Toivon asiallista keskustelua; miksi jotain ei haittaa suhde varattuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisen ajattelun kehittymättömyyttä. Moraalisessa ajattelussa jääty teini-ikäisen kehitystasolle.

Mitenkäs selität sen, että mulla oli nuorempana paljon tiukempi moraali kuin näin vanhempana? Ei mun vanhemmat toisiaan pettäneet.

Olet vaan elämämkoululainen, itsensä paskaliemissä ryvettänyt eukko.

Vanhemmista naisista näkee kuka on mikäkin, toisilla on sammuneet silmät toisilla ei...

Puhuuko empaattinen sitten noin?

eri

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaanhan se on empatian ja arvostuksen puutetta toista ihmistä kohtaan.

Tuntuu hullulta, että jotku menevät vielä tällaisten empaattomien ihmisten kanssa naimisiin. 

Olen pettänyt, tullut petetyksi ja ollut toinen nainen - tässä järjestyksessä. En kestänyt toisena olemista viikkoa kauempaa, vaikka miehellä ja minulla oli ”maaginen” yhteys ja liitto oikeasti monella tapaa hyvin ongelmainen (mm. taloudellisista syistä yhä yhdessä). Vaikka ensin järkeilin että pettäjän teko on pahempi kuin minun,

en vain pystynyt olemaan ajattelematta miehen vaimoa.

Muistin liian hyvin miten poikaystäväni itki äänettömästi kun kerroin pettäneeni, muistin kuinka tuntui että olisin saanut tikarin vatsaani kun mieheni jätti minut toisen naisen takia.

Siksi sanoin ihastukselleni että joko suhteemme jatkuu niin että sinä kerrot vaimollesi, tai se päättyy ja minä kerron. En halunnut elää valheessa josta yksi asianomainen ei tiedä. Mies kertoi, pariskunta meni ”tuumaustauolle” ja juttumme päättyi muutaman kuukauden päästä, kun mies valitsi vaimonsa joka oli valmis antamaan anteeksi kunhan emme ole miehen kanssa enää ikinä tekemisissä. Uskon yhä, että miehen olisi parempi kanssani, mutta tässä kohtaa voin allekirjoittaa, että jokainen on vastuussa vain omista teoistaan - ja tämä pätee meistä jokaiseen.

Tämä on mielenkiintoista miten toiset reagoi jo aiheesta puhumiseen niin voimakkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän saa siitä jotakin paremmuuden tunnetta. Että on ikään kuin kiinnostavampi kuin joku toinen, niin kiinnostava, että voittaa "hyvän" miehen huomion. "Se harmaavarpunen on oikeastaan ansainnut menettää miehensä huomion".

Höpö höpö kyse on yleensä vain hyvästä seksistä. Ei siitä toisesta osapuolesta puhuta mitään ja uhrata edes tuollaisia ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisen ajattelun kehittymättömyyttä. Moraalisessa ajattelussa jääty teini-ikäisen kehitystasolle.

Mitenkäs selität sen, että mulla oli nuorempana paljon tiukempi moraali kuin näin vanhempana? Ei mun vanhemmat toisiaan pettäneet.

Olet vaan elämämkoululainen, itsensä paskaliemissä ryvettänyt eukko.

Vanhemmista naisista näkee kuka on mikäkin, toisilla on sammuneet silmät toisilla ei...

Sulla on onneksi tuo moraalinen ajattelu hyvin hallussa. Tosin kukaan ei usko, että elät, kuten saarnaat. Tai että olisit edes kauaa elänyt.

Minä olin useamman vuoden suhteessa varatun miehen kanssa. Silloin kuvittelin, että kyseessä on elämää suurempi rakkaustarina ja etenkin alkuun oli ihana kutkuttava jännä tunne. Itse en ollut muussa suhteessa ja luulin olevani rakastunut tuohon varattuun. Sittemmin tajusin, ettei kyse ollut rakkaudesta vaan siitä, että olin sekopäisestä lapsuudenperheessäni oppinut, että en kuitenkaan saa enkä ansaitse hyvää parisuhdetta. Nyt olen laittanut suhteen poikki ja mies edelleen yrittää viestittää perääni. Ällöttää koko juttu näin jälkikäteen ajatellen enkä voi suositella kenellekään. 

Narse kirjoitti:

Vtut muista meininki.

Vielä pahempaa vtut omasta puolisosta. Pettäjä se pahis kuitenkin tässä on. 

Näin petettynä voin sanoa että epäreilua varatun puolisoa kohtaan, oli millainen ihminen tahansa puolisona. Joillekin varattuja pelkäämättömille naisille on itsetunnon kohotus ns. "voittaa" se varatun puoliso. Eksäni nykyinen, jonka takia minut jätettiin, on kuulemma varattuja iskenyt aikaisemminkin tai yrittänyt. Joillekin se varatun parisuhde on vain hidaste ja voivat uskoa olevansa oikeutettuja saamaan se mies, johon ovat rakastuneet. Minäkin olin aikoinaan varattuun ihastunut, mutta minä ihan päätin, että en lähde sellaiseen touhuun. Tarkoituksella vältin ihastukseni näkemistä ja kaikkea kuin olisin ollut vasta jätetty ja pitkän välttämisen jälkeen ihastus alkoi hiipua. Ihastumisen vahvistamiseen voi halutessaan vaikuttaa, vaikka hankalaa olisikin. Näissä ns. kolmiodraamoissa eniten kuohuu, ihmiset kun ovat mitä ovat ihastuessaan. Ihminenkin on luonnostaan moniavioinen, mutta se ei tarkoita, että niin olisi pakko elää. Luottamus on tahdon asia ja ihminen itse päättää, noudattaako tiettyjä aatteita. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus, varsinkin tunteiden takia. Jotkut tekevät tunteiden mukaan vain siksi, kun ne ilmenevät. Se, että ne ilmenevät, eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden mukaan olisi aina pakko mennä. Ihminen on kykeneväinen ajattelemaan, mutta kaikki eivät osaa tai halua käyttää sitä ominaisuutta tunteiden ilmetessä. Tunteet ilmenevät vahvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan voin tunnustaa että ei vaivaa, en ajattele toisen puolisoa tai lapsia hetkeäkään. Tuntematon ihminen, ei ole minun ongelmani.

En ole muutenkaan mikään empaattinen voivottelija, töissäkään en jaksa kiinnostua muiden kivuista ja kolotuksista kun ne ei muuta tee kuin joka aamu valittaa minne sattuu ja ketä sattuu eniten

Tiivistät hyvin tämän ihmistyypin.

Kylmiä, rakkaudettomia, itsekkäitä, epäempaattisia ja jopa julmia.

Yäk.

N27

Avaaja toivoi asiallista keskustelua. Ilmiannoin asiattomat viestisi.

Tunnekylmät emakot eivät kestä totuutta, ei yllätä. Siinäpä ilmiannat, totuus ei pala tulessakaan.

Ilmiannoin myös tämän hävyttömän solvaamisesi.

Niin?

Etkö kerralla ymmärrä? Lue uudestaan niin kauan kunnes käsität.

Niin? Että mitä siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisen ajattelun kehittymättömyyttä. Moraalisessa ajattelussa jääty teini-ikäisen kehitystasolle.

Mitenkäs selität sen, että mulla oli nuorempana paljon tiukempi moraali kuin näin vanhempana? Ei mun vanhemmat toisiaan pettäneet.

Idealismi kuuluu nuoruuteen. Kun elää elämää ja näkee todellisuuden monet sävyt, älykkäämmät yleensä muuttuvat vähemmän ehdottomiksi. Sääntöjen sijaan elämä alkaa näyttäytyä kokemusmatkana.

Kyllä. Nuoret ovat keskimäärin puhtaita, kauniita ja viattomia verrattuna vaikka keski-ikäisiin, joista ihan liian monet ovat sellaisia kuluneita, elämässä ryvettyneitä, uskonsa menettäneitä, himmenneitä ja jopa katkeria kyynikkoja.

Jos pystyt itse kestämään puolisosi petollisuutta.

Varatun kanssa tapailu on rikkilyömistä, särkemistä. Mikähän siinä on että toisia voimme kohdella julmasti, sitten kun sama osuu omalle kohdalle niin itsesäälillä ei ole.rajaa. Puhun omalta kokemuksesta. Tajusin vasta silloin mitä olin tehnyt suht kevyin mielin.

Meillä on vastuu teoistamme. Jos ei muille niin itsellemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisen ajattelun kehittymättömyyttä. Moraalisessa ajattelussa jääty teini-ikäisen kehitystasolle.

Mitenkäs selität sen, että mulla oli nuorempana paljon tiukempi moraali kuin näin vanhempana? Ei mun vanhemmat toisiaan pettäneet.

Olet vaan elämämkoululainen, itsensä paskaliemissä ryvettänyt eukko.

Vanhemmista naisista näkee kuka on mikäkin, toisilla on sammuneet silmät toisilla ei...

Puhuuko empaattinen sitten noin?

eri

Ei minua kiinnosta kokea mitään lämpöä näitä ä mm iä kohtaan. Halveksun vain, kusevat naisten päälle niin että haisee.

Ällöttäviä otuksia.

Mulla on periaate että voin olla pettäjän kanssa, mutta sitten on oltava avoimesti: en suostu salailuun tai valehteluun. Vain jos on valmis muiden paheksuntaan ja petetyksi tulleen raivon ja itkun kohtaamiseen ymmärtäen, että mulla ei ole oikeutta siinä kohtaa neuvoa tai lohduttaa, on lupa sotkeentua varattuun.

Itse olen kerran näin tehnyt, koska tiesin rakastavani sitä tyyppiä. Ei ollu helppoa yhtään kellekään ja mulle tais tulla syvimmät haavat koska rehellisyyden vaatiminen näytti sit muille egoismina ja musta tehtiin koko kuvion syntipukki. Mut sekin mun pitää kestää, koska osallinenhan mäkin olin.

Olen aiemmin viehättynyt enimmäkseen varatuista ja toiminut naimisissa olevan ukkomiehen salarakkaana. Varatut miehet kiinnostavat naisia siksi, koska mies on ”laadukas”, koska se kelpaa jollekin naiselle. Parisuhde nostaa miehen statusta. Minua on petetty pahasti ensimmäisissä parisuhteissa ja se traumatisoi minut. Koen itseni halutuksi ja seksikkääksi, kun varattu mies osoittaa minulle huomiota.

Ne naiset on heikkoja naisia, riippuvaisia miesten huomiosta ja kosketuksesta.

Eivät ole sellaisia rakkaudellisia ja vahvoja naisia joista kenenkään pitäisi ottaa mallia.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän saa siitä jotakin paremmuuden tunnetta. Että on ikään kuin kiinnostavampi kuin joku toinen, niin kiinnostava, että voittaa "hyvän" miehen huomion. "Se harmaavarpunen on oikeastaan ansainnut menettää miehensä huomion".

Olet pahasti hakoteillä. Kyse on yksinkertaisesti nautinnosta. Kumpikin saavat sitä, mitä haluavat eli nautintoa. Asia ei ole sen monimutkaisempi, eikä siinä tule mietittyä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisen ajattelun kehittymättömyyttä. Moraalisessa ajattelussa jääty teini-ikäisen kehitystasolle.

Mitenkäs selität sen, että mulla oli nuorempana paljon tiukempi moraali kuin näin vanhempana? Ei mun vanhemmat toisiaan pettäneet.

Idealismi kuuluu nuoruuteen. Kun elää elämää ja näkee todellisuuden monet sävyt, älykkäämmät yleensä muuttuvat vähemmän ehdottomiksi. Sääntöjen sijaan elämä alkaa näyttäytyä kokemusmatkana.

Kyllä. Nuoret ovat keskimäärin puhtaita, kauniita ja viattomia verrattuna vaikka keski-ikäisiin, joista ihan liian monet ovat sellaisia kuluneita, elämässä ryvettyneitä, uskonsa menettäneitä, himmenneitä ja jopa katkeria kyynikkoja.

Kyynisen rypisammakon elämä on joka tapauksessa mielenkiintoisempaa. Elämässä on enemmän sävyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä hän saa siitä jotakin paremmuuden tunnetta. Että on ikään kuin kiinnostavampi kuin joku toinen, niin kiinnostava, että voittaa "hyvän" miehen huomion. "Se harmaavarpunen on oikeastaan ansainnut menettää miehensä huomion".

Olet pahasti hakoteillä. Kyse on yksinkertaisesti nautinnosta. Kumpikin saavat sitä, mitä haluavat eli nautintoa. Asia ei ole sen monimutkaisempi, eikä siinä tule mietittyä sen enempää.

Just näin. Keskitytään nautintoon ja laitetaan aivot narikkaan. Ei tuollaisia höpöajatuksia kyllä tule mieleen. Sitä varattua miestä käytetään vaan omien tarpeiden tyydyttämiseen ja mielihyvin lähetetään sitten takaisin kotiin. 

Kivittäkää minut...

Olen itse varattu, mieheni on parantuva alkoholisti. Hän on pahoinpidellyt minua henkisesti, fyysisesti kerran ja uhannut myös tappaa.

Uskoin että voisin unohtaa ja antaa anteeksi. Tapasin uuden miehen, mitään fyysistä välillämme ei ole vielä tapahtunut. Hän saa minut tuntemaan itseni upeaksi, tärkeäksi, erityiseksi. Miksi olisin valmis menemään pidemmälle? Hänen kanssaan unohdan menneisyyden hirveyden. En ole se nurkkaan ajatettu koira, joka uikuttaa ja pelkää seuraavaa lyöntiä. En näe silmissäni aamu kymmeneltä sisään ryömivää viinalta haisevaa ihmistä, joka haukkuu minut ja koko olemiseni lyttyyn.

Ja tottakai ymmärrän että oikea teko olisi jättää oma mies. Illuusio uudesta miehestä ja uudesta onnesta ei pitkälle kanna. Mutta tämä on nyt tilanne enkä hae tällä hyväksyntää tai oikeutta pettää, kunhan vain avaan näkökulmaa.