Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin piirtämisen, koska olinkin siinä huono
05.05.2020 |
Ei ole oikein pointtia tällä avautumisella.
Itse en siis ollut hyvä koulussa. Tyylitajua ei ole pätkääkään, enkä osaa edes esim. sisustaa. Urheillakaan en osaa, en pysty edes juoksemaan kun keuhkoihin alkaa sattua. Suuntavaisto aivan surullinen, koulusuunnistuksessa oli jo saavutus jos en eksynyt. Sosiaalisestikin olen täysi katastrofi. En siis ole ollut koskaan ollut hyvä missään, vaan kaikessa ollut aina todella surullinen tapaus.
Aina kuitenkin lohdutti yksi asia. Tykkäsin piirtää ja olin siinä mielestäni hyvä. Omasta mielestäni tein kivannäköisiä töitä. Käytin niihin aikaa, piirsin vähintään viikottain jos en joka päivä, käytin tunnelatauksia piirtämiseen.
Ja kuten sanottu, omasta mielestäni olin hyvä siinä ja sanoin sitä ääneenkin. Mutta edes lähipiiristä ei oikein koskaan kehuja tullut. Oli outoa, kun samaan aikaan tuli luettua muiden piirtäjien valitteluja, kun aina pyydetään piirtämään sitä ja tätä.
Minua ei koskaan pyydetty. Olisin ollut innoissani, jos joku olisi pyytänyt.
Yhden teokseni annoin lahjaksi. Lahjan saajan ilme teki sydämeen epämukavan olon. Juuri se ilme, että näyttäisi kuin toinen pohtisi onko kyseessä vitsi vai ei.
Julkaisin kuvia somessa. Tykkäyksiä tuli pari, nekin läheisiltä. Kokeilin lisätä hakusanoja ja siten lisätä näkyvyyttä, ajattelin että ehkä vaan ihmiset eivät ole löytäneet näitä. Ei auttanut. Samaan aikaan aloin seurailla, miten muilla samoja hakusanoja käyttävillä meni. Kuvat keräsivät paljon tykkäyksiä ja kehuja. Omissa kuvissa taas saattoi kuulla heinäsirkkojen sirinän. Lopulta alkoi melkein hävettää, kun kuvassa oli miljoona hastagia ja kaksi tykkäystä, nekin tyyliä omilta vanhemmilta.
Sitten tein lopulta rohkean vedon ja julkaisin yhden piirustuksen keskustelupalstalla ja pyysin mielipiteitä. Kun näin kommentteja tulleen paljon, niin avasin keskustelun innoissani ja aloin lukea. Into vaihtui siihen, että tuntui kuin sydän tippuisi pois. Kilteimmätkin kertoivat, miten kuvassani kaikki oli pielessä. Ei-niin kiltit taas totesivat tyylillä, että kuva on ihan hieno jos tekijä on n. 10 vuotias. Olin sanaton ja järkyttynyt, kokeilin julkaista toisen piirroksen, jos eka vaan sattui olemaan huono. No tämä toinen sai vielä pahemmat arvostelut.
Kerran löysin kivan kuuloisen ketjun, jossa ihmiset julkaisivat tekemiään kuvia tai muita luovia teoksia. Tuntui hyvänmielen ketjulta, kun kaikkia kehuttiin ja kannustettiin. Rohkaistuin julkaisemaan omanikin. Ja jälleen aivan jäätävät palautteet.
Ei varmaan monen mielestä kuulosta pahalta. Mutta itselleni se oli, olin aina luullut olevani hyvä piirtäjä. Vaikka kaikessa muussa olen huono, niin jaksoi pysyä positiivisena, koska ajattelin olevani keskivertoa parempi piirtäjä. En tosiaan kyllä näin jälkeenpäin osaa selittää, minkä takia näin olen kuullut. Defenssi, ehkä.
Jonkin aikaa yritin vielä piirtää, mutten saanut siitä enää sitä samaa iloa ja onnistumisen tunnetta. Kuvat eivät enää näyttäneet hienoilta edes omissa silmissäni. Aloin heittää roskiin kuvia, joista ennen olin ollut niin ylpeä.
Lopulta koko piirtäminen sitten vaan loppui. Kun nyt vuosienkin jälkeen katson piirustustarvikkeita, niin inspiraation ja ilon sijasta niekeskelen itkua. Kuvitellessani olevani hyvä piirtäjä, ostin kalliit tarvikkeet. Jo puuvärini ovat todella hinnakkaat ja laadukkaat. Ja ne keräävät jo toista vuotta pölyä laatikossa. Ehkä laitan ne syksyllä myyntiin.
En enää tee vapaa - ajalla muuta, kun selailen nettiä ja käyn joskus kävelyllä. Olo on täysin tyhjä. Ja epäonnistumisen tunne on mukana kaikkialla. Hetken koin tänään iloa, kun näin että pitkään hoitaman ruukkuruusu oli alkanut kasvattaa nuppua. Mutta ilo haihtui heti, kun tajusin miten surullinen juttu taas oli. Että minulle on saavutus, kun kukkia tuottava kasvin kasvattaa kukan. Aika matalilla mennään.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatko linkkiä tai kuvaa tähän ketjuun, ap? Älä nyt heitä hukkaan hyviä tarvikkeita ilkeiden kommenttien takia.
Muistuu mieleen kun itse opin jonkun yksinkertaisen Mozartin sonaatin ja soitto kuulosti enkelien laulannalta. Äänitin ylpeyspuuskassani videon ja siinä kuuli miten ajoitus ja nuotit olivat kaikki vähän sinnepäin. Joskus pitää vaan myöntää olevansa aloittelija ja kyntää eteenpäin.
En uskalla. Pelkään, että moni tsemppaava nyt oikeasti luulisi minun olevan hyvä ja odotukset sillä tasolla. Ja mykistyisi hämmennyksestä, kun avaisi kuvan ja se olisi oikeasti aivan kammottava.
Älä pelkää turhaan, olen nähnyt miljoonia kuvia, laita kuvat imguriin ja linkki tänne tai linkin loppuosa jos ei saa linkata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kymmenvuotiaaseen vertaaminen on täysin asiatonta, kannattaa sivuuttaa sellaiset kommentit kokonaan. Taitotaso ei muutenkaan katso ikää.
Kirjoitit että olet piirtänyt mm. hedelmiä, eläimiä ja ihmisiä? Edellämainitut ovat varsin perinteisiä aiheita realistisissa maalauksissa - se voi vaikuttaa ihmisten odotuksiin ja asenteisiin, kun he kommentoivat kuviasi. Silloin esimerkiksi sarjakuvamaiseen viivaan ja epäloogisuuksiin varjostuksessa saatetaan tarttua turhan hanakasti, eikä välttämättä edes huomata kuinka hienosti hedelmät on sommiteltu.
Parhaat palautteet ja kannustukset tulevat samanhenkisiltä harrastajilta. Varsinkin näin nettiaikana ns. tavikset näkevät niin paljon uskomattoman hyviä töitä jatkuvana virtana, että suhteellisuudentaju katoaa helposti.
Kannattaa myös pitää mielessä, että taide ja taiteilijat ovat erilaisia, ja yksittäinen teos voi saada eri paikoissa ihan erilaisen vastaanoton: mangaa piirtävät kerääntyvät omiin yhteisöihinsä, maisemakuvia tekevät omiinsa, lemmikkifanit omiinsa, jne... Monesti kaikkein kannustavimpia ovat ne yhteisöt, joissa on paljon aloittelevia ja keskitason taiteilijoita.
On myös varsin tavallista että ne kivat kommentit, joita toisten lähettämiin kuviin ilmestyy, pohjautuvat johonkin aiempaan viestintään jota kommentoijalla ja artistilla on ollut keskenään. Kuvan tasoa ei kannata yrittää määrittää sen saamien kommenttien tai tykkäysten perusteella.
Toivottavasti uskallat vielä jatkaa harrastustasi ja löydät ystävällisempää yleisöä! Kaikkia ei voi miellyttää, eikä siihen tarvitse edes pyrkiä.
Mitäpä jos kirjoittaisit? Harvoin saa lukea näin hyvin kirjoitettua tekstiä vauvapalstalla, joten ainakin täällä olet keskivertoa parempi kirjoittaja :D Moni kirjallisuusihminen/kirjoittaja ei osaa oikeastaan mitään muuta oikein tehdäkään. Toinen mitään muuta kuin yhtä asiaa osaamaton ryhmä on rumpalit. En tiedä miksi :D
Vierailija kirjoitti:
Eli piirsit vain siksi, että tunsit olevasi hyvä siinä ja halusit kehuja. Jos kuitenkin tykkäät siitä itse tekemisestä eli piirtämisestä, jatka nyt ihmeessä äläkä murehdi muiden mielipiteistä. Piirtäminen on hyväksi aivoille ja sorminäppäryydelle jos ei muuta. Jos pääset siitä flow-tilaan, vielä parempi. Aina voi myös harjoitella vaikka niitä mittasuhteita, sommittelua, yms., kirjojen tai kurssien avulla. Ei se mitenkään pakollista ole kuitenkaan.
Valitettavasti kaikilla ei ole samanlaista estetiikan tajua, eikä kykyä luoda silmää miellyttäviä teoksia. Jollei piirustuksesi miellytä muita, sille ei voi mitään, mutta piirtämistä kannattaa silti jatkaa ihan oman itsensä vuoksi.
Se olisikin helppo hyväksyä, jos olisi hyvä jossain muussa. Mutta kun fakta on, että olen täysi katastrofi kaikessa mitä teen. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi heti. Vaan kun en osaa edes harjoiteltuani.
Kun jossain verrataan hyvää ja huonoa, olen aina se malliesimerkki huonosta. Käytettiinhän harrastuksissa minua ihan estotta aina malliesimerkkinä, että asiaa EI pidä tehdä näin.
Itse puran oloani - hyvää tai huonoa - kirjoittamalla runoja. Monesti tulee ihan inspiraationpuuskiakin, jolloin huvittiaisi kirjoittaa kaiken aikaa. En sanoisi olevani edes keskiskertainenkaan runouden saralla, mutta totta puhuakseni en edes välitä, mitä muut saattavat teksteistäni ajatella.
Kunhan teen itse sitä, mistä nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ns. Fixed Mindset. Googlettele Fixed VS Growth Mindset, omilla ajatuksilla voi vaikuttaa ihan hirveästi omaan elämään.
Älä KOSKAAN lopeta itsellesi tärkeää harrastusta vain siksi, että muut eivät arvosta taitojasi.
Mie harrastan myös kuvataidetta ja joskus tuntuu, että oon ihan paska. Miun tsemppikuva on se "I'm not very good at it, but it doesn't matter." Älä missään nimessä myy kyniäsi!!Luin tuosta suomalaisen artikkelin, enkä oikein tunnista itseäni tuosta. Etenkin suora lainaus: "Muuttumattomuuden asenteen ihmiset pitävät vaivannäköä ja haasteita vältettävinä. He välttävät negatiivista kritiikkiä ja pitävät toisten menestystä uhkana itselleen." ( https://ajattelunammattilainen.fi/tag/mindset/ )
En ennen noita useita kommentteja ajatellut noin. Ajattelin nimenomaan harjoittelevan ja kehittyvän. Kun näytin noita, niin olin piirtänyt jo yli kymmenen vuotta. Lukenut kirjoja piirtämisestä, kokeillut eri tekniikoita jne.
Enkä koskaan kokenut muiden menestystä uhaksi.Mutta se taas, että luulin olevani todella hyvä, vaikkei koskaan edes kehuttu. En tiedä, mistä defenssistä tuo ajatus on tullut. Ja kun todellisuudessa työni olivatkin muista aivan kamalia, eikä niistä sitten edes näkynyt tuo vuosien harjoittelu. Näin paljon vaivaa ja halusin kehittyä, mutta jos vuosien työstämisellä olinkin ihan aloittelijatasoa, niin väkisinkin tuntuu kamalalta.
ongelma on todennäköisesti siinä, että me ihmiset olemme sokeita omille virheillemme ja toistamme niitä aina uudestaan. Sen takia ei piirtämistä, kuten ei balettia tai laulua voi oiken opiskella kirjoista.
tarvitset ammattitaitoisen opettajan ohjausta.
ymmärrän, että olet rakentanut identiteettisi piirtämisen varaan ja olet nyt masentunut ja sä et uskalla asettua ammatti-ihmisen "kritiikille". (ei ne yleensä kritisoi, vaan ohjaa ja kannustaa) mutta se voisi olla parasta, mitä sun nyt kannattaa tehdä.
normi-ihmisellä on aika hyvä itsekritiikki. hän aika objektiivisesti tuntee tai tietää, mihin hänellä on lahjoja ja mihin ei. joten sulla on todennäköisesti lahjoja. sä olet vain "hiomaton timantti".
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos kirjoittaisit? Harvoin saa lukea näin hyvin kirjoitettua tekstiä vauvapalstalla, joten ainakin täällä olet keskivertoa parempi kirjoittaja :D Moni kirjallisuusihminen/kirjoittaja ei osaa oikeastaan mitään muuta oikein tehdäkään. Toinen mitään muuta kuin yhtä asiaa osaamaton ryhmä on rumpalit. En tiedä miksi :D
Tuli sitäkin joskus kokeiltua ja laitoin tarinoita näytille sivustolle, jossa voi julkaista omia kirjoituksiaan. Minua kehotettiin osallistumaan kirjoituskurssille. Ja oli huonot juonenkäänteet ja ohuet henkilöhahmot. Joskus voi tulla joku kiva idea jollekin tarinalle, mutta ei sitten pysty kuljettamaan sitä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana! Samaistun vahvasti. Olen myös kaikessa huono, monissa asioissa jopa niin paljon, että usein minua epäillään "huonosta asenteesta" ja tahallisista epäonnistumisista yrityksestä huolimatta.
Itselläni mm. valokuvaus oli asia, jonka luulin osaavani ennen kuin totuus valkeni.
Mutta itselläni on ollut suojaavaa se, että en niin kovin välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Eikä huonous estä tekemästä asioita joista nautin, vaikka kieltämättä se aina hieman kirpaisee, kun asiassa mihin on panostanut vuosia ei ole juuri kehitystä tapahtunut ja useimmat ovat automaattisesti sillä samalla viivalla tai jopa edelläkin jo ensikerralla :,D
Tiedän myös, itselläni olevan vahvuuksia, vaikka niille ei juuri tässä ajassa ja yhteiskunnassa löydy arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihana! Samaistun vahvasti. Olen myös kaikessa huono, monissa asioissa jopa niin paljon, että usein minua epäillään "huonosta asenteesta" ja tahallisista epäonnistumisista yrityksestä huolimatta.
Itselläni mm. valokuvaus oli asia, jonka luulin osaavani ennen kuin totuus valkeni.
Mutta itselläni on ollut suojaavaa se, että en niin kovin välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Eikä huonous estä tekemästä asioita joista nautin, vaikka kieltämättä se aina hieman kirpaisee, kun asiassa mihin on panostanut vuosia ei ole juuri kehitystä tapahtunut ja useimmat ovat automaattisesti sillä samalla viivalla tai jopa edelläkin jo ensikerralla :,D
Tiedän myös, itselläni olevan vahvuuksia, vaikka niille ei juuri tässä ajassa ja yhteiskunnassa löydy arvostusta.
En sitten tiedä, tuntuuko siksi niin pahalta kun on kaikessa muussa niin kävelevä katastrofi. Tuntuu, etten pärjää töissäkään oikein millään alalla. Kun sitten oli yksi asia, jossa luuli olevansa hyvä, niin todellisuuteen herääminen veti täysin pohjan kaikelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piirrä omaksi iloksesi, älä muille.
Onpas harmi, että lopetit piirtämisen, vaikka tykkäät siitä. Piirtäminenkin on vaan sellainen laji, että sitä pitää vain harjoitella ja harjoitella vielä harjottelemasta päästyään. Älä nyt vielä myy kyniäsi vaan kokeilisit vielä, miten se lähtee sujumaan. Äläkä mieti vain sitä, mitä muut ajattelee. Ota joku aihe Ja kokeile vaikka oikein ronskia värien käyttöä ja kunnon varjostuksia. Vanha opettajanikin käski aina kokeilla ja leikkiä asioilla, jotta ne tulevat tutuksi ja kynnys oppimiseen madaltuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana! Samaistun vahvasti. Olen myös kaikessa huono, monissa asioissa jopa niin paljon, että usein minua epäillään "huonosta asenteesta" ja tahallisista epäonnistumisista yrityksestä huolimatta.
Itselläni mm. valokuvaus oli asia, jonka luulin osaavani ennen kuin totuus valkeni.
Mutta itselläni on ollut suojaavaa se, että en niin kovin välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Eikä huonous estä tekemästä asioita joista nautin, vaikka kieltämättä se aina hieman kirpaisee, kun asiassa mihin on panostanut vuosia ei ole juuri kehitystä tapahtunut ja useimmat ovat automaattisesti sillä samalla viivalla tai jopa edelläkin jo ensikerralla :,D
Tiedän myös, itselläni olevan vahvuuksia, vaikka niille ei juuri tässä ajassa ja yhteiskunnassa löydy arvostusta.
En sitten tiedä, tuntuuko siksi niin pahalta kun on kaikessa muussa niin kävelevä katastrofi. Tuntuu, etten pärjää töissäkään oikein millään alalla. Kun sitten oli yksi asia, jossa luuli olevansa hyvä, niin todellisuuteen herääminen veti täysin pohjan kaikelta.
Usko pois, ymmärrän täysin. Se pärjääminen täytyy vain löytää muualta kuin ulkoisista meriiteistä ja uskoa itseensä.
Olen itse myös kokenut, että naisille sallitaan harvemmin samanlaista "perusteetontakin" tyytyväisyyttä itseensä kuin miehille. Vaatimustaso ja odotukset ovat ainakin omassa lapsuudessani olleet tytöille paljon korkeammalla. Vaikka ei kaikilla pojillakaan ole helppoa ollut.
Olen myös kokenut tuon malliesimerkkinä "huonoudesta" olemisen useita, useita kertoja lapsesta lähtien ja kumma olisi, jos se ei vaikuttaisi itsetuntoon mitenkään.
Olen diagnosoitu adhd ja sillä saattaa olla osansa. Välillä se tuntuu olevan kuin taikaviitta, joka estää muita näkemästä itseäni sellaisena kuin olen ja jopa löytämään sellaisia negatiivisia ominaisuuksia mitä itsessäni ei ole :,D
Mutta niitä hyviä puolia mielestäni itsessäni ovat mm. Tarkkanäköisyysja kekseliäisyys, ideoiden toteutus saattaa olla keskimääräistä heikompaa, mutta entä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatko linkkiä tai kuvaa tähän ketjuun, ap? Älä nyt heitä hukkaan hyviä tarvikkeita ilkeiden kommenttien takia.
Muistuu mieleen kun itse opin jonkun yksinkertaisen Mozartin sonaatin ja soitto kuulosti enkelien laulannalta. Äänitin ylpeyspuuskassani videon ja siinä kuuli miten ajoitus ja nuotit olivat kaikki vähän sinnepäin. Joskus pitää vaan myöntää olevansa aloittelija ja kyntää eteenpäin.
En uskalla. Pelkään, että moni tsemppaava nyt oikeasti luulisi minun olevan hyvä ja odotukset sillä tasolla. Ja mykistyisi hämmennyksestä, kun avaisi kuvan ja se olisi oikeasti aivan kammottava.
Älä pelkää turhaan, olen nähnyt miljoonia kuvia, laita kuvat imguriin ja linkki tänne tai linkin loppuosa jos ei saa linkata
Jep. Minulla ei ainakaan ole mitään hurjia odotuksia. Uskoisin, että ap:n aiemman kuvailun pohjalta minulla on aika realistinen mielikuva. Olisi kiva kuitenkin oikeasti nähdä.
Sen verran piirustuksia on tullut nähtyä, että ap:n ongelma on yleinen monilla muillakin pitkään ja paljon piirtäneillä. Oikeanlaisella harjoituksella se tekniikka kehittyy silti jos sitä haluaa kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana! Samaistun vahvasti. Olen myös kaikessa huono, monissa asioissa jopa niin paljon, että usein minua epäillään "huonosta asenteesta" ja tahallisista epäonnistumisista yrityksestä huolimatta.
Itselläni mm. valokuvaus oli asia, jonka luulin osaavani ennen kuin totuus valkeni.
Mutta itselläni on ollut suojaavaa se, että en niin kovin välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Eikä huonous estä tekemästä asioita joista nautin, vaikka kieltämättä se aina hieman kirpaisee, kun asiassa mihin on panostanut vuosia ei ole juuri kehitystä tapahtunut ja useimmat ovat automaattisesti sillä samalla viivalla tai jopa edelläkin jo ensikerralla :,D
Tiedän myös, itselläni olevan vahvuuksia, vaikka niille ei juuri tässä ajassa ja yhteiskunnassa löydy arvostusta.
En sitten tiedä, tuntuuko siksi niin pahalta kun on kaikessa muussa niin kävelevä katastrofi. Tuntuu, etten pärjää töissäkään oikein millään alalla. Kun sitten oli yksi asia, jossa luuli olevansa hyvä, niin todellisuuteen herääminen veti täysin pohjan kaikelta.
Usko pois, ymmärrän täysin. Se pärjääminen täytyy vain löytää muualta kuin ulkoisista meriiteistä ja uskoa itseensä.
Olen itse myös kokenut, että naisille sallitaan harvemmin samanlaista "perusteetontakin" tyytyväisyyttä itseensä kuin miehille. Vaatimustaso ja odotukset ovat ainakin omassa lapsuudessani olleet tytöille paljon korkeammalla. Vaikka ei kaikilla pojillakaan ole helppoa ollut.
Olen myös kokenut tuon malliesimerkkinä "huonoudesta" olemisen useita, useita kertoja lapsesta lähtien ja kumma olisi, jos se ei vaikuttaisi itsetuntoon mitenkään.
Olen diagnosoitu adhd ja sillä saattaa olla osansa. Välillä se tuntuu olevan kuin taikaviitta, joka estää muita näkemästä itseäni sellaisena kuin olen ja jopa löytämään sellaisia negatiivisia ominaisuuksia mitä itsessäni ei ole :,D
Mutta niitä hyviä puolia mielestäni itsessäni ovat mm. Tarkkanäköisyysja kekseliäisyys, ideoiden toteutus saattaa olla keskimääräistä heikompaa, mutta entä sitten.
Minun taas on todella vaikea keksiä itsestäni mitään hyviä puolia. Kun mietin ihan mitä tahansa, niin koen olevani huono.
Lapsuudesta muistan pahimpana ne hetket, kun luuli tehneensä jotain hyvin ja saikin haukut. Esim. olin koulussa tehnyt yhden piirroksen, joka oli ollut läksynä. Liittyi siis johonkin aineeseen, kuten ympäristötietoon jne.
Olin itse ylpeä tekemästäni, mutta kun opettaja läksyjä tarkastaessaan tuli kohdalleni, niin hän esitteli kaikille miten huono se oli. Repussa paperin kulmat olivat vähän rispaantuneet, ja tätäkin opettaja päivitteli kovaan ääneen. Koko tuon ajan siis piti työtäni kädessään ylhäällä, niin että koko luokka varmasti näki sen.
Ja kuten aiemmin kerroin, niin eräässä harrastuksessa ohjaaja kehotti kaikkia katsomaan minua, koska näkisivät esimerkin miten ei saa tehdä.
Keväisin pelattiin luokkien välisiä otteluita pesäpallossa, joukkueet valittiin käsittääkseni arvalla. Yhtenä vuonna minut valittiin osaksi joukkuetta. Muu luokka maanitteli viikon, että luovun siitä, koska jos olen mukana, niin ei olisi mitään mahdollisuutta voittaa.
Luovuin sitten lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatko linkkiä tai kuvaa tähän ketjuun, ap? Älä nyt heitä hukkaan hyviä tarvikkeita ilkeiden kommenttien takia.
Muistuu mieleen kun itse opin jonkun yksinkertaisen Mozartin sonaatin ja soitto kuulosti enkelien laulannalta. Äänitin ylpeyspuuskassani videon ja siinä kuuli miten ajoitus ja nuotit olivat kaikki vähän sinnepäin. Joskus pitää vaan myöntää olevansa aloittelija ja kyntää eteenpäin.
En uskalla. Pelkään, että moni tsemppaava nyt oikeasti luulisi minun olevan hyvä ja odotukset sillä tasolla. Ja mykistyisi hämmennyksestä, kun avaisi kuvan ja se olisi oikeasti aivan kammottava.
Älä pelkää turhaan, olen nähnyt miljoonia kuvia, laita kuvat imguriin ja linkki tänne tai linkin loppuosa jos ei saa linkata
Jep. Minulla ei ainakaan ole mitään hurjia odotuksia. Uskoisin, että ap:n aiemman kuvailun pohjalta minulla on aika realistinen mielikuva. Olisi kiva kuitenkin oikeasti nähdä.
Sen verran piirustuksia on tullut nähtyä, että ap:n ongelma on yleinen monilla muillakin pitkään ja paljon piirtäneillä. Oikeanlaisella harjoituksella se tekniikka kehittyy silti jos sitä haluaa kehittää.
Jos tehdään toisinpäin, eli jos linkkaat itse kuvan, jonka tasoiseksi minut nyt kertomani perusteella kuvittelisit?
Minä suorastaan rakastin piirtämistä ja maalaamista. Sitten tapasin mieheni ja menin ekaa kertaa hänen kotiinsa. Katselin hänen yhtä mustavalkoista kuvaa. Kysyin mistä olet tällaisen valokuvan saanut. (Clint Eastwoodin naama). Hän sanoi, ei kun katso tarkemmin piirsin sen lyijykynällä. Olin mitvit. Tuijotin kuvaa ja tajusin, että se on tosiaan piirretty. Kun näytti sitten muita töitään, niin mietin että minä todella luulin olevani hyvä. Eikä oikein nappaa enää, vaikka mieheni kannustaa tehdä omaa jälkeä. Jotenkin en saa enää irti mitään siitä touhusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä suorastaan rakastin piirtämistä ja maalaamista. Sitten tapasin mieheni ja menin ekaa kertaa hänen kotiinsa. Katselin hänen yhtä mustavalkoista kuvaa. Kysyin mistä olet tällaisen valokuvan saanut. (Clint Eastwoodin naama). Hän sanoi, ei kun katso tarkemmin piirsin sen lyijykynällä. Olin mitvit. Tuijotin kuvaa ja tajusin, että se on tosiaan piirretty. Kun näytti sitten muita töitään, niin mietin että minä todella luulin olevani hyvä. Eikä oikein nappaa enää, vaikka mieheni kannustaa tehdä omaa jälkeä. Jotenkin en saa enää irti mitään siitä touhusta.
Minulle ei niinkään tuollaista tullut. Ihailin muiden tekemiä piirroksia ja halusin itsekin osata niin hyvin. Mutta ajattelin, että omat kuvani on vaan omalla tyylillä tehty. Luulin niitä kuitenkin todella hyviksi.
Mutta kun muuta kommenttia ei saanut kuin ne haukut, niin se oli se joka vei kaiken innostuksen ja vaihtui vain totaalisen epäonnistuneen tunteeseen.
Ihmettelen sitä, kun monen mielestä pitäisi olla harrastuksessa tosi hyvä, jos haluaa sitä harrastaa. Esim. eräs kaverini ihmetteli minulle, että ei ymmärrä miksi eräs kaverimme aloitti opettelemaan uutta kieltä perustellen, että "kun eihän se ole hyvä kielissä". Miten voi kehittyä uusissa asioissa, jos välttelee asioita joita ei osaa ja tekee vaan niitä asioita, joissa on luontaisesti lahjakas?
Ja ihmetyttää, kun jotkut vanhemmat miettii, että "voiko 12-vuotias enää aloittaa jotain harrastusta, vai onko liian vanha". Jos aivan huipulle tähtää niin joo on varmaan myöhäistä, mutta suurimmasta osasta ei tule huippu-urheilijaa tai - muusikkoa vaikka kuinka harrastaisi. Typerää jättää asioita sen takia tekemättä, jos ei ole mahdollisuuksia tulla aivan huipuksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä suorastaan rakastin piirtämistä ja maalaamista. Sitten tapasin mieheni ja menin ekaa kertaa hänen kotiinsa. Katselin hänen yhtä mustavalkoista kuvaa. Kysyin mistä olet tällaisen valokuvan saanut. (Clint Eastwoodin naama). Hän sanoi, ei kun katso tarkemmin piirsin sen lyijykynällä. Olin mitvit. Tuijotin kuvaa ja tajusin, että se on tosiaan piirretty. Kun näytti sitten muita töitään, niin mietin että minä todella luulin olevani hyvä. Eikä oikein nappaa enää, vaikka mieheni kannustaa tehdä omaa jälkeä. Jotenkin en saa enää irti mitään siitä touhusta.
Muihin ei kannata itseään verrata, muuta kuin niin, että haluaa kehittyä tiettyyn suuntaan. Tenavana Carl Barks oli minulle ylittämätön sankari. Aloitin ihan vaan kopioimalla hänen piirroksiaa. Tarpeeksi kauan harjoiteltuani piirsin vapaalla kädellä ja lopulta ihan omia sarjakuvia, jolloin alkoi näkyä se oma käden jälki.
Myöhemmin tähtäsin fotorealismiin, vaati varmaan tuhansia kasvokuvia ym. ym. minkä jälkeen parikymppisenä, kaverin setä tilasi minulta piirrustuksen naisystävästään.
Älkää ihan oikeasti lannistuko teknisesti taitavien tekemisistä, tai taiteellisten visioiden puutteesta. Ne tulevat vain käden ja silmän harjaantuessa. Yhä uudestaan ja uudestaan, valitkaa teitä kiinnostavia aiheita ja tekniikoita ja tehkää ja nauttikaa.
Alue: Aihe vapaa
Olen noita kirjojen avulla opetellut. Tiedän kyllä, että esimerkiksi kämmenet ovat niin isot, että niillä voi peittää omat kasvonsa. Ja tekniikoita ja muita opetellut kirjoista. Mutta silti kaikella harjoittelulla olinkin maailman huonoin piirtäjä.