Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut elämäsi pahin kokemus?
05.05.2020 |
Ihan mikä tahansa.. Aloitan vastaamalla läheisen itsemurha sekä työpaikan menetys todella huonoon saumaan kun rahalle olisi ollut kova tarve.
Kommentit (220)
Kun en päässyt festareille, mietin et miksi edes synnyin 😭😭😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, ettei minulla ole ketään läheistä ihmistä. Vuosikymmenessä olen menettänyt molemmat vanhempani, lapsuudenkotini ja eronnut avioliitosta. Minulla on paljon etäisiä sukulaisia ja myös kavereita, mutta ei ketään sellaista kenelle soittaa keskellä yötä, jos tiedätte mitä tarkoitan.
En ole koskaan ennen kokenut mitä on olla henkisesti aivan täydellisen yksin. Ei ole enää ketään joka aidosti välittäisi ja auttaisi. Tuntuu kuin asuisin yksin vieraassa maassa ventovieraiden ympäröimänä.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusatuksi tuleminen yläasteella. Kaverit hylkäsivät ja muut tytöt karttoivat minua kuin ruttoa. Kanssani ei voinut olla, ellei halunnut joutua leimatuksi. Kaikki johtui siitä, että eräs kavereistani uskoi minun pettäneen hänet levittämällä yhtä juorua eteenpäin - näin ei ollut, mutta eihän siinä selitykset auttaneet. Kokemuksen vuoksi minun on vieläkin vaikea luottaa ihmisiin, eikä läheisiä ystäviä ole montaa.
Minulla on täysin sama kokemus. Selvisin yläasteesta inhon ja halveksunnan voimalla. Järkeilin, että jos minusta uskotaan jotain naurettavia juoruja ja hylätään noin vain, ne ihmiset ovat merkityksettömiä paskoja joiden seuraa en koskaan tule kaipaamaan. Onneksi oli ihania kirjeystäviä ja muutama kaveri koulun ulkopuolelta.
Aivosyöpä, psykoottinen masennus ja traumaperäinen stressihäiriö, pitkät osastohoitojaksot ja itsetuhoisuus, keskenmeno, seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena ja nuorena yritettiin raiskata.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei minulla ole ketään läheistä ihmistä. Vuosikymmenessä olen menettänyt molemmat vanhempani, lapsuudenkotini ja eronnut avioliitosta. Minulla on paljon etäisiä sukulaisia ja myös kavereita, mutta ei ketään sellaista kenelle soittaa keskellä yötä, jos tiedätte mitä tarkoitan.
En ole koskaan ennen kokenut mitä on olla henkisesti aivan täydellisen yksin. Ei ole enää ketään joka aidosti välittäisi ja auttaisi. Tuntuu kuin asuisin yksin vieraassa maassa ventovieraiden ympäröimänä.
En halua loukata, enkä provoilla. Mutta oletko sen ikäinen, että voit saada lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-vuotiaana poistuin bussista, ja perässäni poistui noin 30-vuotias, suht. siistin oloinen nainen. Hän tuli aivan takanani, mikä oli melko outoa, sillä bussista ei poistunut ketään muuta kanssamme yhtä aikaa ja näin ollen hän olisi ihan hyvin voinut jättää hajurakoa. Heti päästyäni bussista ulos hän tarttui käteeni ja alkoi puhumaan minulle. En enää muista, miten keskustelu alkoi, mutta se päättyi siihen, että hän piti molemmista käsivarsistani tiukasti kiinni ja uhkasi pahoinpitelevänsä minut. Onnistuin riuhtaisemaan itseni tilanteesta ja lähdin juoksemaan niin kovaa kuin jaloistani pääsin.
Tämä tapahtui siis keskellä päivää rauhallisella asuinalueella. Tapahtumasta on vuosia, mutta edelleen kavahdan ihmisiä, jotka ulkoisesti muistuttavat tätä naista.
Monivuotinen miesystävä (60 v.) lähti Thaimaaseen katsomaan siellä asuvaa serkkuaan. Kuinka ollakaan siellä odottikin facebook nainen ja häät. Sähköpostilla ilmoitti menneensä naimisiin. En oo vieläkään toipunut vaikka on joka viikko toista vuotta terapiaa käyty ja uusi miesystävä. Iski itsetunnon niin alas ja masennuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän alkoholismi aiheutti monta traumaattista tilannetta lapsena. Esim kun löysin hänet sammuneena ja luulin hänen olevan kuollut. Ja muita vastaavia. Pelkoa ja epävarmuutta.
Ja nuorena seksuaalinen hyväksikäyttö, jota en alun jälkeen vastustellut mitenkään. Menin niin täysin lukkoon ja jotenkin halusin jopa miellyttää tätä hyväksikäyttäjää. Hän kyllä tiesi mitä teki ja tukahdutti helposti alun kieltoni. Siinä varmasti kiteytyi hyvin kaikki lapsuuden aiheuttamat kieroudet, kun en osannut edes ajatella että itseään on ok puolustaa ja saa olla jotain rajoja.
Nämä kaksi ovat leimanneet sen jälkeistä elämää, mutta nykyään kyllä voin hirveän hyvin ja voin noitakin asioita miettiä monelta kannalta. Ne ovat käsiteltyjä traumoja enkä koe että enää vaikuttavat käytökseeni merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Kopioin tähän saman viestin, jonka kirjoitin aiemmin täällä aborttikeskusteluun. Pahin kokemus on ollut ei-toivottu raskaus, sen keskeyttäminen ja olosuhteet, joissa tulin raskaaksi.
Olin tapaillut useamman kuukauden mukavalta ja fiksulta vaikuttavaa miestä. Seksi oli tullut mukaan kuvioihin ja olimme yhdessä sopineet kondomin käytöstä ehkäisynä, mies oli siis tähän suostunut. Tämä siksi, että minun oli vaikea löytää itselleni sopivaa hormonaalista ehkäisyä. Mies kutsui minut luokseen, vietimme kivan illan, jonka päätteeksi harrastimme seksiä. Minun huomaamatta mies jätti kondomin pois kesken kaiken. Kun huomasin asian, niin suutuin ja yritin tivata, miksi hän teki niin ja eikö me oltu sovittu, että nyt on tärkeää käyttää kondomia, kun en vielä löytänyt sopivaa muuta ehkäisyä. Mies oli etukäteen sanonut, ettei ole mikään kiire ja voin viipyä niin pitkään kuin haluan. Yhtäkkiä hänelle tuli ihan hirveä kiire päästä kaverinsa kanssa kaljalle, siis keskellä yötä! Kondomin pois jättämisestä hän vain totesi, että naiset eivät voi ikinä tajuta, kuinka hyvältä tuntuu panna ilman kondomia. Sen jälkeen hän käytännössä heitti minut ulos. Olin ihan shokissa tapahtuneesta ja yritin heti soittaa miehelle ja vaatia jotain selitystä, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Lähellä ei ollut ympärivuorokauden auki olevia apteekkeja, joten päätin mennä kotiin ja hakea jälkiehkäisyn heti aamulla ensimmäisenä. Otin jälkiehkäisyn noin kahdeksan tuntia yhdynnän jälkeen. Tästä huolimatta tulin raskaaksi. (Abortin yhteydessä hoitaja oli laskenut, että minulla oli todennäköisesti ovulaatio juuri silloin menossa, joten tästä syystä tulin raskaaksi jälkiehkäisystä huolimatta.) Kuukausi keskeytyksen jälkeen mies otti yhteyttä ja kertoi olleensa kaiken aikaa suhteessa. Minut hän haukkui likaiseksi huoraksi, joka oli antanut suostumuksensa harrastaa seksiä ilman kondomia pelkästään sillä, että olin tullut hänen asunnolleen. Omasta mielestään hän ei ollut tehnyt mitään väärää jättämällä kondomin pois. Mielestäni abortti oli tässä tapauksessa todellakin ainoa oikea vaihtoehto. Olen ihan tavallinen nuori nainen, enkä olisi ikinä halunnut joutua kokemaan aborttia, mutta valitettavasti jouduin, koska tapailukumppaniksi osui tuollainen tapaus.
Tämän tapauksen jälkeen on ollut vaikea luottaa miehiin. Kovasti toivon parisuhdetta, mutta ensin pitäisi uskaltaa taas luottaa, etteivät kaikki miehet tee ikäviä asioita.
Tämä täyttää raiskauksen määritelmän. Voit tehdä miehestä rikosilmoituksen, ellei tästä ole hirmu kauan aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskollisen, rakkaan koirani kuolema, joka oli mulle kaikki kaikessa. Silloin tuntui kuin sydän olisi revitty rinnasta. En ole pystynyt uutta ottamaan. Ikävä on edelleen ♡
Tulin todella raskaasti kiusatuksi ylä asteella.
Jatkuvaa haukkumista, nöyryyttämistä, väkivaltaa.
Jätti niin syvät arvet, että olen ollut sen jälkeen eristäytyvä ja viihtynyt omissa oloissani. Persoonani muuttui täysin.
Onnistuin kuitenki pariutumaan ja saamaan lapsen. Nyt kun lapsi on koulu ikäinen, huomaan miten vaikea minun on kasvattaa häntä uskomaan ihmisiin, sosiaaliseksi. Pelottaa että lapsikin kärsii tästä.
Ei ole kuitenkaan varaa terapiaan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnon uhriksi joutuminen, narsisti vanhempi, seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena, koko peruskoulun kestänyt kiusaaminen, lapsesta asti kestänyt masennus ja yksinäisyys..
Toistuvan pahoinpitelyn uhriksi joutuminen lapsena oman vanhemman toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työvaatteet ei ehtinyt kuivua aamuksi, huuto itkin, elämäni kamalin päivä, jouduin ottamaan lökäpöksyt ja pinkin t paidan
Keskenmeno, sen aiheuttaman kroonisen sairauden puhkeaminen ja lapsettomaksi jääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei minulla ole ketään läheistä ihmistä. Vuosikymmenessä olen menettänyt molemmat vanhempani, lapsuudenkotini ja eronnut avioliitosta. Minulla on paljon etäisiä sukulaisia ja myös kavereita, mutta ei ketään sellaista kenelle soittaa keskellä yötä, jos tiedätte mitä tarkoitan.
En ole koskaan ennen kokenut mitä on olla henkisesti aivan täydellisen yksin. Ei ole enää ketään joka aidosti välittäisi ja auttaisi. Tuntuu kuin asuisin yksin vieraassa maassa ventovieraiden ympäröimänä.
En halua loukata, enkä provoilla. Mutta oletko sen ikäinen, että voit saada lapsia?
En ymmärrä miten tähän liittyy? Minulla on jo lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Uskollisen, rakkaan koirani kuolema, joka oli mulle kaikki kaikessa. Silloin tuntui kuin sydän olisi revitty rinnasta. En ole pystynyt uutta ottamaan. Ikävä on edelleen ♡
Osanottoni sinulle.
Kun jääkaapista loppui viilikset, paruin ja pyörryin siihen astisista elämän yksi pahimmista