitänyt pelätä. Kun kiukuttelu ei muuten loppunut, niin tukistettiin tai läpsäistiin poskelle. Näitä kertoja oli ihan vain muutama. Yhden kerran sain piiskaa, kun en totellut millään. Se tuntui jo huomattavasti pahemmalta, ja sitä ilmankin olisi pärjätty. Ei sitä kuitenkaan osannut lapsena kyseenalaistaa. 80-luvulla syntynyt.

Ei sitä koskaan tukkapöllyä saanut ilman syytä ja kun vanhemmat oli muuten reiluja eivätkä tekopyhiä tai muuten syyttä väkivaltaisia, niin mitäpä siitä katkeroitumaan?

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Nykyään lapset kurittaa kaikkia muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen syntynyt 90-luvulla ja minua lyötiin vyöllä, tukistettiin, annettiin luunappeja, pestiin suuta saippualla...olin jo silloin hiljainen ja ujo ja aikuisena olen edelleen vähän arka. Olen miettinyt mistä johtuu tämä ujouteni ja kiltteys. Välillä kantelin isälle siskostani ja sitten häntä kuritettiin. Tuntuu myös että häntä kuritettiin muutenkin enemmän. En ole paljoakaan muistellut näitä asioita vanhempana, mutta tottakai sillä on ollut merkitystä. Olen ajatellut että se vain kuului sen ajan kasvatukseen. Välit vanhempiini ovat hyvät ja pidämme paljon yhteyttä, mutta ehkä nämä asiat kalvaa tavallaan.

Siis tuliko tuo remmillä kurittaminen jotenkin takaisin "muotiin" 90-luvulla, kun täällä on useampikin 90-luvun lapsi kertonut samaa? 80-luvun lapsi olen itse ja ei silloin ketään kaverianikaan kuritettu.

Ehkä lama-aika kiristi vanhempien nuppeja niin pahasti, että se paha olo ulkoistettiin omiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Onkos sinua teköpyhää määkijää kukaan hakannu pienenä?

Mitä..eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Mitä ihmeen kierrettä

Ei se ole kierre jos vetää turpaan pahoinpitelijäänsä?

Housuissasi on kierre..ruskea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Jeesus on liittynyt seuraamme

Minua on pöllyytetty tukasta siihen saakka että tuli kusi housuun. Vitsa piti itse hakea, vaikka sillä ei sit loppujen lopuksi hakattukaan. Muistan kyllä miten nöyryyttävää kaikki tämä oli, vieläkin tulee kyyneliä kun muistelen asiaa. Lisäksi muistan miten isä oli pelottava ja vihainen varsinkin kun piti mennä nukkumaan ja en olisi millään halunnut tai malttanut pysyä sängyssä. Tästä nukkumaan menosta tuli aikuisiällä ahdistavaa ja itkin itseni uneen. Menin terapiaan selvittämään tätä nukkumisahdistusta ja nämä muistot pulpahtelivat esille, muuten en olisi osannut tätä yhdistää lapsuusajan muistoihin. 

Terapian avulla olen pystynyt hyväksymään vanhempieni kasvatuksen ja sen vaikutuksen elämääni. Vanhempien oma lapsuus on ollut taustalla heidän kasvatustyylissään ja tärkeintä on että pystyn nyt itse lopettamaan tämän kierteen. Olen antanut anteeksi vääryydet mutta siitä huolimatta huomaan kuinka ahdistava ilmapiiri vanhempieni luona on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Onkos sinua teköpyhää määkijää kukaan hakannu pienenä?

Mitä..eikö?

Hakkasi, juoppoisä. Se sai minut karttamaan väkivaltaa, en koskaan halua olla kenellekään yhtä kamala kuin oma isäni oli minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Hän ei tottele, joten saan kurittaa häntä fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, hakattu ja nöyryytetty lapsi, olen päässyt kostamaan. Alkoholisti-isäni on lähes liikuntakyvytön ja silloin tällöin, ilman mitään ennakkovaroitusta, annan hänelle litsarin. Joskus myös tukistan. Jos hän alkaa itkeä, niin en käy hänen luonaan pitkään aikaan.

Kuulostaa kamalalta. Miksi ihmeessä jatkat väkivallan ja alistamisen kierrettä?

Hän ei tottele, joten saan kurittaa häntä fyysisesti.

Eli mielestäsi isäsi toimi oikein kurittaessaan sinua, kun olit lapsi?

Muistan lapsuudestani jatkuvan turvattoman olon, ja sen, ettei keneenkään kotona voi luottaa. Tasapainoton äitini repi hiuksista ja hakkasi, isäni joskus antoi vitsaa. En oikein aina käsittänyt, miksi nyt tulee selkään, joten huono kasvatuskeino oli, mutta sai minut ainakin pelkäämään. Fyysistä väkivaltaa enemmän oli henkistä piinaa, nöyryyttämistä ja vähättelyä. Itsetuntoa on ollut raskasta rakentaa aikuisena tuon lapsuuden jälkeen, enkä mielelläni ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Ulkopuolisen silmin mulla on ollut kiva puutalolapsuus, paljon kavereita, lemmikkejä ja harrastuksia.