Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin piirtämisen, koska olinkin siinä huono
05.05.2020 |
Ei ole oikein pointtia tällä avautumisella.
Itse en siis ollut hyvä koulussa. Tyylitajua ei ole pätkääkään, enkä osaa edes esim. sisustaa. Urheillakaan en osaa, en pysty edes juoksemaan kun keuhkoihin alkaa sattua. Suuntavaisto aivan surullinen, koulusuunnistuksessa oli jo saavutus jos en eksynyt. Sosiaalisestikin olen täysi katastrofi. En siis ole ollut koskaan ollut hyvä missään, vaan kaikessa ollut aina todella surullinen tapaus.
Aina kuitenkin lohdutti yksi asia. Tykkäsin piirtää ja olin siinä mielestäni hyvä. Omasta mielestäni tein kivannäköisiä töitä. Käytin niihin aikaa, piirsin vähintään viikottain jos en joka päivä, käytin tunnelatauksia piirtämiseen.
Ja kuten sanottu, omasta mielestäni olin hyvä siinä ja sanoin sitä ääneenkin. Mutta edes lähipiiristä ei oikein koskaan kehuja tullut. Oli outoa, kun samaan aikaan tuli luettua muiden piirtäjien valitteluja, kun aina pyydetään piirtämään sitä ja tätä.
Minua ei koskaan pyydetty. Olisin ollut innoissani, jos joku olisi pyytänyt.
Yhden teokseni annoin lahjaksi. Lahjan saajan ilme teki sydämeen epämukavan olon. Juuri se ilme, että näyttäisi kuin toinen pohtisi onko kyseessä vitsi vai ei.
Julkaisin kuvia somessa. Tykkäyksiä tuli pari, nekin läheisiltä. Kokeilin lisätä hakusanoja ja siten lisätä näkyvyyttä, ajattelin että ehkä vaan ihmiset eivät ole löytäneet näitä. Ei auttanut. Samaan aikaan aloin seurailla, miten muilla samoja hakusanoja käyttävillä meni. Kuvat keräsivät paljon tykkäyksiä ja kehuja. Omissa kuvissa taas saattoi kuulla heinäsirkkojen sirinän. Lopulta alkoi melkein hävettää, kun kuvassa oli miljoona hastagia ja kaksi tykkäystä, nekin tyyliä omilta vanhemmilta.
Sitten tein lopulta rohkean vedon ja julkaisin yhden piirustuksen keskustelupalstalla ja pyysin mielipiteitä. Kun näin kommentteja tulleen paljon, niin avasin keskustelun innoissani ja aloin lukea. Into vaihtui siihen, että tuntui kuin sydän tippuisi pois. Kilteimmätkin kertoivat, miten kuvassani kaikki oli pielessä. Ei-niin kiltit taas totesivat tyylillä, että kuva on ihan hieno jos tekijä on n. 10 vuotias. Olin sanaton ja järkyttynyt, kokeilin julkaista toisen piirroksen, jos eka vaan sattui olemaan huono. No tämä toinen sai vielä pahemmat arvostelut.
Kerran löysin kivan kuuloisen ketjun, jossa ihmiset julkaisivat tekemiään kuvia tai muita luovia teoksia. Tuntui hyvänmielen ketjulta, kun kaikkia kehuttiin ja kannustettiin. Rohkaistuin julkaisemaan omanikin. Ja jälleen aivan jäätävät palautteet.
Ei varmaan monen mielestä kuulosta pahalta. Mutta itselleni se oli, olin aina luullut olevani hyvä piirtäjä. Vaikka kaikessa muussa olen huono, niin jaksoi pysyä positiivisena, koska ajattelin olevani keskivertoa parempi piirtäjä. En tosiaan kyllä näin jälkeenpäin osaa selittää, minkä takia näin olen kuullut. Defenssi, ehkä.
Jonkin aikaa yritin vielä piirtää, mutten saanut siitä enää sitä samaa iloa ja onnistumisen tunnetta. Kuvat eivät enää näyttäneet hienoilta edes omissa silmissäni. Aloin heittää roskiin kuvia, joista ennen olin ollut niin ylpeä.
Lopulta koko piirtäminen sitten vaan loppui. Kun nyt vuosienkin jälkeen katson piirustustarvikkeita, niin inspiraation ja ilon sijasta niekeskelen itkua. Kuvitellessani olevani hyvä piirtäjä, ostin kalliit tarvikkeet. Jo puuvärini ovat todella hinnakkaat ja laadukkaat. Ja ne keräävät jo toista vuotta pölyä laatikossa. Ehkä laitan ne syksyllä myyntiin.
En enää tee vapaa - ajalla muuta, kun selailen nettiä ja käyn joskus kävelyllä. Olo on täysin tyhjä. Ja epäonnistumisen tunne on mukana kaikkialla. Hetken koin tänään iloa, kun näin että pitkään hoitaman ruukkuruusu oli alkanut kasvattaa nuppua. Mutta ilo haihtui heti, kun tajusin miten surullinen juttu taas oli. Että minulle on saavutus, kun kukkia tuottava kasvin kasvattaa kukan. Aika matalilla mennään.
Kommentit (186)
Mieti mikä on sinun vahvuus piirtämisessä tällähetkellä. Onko se värittäminen, mustavalkoisten töiden piirtäminen vai mikä? Ota tavoitteeksi piirtää aina,kun on mahdollista niin jotakin, edes yksi viiva. Muista että aina löytyy parempia piirtäjiä ja niitä jotka ovat vasta aloittaneet uransa. Mitä enemmän piirtää sitä enemmän kehittyy. Säilytä piirustuksesi tulevaisuutta varten niin näet paljonko olet kehittynyt. Tärkeintä on että sinä pidät piirtämisestä ja se on muutakin kuin pelkkä piirustus. Se voi olla tunteiden piirtämistä, maalaamista ihan mitä vain. Mikä on asia missä sinä haluaisit olla hyvä? Harjoittele sitten sitä. Netistä löytää monta videota miten oppia piirtämään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitatko itsestäsi vai jostain toisesta, joka luulee olevansa hyvä piirtämään, mutta sinun mielestäsi ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitatko itsestäsi vai jostain toisesta, joka luulee olevansa hyvä piirtämään, mutta sinun mielestäsi ei todellakaan ole.
Miksi näin epäilet?
Mä tykkään usein sellaisestakin taiteesta mikä ei ole "oikein" tehtyä ja itsestäänselvästi hienoa. Taiteen on tarkoitus sanoa jotain ja jos kuvasi ovat saaneet palautetta, niin selvästi se on aiheuttanut jossakussa jotain. Siinä mielessä se on taiteena onnistunutta.
Oletko miettinyt että sulla voi olla hahmottamisen häiriö? Jos ei ole suuntavaistoa ym. Et välttämättä näe piirtäessäkään mittasuhteita samalla lailla kuin muut. Se ei tarkoita, että olisit huono taiteilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt että sulla voi olla hahmottamisen häiriö? Jos ei ole suuntavaistoa ym. Et välttämättä näe piirtäessäkään mittasuhteita samalla lailla kuin muut. Se ei tarkoita, että olisit huono taiteilija.
Jaa-a. Joskus luin jostain, että Mona-Lisassa olisi mittasuhteet väärin, mutten itse näe sitä.
Jos joku harrastus tai aktiviteetti tai vaikkapa ammatti kiinnostaa, pitää osata luoda sellainen sisäinen narratiivi ja kertomus, joka tukee omaa identiteettiä ja jaksamista sekä mahdollistaa omista teoista iloitsemisen.
Kaikki eivät voi olla lahjakkaita kaikessa, mutta jokainen voi ansioitua jotenkin sellaisessa asiassa, mikä kiinnostaa. Ansioitumisessa hienointa on se, että siinä tahdonvoima ja sitkeys riittää, vaikka ei esim.pääsisi johonkin taidekouluun. Moni lahjakas taas ei koskaan ansioidu ja niinpä he eivät ikinä osaa keskustella vaikka maalauksesta tai osaa antaa piirtämisvinkkejä lapsille, nuorille tai aikuisille, kun taas ansioitunut ja keskivertolahjainen voi sen tehdä.
Jos haluat tuntea ansioituneesi kuvataiteessa, voit mennä kansanopiston linjalle tai työväenopiston piirustuskurssille ja kunhan jaksat roikkua mukana tarpeeksi monta kertaa, saat aivan varmasti kurssitodistuksen vaivannäöstäsi ja kansalaisopistoissa järjestetään monesti vielä näyttelyitä, joihin opiskelijat saavat tuoda omia töitään koko kaupungin ihmisten katseltavaksi. Sen jälkeen voit laittaa sen näyttelyn omaan CV:hesi myös.
On aina sellaisia ihmisiä, jotka yrittävät lannistaa ja mikään ei ole heille koskaan tarpeeksi hyvä, mutta täytyy pitää oma päänsä ja jatkaa ansioitumista sellaisissa piireissä ja ympäristöissä, missä se on mahdollista eikä kukaan voi estää sinua pärstäkertoimen tai vaikka oman kateuden perusteella. Nykyään myös some, YouTube yms. ovat hyviä tapoja saattaa omaa taidetta näytille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piirtotaito tulee vain harjoittelemalla. Ahkerasti ja kauan. Kukaan ei ole osannut piirtää heti kylmiltään.
Joten surut pois, kynä käteen ja piirtelemään mitä sydän halajaa! Älä julkaise someen jos se ahdistaa. Ja jos julkaiset, seuraajat ja tykkääjät eivät tule yhdessä tai kahdessakaan yössä. Voi mennä kauan että ihmiset löytävät sinut. Instagram on kuitenkin iso paikka.
Tiivistys: piirrä itsellesi, älä muille.
- piirtäjä itsekin
Onko noista kansalaisopiston kursseista oikeasti hyötyä? Opetetaanko niissä aidosti, vai onko se luokkaa "piirtäkää pallo ja värittäkää kuten tahdotte".?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös sellainen asia että piirtäminen, niinkuin musikaalisuus ovat synnynnäisiä lahjoja. Joko on nuottikirja tai ei. Pystyin piirtämään muotokuvia harjoittelematta kun olin 15v. Sitä arvostettiin kovasti ja arvostetaan. Mutta. Se on kuin toistaisi valokuvan. Se ei ole taidetta. Se on geeneissä, monta kuvataiteilijaa graafikkoa, arkkitehtiä esivanhemmissa.
Taiteen tekeminen on toinen juttu, parhaat eivät välttämättä osaa piirtää. Vaan tulkitsevat asioita. Tee matka itseesi. Kokeile värejä, kokeile maalaamista. Siihen voi yhdistää piirtämisen taas myöhemmin kun vähän vapaudut. Taiteilijoilla useilla on kunnianhimoa, se on oikeastaan ainoa mitä vaaditaan, ei piirustustaitoa välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap luova harrastus on sinun suhteesi tuottamiseen ja tuotokseen, ei sinun suhteesi tuotteen arviointiin ja arvioijiin.
Vierailija kirjoitti:
ikävä kyllä, oikeat mittasuhteet on todella tärkeä pointti. ihmissilmä havainnoi vaistomaisesti ja alitajuisesti virheitä varsinkin ihmisen mittasuhteissa. Esim. harjaantumaton henkilö piirtää ihmiselle vaistomaisesti liian lyhyet käsivarret ja liian pienet kädet. kaula piirretään usein liian pitkänä ja se alkaa hartioiden suhteen väärästä paikasta, kuin se "leijuisi" hartioiden päällä.
Näitä juttuja tuskin kukaan pystyy itse tajuamaan. Ne on kyllä helppo oppia kenen vaan jos saa opetusta niihin. Sitten vasta kun mittasuhteiden hallinta on kunnossa, voi lähteä hallitusti, tehokeinona, rikkomaan muotoa.
Myös ääriviivoilla on suuri merkitys: missä kohdassa se on paksu ja terävä ja missä hento tai samea yms. piirtäminen on viestimistä.
Miten piirrät mielikuvitusolentojen ja mielikuvitusmaailmojen mittasuhteet väärin? Lisäksi pelkkä realisinen taide täydellisine mittasuhteineen ja oikeasuuntaisine valoineen ja varjoineen on todella tympeää, sitähän on jo valokuvat ja koko maailma täynnä. Piirtämällä voimme nimenomaan luoda sellaista jota ei ole olemassa! Minua harmittaa esim. valokuvien jäljentäjäpiirtäjät, jotka haaskaavat taitonsa kopiointiin. Ajattele mistä kaikesta maailma on jäänyt paitsi kun he eivät kopioimisen sijaan ole piirtäneet "omasta päästään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, koska on olemassa ihmisiä, jotka ovat puhuvinaan itsestään, mutta tarkoittavat sillä jotain toista henkilöä.
Eivät kehtaa toiselle suoraan sanoa, että tehty työ on surkea, vaan puhuvat "itsestään".
Mitä ilmeisimmin psykopaattinen/ mieleltään epävakaa/ kateellinen henkilö kyseessä
Mitä väliä sillä on, oletko hyvä vai huono? Paljon tärkeämpi kysymys on se, onko sinulla jotain sanottavaa taiteesi kautta. Jos sanottavaa ei ole, niin piirtele itseksesi. Sanottavan löytäminen vaatii sitä, että pystyy katsomaan joko yhteiskuntaa todella tarkasti tai syvälle omaan sisimpäänsä.
Nuottikorvan saa syntymälahjana, kaikki eivät sitä saa, eivätkä todellakaan opi ikinä laulamaan nuotilleen, vaikka niin kuulee väitettävän " kaikki oppivat", ei opi.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska on olemassa ihmisiä, jotka ovat puhuvinaan itsestään, mutta tarkoittavat sillä jotain toista henkilöä.
Eivät kehtaa toiselle suoraan sanoa, että tehty työ on surkea, vaan puhuvat "itsestään".
Mitä ilmeisimmin psykopaattinen/ mieleltään epävakaa/ kateellinen henkilö kyseessä
Tulee mieleen Markus Kajo, joka kirjoitti itsensä ylentäjistä.
Kun minulla tuli täydellinen blokki piirtämiseen ja sen ilo katosi, aloin piirtämään roskille. Piirtelin kirjekuoriin, pahvinpaloihin yms. ja kierrätin ne sitten. Tieto siitä, ettei kukaan tule näkemään töherryksiäni helpotti minua. Paineet tekemiseen laskivat, viiva vapautui ja ilo palasi pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, koska on olemassa ihmisiä, jotka ovat puhuvinaan itsestään, mutta tarkoittavat sillä jotain toista henkilöä.
Eivät kehtaa toiselle suoraan sanoa, että tehty työ on surkea, vaan puhuvat "itsestään".
Mitä ilmeisimmin psykopaattinen/ mieleltään epävakaa/ kateellinen henkilö kyseessä
No enpä kyllä ole tullut tuollaista edes ajatelleeksi.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä, että minä haaveilin pienenä olevani yhtä hyvä piirtämään eläimiä, kuin eräs sarjakuvapiirtäjä. Piirtelin sitten eläimiä minkä kerkesin ja eipä ne tosiaan mitään mestariteoksia olleet, mutta hauskaa mulla oli. Sitten joskus 10v sitten päätin, että nyt piirrän oikein hienon kuvan, vähän kuin suurennettu sarjakuvaruutu. Ja musta se oli aika jees! Vaan voi helevettiläine, kun näin saman kuvan uudestaan vuosia myöhemmin.. Mutta sitten tuli parempi fiilis, kun näin että kyllä kehitystä on tapahtunut. Sama, kun katson about kaikkia tekemiäni kuvia vuosien takaa.
Lisäilen nykyään piirrustuksiani Instagramiin ja tietysti olisi mahtavaa, jos olisi tuhansittain seuraajia ja paljon tykkäyksiä ja jossain vaiheessa vähän murehdinkin, että olispa kiva jos saisi enemmän huomiota... Mutta sitten muistin, että tää on mun juttu ja tätä saa ihmiset tulla seuraamaan jos haluavat, mutta mä teen tätä, koska rakastan piirtää. En siksi, että saisin tykkäyksiä. Lisäksi (ei ehkä aina, mutta usein) kuvista näkee, jos on haluttu vain lisätä jotain somekansalle nähtäväksi, mutta kuvasta puuttuu "fiilis". Enkä sano, että omat työni ovat täynnä sielua ja tunnelmaa joka kerta :D mutta jos oikeasti tykkää siitä mitä tekee, niin kyllä se kuvagalleriassa näkyy.
Eli koitan nyt suomeksi sanoa, että tee sitä, mistä tykkäät, harjoittele, kokeile ja piirrä mitä haluat. Ota jollekin piirrustukselle joku tavoite (varjostukset, viivat, värit, kontrasti, asento, mitä vaan) ja ala tekemään. Piirtäminen vaatii paljon harjoittelua, eikä siinä ainakaan tule paremmaksi jos kieltäytyy piirtämästä, koska joku muu on parempi!