Saako kumppanille huomauttaa ylipainosta?

Vierailija kirjoitti:

No samalla tavalla kun kumpanille voi huomauttaa alkavasta kaljusta ja käskeä tuuhentaa tukkaansa keinoilla millä hyvänsä. Rahalla on itseasiassa helpmpi hoitaa kalju kuin pysyvästi muuttaa omaa kokoaan.

Totta kai rahalla hiuspehkon saaminen on helpompaa kuin elämäntapamuutos, mitä pysyvästi oman kokonsa muuttaminen vaatii. Ensimmäinen ei vaadi kuin kasan rahaa.

Huomauttelu on epäkohteliasta, loukkaavaa.

Ehkäpä voisitte istua alas ja keskustella rakentavasti asiasta.

Saahan sitä mutta tahdikkuus olisi suotavaa ja aika monen kohdalla myös katsoa itse peiliin ensin. - Tulee ikäväkseni mieleen äijänköriläs, joka pilkkaa kumppaniaan ylipainosta, eikä tee itse elettäkään, että kumppanin laihtuminen olisi yhtään helpompaa niin, että kannsutaisi ja eläisi rinnalla enempi tukien.     

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu. Jos toinen tekee parhaansa laihtuakseen mutta ei onnistu,

Miksei onnistuisi? Ei laihduttamisessa ole mitään sellaista, mitä ei pystyisi tekemään. Korkeushyppy ja telinevoimistelu ovat vaikeita asioita, mutta ihminen laihtuu normaalipainoon kun syö oikein ja liikkuu sopivasti. Ei sitä ruokaa kukaan muu mahaan laita kuin ihminen itse.

Mutta jos haluaa mieluummin syödä väärin kuin olla normaalipainoinen niin sitten ongelma on korvien välissä.

Ei, koska ei ylipäätään pidä olla sellaisen ihmisen kumppanina joka ei osaa pitää edes itsestään huolta ja pilaa terveytensä (sekä ulkonäkönsä) omien mielitekojensa vuoksi.

ow kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riippuu. Jos toinen tekee parhaansa laihtuakseen mutta ei onnistu,

Miksei onnistuisi? Ei laihduttamisessa ole mitään sellaista, mitä ei pystyisi tekemään. Korkeushyppy ja telinevoimistelu ovat vaikeita asioita, mutta ihminen laihtuu normaalipainoon kun syö oikein ja liikkuu sopivasti. Ei sitä ruokaa kukaan muu mahaan laita kuin ihminen itse.

Mutta jos haluaa mieluummin syödä väärin kuin olla normaalipainoinen niin sitten ongelma on korvien välissä.

En ole hän joa kommentoit mutta ymmärrän ise tuon " ei onnistu laihumaan" niin, että ainakin osalle on lienee mahdotona ymmärtää, etä laihumine saattaa olla pidemmän aikaa, miltei mahdotonta, jos ylipanon lisäksi on muitakin huolia ja murheita kannettava, kuten huoli omasta toimeentulosta tai muita sairauksia, jotka väyttävät tai on huomattavia särkyjä ja kipuja. On myös mahdollisa, että osa asettaa ihan liian epärealistisen tavoitteen kumppanilleen siitä, missä ajassa hänen pitäisi laihtua.       

Vierailija kirjoitti:

Voin laihduttaa kymmenen kiloa jokaista senttiä kohtaan, jotka mies lisää munansa pituuteen.

Meinaatko, että ukon muna on kutistunut samaa tahtia kun akka on lihonut?

Jos keskimittakikkelinen mies on alkanut seurustella normaalipainoisen naisen kanssa, niin voisi toivoa, että pysytään suurin piirtein samoissa luvuissa.

Eri asia, jos on alun pitäen ruvennut seurustelemaan läskin kanssa. Sitten ei parane huomautella painosta, mitäs otit sen pulleron.

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ei ylipäätään pidä olla sellaisen ihmisen kumppanina joka ei osaa pitää edes itsestään huolta ja pilaa terveytensä (sekä ulkonäkönsä) omien mielitekojensa vuoksi.

Moni ihminen on kuitenkin kompetentimpi kuin toinen laihempi, mutta on priorisoinut asiat toisin. Toisaalta ehkä keskimäärin samantyyppiset ihmiset sopivat toisilleen eli kunnon priorisoiva kuntoilijalle jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ei ylipäätään pidä olla sellaisen ihmisen kumppanina joka ei osaa pitää edes itsestään huolta ja pilaa terveytensä (sekä ulkonäkönsä) omien mielitekojensa vuoksi.

Jaa. Supertehokkuus ja täydellisyys on aika harvassa ja tulee kyllä käsittämätön lista, jos alkaa etsiä ihmistä, joka tekee kaiken täydellisesti. Kuka on itse täydellinen? 

Vierailija kirjoitti:

No samalla tavalla kun kumpanille voi huomauttaa alkavasta kaljusta ja käskeä tuuhentaa tukkaansa keinoilla millä hyvänsä. Rahalla on itseasiassa helpmpi hoitaa kalju kuin pysyvästi muuttaa omaa kokoaan.

Koska elämän viimeiset kaksikymmentä vuotta menevät sairastellessa, jos ei ole tuuhentanut tukkaansa keinolla minä hyvänsä? Lihavuus ei ole mikään vitsi enää viisikymppiselläkään saati vanhemmalla.

Voiko joku olla niin idiootti, että näkee tarpeelliseksi huomauttaa jonku painosta? Huomautatko myös siitä että toinen on lyhyt tai pitkä? Kaikkea hemmettiä se leipä elättää.

Kuinka merkitsevä asia puolison paino on parisuhteessa? Kuka ei itse huomaa, jos on lihonut?

Itselläni on ainakin aina ollut suhteen toisena osapuolena mies, jota lihomiseni ei ole haitannut, koska ovat arvostaneet muita asioita enemmän, kuin painoani välillä X - Y. Mutta kyllä mulle huomauttaa saa, tosin vain yhden, eli sen viimeisen kerran. En katselisi ukkoa, jolle asia olisi ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Saa. Sitten kostolaihdutus, kostomekko ja uusi kostomies.

Oletko ajatellut tekeväsi nämä ilman kehotusta? Miltä se tuntuu olla kokoajan kostonhimoinen? Etkö kelvannutkaan 🤣🤣 luuletko et miehet ajattelee et vauuu onpa se hyvän näköinen nyt ku se laihdutti. Kostomekko/normimekko kukaan huomaa mitään. Kostomies taas viestii sitå että et osaa päästää irti entisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa. Sitten kostolaihdutus, kostomekko ja uusi kostomies.

Oletko ajatellut tekeväsi nämä ilman kehotusta? Miltä se tuntuu olla kokoajan kostonhimoinen? Etkö kelvannutkaan 🤣🤣 luuletko et miehet ajattelee et vauuu onpa se hyvän näköinen nyt ku se laihdutti. Kostomekko/normimekko kukaan huomaa mitään. Kostomies taas viestii sitå että et osaa päästää irti entisestä.

En ole ajatellut, huomauttelusta vielä vähemmän. Huomauttaa saa, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Sitten lähtee avioerohakemus ja rahat miehen lompsasta.

Minulla on vaaka ja minulla on peili. Kannan itse kiloni. Jos puolisoni ei enää koe minua haluttavaksi, huomaan sen kyllä.

Eli en ymmärrä, miksi pitäisi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, koska ei ylipäätään pidä olla sellaisen ihmisen kumppanina joka ei osaa pitää edes itsestään huolta ja pilaa terveytensä (sekä ulkonäkönsä) omien mielitekojensa vuoksi.

Tuo asia ei ole kaikille noin merkityksellinen.

Joku ihmettelee, miten joku ei osaa rakentaa taloa/ tienata viittä tonnia kuussa/ olla rakastava ja ymmärtävä läheinen/ olla tsemppaava esimies/ osata ratkaista ongelmia/ perustaa firmaa/ golfata kierrosta pariin jne. Ja joku taas ei ihmettele kenestäkään mitään vaan kohtaa ihmiset sellaisinaan ja bondautuu heidän kanssaan, joista löytyy yhteensopivat ominaisuudet itselle. 

Mä en ole sanonut, vaikka mieli tekisi. Mies on kova muutenkin ottamaan nokkiinsa. Tulkitsee toisten sanomiset itseään vastaan. Mutta ärsyttää, kun mies arvostelee esim. tv:ssä näkemiään naisia. Katsoisi peiliin ensin. Itse olen hoikka, jos sillä nyt on merkitystä.

Ihanko oikeasti olette sitä mieltä että lihominen on ok? En tunne ainuttakaan miestä tai naista jolle olisi ok se että vaimo tai mies lihoo näkyvästi eli noin 10 kiloa tai enemmän. Se ettei asiasta sano ei tarkoita ettei se haittaa. Minä en syty tukevista ihmisistä ja jos naiseni lihoisi reippaasti niin se vaikuttaisi suoraan halukkuuteen ja siten suhteeseen. Pitäkää kuspäisenä tai pinnallisena, mutta tätä mieltä olen ja samaa mieltä myös koko tuttavapiiri jonka kanssa juteltu asiasta. Sanoa saa ja pitää, ylipaino ei ole parisuhteessa enää henkilökohtainen asia vaan vaikuttaa koko suhteeseen. Ilman kemiaa ei olisi suhdetta ja kuka tahansa mukava ihminen ei kelpaa kumppaniksi. Kivalta tyypiltä pitää löytyy myös se sek sua alinen puoli jotta voidaan muodostaa parisuhde.

Kyllä saa, jos sitä alkaa olla niin paljon, että se vaikuttaa terveyteen. Tottakai haluan, että kumppanini pysyy terveenä ja elää mahdollisimman pitkään. Jos olisi vielä lapsiakin, niin heidän vuokseen haluaisin sitä vielä enemmän. Oman kumppanini ylipaino alkaa olla jo 10kg luokkaa ja kolesterolitasot ovat ihan kunnolla maksimiarvojen yläpuolella. Äidillä ollut joku sydänsairaus ja isoisä kuollut 50-vuotiaana sydänkohtaukseen. Olenkin puhunut tästä hänelle, että minua huolettaa tulevaisuus, jos jatkuu näin. Hän on kyllä ottanut huoleni siinä hetkessä tosissaan, mutta ei ole vielä parin vuoden aikana tehnyt mitään. En halua painostaa.

Minun mielestäni saa asian ottaa puheeksi, kunhan sen tekee asiallisesti ja "syystä". Minun mieheni oli ylipainoinen, ei kovin paljon, mutta koska hän sairastaa diabetesta, oli silläkin määrällä jo merkitystä terveyden kannalta. Sanoin mielipiteeni, että minusta hänen pitäisi yrittää pudottaa painoa ja kannustin lähtemään lenkille ja syömään terveellisesti. Ja kyllä, menin lenkille yhdessä hänen kanssaan ja rajoitin omaakin herkutteluani, vaikka itse en olekaan koskaan ollut ylipainoinen. On miehelläni edelleenkin pari ylimääräistä kiloa, mutta se ei haittaa, suurin osa ylipainosta lähti ja lenkkeilykin on jäänyt pysyväksi tavaksi meille molemmille.