Mikä on ollut elämäsi pahin kokemus?

Kun kenkäni kastuivat, elämäni kamalin päivä sitä ennen oli koko elämäni aikana ollut kuivat kengät

Kun pyöränrenkaasta loppui ilmat, olin itsarin partaalla

Yläaste

Tämä korona aika ja oma sairastuminen ennen sitä. En hetkeäkään kuvittele että säilyisin tästä hengissä.

Koko lapsuus ja varhaisnuoruus!

Äidin kuolema. Alkoholisti yksinhuoltaja isä. Ei ruokaa, ei puhtaita vaatteita. Aina samat rytkyt päällä.

Ennen ala-aste ikää koettu seksuaalinen hyväksikäyttö.

Onhan noita huonoja kokemuksia, mutta loppuelämä näyttää paljon valoisammalta :)

Vierailija kirjoitti:

Syntymäni.. En olisi halunnut syntyä tähän maailmaan. Vihaan kaikkea ja ihmisiä.

Toivon, että Jumala siunaa meitä kaikkia hyvällä elämällä ja synninpäästöllä.

Mummon kuolema. Olimme läheisiä ja surin häntä todella paljon. Hän oli ollut huonossa kunnossa jo kuukausia, mutta tapasin hänet kuolemaa edeltävänä päivänä ja hän olikin pirteämpi, jutteli paljon ja vaikutti omalta itseltään. Nyt tajuan että niin joskus käy, kun kuolema on tulossa. Se tuli minulle täydellisenä julmana shokkina. Olin 16-vuotias.

- Esikoislapsen kohtukuolema viimeisellä kolmanneksella ja hänen synnyttäminen kuoleena.

- Lapsettomuus ja -hoidot. Edelleen ainoa raskaus on ollut tuo kohtukuolemaan päättynyt raskaus.

- Työelämässä epäonnistuminen. Minulla on maisterin tutkinto (Alalta jossa töitä on ihan ok), mutta yhtään vakituista työtä ei ole ollut, pelkkiä pätkiä ja työttömyyttä. Olen 31-vuotias.

- Masennus ja syömishäiriö nuorempana.

Ainoa asia, joka kannattelee eteenpäin on ihana aviomies ja äiti ja sisko. Jos heidät menetän, en usko että minulla on enää syytä elää.

Pahanhajuinen pieru, sitä ennen tuoksunut ihanilta esim mansikka, mänty, hunaja yms

Kamalan väriset verhot sain, tahdoin mustat, sain liilat, itkin ja huusin tuskasta

Vaimo petti velipuolensa kanssa, kymmenen vuoden jälkeenki mietin miksi annoin tän anteeksi... silloin ei ollut vielä ees lapsia

Peliriippuvuus teini-iässä. Kaikki meni. Olin silloin lukiossa. Olisi pitänyt ostaa koulukirjoja ym., mutta rahat meni pelikoneisiin. Lukio meni ihan pilalle ja sen myötä sitten Koko loppuelämä.

Ammattikoulu

Vierailija kirjoitti:

Tämä korona-aika.

Olen kokenut paljon mutta tämä on kaikesta huolimatta pahin, koska tässä olen eniten joutunut kamppailemaan itseni kanssa ja muuttamaan toimintatapojani.

Tämä on niin käynyt sosiaalisen ja iloisen luonteeni päälle, että tätä on ollut hyvin vaikea kestää.

Minun on vaikea ymmärtää kokrona-ahdistusta. Itse koen tämän vain tylsyytenä. Mikään paikka ei ole auki ja pääasiassa vain möllötetään kotona. Teinit tekee etäkoulun hyvin, vaimo käy töissä ja itse olen lähinnä kyllästynyt. Prismassa käynti on viikon kohokohta... niin että hohhoijaa....

No varmaan se lapsuus kuitenkin eli isän alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta. Puolustuskyvytön lapsi. Nyt jätin vähän aikaa sitten pettäjä-valehtelijan. Onhan tääkin rankkaa, mut olen sentään aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Koirani kuolema. Nyt olen täysin yksin ilman parasta ystävääni :( 

Osanottoni.

Itse menetin rakkaan koirani, Tessun 30 vuotta takaperin. En ole päässyt surusta irti vieläkään.

Jaksamisia Sinulle.

T; Kohtalotoveri.

Vierailija kirjoitti:

Puolison äkillinen kuolema ja kolmen pienen kanssa leskeksi jääminen. 

Nämä on oikeasti kovia juttuja!

Aikoinaan asuimme kerrostalossa ja alakerrassa oli perhe, jossa kaksi lasta. Lapset olivat samanikäisiä kuin meilläkin, noin 2 ja 4 vuotiaat. Heillä mies kuoli onnettomuudessa. Vieläkin tulee tippa linssiin, kun muistelen heitä. Miten on pystynyt sanomaan pienille lapsille, että isä on kuollut?

t.eräs isä

Isäni äkillinen kuolema.

Olin vähän päälle parikymppinen. Siihen loppui huoleton nuoruuteni ja alkoi aikuisuus.

mieheni ja lapseni kuolema

Avioliitto. Onneksi kesti vain kaksi vuotta, mutta vieläkin ahdistaa muistella. Ei koskaan enää.