Mikä on ollut elämäsi pahin kokemus?

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusatuksi joutuminen luokilta 1-3 sekä 5 ja 6 luokat. Nelosella ei kiusattu kun olin sen ajan muualla. Olin silmätikkuna. Kiusaaminen alkoi taas kun menin seiskalle. Eräs kaunis päivä olin päättämässä kärsimyksiäni tyttöjen vessassa koululla. Jäin sinne koulun jälkeen menemättä bussiin ja kotiin. Havahduin verilammikossa kun siivoojatäti ravisteli minua olkapäästä ja jouduin ambulanssilla sairaalaan. Siitä kokemuksesta entistä paskempana laitokseen. Ja alamäkeä ollut kaikki muukin elämä. Ei tästä enää jaloilleen pääse. Asun halvimmassa mahdollisessa murjussa jonne sosiaalitoimi maksaa vuokrani. Tavarani ovat kierrätyskeskuksesta ja roskiksesta. Sukulaisilta. Juon joka päivä alkoholia ja poltan paljon tupakkaa. Tiedän että tulen kuolemaan tähän elämään mutta odotan sitä pieni hymynkare kasvoillani. Minua tullaan hakemaan.

Tämä kosketti. Voisinpa virtuaalisesti lähettää sinulle rakkautta. Miten epäreilua! Voisitko kuitenkin yrittää? Koska sinä olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa. Jos yrittäisit hakea apua? Olen pahoillani ettei sinulla ole ketään joka tukisi ja kantaisi sinua mutta jos etsit apua, sitä voisi löytyä? Koulukiusaus on niin h..tistä.

Oma sairastumiseni vakavaan masennukseen ja loppuunpalaminen. Olen ollut koulukiusattu ym mutta masennus vei voimat lähestulkoon 10 vuodeksi, sairastumiselle ei voinut tehdä mitään. Siinä vaiheessa opin että en voi enää luottaa omaan kroppaani.

Kerran pizzan pohja oli märkää lötköä. Kammottava trauma jäi.

Lapseni kuolema

Vierailija kirjoitti:

Melkein jokainen raskas asia on johtunut neurologisista erityispiirteistä. Kukaan ei ole älynnyt, vaikka on liiankin selvää. Tai ehkä kaikki näkevät, mutta tahtovat pyyhkiä asian pois. :( Tapani olla on sopimaton. Se ei vain ole ollut niin sopimaton, että siihen olisi laitettu lääkkeitä, mutta aina suhtautuminen on ollut kylmää ja ikävää ja vaikeaa, vaikka olisin hoitanut asiani.

Voitko kertoa lisää? Minulla tuo on ehkä myös kaiken alku ja juuri.

Onhan näitä.

Häiriintyneeseen perheeseen syntyminen. Melkein kuolin anoreksiaan teini-ikäisenä.

Myöhemmin Isän äkillinen sairastuminen ja kuolema sekä oma vakava sairastuminen ja isoon leikkaukseen joutuminen. Samaan aikaan olin suhteessa väkivaltaisen sosiopaatin kanssa, mikä teki kaikesta entistä kamalampaa.

Terapiassa käyty nyt 6 vuotta, mutta tuskin koskaan toivun täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein jokainen raskas asia on johtunut neurologisista erityispiirteistä. Kukaan ei ole älynnyt, vaikka on liiankin selvää. Tai ehkä kaikki näkevät, mutta tahtovat pyyhkiä asian pois. :( Tapani olla on sopimaton. Se ei vain ole ollut niin sopimaton, että siihen olisi laitettu lääkkeitä, mutta aina suhtautuminen on ollut kylmää ja ikävää ja vaikeaa, vaikka olisin hoitanut asiani.

Kuin mun näppikseltä! Mä olen as, tehnyt alaani kuulumatonta hanttihommaa koko työurani ajan. En osaa brändätä (vttu vihaan tuota verbiä) itseäni mainostoimistoon tai ohjelmistotaloon töihin. Osaan vaikka mitä ohjelmointikieliä + graafisen suunnittelun, mutta ei. En ole se vtun hyvä tyyppi. Mä olen itse syönyt noita pillereitäkin koska yhdessä vaiheessa masennuin ja ahdistuin niin paljon elämäntilanteeseeni. Nyt käyn terapiassa ja siellä olen oppinut hyväksymään itseni, sen että mä nyt olen vaan heikompi kuin muut. 

Et sä ole heikompi!! Vain erilainen.

Kotielämä lapsena ja nuoruudessa.

Se etten saanut hermokipuun mistään apua ja vian hoitoa. Yötä päivää hermokipu suussa ja kaikki vain sanovat että joitain kipuja ei saada selvitettyä. Ei todellakaan jos ei selvitetä.

Olin kasvanut herätysliikkeiden piirissä, ns. lapsuuden uskossa. Täysi-ikäistyttyäni eräänä päivänä yhtäkkiä tajusin, että minä en oikeasti usko tähän. Koko elämäni käytännössä romahti, jouduin rakentamaan itseni, toiveeni, persoonani, ystäväpiirini, ja koko maailmankuvani uudelleen, ilman "Jumalan vaikutusta" siihen. Se oli elämäni pahin, tosin samalla myös paras, kokemus.

12 vuotta vanhempaan väkivaltaiseen sadistisen Narsistiin ihastuminen masentuneena 17-vuotiaana ilman mitään kykyä kriittiseen ajatteluun, ainoastaan kyky soimata itseäni kuorossa sadistin kanssa. Tämä 4-vuotinen avioliittoon johtanut suhde on elämäni paskin asia, mutta nyt siitä on jo yli 20 vuotta, eikä koko asiaa ole pakko ajatella. Onneksi emme saaneet lapsia.

Kaverin isä raisk#si.

Lihava ja vanha.. En tiedä voiko tästä ikinä toipua.

Lapseni kuolema.

m

Vaikea listata yhtä.. Perusasteilla kiusaaminen.

Huonot parisuhteet.

Masennus ja muut mielenterveysongelmat.. luottotietojen menetys ja ulosottovelat.. no ehkäpä näistä ja kaikenlaisista muista asioista mitä ovat tuoneet mausteeksi mun elämään, pahinta on se että olen elänyt sumussa 14-vuotiaasta aina tuonne 28-vuotiaaseen asti, menettänyt vuosia elämästäni sekaisin olemiseen, masennusjaksoihin..selviytymiseen ja kuolemanhaluun.

Nyt katson elämää vain tästä hetkestä eteenpäin. Olen 32-vuotias ja kipuilen, kun muilla ikäisilläni on omistusasuntoja, työkokemusta vaikka mistä, tutkintoja ja korkeakoulututkintoja ja ihania työpaikkoja, joista itse kipeästi haaveilen.

Koulut jäi kesken monesta yrityksestä nuorena, mutta nyt olen saamassa ensimmäistä ammattitutkintoani loppuun ja aion juhlistaa sitä ja haen myös korkeakouluun opiskelemaan. Arvostan koulutusta.

Pelottaa vain työnantajien suhtautuminen ikääni ja menetettyihin vuosiin. Olen ollut suurimman osan aikuiselämästäni työkkärin ja sossun asiakas . Olen yrittänyt viime vuosina kuroa kaikkea menetettyä kiinni, mutta eihän sen nyt sama ole.. Sentään minulla on nykyään unelmia ja haaveita ja koen ne saavutettaviksi.

Henkinen väkivalta kuntoutuksessa. Olin asemani vuoksi täysin altavastaaja.

Vierailija kirjoitti:

Henkinen väkivalta kuntoutuksessa. Olin asemani vuoksi täysin altavastaaja.

Sama täällä.

Väkivallan tekijä oli diakoni.

Avoero ekasta poikaystävästä 7v yhdessäolon jälkeen kun olin 23v.

Ystäväpariskunnan kuolema liikenneonnettomuudessa kolmekymppisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen väkivalta kuntoutuksessa. Olin asemani vuoksi täysin altavastaaja.

Sama täällä.

Väkivallan tekijä oli diakoni.

Jep, kohdallani koko tapahtumasarja ja sitä edeltänyt paha olo olivat viedä itsem*rha*n.

Suht hyvän elämän olen päällisin puolin saanut elää, mutta mielenterveysongelmat ja teininä kiusattuna oleminen on olleet pahimmat haasteet. Harva tuntuu käsittävän, miten raskasta on elää, kun jatkuvasti vuodesta toiseen on jostain syystä huono olla eikä mikään tunnu auttavan. Ahdistusta, masennusta, univaikeuksia jne. Rakkaan lemmikin kuolema ja isän sairastuminen syöpään olleet myös kovia paikkoja.

2015 ensimmäinen mania ja siitä johtuvat miessekoilut ja niistä johtuva itsemur hayritys.