Mikä on ollut elämäsi pahin kokemus?

Varmasti se kun havahduin että olen muita parempi lähes kaikessa mihin ryhdyn ja on epäreilua menestyä muiden kustannuksella.

Siitä lähtien olen aina antanut äänen vasemmistolle ja muutenkin yrittänyt auttaa muita.

Tunnen voimakasta pahoinvointia että maailmassa vallitsee epätasa-arvo.

Se että tienaan useita tuhansia enemmän kuin joku muu, joka tienaa hädin tuskin tonnin kuukaudessa.

Se on vääryys, kun emme oikein voi vaikuttaa lähtökohtiimme mitenkään.

Osa syntyy muita älykkäämpinä ja paremman näköisinä. Se on väärin, mutta asiaa voi tasata jakamalla hyvyyksiä heikommassa asemassa oleville.

Ero, mies vaihtoi nuorempaan työkaveriin. Huijasi myös monessa muussa asiassa kun oli järjestellyt asioita selän takana.

Väkivaltainen parisuhde, hyväksikäyttö, raiskaus peräaukkoon. Näistä yritän selviytyä ja käsitellä ne psykoterapiassa, että voisin unohtaa ne ja päästää irti. Vaikeaa sillä on todella syvät arvet jäänyt noista. Painajaisia, kauhukuvia mielessä, katkeruutta ja vihaa sisällä liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoreimpana oli vuosi sitten, kun olin naapurintytön hevosenhoitajana kisoissa, ja ratsukko ratsasti tosi pahan näköisesti kumoon esteelle. Este oli kaukana, joten en pitkään (rai pitkältä tuntuvaan) aikaan nähnyt, mitä tytölle kävi. Onneksi ei mitään pahempaa kummallekaan.

Peukut sulle, kun mihinkään pahempaan et ole elämässäsi törmännyt, eikä tässäkään tilanteessa mitään pahempaa kummallekaan...

Peukut sulle, että sä et osannut lukea viestin ensimmäistä sanaa. Mä oon kokenut elämässäni kaikenlaista, mutta en ole erityisen innostunut avaamaan sydäntäni esim. koko ala-asteen kestäneestä koulukiusaamisesta. Toisaalta, olen käsitellyt sen asian jo, eikä se vaivaa mua enää, joten se ei tunnu tällä hetkellä oikeastaan miltään. Olen myös esim. ollut sellaisessa tilanteessa, jossa oli mukana aseita ja joka olisi voinut kärjistyä sellaiseksi, että ihmisiä olisi kuollut. Mutta kun siitäkin on niin paljon aikaa, että se ei tunnu enää miltään. Olihan se silloin hirveää, mutta kun nyt ajattelen sitä 20 vuoden jälkeen, se ei tunnu miltään.

Että mitä jos ette kommentoisi ihmisten irrallisia viestejä tuohon sävyyn, kun ette ne niiden viestien perusteella voi sanoa oikein mitään mistään.

No tuossa kuitenkin kysyttiin elämäsi pahinta kokemusta.

Ei liene väärin olettaa, että sinulla se elämäsi pahin kokemus oli sitten tuo kertomasi.

Sana "tuoreimpana" ei oikein edes kuuluisi tähän, koska ei kysytty, mikä on viimeisin paha kokemuksesi.  Kysyttiin sitä pahinta.  Ei tarvitse vastata ollenkaan, jos ei tahdo kertoa.  Tämähän on vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuoreimpana oli vuosi sitten, kun olin naapurintytön hevosenhoitajana kisoissa, ja ratsukko ratsasti tosi pahan näköisesti kumoon esteelle. Este oli kaukana, joten en pitkään (rai pitkältä tuntuvaan) aikaan nähnyt, mitä tytölle kävi. Onneksi ei mitään pahempaa kummallekaan.

Peukut sulle, kun mihinkään pahempaan et ole elämässäsi törmännyt, eikä tässäkään tilanteessa mitään pahempaa kummallekaan...

Peukut sulle, että sä et osannut lukea viestin ensimmäistä sanaa. Mä oon kokenut elämässäni kaikenlaista, mutta en ole erityisen innostunut avaamaan sydäntäni esim. koko ala-asteen kestäneestä koulukiusaamisesta. Toisaalta, olen käsitellyt sen asian jo, eikä se vaivaa mua enää, joten se ei tunnu tällä hetkellä oikeastaan miltään. Olen myös esim. ollut sellaisessa tilanteessa, jossa oli mukana aseita ja joka olisi voinut kärjistyä sellaiseksi, että ihmisiä olisi kuollut. Mutta kun siitäkin on niin paljon aikaa, että se ei tunnu enää miltään. Olihan se silloin hirveää, mutta kun nyt ajattelen sitä 20 vuoden jälkeen, se ei tunnu miltään.

Että mitä jos ette kommentoisi ihmisten irrallisia viestejä tuohon sävyyn, kun ette ne niiden viestien perusteella voi sanoa oikein mitään mistään.

No tuossa kuitenkin kysyttiin elämäsi pahinta kokemusta.

Ei liene väärin olettaa, että sinulla se elämäsi pahin kokemus oli sitten tuo kertomasi.

Sana "tuoreimpana" ei oikein edes kuuluisi tähän, koska ei kysytty, mikä on viimeisin paha kokemuksesi.  Kysyttiin sitä pahinta.  Ei tarvitse vastata ollenkaan, jos ei tahdo kertoa.  Tämähän on vapaaehtoista.

Oletko ajatellut, että ihmiset ehkä kokevat asiat eri tavoilla? Mä kirjoitin oman tuntemukseni mukaan, en muiden tuntemusten mukaan. Joo, voisinhan mä kirjoitella vaikka mitä pahoja kokemuksia elämästäni noiden lisäksi, vaikkapa omasta synnytyksestäni, joka veti mut niin huonoon kuntoon, etten vielä kahdenkaan viikon kuluttua voinut kävellä sataa metriä pitempään, tai siitä, kun äiniti sairasti synnytyksen jälkeistä masennusta, ja kun mä olin koulussa, pelkäsin päivisin, että äitini tekee jotain vauvaikäiselle sisarukselleni. Mutta kun nämä asiat eivät tunnu musta enää pahalta! Ne ovat menneisyyttä, enkä tunne enää niiden painolastia elämässäni. Voin muistella niitä, mutta muistan ne asioina, en tunteita, enkä siksi voi sanoa, että ne ovat pahimpia kokemuksia elämässäni.

Näiden juttujen lukeminen on myös vapaaehtoista. Ei sinunkaan olisi tarvinnut vastata minulle. Minä kerroin rehellisesti omasta näkökulmasta asian, joka tuntuu edelleen pahalta, kun mietin, mitä olisi voinut sattua. Jos taas kirjoittaisin noitan "oikeasti" pahoja kokemuksia elämästäni, ne tuntuisivat silkalta sosiaalipornolta, koska en enää koe niitä muina kuin sillan alta kulkeneena vetenä, jos tällaista anglismia sopii käyttää.

Puolison äkillinen kuolema ja kolmen pienen kanssa leskeksi jääminen. 

Koko elämä, ja kaiken lisäksi ylöstempaus lähellä enkä ole tullut uskoon, apua mitä teen... En vain tule uskoon olen katkera jään antikristuksen aikaan

Kodittomuus ja huumeongelma

Et mä pieraisin julkisesti, oikein sellainen räväkkä ja napakka pieru joka haisi erittäin pahalle:( lisäksi se että en saanut rahaa kuin 5000 e töistä, yleensä saan 10 000,olen kansanedustajan vaimo

Teki mieli vetää ranteet auki tuon julkisesti pieremisen jälkeen, ikinä en ole pieraissut en julkisesti enkä puolison edessä:(

Vierailija kirjoitti:

Tyttären vuosia jatkunut anoreksia.

Samaistun. Pahin on ohi, koska lapsi on nyt sentään jo aikuinen, mutta minun koko tunne-elämä jäänee loppuelämäkseni sekaisin, trauma teki minusta ”sairaan”, vaikka sitä kaikki eivät edes näe.

Traumaattinen loop-konisaatio, jonka seurauksena pelkään kaikkea, mikä vaan gynekologisella puolella voi kipua aiheuttaa. Ja kyseessä oli yliopistosairaala!

Toinen psykoosi. Ensimmäinenkin oli kauheaa, mutta uskoin sen johtuneen vaikeasta masennuksesta ja erosta lapsen isästä. Toisen kerran jouduin psykoosiin todella onnellisessa elämäntilanteessa aivan mitättömän vastoinkäymisen yhteydessä. Kuulin ääniä, näin harhoja ja pelkäsin toimivani niiden mukaan. Lääkkeillä pääsin harhoista, nyt terapiassa opettelen vähemmän vahingollisia tapoja käsitellä vastoinkäymisiä. Yritän kaikkeni, etten koskaan enää joudu psykoosiin. Se saa kuoleman tuntumaan niin houkuttavalta ja vastustamattomalta enkä halua kuolla oman käden kautta.

Kun baarissa mua ei isketty, aivan kamalaa, jäi traumat

Myös siitä et kaupassa ei ollut sinistä maitoa oli päässyt loppumaan, tuntui et maailma sortuu alta ja hyperventiloin

Kun maalia roiskui hienolle takille, romahdin lattialle itkemään, elämäni pahin päivä

Varmaankin koulukiusatuksi ja syrjityksi tuleminen ala-asteella. Jätti syvän epäluulon ja katkeruuden kaikkia ihmisiä kohtaan. 

Kun en päässyt ylöstempaukseen mukaan, jäin antikristuksen aikaan ja otin pedonmerkin, näin tästä unta, näin helvetin kauhut, itkin ja hyperventiloin

Kun ei ollut rahaa 10 euron pizzaan, elämäni pahin päivä, en saanut ruokaa, söin mäkki aterian, itkin ja hyperventiloin

Kun hieno nahkainen laukku tippui kuralätäkköön, itkin ja huusin tuskasta, elämäni hirvein päivä siihen mennessä

Vierailija kirjoitti:

Puolison äkillinen kuolema ja kolmen pienen kanssa leskeksi jääminen. 

Tämä ihan ottaa sydämmeen. Olen itse vasta raskaana, enkä voisi kuvitellakaan kuinka hirveä olisi menettää rakas lapsen isä. Toivotan sinulle paljon voimia, että jaksaisit

Kun siivous aine pääsi loppumaan, elämäni kamalin päivä