Saako kumppanille huomauttaa ylipainosta?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat ylipainoisia joten turhaa huomautella ja kun tiedetään se hyvin itsekin.Ollaan molemmat mukavuudenhaluisia ja laiskoja liikkumaan. On kyllä usein puhuttu että pitää aloittaa terveellisempi elämä. Mutta vanhat tavat aina palaa uudestaan. Varsinkin silloin kun on jotain juhlia tulossa tms.. oma saamattomuus suututtaa. En kiellä sitä kaikki olis itsestä kiinni .

Jos on juhlia TULOSSA, niin miten se vaikuttaa? Eikö ennemminkin olisi kiva ajatella, että jos on juhlia tulossa, niin näyttäisi hoikempana paremmalta siinä ja siinä asussa? Vai onko se joku kiva haaste katsoa, kuinka monta nappia menee kauluspaidasta tällä kertaa kiinni?

Kyllä kumppanin kanssa pitää pysytyä puhumaan suoraan ja rehellisesti mistä tahansa asiasta. Esim. jos nainen kysyy: "Näyttääkö takapuoleni läskiltä" niin vastaus on: " Joo, näyttäähän se". Ei siitä pidä kenenkään mieltään pahoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mies sanoi kun ylipainoa oli 24kg. Suutuin s*atanasti ja lihoin 15kg lisää:"D

Nyt se vaan kehuu mun ulkonäköä.

Siinä tulee uhma päälle! Jokainen kantaa kilonsa itse.

Nainen saa huomauttaa miehelle.

Mies ei saa huomauttaa naiselle.

Homopareista en osaa sanoa.

#kaksoisstandardit

#bodypositive

#eipelotakoronat

#sofiajastefu

Eiköhän jokainen tiedä olevansa ylipainoinen..? Ellei nyt satu olemaan jotain omakuvan häiriötä. Miksi se siitä tulee, että toinen siitä huomauttaa?

Asiallisesti saa ilman muuta. Vaikeus on tietysti se asiallisuus.

Itse olin ainakin pelkästään kiitollinen, kun kumppani varovasti sanoi, että on huomannut minulle kertyneen lisäpainoa, sillä itse en ollut siinä vaiheessa huomannut vielä mitään. Järkytys oli iso, kun vaaka näytti 10 kg enemmän kuin oletin sen näyttävän.

Tuo kymppi on kuitenkin helppo karistaa. Jos mies olisi jäänyt odottelemaan, milloin huomaan asian itse, olisi pudotettavaa voinut olla jo 20-30 kiloa.

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että lihominen on ok? En tunne ainuttakaan miestä tai naista jolle olisi ok se että vaimo tai mies lihoo näkyvästi eli noin 10 kiloa tai enemmän. Se ettei asiasta sano ei tarkoita ettei se haittaa. Minä en syty tukevista ihmisistä ja jos naiseni lihoisi reippaasti niin se vaikuttaisi suoraan halukkuuteen ja siten suhteeseen. Pitäkää kuspäisenä tai pinnallisena, mutta tätä mieltä olen ja samaa mieltä myös koko tuttavapiiri jonka kanssa juteltu asiasta. Sanoa saa ja pitää, ylipaino ei ole parisuhteessa enää henkilökohtainen asia vaan vaikuttaa koko suhteeseen. Ilman kemiaa ei olisi suhdetta ja kuka tahansa mukava ihminen ei kelpaa kumppaniksi. Kivalta tyypiltä pitää löytyy myös se sek sua alinen puoli jotta voidaan muodostaa parisuhde.

Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että harvoinpa se lihominen on henkilölle itselleenkään ok.

Ja toinen asia on tietenkin se, että miten asiasta keskustelee ja kuinka paljon itse on valmis tukemaan puolisoa siinä painonpudotusprojektissa. Esimerkiksi oma exä oli sitä mieltä, että mun pitäs laihduttaa (mikä oli totta), mutta kuitenkaan ei ollut valmis esimerkiksi laittamaan ruokaa. Jos minä en jaksanut, mies ehdotti pizzaa. Mies itse oli sellanen, että riippumatta mitä söi, ei lihonut. Kun eletään yhteistä taloutta, mun mielestä olis reilua, että ei sitten kanneta niitä herkkuja kotiin, vaikka itsellä ei sitä paino-ongelmaa olisikaan.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että ei olla enää yhdessä.

No mä laihduin normaalipainosta huomattava n alipainoiseksi ahdistuksen takia. Kyllä mun mies otti asian puheeksi, joten sanoisin, että homma toimisi lihomisen suhteenki. En kyllä usko, että huomaisi mitään parin kilon lihomista, mutta esimerkiksi kaksikymmentä kiloa vuodessa on paljon ja huolestuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että lihominen on ok? En tunne ainuttakaan miestä tai naista jolle olisi ok se että vaimo tai mies lihoo näkyvästi eli noin 10 kiloa tai enemmän. Se ettei asiasta sano ei tarkoita ettei se haittaa. Minä en syty tukevista ihmisistä ja jos naiseni lihoisi reippaasti niin se vaikuttaisi suoraan halukkuuteen ja siten suhteeseen. Pitäkää kuspäisenä tai pinnallisena, mutta tätä mieltä olen ja samaa mieltä myös koko tuttavapiiri jonka kanssa juteltu asiasta. Sanoa saa ja pitää, ylipaino ei ole parisuhteessa enää henkilökohtainen asia vaan vaikuttaa koko suhteeseen. Ilman kemiaa ei olisi suhdetta ja kuka tahansa mukava ihminen ei kelpaa kumppaniksi. Kivalta tyypiltä pitää löytyy myös se sek sua alinen puoli jotta voidaan muodostaa parisuhde.

Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että harvoinpa se lihominen on henkilölle itselleenkään ok.

Ja toinen asia on tietenkin se, että miten asiasta keskustelee ja kuinka paljon itse on valmis tukemaan puolisoa siinä painonpudotusprojektissa. Esimerkiksi oma exä oli sitä mieltä, että mun pitäs laihduttaa (mikä oli totta), mutta kuitenkaan ei ollut valmis esimerkiksi laittamaan ruokaa. Jos minä en jaksanut, mies ehdotti pizzaa. Mies itse oli sellanen, että riippumatta mitä söi, ei lihonut. Kun eletään yhteistä taloutta, mun mielestä olis reilua, että ei sitten kanneta niitä herkkuja kotiin, vaikka itsellä ei sitä paino-ongelmaa olisikaan.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että ei olla enää yhdessä.

jepjep,  Kun nainen laihduttaa niin koko suvun pitää laihduttaaja tukea ja palkita.

Koska eihän lihominennkaan ole sen naisen syytä.

Saa jos ei tee asian eteen mitään ja elää epäterveellisesti. Mutta jos on itse samanlainen niin silloin ei ole mitään sanomista.

Saa, mutta usein ylipaino on perheen yhteinen ongelma. Kumpikin on tottunut siihen ruokaan ja naposteluun, joilla toinen tai molemmat lihoo. Kumpikaan ei ehdota yhteisiä liikuntaharrastuksia. Kumpikin tykkää juoda kalsarikaljaa.

Ylipainosta voi nätisti sanoa, mutta enemmän ehkä vaikuttaisi jos alkaisi itse muuttamaan niitä perheen elämäntapoja.

Mies saa huomauttaa minulle lihomisestani. Minä huomautan hänelle samalla hänen hoikista (vähälihaksisista) raajoistaan, epäsäännöllisestä liikkumisesta, epäsäännöllisestä nukkumisesta ja epäterveellisestä ruuasta (makkarat, kahvikerma, ylisuuret annokset), kolersteroliarvoista sekä verenpaineesta. 

Vierailija kirjoitti:

Suorastaan pitää huomauttaa! Monesti ihminen ei rekisteröi muodonmuutostaan, ainakaan ajantasaisesti, vaan on sokea omalle peilikuvalleen, joten jos oikeasti haluaa olla rakkaalleen tukeva puoliso, niin valitettavasti se vaatii myös rehellisyyttä. Pitää myöskin pystyä vastaamaan kysyttäessä, mitä mieltä oikeasti on, vaikka se ei olisikaan sitä, mitä kumppani haluaisi kuulla. Miellyttäminen on tavallaan karhunpalvelus ja kuka sellaista haluaa ottaa kontolleen?

Vttu miten tyhmä olet ja vielä julkisesti sen täällä kerrot. Vai ei ihminen muka itse huomaa lihonneensa, vttu joo

Ei saa. Vain ennalta ehkäisevää puhetta voi olla. Jos et ole tapailuvaiheessa saanut häntä lenkille on turha valittaa läskeistä myöhemmin.

"kulta rakastan sinua, koska sulla on niin ihana luonne"

Muutama vuosi myöhemmin:

"jätän sut koska oot läski"

True love.

Usein ylipaino yhteinen ongelma. Mulla ystävä ja hänen mies reilusti ylipainoisia. Lähes aina sillon ruokailutottumuksissa vika. Tämä ystävä on sokea omalle ylipainolleen. Varmaan se myös vaikuttaa kun myös mies on ylipainoinen ja hänkin vähättelee omaa ja vaimonsakin ylipainoa.

Ihmisillä on ihan oikeasti joku kummallinen luulo, ettei lihava tajua itse olevansa lihava. Kun mulla oli ylipainoa (tiputin sittemmin 30kg), niin harva se kerta kun joku vihjaisi mun painosta jotain. Sen tajusi tuolloin hyvin. Tai kun oma tarinani oli laiheliini - läski - normaalipainoinen. Niin tiesin hyvin mitä on olla ei-lihava. Ei silloin kukaan kiinnittänyt mitään huomiota painooni. Mutta kun ylipainoa tuli, niin ensinnäkin "vitsit" ylipainoa kohtaan yleistyvät aivan liiaksi. Se on sellaista "no pistä pelastusliiveistä vain toi pelkkä remmi kiinni, ei sitä vetoketjua tarvitse". Ja siis tilanteessa missä en ole edes yrittänyt saada vetoketjua kiinni ja tilanteessa jossa kyllä mahdun laittamaan vetoketjun kiinni. Eli kunhan kertoja halusi vain vihjata, että on huomannut minun olevan ylipainoinen. Ja juuri tällaisia "pieniä vihjeitä" tulee kaiken aikaa kaikilta.

Eli puolisolle ei tarvitse kertoa hänen olevan ylipainoinen. Hän aivan taatusti ja satavarmasti tietää sen jo kertomattakin. Oma avioliittoni meni aikoinaan poikki, kun puoliso ei malttanut olla huomauttelematta ylipainostani aivan vähän väliä. Tilanne meni siihen, että minä aloin huomauttelemaan hänelle yleissivistyksen puutteesta tilanteessa kuin tilanteessa. Se kun oli hänen heikko kohtansa, ettei tiennyt juuri monestakaan asiasta oikeastaan mitään. Riitelystä ja kettuilusta tuli oravanpyörä, joka päättyi lopulta eroon. Tosin minä pääsin liikakiloista, hän ei silti tyhmyydestä. Taitaa olla kuitenkin niin, että reiden lihaksia on helpompi kehittää, kuin istumalihaksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että lihominen on ok? En tunne ainuttakaan miestä tai naista jolle olisi ok se että vaimo tai mies lihoo näkyvästi eli noin 10 kiloa tai enemmän. Se ettei asiasta sano ei tarkoita ettei se haittaa. Minä en syty tukevista ihmisistä ja jos naiseni lihoisi reippaasti niin se vaikuttaisi suoraan halukkuuteen ja siten suhteeseen. Pitäkää kuspäisenä tai pinnallisena, mutta tätä mieltä olen ja samaa mieltä myös koko tuttavapiiri jonka kanssa juteltu asiasta. Sanoa saa ja pitää, ylipaino ei ole parisuhteessa enää henkilökohtainen asia vaan vaikuttaa koko suhteeseen. Ilman kemiaa ei olisi suhdetta ja kuka tahansa mukava ihminen ei kelpaa kumppaniksi. Kivalta tyypiltä pitää löytyy myös se sek sua alinen puoli jotta voidaan muodostaa parisuhde.

Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että harvoinpa se lihominen on henkilölle itselleenkään ok.

Ja toinen asia on tietenkin se, että miten asiasta keskustelee ja kuinka paljon itse on valmis tukemaan puolisoa siinä painonpudotusprojektissa. Esimerkiksi oma exä oli sitä mieltä, että mun pitäs laihduttaa (mikä oli totta), mutta kuitenkaan ei ollut valmis esimerkiksi laittamaan ruokaa. Jos minä en jaksanut, mies ehdotti pizzaa. Mies itse oli sellanen, että riippumatta mitä söi, ei lihonut. Kun eletään yhteistä taloutta, mun mielestä olis reilua, että ei sitten kanneta niitä herkkuja kotiin, vaikka itsellä ei sitä paino-ongelmaa olisikaan.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että ei olla enää yhdessä.

jepjep,  Kun nainen laihduttaa niin koko suvun pitää laihduttaaja tukea ja palkita.

Koska eihän lihominennkaan ole sen naisen syytä.

Mä en nyt ymmärrä miksi ehdoin tahdoin haluat tehdä elämän puolisollesi hankalaksi. Eikö puolison tehtävä ole tukea?

Luulisi, että jos oikeasti olet puolisosi terveydestä huolissasi, haluat auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että lihominen on ok? En tunne ainuttakaan miestä tai naista jolle olisi ok se että vaimo tai mies lihoo näkyvästi eli noin 10 kiloa tai enemmän. Se ettei asiasta sano ei tarkoita ettei se haittaa. Minä en syty tukevista ihmisistä ja jos naiseni lihoisi reippaasti niin se vaikuttaisi suoraan halukkuuteen ja siten suhteeseen. Pitäkää kuspäisenä tai pinnallisena, mutta tätä mieltä olen ja samaa mieltä myös koko tuttavapiiri jonka kanssa juteltu asiasta. Sanoa saa ja pitää, ylipaino ei ole parisuhteessa enää henkilökohtainen asia vaan vaikuttaa koko suhteeseen. Ilman kemiaa ei olisi suhdetta ja kuka tahansa mukava ihminen ei kelpaa kumppaniksi. Kivalta tyypiltä pitää löytyy myös se sek sua alinen puoli jotta voidaan muodostaa parisuhde.

Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että harvoinpa se lihominen on henkilölle itselleenkään ok.

Ja toinen asia on tietenkin se, että miten asiasta keskustelee ja kuinka paljon itse on valmis tukemaan puolisoa siinä painonpudotusprojektissa. Esimerkiksi oma exä oli sitä mieltä, että mun pitäs laihduttaa (mikä oli totta), mutta kuitenkaan ei ollut valmis esimerkiksi laittamaan ruokaa. Jos minä en jaksanut, mies ehdotti pizzaa. Mies itse oli sellanen, että riippumatta mitä söi, ei lihonut. Kun eletään yhteistä taloutta, mun mielestä olis reilua, että ei sitten kanneta niitä herkkuja kotiin, vaikka itsellä ei sitä paino-ongelmaa olisikaan.

Ei varmaan tule yllätyksenä, että ei olla enää yhdessä.

jepjep,  Kun nainen laihduttaa niin koko suvun pitää laihduttaaja tukea ja palkita.

Koska eihän lihominennkaan ole sen naisen syytä.

Ei mun miehen tarvinnut laihduttaa eikä mua palkita. Kunhan olisi vähän auttanut, varsinkin vaikeissa paikoissa.

Ei se epäterveellinen ruoka muutu terveelliseksi, vaikka siitä ei ylimääräistä massaa pääse kertymään.

Ei! Mutta kumppani ei ajattele samoin ja huomauttelee mulle yhtenään