Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin piirtämisen, koska olinkin siinä huono
05.05.2020 |
Ei ole oikein pointtia tällä avautumisella.
Itse en siis ollut hyvä koulussa. Tyylitajua ei ole pätkääkään, enkä osaa edes esim. sisustaa. Urheillakaan en osaa, en pysty edes juoksemaan kun keuhkoihin alkaa sattua. Suuntavaisto aivan surullinen, koulusuunnistuksessa oli jo saavutus jos en eksynyt. Sosiaalisestikin olen täysi katastrofi. En siis ole ollut koskaan ollut hyvä missään, vaan kaikessa ollut aina todella surullinen tapaus.
Aina kuitenkin lohdutti yksi asia. Tykkäsin piirtää ja olin siinä mielestäni hyvä. Omasta mielestäni tein kivannäköisiä töitä. Käytin niihin aikaa, piirsin vähintään viikottain jos en joka päivä, käytin tunnelatauksia piirtämiseen.
Ja kuten sanottu, omasta mielestäni olin hyvä siinä ja sanoin sitä ääneenkin. Mutta edes lähipiiristä ei oikein koskaan kehuja tullut. Oli outoa, kun samaan aikaan tuli luettua muiden piirtäjien valitteluja, kun aina pyydetään piirtämään sitä ja tätä.
Minua ei koskaan pyydetty. Olisin ollut innoissani, jos joku olisi pyytänyt.
Yhden teokseni annoin lahjaksi. Lahjan saajan ilme teki sydämeen epämukavan olon. Juuri se ilme, että näyttäisi kuin toinen pohtisi onko kyseessä vitsi vai ei.
Julkaisin kuvia somessa. Tykkäyksiä tuli pari, nekin läheisiltä. Kokeilin lisätä hakusanoja ja siten lisätä näkyvyyttä, ajattelin että ehkä vaan ihmiset eivät ole löytäneet näitä. Ei auttanut. Samaan aikaan aloin seurailla, miten muilla samoja hakusanoja käyttävillä meni. Kuvat keräsivät paljon tykkäyksiä ja kehuja. Omissa kuvissa taas saattoi kuulla heinäsirkkojen sirinän. Lopulta alkoi melkein hävettää, kun kuvassa oli miljoona hastagia ja kaksi tykkäystä, nekin tyyliä omilta vanhemmilta.
Sitten tein lopulta rohkean vedon ja julkaisin yhden piirustuksen keskustelupalstalla ja pyysin mielipiteitä. Kun näin kommentteja tulleen paljon, niin avasin keskustelun innoissani ja aloin lukea. Into vaihtui siihen, että tuntui kuin sydän tippuisi pois. Kilteimmätkin kertoivat, miten kuvassani kaikki oli pielessä. Ei-niin kiltit taas totesivat tyylillä, että kuva on ihan hieno jos tekijä on n. 10 vuotias. Olin sanaton ja järkyttynyt, kokeilin julkaista toisen piirroksen, jos eka vaan sattui olemaan huono. No tämä toinen sai vielä pahemmat arvostelut.
Kerran löysin kivan kuuloisen ketjun, jossa ihmiset julkaisivat tekemiään kuvia tai muita luovia teoksia. Tuntui hyvänmielen ketjulta, kun kaikkia kehuttiin ja kannustettiin. Rohkaistuin julkaisemaan omanikin. Ja jälleen aivan jäätävät palautteet.
Ei varmaan monen mielestä kuulosta pahalta. Mutta itselleni se oli, olin aina luullut olevani hyvä piirtäjä. Vaikka kaikessa muussa olen huono, niin jaksoi pysyä positiivisena, koska ajattelin olevani keskivertoa parempi piirtäjä. En tosiaan kyllä näin jälkeenpäin osaa selittää, minkä takia näin olen kuullut. Defenssi, ehkä.
Jonkin aikaa yritin vielä piirtää, mutten saanut siitä enää sitä samaa iloa ja onnistumisen tunnetta. Kuvat eivät enää näyttäneet hienoilta edes omissa silmissäni. Aloin heittää roskiin kuvia, joista ennen olin ollut niin ylpeä.
Lopulta koko piirtäminen sitten vaan loppui. Kun nyt vuosienkin jälkeen katson piirustustarvikkeita, niin inspiraation ja ilon sijasta niekeskelen itkua. Kuvitellessani olevani hyvä piirtäjä, ostin kalliit tarvikkeet. Jo puuvärini ovat todella hinnakkaat ja laadukkaat. Ja ne keräävät jo toista vuotta pölyä laatikossa. Ehkä laitan ne syksyllä myyntiin.
En enää tee vapaa - ajalla muuta, kun selailen nettiä ja käyn joskus kävelyllä. Olo on täysin tyhjä. Ja epäonnistumisen tunne on mukana kaikkialla. Hetken koin tänään iloa, kun näin että pitkään hoitaman ruukkuruusu oli alkanut kasvattaa nuppua. Mutta ilo haihtui heti, kun tajusin miten surullinen juttu taas oli. Että minulle on saavutus, kun kukkia tuottava kasvin kasvattaa kukan. Aika matalilla mennään.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Lapsille sanotaan "jokainen on hyvä jossain". Ei se oikeasti niin mene. Keskivertoja ja huonoja on suurin osa, laji mikä tahansa.
Tuohan on kehäpäätelmä. Tietenkään kaikki eivät voi olla keskivertoa parempia. Paitsi jos ajatellaan niin, että kaikki jo lähtökohtaisesti ovat yhtä hyviä ja on vain makuasia mikä on huonoa ja mikä hyvää. Sekin on tavallaan totta ja ehkä loppujen lopuksi hedelmällisempi tapa ajatella, koska se ei lannista yrittäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä piirustuksissasi sitten on vikana? Jos et osaa piirtää mallista ollenkaan, niin kannattaa nyt kirjastojen avautuessa lainata Betty Edwardsin kirja Luovan piirtämisen opas. Kirja on tunnettu siitä, että sen avulla oppii helposti ja nopeasti piirtämään. Eri asia tietysti on, että ovatko piirustukset jotenkin taiteellisia, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei osaa edes arvostella.
Ne palautteet, mitä sain, oli mm. suttuisuus, jälki todella haparoivaa, liian vahvat ja sarjakuvamaisen ääriviivat, mittasuhteet päin persettä, yleisesti ottaen kaikki vialla. Eli niistä ei löytynyt mitään positiivista.
Joskus noissa kuvitelmissani myös kerroin muille pohtineen, että jos alkaisin suunnitella tatuointeja. En siis tekemään tatuointeja, mutta suunnittelemaan kuvia muille (itse en tatuointeja halua).
Se jäätävä hiljaisuus. Heinäsirkkojen siritys ja lopulta "on muuten ollu kivat säät viime aikoina".
Oikeasti, hävettää niin muistella noita.
Miksi ihmeessä haluat väkisin vetää muita ihmisiä mukaan asiaan, joka on sinun oma harrastuksesi? Eihän ne muut ihmiset liity mitenkään sinun piirtämiseesi. Minä piirrän omaksi huvikseni. Tunteita voi siirtää paperille abstrakteiksi viivoiksi tai sitten voi harjoitella piirtämään jotain mallista. Tästä voi saada iloa, ja siinä voi seurata omaa kehitystään tai muutoksia joita eri tuntemukset ja elämäntilanteet aiheuttavat piirtojäljessä.
Tuollainen kommenttien kalastelu ja hyväksynnän haku tuntuu omituiselta. Koeta irrottautua muiden hyväksynnästä, olet hyvä ilman sitäkin. Ei sillä ole väliä, ovatko teoksesi muiden mielestä hyviä vai ei. Piirtäminen on sinun juttusi, ja välineesi katsoa maailmaa.
Ei kukaan ole oikeastaan huono piirtämään, koska ei siinä ole mitään sääntöjä. Jos itse olet tyytyväinen piirrokseen, se on silloin tarpeeksi hyvä. Jos muut eivät ymmärrä, se on heidän ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piirtämisessä ja taiteessa on tärkeintä sielu, insipiraatio. Ei lopputulos. Minua oksettaa pinterestin "näin teet helposti tyylikkään värisekamelskan!", ei se ole oikeaa taidetta. Se on pinnallisuutta. Tottakai voi opetella uusia tekniikoita ja nykytaide on kaikkea laidasta laitaan, mutta taiteessa tärkeintä on tehdä itselle, persoona, sielu, ajatus siellä taiteen takana.
Minua kiinnostaisi kovasti nähdä minkälaisia piirroksia olet tehnyt. Rakastan sitä kun taiteessa näkyy tekijän persoona. Pinterestin taulut ovat ennenkaikkea persoonattomia, vaikka hienoja ja näyttäviä ovatkin.
Kun minä piirrän tai maalaan, teen sitä itselleni. Saan siitä niin valtavaa hyvänolon tunnetta. Saan kyllä kehujakin, mutta en tarvitse niitä. Piirrän sellaistakin materiaalia mikä ei muiden katseille sovi, jolloin todellakin huvitan vain itseäni!
Ei piirtäminen ole kilpailu. Kehujen kalastelu vie kaiken ilon, kuten huomasit. Sinulla on oma tyylisi, joka ei ehkä nykyajan pinnalliseen kiiltokuvamaailmaan sovi, mutta se ei tarkoita että työsi olisi roskaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille sanotaan "jokainen on hyvä jossain". Ei se oikeasti niin mene. Keskivertoja ja huonoja on suurin osa, laji mikä tahansa.
Harva on hyvä missään ilman harjoittelua. Sitä lapsille pitäisi tähdentää.
Epäilen, että jos ap on laittanut piirustuksiaan taideryhmiin, jossa arvostelijat eivät niinkään arvostele ap:n taiteen "sielukkuutta" vaan tekniikkaa tyyliin: kuinka hyvin hän hallitsee esim. ihmisen anatomia mittasuhteet, maiseman perspektiivit, valojen ja varjojen tarkan paikan, sommittelusäännöt yms. tähän viittaa tuo "tekijä on varmaan joku 10-vuotias."
AP:n kannattaisi mennä vaikka kansanopiston taidekursseille. hän oppisi siellä ammattilaistason tekniikkaa.
uskon, että AP on hyvinkin lahjakas mutta ilman ohjausta ja opintoja vain harva lahjakkuus pääsee esille. Voi olla, että ap on jopa niin hyvä, että kateelliset lahjattomammat irvivät häntä. he näkevät ehkä hänen lahjakkuutensa ja potentiaalinsa mutta takertuvat puutteelliseen tekniikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ns. Fixed Mindset. Googlettele Fixed VS Growth Mindset, omilla ajatuksilla voi vaikuttaa ihan hirveästi omaan elämään.
Älä KOSKAAN lopeta itsellesi tärkeää harrastusta vain siksi, että muut eivät arvosta taitojasi.
Mie harrastan myös kuvataidetta ja joskus tuntuu, että oon ihan paska. Miun tsemppikuva on se "I'm not very good at it, but it doesn't matter." Älä missään nimessä myy kyniäsi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä piirustuksissasi sitten on vikana? Jos et osaa piirtää mallista ollenkaan, niin kannattaa nyt kirjastojen avautuessa lainata Betty Edwardsin kirja Luovan piirtämisen opas. Kirja on tunnettu siitä, että sen avulla oppii helposti ja nopeasti piirtämään. Eri asia tietysti on, että ovatko piirustukset jotenkin taiteellisia, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei osaa edes arvostella.
Ne palautteet, mitä sain, oli mm. suttuisuus, jälki todella haparoivaa, liian vahvat ja sarjakuvamaisen ääriviivat, mittasuhteet päin persettä, yleisesti ottaen kaikki vialla. Eli niistä ei löytynyt mitään positiivista.
Se riippuu siitä, mihin pyritään. Jos oikeat mittasuhteet ovat piirustuksen oleellinen pointti, niin on tietysti ikävää jos mittasuhteet ovat väärin. Se ei päde kaikissa tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko laittanut tälle palstalle kuvia? Tuli nimittäin kuvailustasi mieleen yksi ketju, jossa oli vastaavia kommentteja. Kannattaa muistaa, että tällä palstalla on paljon tosi inhottavia ihmisiä, ja suurin osa ihmisistä ei edes kykene arvostelemaan yhtään mitään suht objektiivisesti tai rakentavasti.
Lisäksi uskon, että saatat hyvinkin olla keskivertoa parempi piirtäjä. Kannattaa muistaa, että suuri (suurin?) osa ihmisistä ei piirrä ollenkaan, sillä he kykenevät piirtämään korkeintaan tikku-ukkoja tai hymynaamoja. Mutta netissä julkaistavissa kuvissa on usein kova taso, koska ihmiset ovat itsekriittisiä eivätkä vähemmän kokeneet usein edes uskalla julkaista teoksiaan.
Toivon todella, että jatkaisit harrastustasi. Tärkeintä on luovuus ja itsensä ilmaiseminen, ei ole se, ovatko piirustuksesi teknisesti supertaitavia tai realistisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä piirustuksissasi sitten on vikana? Jos et osaa piirtää mallista ollenkaan, niin kannattaa nyt kirjastojen avautuessa lainata Betty Edwardsin kirja Luovan piirtämisen opas. Kirja on tunnettu siitä, että sen avulla oppii helposti ja nopeasti piirtämään. Eri asia tietysti on, että ovatko piirustukset jotenkin taiteellisia, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei osaa edes arvostella.
Ne palautteet, mitä sain, oli mm. suttuisuus, jälki todella haparoivaa, liian vahvat ja sarjakuvamaisen ääriviivat, mittasuhteet päin persettä, yleisesti ottaen kaikki vialla. Eli niistä ei löytynyt mitään positiivista.
Minä piirsin paljonkin 15-27 vuotiaana, ja maalasinkin jonkun verran. Sitten tuli työelämä, enkä muka kerennyt enää. Sitten tuli lama ja työttömyys, ja aloin pikkuhiljaa verrytellä vanhaa harrastusta, ja mikään ei tuntunut onnistuvan. Viiva oli liian vahva, enkä vaan tuntunut osaavan enää mitään. No vaihtelevalla tahdilla jatkoin yrittämistä ja valitsin malliksi valokuvan, jossa oli paljon valoa ja varjoa, ja päätin piirtää pelkät varjot ja keventää sitten valoa kohden kynän jälkeä. Kärsivällisyyteni ei riittänyt koko kuvan piirtämiseen, mutta huomasin muuten onnistuneeni tavoitteessani - ei ääriviivoja vain mustaa ja harmaan eri sävyjä.
Toki muiden antama kritiikki voi tuntua ilkeältä, mutta pitäähän piirtäessä harrastaa myös itsekritiikkiä, eihän sitä muuten voi tulla hyvöksi piirtäjäksi. Oma kritiikki on helposti armollisempaa. Haluaisin kannustaa jatkamaan, mutta oma innostus on tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli piirsit vain siksi, että tunsit olevasi hyvä siinä ja halusit kehuja. Jos kuitenkin tykkäät siitä itse tekemisestä eli piirtämisestä, jatka nyt ihmeessä äläkä murehdi muiden mielipiteistä. Piirtäminen on hyväksi aivoille ja sorminäppäryydelle jos ei muuta. Jos pääset siitä flow-tilaan, vielä parempi. Aina voi myös harjoitella vaikka niitä mittasuhteita, sommittelua, yms., kirjojen tai kurssien avulla. Ei se mitenkään pakollista ole kuitenkaan.
Valitettavasti kaikilla ei ole samanlaista estetiikan tajua, eikä kykyä luoda silmää miellyttäviä teoksia. Jollei piirustuksesi miellytä muita, sille ei voi mitään, mutta piirtämistä kannattaa silti jatkaa ihan oman itsensä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ns. Fixed Mindset. Googlettele Fixed VS Growth Mindset, omilla ajatuksilla voi vaikuttaa ihan hirveästi omaan elämään.
Älä KOSKAAN lopeta itsellesi tärkeää harrastusta vain siksi, että muut eivät arvosta taitojasi.
Mie harrastan myös kuvataidetta ja joskus tuntuu, että oon ihan paska. Miun tsemppikuva on se "I'm not very good at it, but it doesn't matter." Älä missään nimessä myy kyniäsi!!
Luin tuosta suomalaisen artikkelin, enkä oikein tunnista itseäni tuosta. Etenkin suora lainaus: "Muuttumattomuuden asenteen ihmiset pitävät vaivannäköä ja haasteita vältettävinä. He välttävät negatiivista kritiikkiä ja pitävät toisten menestystä uhkana itselleen." ( https://ajattelunammattilainen.fi/tag/mindset/ )
En ennen noita useita kommentteja ajatellut noin. Ajattelin nimenomaan harjoittelevan ja kehittyvän. Kun näytin noita, niin olin piirtänyt jo yli kymmenen vuotta. Lukenut kirjoja piirtämisestä, kokeillut eri tekniikoita jne.
Enkä koskaan kokenut muiden menestystä uhaksi.
Mutta se taas, että luulin olevani todella hyvä, vaikkei koskaan edes kehuttu. En tiedä, mistä defenssistä tuo ajatus on tullut. Ja kun todellisuudessa työni olivatkin muista aivan kamalia, eikä niistä sitten edes näkynyt tuo vuosien harjoittelu. Näin paljon vaivaa ja halusin kehittyä, mutta jos vuosien työstämisellä olinkin ihan aloittelijatasoa, niin väkisinkin tuntuu kamalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille sanotaan "jokainen on hyvä jossain". Ei se oikeasti niin mene. Keskivertoja ja huonoja on suurin osa, laji mikä tahansa.
Harva on hyvä missään ilman harjoittelua. Sitä lapsille pitäisi tähdentää.
Epäilen, että jos ap on laittanut piirustuksiaan taideryhmiin, jossa arvostelijat eivät niinkään arvostele ap:n taiteen "sielukkuutta" vaan tekniikkaa tyyliin: kuinka hyvin hän hallitsee esim. ihmisen anatomia mittasuhteet, maiseman perspektiivit, valojen ja varjojen tarkan paikan, sommittelusäännöt yms. tähän viittaa tuo "tekijä on varmaan joku 10-vuotias."
AP:n kannattaisi mennä vaikka kansanopiston taidekursseille. hän oppisi siellä ammattilaistason tekniikkaa.
uskon, että AP on hyvinkin lahjakas mutta ilman ohjausta ja opintoja vain harva lahjakkuus pääsee esille. Voi olla, että ap on jopa niin hyvä, että kateelliset lahjattomammat irvivät häntä. he näkevät ehkä hänen lahjakkuutensa ja potentiaalinsa mutta takertuvat puutteelliseen tekniikkaan.
Itse asiassa sieluton oli yksi suosituimmista adjektiiveista, kun töitäni arvosteltiin.
Laitatko linkkiä tai kuvaa tähän ketjuun, ap? Älä nyt heitä hukkaan hyviä tarvikkeita ilkeiden kommenttien takia.
Muistuu mieleen kun itse opin jonkun yksinkertaisen Mozartin sonaatin ja soitto kuulosti enkelien laulannalta. Äänitin ylpeyspuuskassani videon ja siinä kuuli miten ajoitus ja nuotit olivat kaikki vähän sinnepäin. Joskus pitää vaan myöntää olevansa aloittelija ja kyntää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä niissä piirustuksissasi sitten on vikana? Jos et osaa piirtää mallista ollenkaan, niin kannattaa nyt kirjastojen avautuessa lainata Betty Edwardsin kirja Luovan piirtämisen opas. Kirja on tunnettu siitä, että sen avulla oppii helposti ja nopeasti piirtämään. Eri asia tietysti on, että ovatko piirustukset jotenkin taiteellisia, mutta sitä suurin osa ihmisistä ei osaa edes arvostella.
Ne palautteet, mitä sain, oli mm. suttuisuus, jälki todella haparoivaa, liian vahvat ja sarjakuvamaisen ääriviivat, mittasuhteet päin persettä, yleisesti ottaen kaikki vialla. Eli niistä ei löytynyt mitään positiivista.
Se riippuu siitä, mihin pyritään. Jos oikeat mittasuhteet ovat piirustuksen oleellinen pointti, niin on tietysti ikävää jos mittasuhteet ovat väärin. Se ei päde kaikissa tapauksissa.
ikävä kyllä, oikeat mittasuhteet on todella tärkeä pointti. ihmissilmä havainnoi vaistomaisesti ja alitajuisesti virheitä varsinkin ihmisen mittasuhteissa. Esim. harjaantumaton henkilö piirtää ihmiselle vaistomaisesti liian lyhyet käsivarret ja liian pienet kädet. kaula piirretään usein liian pitkänä ja se alkaa hartioiden suhteen väärästä paikasta, kuin se "leijuisi" hartioiden päällä.
Näitä juttuja tuskin kukaan pystyy itse tajuamaan. Ne on kyllä helppo oppia kenen vaan jos saa opetusta niihin. Sitten vasta kun mittasuhteiden hallinta on kunnossa, voi lähteä hallitusti, tehokeinona, rikkomaan muotoa.
Myös ääriviivoilla on suuri merkitys: missä kohdassa se on paksu ja terävä ja missä hento tai samea yms. piirtäminen on viestimistä.
AP:n tarvitsisi nyt vain löytää hyvä opettaja. Esim. juurikin kansalaisopiston piirtämisen kurssi.
Ap voi olla kuinka lahjakas tahansa, mutta hän ei pysty kilpailemaan piirtämisen perusteita opiskelleiden kanssa. perusteiden hallinta vie piirtämisen kokonaan uudelle levelille.
jos ap nyt menee piirtämisen kurssille ja katsoo vuoden päästä vanhoja töitään, niin hän ymmärtää mistä puhun.
Piirtämään oppii vain piirtämällä.
Pitää tehdä harjoituksia ja tähdätä johonkin.
Jos piirrät aina vain niitä "10-vuotiaan tasoisia" piirrustuksia kehittymättä niin ei silloin kannata edes kysyä toisten mielipidettä.
Kehity ja hae rakentavaa palautetta muilta jolloin näet virheesi ja voit korjata ne.
Toisten mielipiteet jotka ei ole rakentavia voi suoraan sivuuttaa, ne ei auta sua kehittymään.
Eli jatka vain piirtämistä, parempi kuin joidenkin youtube videoiden aivoton katsominen.
Muutoin toteat eläkkeellä että elämä meni turhuuteen, eikä siihen mitä itse halusit tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ns. Fixed Mindset. Googlettele Fixed VS Growth Mindset, omilla ajatuksilla voi vaikuttaa ihan hirveästi omaan elämään.
Älä KOSKAAN lopeta itsellesi tärkeää harrastusta vain siksi, että muut eivät arvosta taitojasi.
Mie harrastan myös kuvataidetta ja joskus tuntuu, että oon ihan paska. Miun tsemppikuva on se "I'm not very good at it, but it doesn't matter." Älä missään nimessä myy kyniäsi!!Luin tuosta suomalaisen artikkelin, enkä oikein tunnista itseäni tuosta. Etenkin suora lainaus: "Muuttumattomuuden asenteen ihmiset pitävät vaivannäköä ja haasteita vältettävinä. He välttävät negatiivista kritiikkiä ja pitävät toisten menestystä uhkana itselleen." ( https://ajattelunammattilainen.fi/tag/mindset/ )
En ennen noita useita kommentteja ajatellut noin. Ajattelin nimenomaan harjoittelevan ja kehittyvän. Kun näytin noita, niin olin piirtänyt jo yli kymmenen vuotta. Lukenut kirjoja piirtämisestä, kokeillut eri tekniikoita jne.
Enkä koskaan kokenut muiden menestystä uhaksi.Mutta se taas, että luulin olevani todella hyvä, vaikkei koskaan edes kehuttu. En tiedä, mistä defenssistä tuo ajatus on tullut. Ja kun todellisuudessa työni olivatkin muista aivan kamalia, eikä niistä sitten edes näkynyt tuo vuosien harjoittelu. Näin paljon vaivaa ja halusin kehittyä, mutta jos vuosien työstämisellä olinkin ihan aloittelijatasoa, niin väkisinkin tuntuu kamalalta.
Jos haluat tehdä muiden mielestä hienoja piirustuksia, sinun pitää kysyä muiden mielipiteitä ja ottaa niistä opiksi. Sitten kysyä taas, ottaa siitä opiksi ja niin edelleen. Itseopiskelu ei aina riitä.
Vierailija kirjoitti:
Laitatko linkkiä tai kuvaa tähän ketjuun, ap? Älä nyt heitä hukkaan hyviä tarvikkeita ilkeiden kommenttien takia.
Muistuu mieleen kun itse opin jonkun yksinkertaisen Mozartin sonaatin ja soitto kuulosti enkelien laulannalta. Äänitin ylpeyspuuskassani videon ja siinä kuuli miten ajoitus ja nuotit olivat kaikki vähän sinnepäin. Joskus pitää vaan myöntää olevansa aloittelija ja kyntää eteenpäin.
En uskalla. Pelkään, että moni tsemppaava nyt oikeasti luulisi minun olevan hyvä ja odotukset sillä tasolla. Ja mykistyisi hämmennyksestä, kun avaisi kuvan ja se olisi oikeasti aivan kammottava.
Alue: Aihe vapaa
Noita piirustusvideoita joskus katselin. Tuli vaan lopulta vastaan videoita, joissa nämä piirtäjät esittelivät vuosia sitten tekemiään piirroksia, jotka olivat mielestään "aivan kamalia". Ja videon aihe se, kun piirsivät kuvan aiheen uudelleen ja hienommin.
Ja ne "aivan kamalat" olivat parempia, kuin mitä itse olen koskaan tehnyt. Jätti vähän hiljaiseksi.