Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivon asiallista keskustelua; miksi jotain ei haittaa suhde varattuun?
05.05.2020 |
Itsekin olen ollut tällainen, en tosin ole sänkyyn päätynyt varatun kanssa luultavasti toisen osapuolen uskollisuuden takia, mutta minun puolelta siihen ei olisi ollut estettä.
Nyt olen alkanut miettiä, miksi. Eihän sen pitäisi mennä niin. Omat vanhemmat ovat eronneet. En tiedä onko minulla sitten kokemus omasta arvottomuudesta, siitä etten saa omistaa mitään, sitä ei tarvitse kunnioittaa -> en ole tunnetasolla osannut kunnioittaa muidenkaan?
Onko täällä muita jotka ajattelleet samoja asioita?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Kivittäkää minut...
Olen itse varattu, mieheni on parantuva alkoholisti. Hän on pahoinpidellyt minua henkisesti, fyysisesti kerran ja uhannut myös tappaa.
Uskoin että voisin unohtaa ja antaa anteeksi. Tapasin uuden miehen, mitään fyysistä välillämme ei ole vielä tapahtunut. Hän saa minut tuntemaan itseni upeaksi, tärkeäksi, erityiseksi. Miksi olisin valmis menemään pidemmälle? Hänen kanssaan unohdan menneisyyden hirveyden. En ole se nurkkaan ajatettu koira, joka uikuttaa ja pelkää seuraavaa lyöntiä. En näe silmissäni aamu kymmeneltä sisään ryömivää viinalta haisevaa ihmistä, joka haukkuu minut ja koko olemiseni lyttyyn.
Ja tottakai ymmärrän että oikea teko olisi jättää oma mies. Illuusio uudesta miehestä ja uudesta onnesta ei pitkälle kanna. Mutta tämä on nyt tilanne enkä hae tällä hyväksyntää tai oikeutta pettää, kunhan vain avaan näkökulmaa.
Et sä tarvii sitä uutta miestä mitenkään välttämättä. Lähde siitä huolimatta nyt kun vielä hengissä pääset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivittäkää minut...
Olen itse varattu, mieheni on parantuva alkoholisti. Hän on pahoinpidellyt minua henkisesti, fyysisesti kerran ja uhannut myös tappaa.
Uskoin että voisin unohtaa ja antaa anteeksi. Tapasin uuden miehen, mitään fyysistä välillämme ei ole vielä tapahtunut. Hän saa minut tuntemaan itseni upeaksi, tärkeäksi, erityiseksi. Miksi olisin valmis menemään pidemmälle? Hänen kanssaan unohdan menneisyyden hirveyden. En ole se nurkkaan ajatettu koira, joka uikuttaa ja pelkää seuraavaa lyöntiä. En näe silmissäni aamu kymmeneltä sisään ryömivää viinalta haisevaa ihmistä, joka haukkuu minut ja koko olemiseni lyttyyn.
Ja tottakai ymmärrän että oikea teko olisi jättää oma mies. Illuusio uudesta miehestä ja uudesta onnesta ei pitkälle kanna. Mutta tämä on nyt tilanne enkä hae tällä hyväksyntää tai oikeutta pettää, kunhan vain avaan näkökulmaa.
Tästä tuli mieleen. Että jos se oma tilanne tuntuu sillä hetkellä surkealta kuin autiomaa ja ainoa vastaan tuleva hedelmäpuu on kielletty hedelmä, voi olla hankalampaa kuin jos itse olisi kylläinen, arvostettu ja tyytyväinen? Eli pitäisi ensin tehdä asioilleen jotain ja etsiä virvoitusta jostain muualta.
Naisten moraalinen relativismi ei lakkaa hämmästyttämästä.
Kukaan ei tiedä, joten oikeastaan sitä ei tapahtunut!
Liitto oli tavallaan kuollut, joten eihän se niinku ollut tavallaan pettämistä!
Se on sen toisen asia, ei minun!
Se tekee meistä parempia puolisoita!
Nuorempana itsetuntoni oli rakentunut täysin miehiltä saadun huomion varaan ja tuli vehkeiltyä varattujen kanssa. Äitini on kova luonne, joka on aina kritisoinut minua ja isä oli hissukka juoppo, jonka hellyydestä ammensin hyvää oloa.
Sisäistetty misogynia yhdistettynä hyväksynnän hakemiseen sai tyydytystä siitä, kun menestynyt mies halusi tavata hotellissa, kehui kroppaani ja sanoi että tunnun paremmalta kuin vaimo. Mutta jos tarvitsin apua niin esitti että sanoivat kiitos ei puhelinmyyjälle, ja jälkikäteen uhkaili että jos vielä kerran soitan kotinumeroon niin väittää työnantajalleni että varastan.
Nykyään ajattelen niitä miehiä itsekeskeisinä hyväksikäyttäjinä, joiden pillin tahtiin tanssin omaa epävarmuuttani. Yksikin halusi panna paljaalla ja kun pelkäsin raskautta, nauroi vain että ei pelkoa siitä että minä synnyttäisin hänen lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana itsetuntoni oli rakentunut täysin miehiltä saadun huomion varaan ja tuli vehkeiltyä varattujen kanssa. Äitini on kova luonne, joka on aina kritisoinut minua ja isä oli hissukka juoppo, jonka hellyydestä ammensin hyvää oloa.
Sisäistetty misogynia yhdistettynä hyväksynnän hakemiseen sai tyydytystä siitä, kun menestynyt mies halusi tavata hotellissa, kehui kroppaani ja sanoi että tunnun paremmalta kuin vaimo. Mutta jos tarvitsin apua niin esitti että sanoivat kiitos ei puhelinmyyjälle, ja jälkikäteen uhkaili että jos vielä kerran soitan kotinumeroon niin väittää työnantajalleni että varastan.
Nykyään ajattelen niitä miehiä itsekeskeisinä hyväksikäyttäjinä, joiden pillin tahtiin tanssin omaa epävarmuuttani. Yksikin halusi panna paljaalla ja kun pelkäsin raskautta, nauroi vain että ei pelkoa siitä että minä synnyttäisin hänen lapsensa.
Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisten moraalinen relativismi ei lakkaa hämmästyttämästä.
Kukaan ei tiedä, joten oikeastaan sitä ei tapahtunut!
Liitto oli tavallaan kuollut, joten eihän se niinku ollut tavallaan pettämistä!
Se on sen toisen asia, ei minun!
Se tekee meistä parempia puolisoita!
Miten se eroaa miesten moraalisesta relativismista? Aivan samat argumentit kuulee miesten suusta. Samanmielisiä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten moraalinen relativismi ei lakkaa hämmästyttämästä.
Kukaan ei tiedä, joten oikeastaan sitä ei tapahtunut!
Liitto oli tavallaan kuollut, joten eihän se niinku ollut tavallaan pettämistä!
Se on sen toisen asia, ei minun!
Se tekee meistä parempia puolisoita!
Miten se eroaa miesten moraalisesta relativismista? Aivan samat argumentit kuulee miesten suusta. Samanmielisiä ihmisiä on molemmissa sukupuolissa.
Ei eroakaan, epäilen hänen olevan näitä tiettyjä palstamiehiä joille "naiset" sitä ja tätä vaikka milloinhan viimeksi sellaisen käytännössä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle totuus iski kovaa siinä kohtaa kun olin epätoivoisessa sinkkujamassa ikävuodet 31-36 ja halusin kipeästi lasta.
Tapasin ihanan miehen joka halusi myös, mutta paremmin tutustuttuamme kävi ilmi että miehen edellinen suhde oli päättynyt naisystävän pettämiseen, ja miehelle nämä asiat olivat kynnyskysymys. Kysyi sitten suoraan että olenko pettänyt tai ollut pettäjän kanssa. Olinhan minä, kahteenkin otteeseen ja edellisestä kerrasta oli siinä kohtaa alle vuosi. Mies sanoi ettei voi luottaa minuun ja homma loppui siihen.
Tuntuu ihan hemmetin pahalta ja niin järkyttävän turhalta, jos voisin niin vaihtaisin ne kännipanot lapseen heti.
En ole ikinä pettänyt ketään kumppaneistani, mutta sinkkuaikoina en myöskään ole ollut kenenkään moraalinvartija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto ainakin monella pettäjällä ja heille tulee hyvä olo kun pystyy viettelemään varatun henkilön. Pönkittää egoa kun he uskovat, että pettäjä pitäisi häntä parempana kuin sitä puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan voin tunnustaa että ei vaivaa, en ajattele toisen puolisoa tai lapsia hetkeäkään. Tuntematon ihminen, ei ole minun ongelmani.
En ole muutenkaan mikään empaattinen voivottelija, töissäkään en jaksa kiinnostua muiden kivuista ja kolotuksista kun ne ei muuta tee kuin joka aamu valittaa minne sattuu ja ketä sattuu eniten
Tiivistät hyvin tämän ihmistyypin.
Kylmiä, rakkaudettomia, itsekkäitä, epäempaattisia ja jopa julmia.
Yäk.N27
Avaaja toivoi asiallista keskustelua. Ilmiannoin asiattomat viestisi.
Tunnekylmät emakot eivät kestä totuutta, ei yllätä. Siinäpä ilmiannat, totuus ei pala tulessakaan.
Ilmiannoin myös tämän hävyttömän solvaamisesi.
Niin?
Etkö kerralla ymmärrä? Lue uudestaan niin kauan kunnes käsität.
Niin? Että mitä siitä?
En mä voi auttaa jos et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen naimisissa ja ollut pitkään suhteessa myös tahollaan naimisissa olevaan. En osaa sanoa viettelinkö toisen vai viettelikö hän minut. En koe olevani mitenkään parempi tai huonompi kuin toisen puoliso, eikä hän ole mitenkään parempi tai huonompi kuin oma puolisoni. Emme keskustele puolisoistamme koskaan mitään, ikinä. Aloitimme suhteen kun keskustelussa kävi ilmi, että pidämme samanlaisesta seksistä. Pidämmekin kyllä toisistamme, mutta tapaamisemme ovat seksuaalista nautintoa. Vaikka olemme seksuaalisesti yhteensopivia, emme ole parisuhteeseen keskenämme sopivia.
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ainakin monella pettäjällä ja heille tulee hyvä olo kun pystyy viettelemään varatun henkilön. Pönkittää egoa kun he uskovat, että pettäjä pitäisi häntä parempana kuin sitä puolisoa.
Super lapsellista ajattelua tuollainen. Olet kyllä niin väärillä jäljillä kuin vain voit olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ainakin monella pettäjällä ja heille tulee hyvä olo kun pystyy viettelemään varatun henkilön. Pönkittää egoa kun he uskovat, että pettäjä pitäisi häntä parempana kuin sitä puolisoa.
Super lapsellista ajattelua tuollainen. Olet kyllä niin väärillä jäljillä kuin vain voit olla.
Itseään kunnioittava nainen ei todellakaan hakeudu varattujen miesten joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ainakin monella pettäjällä ja heille tulee hyvä olo kun pystyy viettelemään varatun henkilön. Pönkittää egoa kun he uskovat, että pettäjä pitäisi häntä parempana kuin sitä puolisoa.
Super lapsellista ajattelua tuollainen. Olet kyllä niin väärillä jäljillä kuin vain voit olla.
Mitä sinä muiden elämästä ja tunteista tiedät. Yhtälailla täällä on tarinoita joista paistaa huono itsetunto, kuin noita sun kaltaisia "puhtaita nautiskelijoitakin". Eri.
Outo olettamus täällä: jos kommentoit, ettet arvosta salarakkaita, niin heti tulee hyökkäys "entäs se varattu sitten??? Hän se väärin tekee!!!"
Vaikka kukaan ei ollut muuta väittänytkään. Hei kaikki, muistakaa varmuuden vuoksi mainita, että kaikki on pahoja vähintään tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto ainakin monella pettäjällä ja heille tulee hyvä olo kun pystyy viettelemään varatun henkilön. Pönkittää egoa kun he uskovat, että pettäjä pitäisi häntä parempana kuin sitä puolisoa.
Super lapsellista ajattelua tuollainen. Olet kyllä niin väärillä jäljillä kuin vain voit olla.
Itseään kunnioittava nainen ei todellakaan hakeudu varattujen miesten joukkoon.
Vaikka olisi pelkkä seksisuhde, niin kyllä mä omasta mielestäni ansaitsen parempaa kuin jonkun petturiluuserimiehen. Jotkut naiset ei tosiaan tunnu arvostavan itseään sen vertaa että päästävät tuommoisia sänkyynsä.
Minä deittailen vain varattuja. Haluan seksiä silloin kun se minulle sopii ja sen jälkeen äijä saa mennä kotiinsa. En halua jakaa arkeani kenenkään kanssa, en herätä kenenkään kanssa enkä tehdä kompromisseja omien aikataulujeni suhteen. Olen tämän asian tehnyt selväksi aikoinaan kun tapailin vapaita miehiä ja joka ikinen niistä alkoi rajoittaa, kyselemään tekemisistäni, tunkemaan luokseni yöksi.. eikä millään uskonut että haluan seksiä, en suhdetta. Varatut eivät roiku perässä eikä niillä ole varaa kysellä tekemisistäni
Vierailija kirjoitti:
Outo olettamus täällä: jos kommentoit, ettet arvosta salarakkaita, niin heti tulee hyökkäys "entäs se varattu sitten??? Hän se väärin tekee!!!"
Vaikka kukaan ei ollut muuta väittänytkään. Hei kaikki, muistakaa varmuuden vuoksi mainita, että kaikki on pahoja vähintään tasapuolisesti.
Kertoo näiden aivokapasiteetista, hokevat aina samaa "varattuhan se puolisoaan petti", "varattuhan teki väärin, en minä". Aijaa, ja sinun tekosi olivat jotenkin irrallisia, tapahtumia toisessa universumissa.
Alue: Aihe vapaa
Juttu on niin, usko vanhaa rypisammakkoa, että ei kannata olla pelastettava. Voi olla että se toinen mies ei pelasta sinua. Ota voimaa hänestä, buustaa itsetuntoasi, jätä juoppo ukkosi. Se uusi juttu kantaa jos kantaa, et tarvitse loppujen lopuksi sitä siihen.