Toivon asiallista keskustelua; miksi jotain ei haittaa suhde varattuun?

Pohjimmiltaanhan se on empatian ja arvostuksen puutetta toista ihmistä kohtaan.

En osaa sanoa kun itseäni se ainakin vaivaisi.

Mutku mä haluun!

TÄMÄ!

Minua ei haittaa siksi, koska en koe tekeväni kenellekään väärin. Kukaan ei tiedä. Saamme molemmat siitä iloa, ja olemme tyytyväisempiä ja parempia myös puolisoillemme.

Moraalisen ajattelun kehittymättömyyttä. Moraalisessa ajattelussa jääty teini-ikäisen kehitystasolle.

Ehkä hän saa siitä jotakin paremmuuden tunnetta. Että on ikään kuin kiinnostavampi kuin joku toinen, niin kiinnostava, että voittaa "hyvän" miehen huomion. "Se harmaavarpunen on oikeastaan ansainnut menettää miehensä huomion".

Itse luulen että olen jotenkin traumatisoitunut tuon asian suhteen. Ainakaan syntymästä en voi olla muita pahempi tai moraalittomampi, kun ihan päinvastaista palautetta olen saanut esim. kouluvuodet. Ehkä elämä on sitten muokannut minua.

ap

Ajattelen siten, että auton tai lompakon varastaminen olisi pienempi paha kuin toisen puolison kanssa suhteen aloittaminen tai pettäminen. Harva näistä kuitenkaan varastaisi autoa tai toisen laukkua tai lompakkoa. Suurin osa varmasti tuomitsi varkauden vai mitä?

Jotenkin nuhjuista leikkaaliimaa -logiikkaa. Saksitaan itselleen sopivat periaatteet kierrätyslaatikon pohjalla lojuvasta juorulehdestä vuodelta kivi ja keppi. Ja skräpätään niistä pastellinen kivakirja. Näin sen näen.

On sen varatun oma asia huolehtia siitä, että ei ylitä rajojaan. Jos on vaikkapa avoin suhde tai sitten liitto pelkkää kulissia, niin sittenpä on. Se ei ole ulkopuolisen asia määritellä mitä toinen saa tehdä tai alkaa kunnioittamaan jotain olemattomia sääntöjä. Viime kädessä ja aina jokainen ihminen vastaa tasan omista teoistaan, ei muiden.

Vtut muista meininki.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen siten, että auton tai lompakon varastaminen olisi pienempi paha kuin toisen puolison kanssa suhteen aloittaminen tai pettäminen. Harva näistä kuitenkaan varastaisi autoa tai toisen laukkua tai lompakkoa. Suurin osa varmasti tuomitsi varkauden vai mitä?

Jotenkin nuhjuista leikkaaliimaa -logiikkaa. Saksitaan itselleen sopivat periaatteet kierrätyslaatikon pohjalla lojuvasta juorulehdestä vuodelta kivi ja keppi. Ja skräpätään niistä pastellinen kivakirja. Näin sen näen.

Varastaminen on syystäkin rikos. Siksi muös tuomittavampaa, samoista syistä. Se kohdistuu omistusoikeuteen ja siinä otettu on toiselta pois. Minkäänmuotoisesa ihmissuhteessa näin ei ole. Ihminen ei käytössä kulu eikä yhden rakkaus ole toiselta pois, eikä toisaalta ihmistä voi myöskään omistaa.

Eihän se ole toiselta pois. Naimisissa olevat miehet ovat mukavia seuralaisia, kiihkeitä ja kiitollisia.

Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta varattuun, mutta voisin kuvitella, ettei se minua haittaisi. Itsepä se toinen matkaani lähtisi, en ainakaan viitsisi ketään ruveta väkisin mukaani houkuttelemaan. Olisiko suhde varattuun moraalitonta? Jos varattu osapuoli on päättänyt olla piittaamatta asiasta, niin onko minun asiani sitten ryhtyä moraalinvartijaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen siten, että auton tai lompakon varastaminen olisi pienempi paha kuin toisen puolison kanssa suhteen aloittaminen tai pettäminen. Harva näistä kuitenkaan varastaisi autoa tai toisen laukkua tai lompakkoa. Suurin osa varmasti tuomitsi varkauden vai mitä?

Jotenkin nuhjuista leikkaaliimaa -logiikkaa. Saksitaan itselleen sopivat periaatteet kierrätyslaatikon pohjalla lojuvasta juorulehdestä vuodelta kivi ja keppi. Ja skräpätään niistä pastellinen kivakirja. Näin sen näen.

Varastaminen on syystäkin rikos. Siksi muös tuomittavampaa, samoista syistä. Se kohdistuu omistusoikeuteen ja siinä otettu on toiselta pois. Minkäänmuotoisesa ihmissuhteessa näin ei ole. Ihminen ei käytössä kulu eikä yhden rakkaus ole toiselta pois, eikä toisaalta ihmistä voi myöskään omistaa.

Totta. Ja kun kuuntelee, miten monet naiset puhuvat miehistään ( kuin he olisivat lapsia tai muuten avuttomia) tuntuu ihan hyvältäkin olla toiselle kuin ihminen ihmiselle. Monet ukkomiehet janoavat tulla kohdelluksi ihmisen arvon mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

On sen varatun oma asia huolehtia siitä, että ei ylitä rajojaan. Jos on vaikkapa avoin suhde tai sitten liitto pelkkää kulissia, niin sittenpä on. Se ei ole ulkopuolisen asia määritellä mitä toinen saa tehdä tai alkaa kunnioittamaan jotain olemattomia sääntöjä. Viime kädessä ja aina jokainen ihminen vastaa tasan omista teoistaan, ei muiden.

Suhteeseen ryhtyminen varatun kanssa on myös teko. Siitä suhteen ulkopuolinen on 100 % vastuussa eikä voi sysätä vastuutaan kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä, pääasia että saan munaa.

Yh-äiti 36

Tämä, toivottavasti et vehtaa vain yhden varatun kanssa, vaan useampi saa herkkuasi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta varattuun, mutta voisin kuvitella, ettei se minua haittaisi. Itsepä se toinen matkaani lähtisi, en ainakaan viitsisi ketään ruveta väkisin mukaani houkuttelemaan. Olisiko suhde varattuun moraalitonta? Jos varattu osapuoli on päättänyt olla piittaamatta asiasta, niin onko minun asiani sitten ryhtyä moraalinvartijaksi?

Tuossa onkin aihetta lisäpohdintaan:

Sinkku, johon varattu henkilö aktiivisesti ihastuu ja tuo itseään tykö, vrt. sinkku, jonka mielestä hänen ihastuksensa kohteen parisuhde ei ole este vaan hidaste.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta varattuun, mutta voisin kuvitella, ettei se minua haittaisi. Itsepä se toinen matkaani lähtisi, en ainakaan viitsisi ketään ruveta väkisin mukaani houkuttelemaan. Olisiko suhde varattuun moraalitonta? Jos varattu osapuoli on päättänyt olla piittaamatta asiasta, niin onko minun asiani sitten ryhtyä moraalinvartijaksi?

Eikö sinulla ole omia periaatteita, moraalia? Vai ulkoistatko sen vastaavaan tyyliin joka tilanteessa elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On sen varatun oma asia huolehtia siitä, että ei ylitä rajojaan. Jos on vaikkapa avoin suhde tai sitten liitto pelkkää kulissia, niin sittenpä on. Se ei ole ulkopuolisen asia määritellä mitä toinen saa tehdä tai alkaa kunnioittamaan jotain olemattomia sääntöjä. Viime kädessä ja aina jokainen ihminen vastaa tasan omista teoistaan, ei muiden.

Suhteeseen ryhtyminen varatun kanssa on myös teko. Siitä suhteen ulkopuolinen on 100 % vastuussa eikä voi sysätä vastuutaan kenellekään.

Niin, miksi pitäisikään? Jos hän ei sillä riko kenenkään toisen kanssa suhdetta/luottamusta jonka on solminut, asia on kunnossa. Ei ole mitään sysättävää sen enempää kuin vaikkapa valinnassa syödä aamulla mysliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole koskaan ollut suhdetta varattuun, mutta voisin kuvitella, ettei se minua haittaisi. Itsepä se toinen matkaani lähtisi, en ainakaan viitsisi ketään ruveta väkisin mukaani houkuttelemaan. Olisiko suhde varattuun moraalitonta? Jos varattu osapuoli on päättänyt olla piittaamatta asiasta, niin onko minun asiani sitten ryhtyä moraalinvartijaksi?

Eikö sinulla ole omia periaatteita, moraalia? Vai ulkoistatko sen vastaavaan tyyliin joka tilanteessa elämässäsi?

Sinähän tässä päinvastoin ilmeisesti ehdotat että varatut voisivat tai heidän jopa pitäisi ulkoistaa oma moraalinsa toisille, että varattujen kanssa vehtaavan velvollisuus olisi omansa lisäksi huolehtia varatun moraalistakin. Sivusta.