Saako kumppanille huomauttaa ylipainosta?

Vierailija kirjoitti:

Olipa väsynyttä. Opettelisit edes lainaamaan tekstiä.

No, mutta toi vasta oli pirteetä! :D :D Osasin jo monessa viestissä, mutta sä et osaa vieläkään muuta, kuin käydä arvostelemaan jotain sivuseikkaa. Onnea matkaan, olet varmaan mukava ihminen, pidetty kumppani sekä keskustelupalstojen kruunamaton bittinikkari .:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa väsynyttä. Opettelisit edes lainaamaan tekstiä.

Kah, näyttää siltä, että tälläkin vastaajalla on vaikeuksia lainata oikein.

Jos puoliso jättäisi käymättä suihkussa, huomauttaisitteko siitä? Ihan yhtä lailla jollekin toisen muuttunut paino voi olla turn off kuin suihkussa käymättömyys, se ei ole mikään syy kiillottaa omaa sädekehää kun "MINÄ en ainakaan ole pinnallinen".

Aina herkuttelijat puolustelee kilojaan,se kuuluu asiaan.  Samoin kuin alkoholistit juomistaan.

Voi mitä hulluja kyselette. Kun on ollut yhdessä yli neljäkymmentä vuotta, niin tottahan sanotaan lihomisesta ja laihtumisesta. Ei siinä mitään ulkonäkökeskeisyyttä tartte tässä vaiheessa olla. Ollaan niin yhtä, että sehän on vaan kuin itselleen toteais asioista. Ja kyllä on sanottu jo ihan alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso jättäisi käymättä suihkussa, huomauttaisitteko siitä? Ihan yhtä lailla jollekin toisen muuttunut paino voi olla turn off kuin suihkussa käymättömyys, se ei ole mikään syy kiillottaa omaa sädekehää kun "MINÄ en ainakaan ole pinnallinen".

Ei mun puoliso ainakaan käy suihkussa jatkuvalla syötöllä, ja joskus se jopa häiritsee, mutta ei se ihminen siitä muutoin mihinkään muutu. Hieman ontuva vertaus, kun suihkussa voi käydä koska vaan nopeasti, vaikka olisi kuinka likainen.

Totuus ylipainon vainoamisessa lienee se, että ihmiset yhdistävät siihen suuren määrän negatiivisia assosiaatioita meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme, eivätkä kaikki niistä suinkaan kestä päivänvaloa. Jokaisen, jolle puolison - etenkin pieni - painonnousu tuntuu kovin uhkaavalta, kannattaisi varmaan paneutua miettimään ahdistuksen pohjimmaisia syitä. Mikäli kyse on a) terveydestä, tai lähinnä "terveydestä", kannattaa pohtia, mikä muukin sen suhteen voi mennä pieleen, ja mikä omissa ennakkoluuloissa voi olla persiillään, b) ulkonäöstä, se on sitten omaa suppeutta, c) voisiko keskittyä välillä vaikka pelastamaan saimaannorppia, tai jotain.

Saa, mutta yleensä se on turhaa. Kyllä ylipainoinen tietää itsekin olevansa ylipainoinen. Jos kokee kumppanin ulkomuodon esteeksi suhteen jatkamiselle, niin tästä voi tietysti puhua ihan niinkuin kaikista muistakin suhteen ongelmista. Useimmissa tapauksissa tämä johtanee kuitenkin eroon.

Äärimmäisen harva reilusti ylipainoinen haluaa oikeasti olla läski. Jos oma terveys, itsetunto ja hyvinvointi ei riitä motivaatioksi laihtumiseen, niin ei siihen riitä kumppanin nalkutuskaan. Parempi etsiä suosiolla sellainen kumppani, jonka elämän haasteet ovat muualla kuin niissä asioissa, jotka itse taas kokee tiukimpina parisuhteen deal breakereina. Yritys haukkua läski kumppani missimittaiseksi on yhtä realistinen kuin alkoholistin nalkuttaminen raittiiksi. Raittiin ei kannata tuhlata aikaa suhteessa juopon kanssa eikä normaalipainoa yli kaiken muun arvostavan suhteessa läskin kanssa.

Miksi on ok sanoa, että tykkää vaikk ruskeahiuksisista ja parroista, tai että ei halua lyhyempää miestä, mutta missään nimessä ei ole ok sanoa ettei halua lihavaa kumppania? Jos ei halua lyhyttä miestä, on täysin ok, mutta jos ei halua lihavaa miestä, pitäisi kehittää jotenkin omaa näkemystään ja lopettaa pinnallisuus? Miksi nykyään ei saisi kiinnittää huomiota oman kumppanin ulkonäköön? Jos joku ei miellytä, se ei miellytä, jos joku ei kiihota, se ei kiihota. Sitä ei saa millään "asenteen muutoksella" vaihdettua. Lihovalla ei ole mitään velvollisuutta pitää kumppanin kiinnostusta yllä, aika surullista. Joka päivä näkee täällä palstalla miten valitetaan miehistä jotka lopettavat kotitöiden tekemisen tms ja se on suuri rikos, mutta lihominen pitäisi hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on ok sanoa, että tykkää vaikk ruskeahiuksisista ja parroista, tai että ei halua lyhyempää miestä, mutta missään nimessä ei ole ok sanoa ettei halua lihavaa kumppania? Jos ei halua lyhyttä miestä, on täysin ok, mutta jos ei halua lihavaa miestä, pitäisi kehittää jotenkin omaa näkemystään ja lopettaa pinnallisuus? Miksi nykyään ei saisi kiinnittää huomiota oman kumppanin ulkonäköön? Jos joku ei miellytä, se ei miellytä, jos joku ei kiihota, se ei kiihota. Sitä ei saa millään "asenteen muutoksella" vaihdettua. Lihovalla ei ole mitään velvollisuutta pitää kumppanin kiinnostusta yllä, aika surullista. Joka päivä näkee täällä palstalla miten valitetaan miehistä jotka lopettavat kotitöiden tekemisen tms ja se on suuri rikos, mutta lihominen pitäisi hyväksyä.

Saa sanoa ja puoliso tekee siitä oman johtopäätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso jättäisi käymättä suihkussa, huomauttaisitteko siitä? Ihan yhtä lailla jollekin toisen muuttunut paino voi olla turn off kuin suihkussa käymättömyys, se ei ole mikään syy kiillottaa omaa sädekehää kun "MINÄ en ainakaan ole pinnallinen".

Saahan siitä huomauttaa, mutta miksi? Todennäköisesti toinen tietää ylipainostaan itsekin, ja se on kipeä asia jonka kanssa hän valmiiksi taistelee. Jos se on sinulle täysi turn off niin kummankin kannattaa etsiä itselleen sopivampi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on ok sanoa, että tykkää vaikk ruskeahiuksisista ja parroista, tai että ei halua lyhyempää miestä, mutta missään nimessä ei ole ok sanoa ettei halua lihavaa kumppania? Jos ei halua lyhyttä miestä, on täysin ok, mutta jos ei halua lihavaa miestä, pitäisi kehittää jotenkin omaa näkemystään ja lopettaa pinnallisuus? Miksi nykyään ei saisi kiinnittää huomiota oman kumppanin ulkonäköön? Jos joku ei miellytä, se ei miellytä, jos joku ei kiihota, se ei kiihota. Sitä ei saa millään "asenteen muutoksella" vaihdettua. Lihovalla ei ole mitään velvollisuutta pitää kumppanin kiinnostusta yllä, aika surullista. Joka päivä näkee täällä palstalla miten valitetaan miehistä jotka lopettavat kotitöiden tekemisen tms ja se on suuri rikos, mutta lihominen pitäisi hyväksyä.

Missäs se teidän laihuutta palvovien oma vastuu on kumppanin valinnassa? Kiinnitättekö parinvalinnassa oikeasti huomiota kumppanin elintapoihin ja geeneihin, vai riittääkö että on silloin parikymppisenä tavatessa pizza-bisse-ruokavaliolla laiha - ja sitten kymmenen vuoden päästä alkaa nalkutus kun metabolia ei yllättäen iän karttuessa pysy perässä? Ihmetellään, kun ei se vaimo yhtäkkiä haluakaan alkaa syömään pelkkää salaattia ja ravaamaan 5 kertaa viikossa salilla vain siksi että itsekin hehkeimmän iän ohittanut kumppani keksii sitä vaatia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi on ok sanoa, että tykkää vaikk ruskeahiuksisista ja parroista, tai että ei halua lyhyempää miestä, mutta missään nimessä ei ole ok sanoa ettei halua lihavaa kumppania?

Kuka on sanonut, ettei "saa sanoa" mistä tykkää, tai  ei? Lue otsikko uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua lyhyttä miestä, on täysin ok, mutta jos ei halua lihavaa miestä, pitäisi kehittää jotenkin omaa näkemystään ja lopettaa pinnallisuus?

Itse en ainakaan ole valinnut kumppania ulkonäön perusteella, eka mieheni oli 168- senttinen (monien mielestä) komistus, toinen 180- senttinen (monien mielestä) rumilus, ja nykyinen on 190- senttinen, kaikkien mielestä hieno ja hyvännäkäinen ihminen. Yhdenkään kohdalla ensisijainen valintakriteeri EI ole ollut ulkonäkö, ja jokaisen kohdalla mulle olisi ollut ok, vaikka olisivat lihonneet kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään ei saisi kiinnittää huomiota oman kumppanin ulkonäköön? Jos joku ei miellytä, se ei miellytä, jos joku ei kiihota, se ei kiihota. Sitä ei saa millään "asenteen muutoksella" vaihdettua. Lihovalla ei ole mitään velvollisuutta pitää kumppanin kiinnostusta yllä, aika surullista. Joka päivä näkee täällä palstalla miten valitetaan miehistä jotka lopettavat kotitöiden tekemisen tms ja se on suuri rikos, mutta lihominen pitäisi hyväksyä.

Jos sun suurin ongelma parinmuodostuksessa on ulkonäkö, sille ei voi kukaan sun ulkopuoleltasi mitään. Jos se haittaa, mene terapiaan, jos ei, keskity etsimään ulkonäöltään sopiva kumppani, joka jakaa arvomaailmasi, niin me muutkin teemme. Sori vaan, mutta jotkut arvostavat kumppanissa muitakin ominaisuuksia, kuin perseen kapeutta, ja itse olen yksi niistä, jotka ovat päässeet hyötymään tästä. Niille, jotka eivät kestä lihavaa/ lihovaa/ mahdollisesti joskus pullahtavaa kumppania : otan osaa. Eiku en ota, ongelmansa kullakin.

Lihavuus vaikuttaa aikalailla kaikkeen elämässä, mutta siihen on myös kaikkein helpointa puuttua. MOneen muuhun asiaan ei voi vaikuttaa mitenkään.

Ei mene kuin pari kk ja 10kg pois jos haluaa.  Eriasia jos ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Lihavuus vaikuttaa aikalailla kaikkeen elämässä, mutta siihen on myös kaikkein helpointa puuttua.

Itse asiassa siihen on helpointa puuttua, kun sanoo aiheesta huomauttelevalle kus*päiselle kumppanille, että "suksi sitten vit*uun".

Me ollaan molemmat ylipainoisia joten turhaa huomautella ja kun tiedetään se hyvin itsekin.Ollaan molemmat mukavuudenhaluisia ja laiskoja liikkumaan. On kyllä usein puhuttu että pitää aloittaa terveellisempi elämä. Mutta vanhat tavat aina palaa uudestaan. Varsinkin silloin kun on jotain juhlia tulossa tms.. oma saamattomuus suututtaa. En kiellä sitä kaikki olis itsestä kiinni .

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat ylipainoisia joten turhaa huomautella ja kun tiedetään se hyvin itsekin.Ollaan molemmat mukavuudenhaluisia ja laiskoja liikkumaan. On kyllä usein puhuttu että pitää aloittaa terveellisempi elämä. Mutta vanhat tavat aina palaa uudestaan. Varsinkin silloin kun on jotain juhlia tulossa tms.. oma saamattomuus suututtaa. En kiellä sitä kaikki olis itsestä kiinni .

Kerrankin rehellinen vastaus !  ei mitään ferritiinikilpparihormoonistressikiire-selittelyjä.

pisteet sinulle joka ton vastauksen kirjoitit .

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso jättäisi käymättä suihkussa, huomauttaisitteko siitä? Ihan yhtä lailla jollekin toisen muuttunut paino voi olla turn off kuin suihkussa käymättömyys, se ei ole mikään syy kiillottaa omaa sädekehää kun "MINÄ en ainakaan ole pinnallinen".

Tai jos hengitys haisee kalmolle monen metrin päähän?

Saa huomauttaa, jos sen tekee hyvän maun ja käytöksen rajoissa. Jos huudat: "Akka perkele, susta on tullut helvetinmoinen läskikasa", niin miten luulet kumppanisi reagoivan. 

Ei. Mies sanoi kun ylipainoa oli 24kg. Suutuin s*atanasti ja lihoin 15kg lisää:"D

Nyt se vaan kehuu mun ulkonäköä.

Ennen, kuin huomauttaa, niin kannattaa katsoa, että se oma varsi on kunnossa.