Kertokaa outoja ratkaisuja lasten nimeämisessä!

Jokunen vuosi sitten näin seurakunnan kastettujen listalla nimet Tiku ja Taku. Olivat vissiin kaksoset. Voi lapsiparat, ovat kai jo kouluikäisiä. 

Onko huostaanotettu outo nimi tai pahoinpidelty? Hienoja nimiä Jonnen ja meta Annen lapsille? 

Vierailija kirjoitti:

"Mea on ihan oma nimensä."

Mea culpa

Ihmettelen tosiaan sitä, että vanhemmat eivät tiedä ketä heidän lapsensa nimi oikeasti tarkoittaa, tai mistä se on peräisin.

Johannes, Juhani, Juha jne. tarkoittaa jahve kohottaa, mutta moniko vanhempi ottaa tämän huomioon?

Tiedän 5-lapsisen perheen, jossa pojat ovat Mikko, Eemeli ja Sami ja tytöt Tiina ja Tiia. Nimet muutettu, mutta asia tulee selväksi: pojilla keskenään erottuvat nimet, mutta tyttöjen nimet melkein samat.

Siskokset Janita ja Janica. Miksi?

Vauva kastettiin vain sairaan isoäidin mieliksi,pian sen jälkeen vanhemmat erosivat kirkosta. Tyttären nimeksi tuli Sara. Raamatullinen nimi.

Mä tapasin hiljattain ihmisen, jolla oli kolme lasta ja joista hän paljon kertoikin. 

Lapsista kahdella oli hyvin samantyylinen nimi Otso ja Toivo (siis tällaiset vanhat suomalaiset nimet, nämä vaan esimerkkejä), ja sitten yhden lapsen nimi oli englanninkielinen, todella teennäiseltä kuulostava väännös tyyliin Tiffany Beatrice. Siis sellainen nimi, että suuri osa suomalaisista ei osaisi sitä ääntää oikein ja loput kysyisivät, että anteeksi mikä oli? Nimi oli niin erilainen kuin sisarustensa nimet, että rupesin miettimään, onko tässä teini vaihtanut itse nimensä ja liittyykö tämä esimerkiksi johonkin muunsukupuolisuuden kokemukseen tai muuhun. Vaikea olisi ymmärtää, että vanhemmat nimeäisivät yhden lapsen tuollaisella nimellä. Vanhemmat sitä kuitenkin tuntuivat käyttävän ihan arjessa.

Toivo Kärjen sisarusten nimet olivat (siis Toivon lisäksi) Usko, Lahja, Armo, Rauha, Voitto ja Ilo.

Tiedän perheen, jossa lasten nimet ovat ruotsalaisia tyyliin Ludvig, Märta, Tyra, Svante... Heillä on myös Ruotsiin viittaava sukunimi tyyliä Lindholm, mutta perhe ei siis ole suomenruotsalainen eikä heillä kukaan ole moneen sukupolveen puhunut ruotsia. Kyllähän oletusarvo varmaan on, jos tapaat Svante Lindholmin, että hän on suomenruotsalainen tai ruotsalainen, mutta nämä minun tuntemat ovat siis ihan supisuomalaisia möllyköitä jostain Hämeenkyrö-Alahärmästä. En tiedä miksi vanhemmat (joiden omat nimet ovat tyyliä Mikko ja Maija) ovat päätyneet antamaan lapsilleen ruotsalaiset nimet. 

Jos perheessä on Hanna ja Anna. Kuulostaa ihan samalta nimeltä jos vaikka huutaa ulkona. 

Ja yhtä typeriä on klooninimet, isä on Petri, tytär Petra, tai isä Markku, poika Markus. Äiti on Anna, tytär Anni. Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika Tapanissa ?? Todella hyvä ja vanha nimi.  Jos nyt saisin kolmannen lapsen, hänen nimensä olisi Eero Tapani.  

Naapurin mies syntynyt 1930-luvulla oli Eero Tapani.

Pauli-isällä tyttäret Paula ja Pauliina 🤮

Vierailija kirjoitti:

Toivo Kärjen sisarusten nimet olivat (siis Toivon lisäksi) Usko, Lahja, Armo, Rauha, Voitto ja Ilo.

Toivo Kärki oli pappisperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kirkonkirjoissa oleva nimikin on aina ollut se "oikea" nimi, vaikka lasta olisi kutsuttukin jollain toisella nimellä.

Ne oli virkanimiä. Ei ollut virallisia nimiä. Virkanimi vastasi nykyistä henkilötunnusta.

Viranomaisia ei oikeastaan kiinnostanut millä nimelttä ihmistä kutsuttiin tai mitä kieltä hän käytti. Oli virkanimi ja virkakieli.

 

Miten niin ei ollut virallisia nimiä?

Ne ruotsinkieliset nimet olivat nimenomaan virallisia nimiä, kun ne oli kirkonkirjoihin laitettu. Kutsumanimet eli ne suomenkieliset nimet olivat sitten lempinimiin rinnastettavia. Kirkonkirjoja pidettiin ruotsiksi suomenkielisilläkin alueilla aina 1900- luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti, ehkä papistakin riippuen.

Monet ruotsinkieliset sukunimetkin ovat otettuja, kun poika on päässyt opintielle. Tunnetuin esimerkki lienee Kukkonen, joka muutti sukunimensä Renqvistiksi. Nimi suomennettiin myöhemmin Reenpääksi. Juuri tämä Otavan omistajasuku.

Omilla isovanhemmilla oli kaikilla ruotsinkieliset nimet kirkonkirjoissa ja kaikki olivat kotoisin ihan supisuomalaiselta alueelta kutsuttiin suomalaisilla vastineilla, tyyliin Hans Petter - Pekka, Emil - Eemi. Nimet olivat suvussamme kuitenkin niin lähellä suomalaisia nimiä, ettei sitä kukaan kokenut ongelmaksi. Viimeinen isoäiti kuoli vuonna 1998 ja seurakunnan kuolleissa mainittiin nimeksi Greta, hän oli syntynyt 1902. Eräs täti meni kysymään asiasta ja kas, nimi oli kirkonkirjoissa Greta. Aina oltiin kutsuttu Reetaksi, ihan suomalaisittain, samoin kuin siskoaan Lyyti-nimellä se oli kirkonkirjoissa Lydia.

Sisarukset Iines, Liisa ja Aku. 

Mia ja Pia,mun  kaveri ja sen pikkusisko 90luvulla. Jos olisi tullut kolmas olisi varmaan ollut Tia.

Ari, Kari, Jari, Lari, Mari, Sari.

Tiia, Piia, Kiia, Niia, Miia, Riia, Fiia, Iia, 

Minä annoin lapseni kolmanneksi nimeksi Tapani. Ihan vain koska se on oman isäni kolmas nimi myös ja jotain halusin meidänkin suvun puolelta mukaan