Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa outoja ratkaisuja lasten nimeämisessä!
Mitä vanhempien nimivalintoja olet ihmetellyt? En hae nyt välttämättä vain niitä erikoisia nimiä, vaan esimerkiksi nimiä, joissa outo mielleyhtymä, lapsia jotka nimetty kyseenalaisen esikuvan mukaan tai esimerkiksi sisarussarjassa nimiä, jotka ovat keskenään erityyppisiä...
Kommentit (367)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä lasten nimet on tyyliä Sarah Eleonora ja Juho Antero. Miksi ei voi antaa samantyyppisiä nimiä?
Ketjun alussa joku taas valitti, miksi pitää antaa samantyyppisiä nimiä. Eiväthän ne sisarukset enää aikuisina kulje yhtenä yksikkönä, joten ihan samantekevää, vaikka olisi erilaiset nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokin on nykyajassa positiivista, niin se että aika harvoin lapsia enää kiusataan nimistään, vaikka ne olisivat miten kummallisia.
Tämän palstan buumerit toki kauhistelevat täällä, kuten ketjustakin huomataan, mutta päiväkodeissa ja alakouluissa on niin monenlaisia nimiä, ettei se ketään enää kiinnosta, rimmaako nimi sisarukseen tai sukunimeen.
Buumereita kiusaa kauheasti myös se, jos jonkun nimi on esimerkiksi Madeleine Möttönen. Nykypäivänä saattaa hyvinkin olla, että Madeleinen äiti ja tämän koko suku on vaikka Ranskasta ja Madeleine-nimi kulkenut suvussa keskiajalta saakka. Mutta ei käy, Aino Möttönen sen olla pitää.
Tiedän perheen, jossa lasten nimet ovat tyyliä Mari-Anne, Sari-Anna, Velimatti ja Hannamaija. Tämä on johtanut siihen, että ensin mainittujen lisänimeksi on tullut "Väliviivalla" ja jälkimmäisten "Yhteen kirjoitettuna". Miksi on tarpeen vaikeuttaa lastensa elämää näin?
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä lasten nimet on tyyliä Sarah Eleonora ja Juho Antero. Miksi ei voi antaa samantyyppisiä nimiä?
1900-luvun alussa syntyneen isomummoni nimi oli Sarah, myös Juho on käsittääkseni ollut tuohon aikaan käytössä ollut nimi. Ehkäpä heilläkin niistä omista nimistään samanlaista taustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen perheessä on kierrätetty samoja nimiä lapsilla niin, että vanhin on tyyliin Sami Julius ja sitten yksi poika on Julius Artturi. Tytöillä sama homma ja vielä niin, että tuo tytöille käytetty nimi on naispuolinen versio tuosta poikien nimestä eli yksi tyttö on tyyliä Julia Katariina ja toinen on sitten Matleena Veera Julia. Vähän hassua, kun ois noita nimiä kuitenkin olemassa ihan yllin kyllin. Vielä enemmän kyllä ihmettelen Heikki Heikkilöitä ja Matti Mattiloita. Eikö mitään muuta keksinyt?
Ehkä tässä on vähän samantyyppinen nimeämiskulttuuri kuin entisaikoijen hoveissa, joissa kaikken prinsessojen nimessä on Maria/Mary, Anna tai Catharine. :D
Minustakin sellainen nimeäminen, jossa annetaan samaa nimeä 1-2 kirjaimen erolla, on outoa. Tulee mieleen, että vanhemmat nimeävät lapsensa kuin koirien pentueet nimetään.
Meillä on Eini. Nimi tulee miehen suvusta ja sen antamisella oli varsinkin miehen äidille iso merkitys. Siskon lapsi taas on Eino. Lähes kymmenen vuotta meidän lasta nuorempi, mutta nykyisin kaikki sekoittaa nuo nimet. Eino oli vaan siskon mielestä kiva nimi eikä kuulemma edes tajunnut miten samanlainen se on Einin kanssa (?!) ja miten nimet menee varsinkin suvun vanhuksilla sekaisin. Mitään tunnesidettä tähän nimeen ei ollut, niin ehkä joku toinenkin kiva nimi olisi löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Buumereita kiusaa kauheasti myös se, jos jonkun nimi on esimerkiksi Madeleine Möttönen. Nykypäivänä saattaa hyvinkin olla, että Madeleinen äiti ja tämän koko suku on vaikka Ranskasta ja Madeleine-nimi kulkenut suvussa keskiajalta saakka. Mutta ei käy, Aino Möttönen sen olla pitää.
Tai Kaarina tai Marja
Avioparin sukunimi on Kenttä ja tytär sai etunimen Miina.
Miina Kenttä, miinakenttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni vanhemmat nimesivät ensin kaksi poikaansa tyylillä Mikko Juhani ja Matti Olavi. Ja sitten on mieheni (iltatähti) tyylillä Michael Alexander. Nämä siis 70-80-luvuilla pienessä maaseutukunnassa. Nimet eivät ole siis nuo, mutta tyyli sama. Yritin joskus anopilta kysellä, että onko tässä joku tarina taustalla, niin ei kuulemma ollut muuta kuin että pitivät nimistä.
Mulla on ihan hirvittävän ruma nimi sen vuoksi että piti sointua isoveljien nimiin. Tyyliin Rami, Rasmus ja Raisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni vanhemmat nimesivät ensin kaksi poikaansa tyylillä Mikko Juhani ja Matti Olavi. Ja sitten on mieheni (iltatähti) tyylillä Michael Alexander. Nämä siis 70-80-luvuilla pienessä maaseutukunnassa. Nimet eivät ole siis nuo, mutta tyyli sama. Yritin joskus anopilta kysellä, että onko tässä joku tarina taustalla, niin ei kuulemma ollut muuta kuin että pitivät nimistä.
Mun miehen suvussa vähän vastaava. Oli ensin tyyliin Mirja, Marjo ja Mika. Nuorin on Caspian.
Ns. väärän sukupolven nimet on hassuja, kun ne kuulee ensimmäisiä kertoja. Tiedän alakouluikäisen Annemarin ja nelikymppisen Islan.
Tiedän myös pariskunnan, joka antoi ensin kissalleen tietyn nimen, kun eivät ajatelleet tehdä lapsia. Sitten lapsi kuitenkin tuli, niin tälle lapselle annettiin sama nimi kuin vielä olemassa olevalle kissalle. No, kissa toki kuolee aikanaan, mutta silti vähän hassua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini kertoi joskus, että hänen kanssaan samalla luokalla oli ollut tyttö, jonka nimi oli tyyliin Kyllikki. Luokan lasten nimistö oli tyyliä Hanna, Jenni, Riikka, Anna, Lauri, Ville ja Jani, ja sitten joukossa oli Kyllikki. Tytön vanhemmat olivat kuulemma olleet iäkkäitä lapsensa syntyessä, joten silläkin lienee merkitystä. (Kaveri on syntynyt 1983, joten vanhemmat saattoivat olla jopa 30-luvun lopulla syntyneitä).
Tavallaan on minusta ihan herttaista, että annetaan jokin mummin tai isomummin nimi. Mutta jos nimi on todella erilainen kuin muut samanikäluokan nimet tuppaavat olemaan, niin ehkä sen voisi antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi? Nykyään näen kyllä tavallaan näiden "vintage-nimien" viehätyksen, varsinkin kun tiedän enemmän niiden alkuperästä. Mutta satavarma, että minua olisi herkkänä ja epävarmana koululaisena suuresti häirinnyt, jos nimeni olisi ollut aivan eri luokkaa kavereiden kanssa.
Meidän luokalla koulussa kaikilla oli ikäluokallemme tyypillisiä nimiä, Jenna, Laura, Heidi, Markus, Juhani, Tiina, Joni jne. Sitten oli yksi jonka vanhemmat oli päättäneet antaa nimen luokkaa Lilian. Toinen nimensä oli vielä Amanda.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän serkukset, joilla on käytännössä sama nimi. Toinen on tyyliä Ellen ja toinen Elle. Ikäeroa pari vuotta ja perheet tosi läheisiä ja viikoittain tekemisissä. Isovanhemmilla ja kaikilla menee nuo tytöt sekaisin enkä itsekään koskaan tiedä kummasta puhutaan.
Mietin, että eikö tuon nuoremman tytön perheellä olisi ollut mitään muuta sopivaa nimeä antaa lapselle?
Minulla ja saman puolen serkulla on sama etunimi. Toinen nimi sitten eri ja ikäeroa 4 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini kertoi joskus, että hänen kanssaan samalla luokalla oli ollut tyttö, jonka nimi oli tyyliin Kyllikki. Luokan lasten nimistö oli tyyliä Hanna, Jenni, Riikka, Anna, Lauri, Ville ja Jani, ja sitten joukossa oli Kyllikki. Tytön vanhemmat olivat kuulemma olleet iäkkäitä lapsensa syntyessä, joten silläkin lienee merkitystä. (Kaveri on syntynyt 1983, joten vanhemmat saattoivat olla jopa 30-luvun lopulla syntyneitä).
Tavallaan on minusta ihan herttaista, että annetaan jokin mummin tai isomummin nimi. Mutta jos nimi on todella erilainen kuin muut samanikäluokan nimet tuppaavat olemaan, niin ehkä sen voisi antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi? Nykyään näen kyllä tavallaan näiden "vintage-nimien" viehätyksen, varsinkin kun tiedän enemmän niiden alkuperästä. Mutta satavarma, että minua olisi herkkänä ja epävarmana koululaisena suuresti häirinnyt, jos nimeni olisi ollut aivan eri luokkaa kavereiden kanssa.
Itsetunnostahan tuo lähinnä on kiinni. Olen itse ollut luokallamme se jolla oli se erilainen nimi. Kai siitä joskus yritettiin kiusata, mutta keksin itsekin kaikkea hauskaa näiden kiusaajien omista nimistä.
En ymmärrä sitä, kun vanhemman fanitus vaikuttaa lapsen nimeen. Siis jos lapsesta tulee joku Daenerys, Lemmy, tai Hermione. Kyseessä on kuitenkin ihan oikea ihminen, jonka persoona ja mieltymykset voivat myöhemmin poiketa suurestikin. Lapsi ei ole mikään fanituote, tai fanituksen jatke.
Minusta tuo on ihan luonnollista että ihmisiä miellyttää vaikka parikymppisenä erilaiset nimet kuin neljäkymppisenä.
Olisi kai pitänyt olla joku Aino Kyllikki