Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa outoja ratkaisuja lasten nimeämisessä!
Mitä vanhempien nimivalintoja olet ihmetellyt? En hae nyt välttämättä vain niitä erikoisia nimiä, vaan esimerkiksi nimiä, joissa outo mielleyhtymä, lapsia jotka nimetty kyseenalaisen esikuvan mukaan tai esimerkiksi sisarussarjassa nimiä, jotka ovat keskenään erityyppisiä...
Kommentit (367)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini kertoi joskus, että hänen kanssaan samalla luokalla oli ollut tyttö, jonka nimi oli tyyliin Kyllikki. Luokan lasten nimistö oli tyyliä Hanna, Jenni, Riikka, Anna, Lauri, Ville ja Jani, ja sitten joukossa oli Kyllikki. Tytön vanhemmat olivat kuulemma olleet iäkkäitä lapsensa syntyessä, joten silläkin lienee merkitystä. (Kaveri on syntynyt 1983, joten vanhemmat saattoivat olla jopa 30-luvun lopulla syntyneitä).
Tavallaan on minusta ihan herttaista, että annetaan jokin mummin tai isomummin nimi. Mutta jos nimi on todella erilainen kuin muut samanikäluokan nimet tuppaavat olemaan, niin ehkä sen voisi antaa toiseksi tai kolmanneksi nimeksi? Nykyään näen kyllä tavallaan näiden "vintage-nimien" viehätyksen, varsinkin kun tiedän enemmän niiden alkuperästä. Mutta satavarma, että minua olisi herkkänä ja epävarmana koululaisena suuresti häirinnyt, jos nimeni olisi ollut aivan eri l
Itsetunnostahan tuo lähinnä on kiinni. Olen itse ollut luokallamme se jolla oli se erilainen nimi. Kai siitä joskus yritettiin kiusata, mutta keksin itsekin kaikkea hauskaa näiden kiusaajien omista nimistä.
Toki kyse on itsetunnosta, mutta kasvuolosuhteet vaikuttavat, eivätkä kaikki ole niin voimakkaita tai ulospäinsuuntautuneita, että helposti pistäisivät arvostelijoille jauhot suuhun. Se saattaa olla aika kova taakka kannettavaksi ujolle ja introvertille. Varsinkin lapselle, jonka tunne-elämä on vasta kehittymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi olla kansainväliset nimet esim. veljekset Jussi, John, Jean ja Giovanni tai Ahmed, Dong, Matti ja Helmut.
Sitten ihmettelen Tony-nimistä, joka pitää lausua TonY tai Janica, joka pitää sanoa, että Janisa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kansainväliset nimet esim. veljekset Jussi, John, Jean ja Giovanni tai Ahmed, Dong, Matti ja Helmut.
Sitten ihmettelen Tony-nimistä, joka pitää lausua TonY tai Janica, joka pitää sanoa, että Janisa.
Totta kai Tony lausutaan Tony.
Ein Tyyneäkään lausuta Tiine. Tai Jennyä Jenni.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan luonnollista että ihmisiä miellyttää vaikka parikymppisenä erilaiset nimet kuin neljäkymppisenä.
Olen palstalla joskus kertonutkin haaveilleeni 15-vuotiaana että minulla olisi kaksi tyttöä ja niiden nimet olisi Annabella ja Isabella. Ei minusta (onneksi) tullut teiniäitiä mutta kolmekymppisenä sain kuin sainkin kaksi tyttöä. Nimet ei todellakaan ole nuo vaan enemmän sarjaa "Laura ja Lotta".
Minua huvittaa, kun Suomessa pidetään vauvan nimi muka suurena salaisuutena, joka sitten paljastetaan nimiäisissä/ristiäisissä. Tiedän useita tapauksia, jossa jopa pappi on kysynyt vanhemmilta, että todellakin oletteko varmoja näistä nimistä? Tai sitten vauvan nimi kun lopulta paljastetaan, moni vanhempi sukulainen on kauhuissaan kun suvussa ollut saman nimisiä täysi sekoja ihmisiä, joista nämä vauvan vanhemmat eivät tiedä mitään.
Ulkomaillahan lapselle annetaan nimi heti syntymän jälkeen. Sairaalassa minun lapseni oli ainoa, jonka nimi ei ollut lapsen sänkykaukalossa. Se johtui vain siitä, ettemme olleet vielä päättäneet nimeä. Kun sen päätimme, kerroimme sen kaikille ei mitään salamyhkäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin perheessä lasten nimet on tyyliä Sarah Eleonora ja Juho Antero. Miksi ei voi antaa samantyyppisiä nimiä?
1900-luvun alussa syntyneen isomummoni nimi oli Sarah, myös Juho on käsittääkseni ollut tuohon aikaan käytössä ollut nimi. Ehkäpä heilläkin niistä omista nimistään samanlaista taustaa?
Käyttikö hän todella nimeä Sarah ja oli suomenkielinen? Mun isomummo oli myös kirkonkirjoissa Sarah mutta oikeasti hän oli Saara.
Ihmettelen romanikulttuurin nimissä muutamaa asiaa. Miksi nimet ovat skandinaavisia, tyylii Leif tai slaavilaisia tyyliin Dimitri? Tai sitten meillä päin nimeävät pojat samantapainen nimin, tyyliin samassa koulussa löytyy kolme romanipoikaa Rikhard, Richard ja Ricardo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa, kun Suomessa pidetään vauvan nimi muka suurena salaisuutena, joka sitten paljastetaan nimiäisissä/ristiäisissä. Tiedän useita tapauksia, jossa jopa pappi on kysynyt vanhemmilta, että todellakin oletteko varmoja näistä nimistä? Tai sitten vauvan nimi kun lopulta paljastetaan, moni vanhempi sukulainen on kauhuissaan kun suvussa ollut saman nimisiä täysi sekoja ihmisiä, joista nämä vauvan vanhemmat eivät tiedä mitään.
Mitä ihmeen väliä jos on joku "seko ihminen" ollut samalla nimellä jos on niin kaukainen asia ettei vanhemmat edes ole kuulleet tuollaisesta? Parempi vaan salata ettei suku pääsee "pilaamaan" nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on ihan luonnollista että ihmisiä miellyttää vaikka parikymppisenä erilaiset nimet kuin neljäkymppisenä.
Olen palstalla joskus kertonutkin haaveilleeni 15-vuotiaana että minulla olisi kaksi tyttöä ja niiden nimet olisi Annabella ja Isabella. Ei minusta (onneksi) tullut teiniäitiä mutta kolmekymppisenä sain kuin sainkin kaksi tyttöä. Nimet ei todellakaan ole nuo vaan enemmän sarjaa "Laura ja Lotta".
Bellat Anna- ja Isa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni lapsuusajalta tuttu perhe nimesi neljä poikaansa: Jalo, Taisto, Varma ja Voitto.
Tuossa on jo tyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa, kun Suomessa pidetään vauvan nimi muka suurena salaisuutena, joka sitten paljastetaan nimiäisissä/ristiäisissä. Tiedän useita tapauksia, jossa jopa pappi on kysynyt vanhemmilta, että todellakin oletteko varmoja näistä nimistä? Tai sitten vauvan nimi kun lopulta paljastetaan, moni vanhempi sukulainen on kauhuissaan kun suvussa ollut saman nimisiä täysi sekoja ihmisiä, joista nämä vauvan vanhemmat eivät tiedä mitään.
Mitä ihmeen väliä jos on joku "seko ihminen" ollut samalla nimellä jos on niin kaukainen asia ettei vanhemmat edes ole kuulleet tuollaisesta? Parempi vaan salata ettei suku pääsee "pilaamaan" nimeä.
Meilläkin olisi ollut pojalle hyvä nimi, mutta jäi antamatta, koska suvussa oli kaksi sen nimistä. Sekään ei olisi haitannut, mutta toinen oli kokopäivätoiminen juoppo ja jos toisen tehtäväksi olisi annettu ruudin keksiminen, olisi jousipyssy vielä käyttökelpoinen ase modernissa sodankäynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytön nimeä Kevät en kyllä tajuA.
Enkä tytön nimeä Keiju varsinkin kun hän oli aika tanakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kansainväliset nimet esim. veljekset Jussi, John, Jean ja Giovanni tai Ahmed, Dong, Matti ja Helmut.
Sitten ihmettelen Tony-nimistä, joka pitää lausua TonY tai Janica, joka pitää sanoa, että Janisa.
Totta kai Tony lausutaan Tony.
Ein Tyyneäkään lausuta Tiine. Tai Jennyä Jenni.
Ehottomasti näin John lausutaan, kuten kirjoitetaan, JoHn, ei edes Jon, kuten svedupellet tekevät ja George tyyliiin Keorke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla kansainväliset nimet esim. veljekset Jussi, John, Jean ja Giovanni tai Ahmed, Dong, Matti ja Helmut.
Sitten ihmettelen Tony-nimistä, joka pitää lausua TonY tai Janica, joka pitää sanoa, että Janisa.
Totta kai Tony lausutaan Tony.
Ein Tyyneäkään lausuta Tiine. Tai Jennyä Jenni.
AnthonY
Sanoin vaimolle että jos saamme kaksoset tytön ja pojan minä saan päättää nimet. Muuten vaimo saa valita nimen ja minä suostun olisi se mikä tahansa.
Ei tullut kaksosia. En kertonut mutta nimet olisivat olleet Valerian ja Laureline.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, kun vanhemman fanitus vaikuttaa lapsen nimeen. Siis jos lapsesta tulee joku Daenerys, Lemmy, tai Hermione. Kyseessä on kuitenkin ihan oikea ihminen, jonka persoona ja mieltymykset voivat myöhemmin poiketa suurestikin. Lapsi ei ole mikään fanituote, tai fanituksen jatke.
Nimesin lapseni erään klassikkokirjan sivuhahmon mukaan, koska mielestäni se nimi vaan oli kiva.
Minusta on ihan OK, jos nimi on sellainen, että se tunnetaan myös muista yhteyksistä. Esimerkiksi vaikka Vihervaaran Anna tai Vaahteramäen Eemeli. Mutta sellainen, joka on selkeästi johonkin teokseen/tuotesarjaan keksitty nimi, tai jonkun taiteilijanimi, on vähän hölmö. Siis jos on joku Aragorn Korhonen, Naruto Jokinen tai Ronaldo Laine. :D
Itse en antaisi lapselleni samalla alkukirjaimella alkavaa nimeä, kuin minulla tai isällään. Esim. eräs tuttuni Anna on antanut tyttärilleen nimeksi Anni ja Aino (nimet muutettu). Minusta mukavaa, että kaikilla perheessä eri alkukirjain. Minun syntymäperheessäni oli 2 poikaa ja 2 tyttöä, kaikki alkoivat eri kirjaimilla, samoin kuin vanhempien nimet, mutta poikien ja tyttöjen nimet sointuivat toisiinsa tyyliin Jari ja Kari, Helena ja Elena.
Siskokset Emma, Ella ja Elsa. Miksi pitää antaa noin samanlaiset nimet?
Perhe jossa lasten nimet sopivat muuten yhteen, paitsi nuorimmainen. (Nimet muutettu mutta samalla tyylillä) tyyliin Laura, Lauri, Leo ja Kalle.
Nimesin lapseni erään klassikkokirjan sivuhahmon mukaan, koska mielestäni se nimi vaan oli kiva.