Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minussa on vialla? Vai onko?
02.05.2020 |
Olen mukava ja reilu, ystävällinen kunnon mies. Ollut koko elämäni, en tietääkseni ole tehnyt kellekään koskaan mitään pahaa. En kiusaa ketään, ei auo päätäni enkä v*ttuile ihmisille, en ole ku*ipää. On työpaikka, olen ulkonäöllisesti normaalivartaloinen normaalin siististi pukeutuva tavallinen mies. Kavereita on muutamia, puolisoa ei eikä lapsia. Yksi asia minua on aina mietityttänyt ja iän karttuessa mietityttää koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä siis koskee koko tähänastista elinaikaani. Minua ei kukaan koskaan pyydä mihinkään, minulta ei kukaan koskaan kysy miten menee. Minua ei kukaan kuuntele, kukaan ei usko mitä sanon, minun päälle puhutaan aina ja joskus tuntuu kuin ihmiset suorastaan tarkoituksella ääntään hieman korottaen alkavat puhua päälleni heti sillä sekunnilla kun avaan suuni. En kelpaa mukaan illanviettoihin, paitsi kuskiksi. Jos en suostu kuskiksi, mutta muuten voisin tulla istumaan seurustelamaan ja ehkä ottamaan parit kaljat jne, niin eipä onnistukaan. "Ei me nyt pidetäkään illanistujaisia, katellaan joku toinen kerta", kunnes myöhemmin selviää, että kyllähän siellä istujaiset oli, ilman minua.
Minulle ei koskaan ole järjestetty mitään kivoja ylläreitä kuten synttärijuttuja tms. Kerran olin itse aikeissa järjestää omat synttärit (30), johon kutsuisin kaverit ja lähipiirin ja olin innoissani asiasta ja halusin, että minullakin olisi kerrankin jotain tuollaista. Mutta jo kun alustavasti kerroin aikeistani ja ajankohdasta, oli kaikilla välittömästi "muuta jo sovittuna". Ehdottelin eri ajankohtia ja kaikki torpattiin heti, toiset suoraan ja toiset epäsuorasti "noooh, katotaan...". Lopulta piti vain valita yksi päivä ja niinhän siinä kävi, että oma äitini kävi kahvit juomassa, muita ei koskaan tullut. Se oli kamala ilta, itkin ja join itseni sammuksiin kun tajusin ettei kukaan oikeasti tule. Mua alkaa pelottaa, että tällä menolla hautajaissanikin saan olla yksin. Kaikilla on varmasti silloinkin tärkeämpää "muuta menoa".
Minulle on sanottu, että täytyy pitää puolensa eikä saa olla kynnysmatto, mutta aina kun olen puoleni pitänyt niin muut ihmiset ovat heti "mikä sua vaivaa" "hullu" "mitä sä valitat" ja saan vain muiden vihat päälleni. Mikä on vialla? Miksi tämä on näin? Onko vika muissa vai minussa? Miksi, miksi en kelpaa, miksi minua vältellään?
Kommentit (43)
Se nyt vaan on surullinen tosiasia, että valtaosa ihmisistä on oikeasti kuspäitä. Satunnaisina hyvän päivän tuttuina he voivat olla ihan okei, mutta ei ystävä-ainesta. Parasta alkaa rakentaa vaan omaa elämää sellaiseksi, että mahdollisimman hyvä olisi. Ei noi ihmiset oo murehtimisen arvoisia. Pitäkööt tunkkinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet helvetissä
Zinc
Siksi
Se on kaikki käsikirjoitettua, kannattaa keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuin ihmisiin.
Voi ap, en usko että sinussa on vikaa! Itselläni on vähän samantapaisia kokemuksia... vaikka siis olen nainen. Olin aikoinaan naimisissa ja exäni ei halunnut oikein koskaan lähteä minnekään illanviettoihin kanssani, kävi mieluummin aina yksin kavereidensa kanssa, vaikka kavereilla oli puolisotkin mukana... sanoi minulle suoraan että en ole haukaa seuraa kun olen liian hiljainen/tylsä. Sitten meitä ei enää pyydettykään pariskuntana minnekään (minun omat kaverini eivät pyytäneet). Kun erosimme niin minua ei nytkään pyydetä mukaan esim. juhliin, koska kaverit ovat kaikki pariskuntia/perheitä ja haluavat olla keskenään. Minulla on kaksi lasta ja heidän puolestaan surettaa... heidän kavereillaan on kivat perheet ja he varmasti miettivät miksi oma äiti on niin yksinäinen. Tai no on minulla joitain kavereita, näemme lähinnä lastenkutsuilla, mutta siinäpä se. Työpaikallani ei järjestetä illanviettoja, tai jos järjestetään niin minua ei ole kutsuttu. Paljon olen pohtinut missä on vika: olen nelikymppinen, ihan kaunis ja huumorintajuinenkin, olen kouluttautunut hyvään ammattiin ja lapseni ovat iloisia ja koulu sujuu. Ehkä olen vain liian tavallinen ja tylsä tosiaan, en ole jännittävä henkilö kun en esim. tykkää ryypätä.
En osaa auttaa. Olen naispuolinen, mutta sama ollut aina. Olen tullut siihen tulokseen, että olen vain tylsä. Ei kukaan jaksa tylsää seuraa, vaan itsevarmaa ja menestyvää.
Olin ollut yli 10 vuotta samassa työpaikassa, lähdin pois ja minulle järjestettiin läksiäiset Kukaan ei tullut, eikä edes lähettänyt terveisiä. Vain ne pari ystävääni tulivat. Parhaita ystäviä ovatkin. Yhtäkään FB-ystäväkutsua en ole saanut, kaikki olen itse lähettänyt. Osa pyynnöistä hylätty, vaikka luulin ystävikseni. Minkäs teet, elämä on.
Tulin surulliseksi kun luin aloituksen. En tiedä, ehkä tunnistan itsessänikin jotain samaa. Onko sinulla ollut nuoruudessa yhtään tosi kaveria, ystävää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olet roolittunut ts. roolisi vanki. Siitä voi irrottautua lähinnä vain alkamalla tietoisen muutoksen itsessään ja pyörimällä uusissa ympyröissä. Onnea matkaan.
Täällä myös kohtalotoveri, olen nelikymppinen nainen. Olen ollut naimisissa ja kaksi lasta. Olen myös roikkunut vuosia todella pahassa seurustelusuhteessa ihan vain siksi, ettei minulla ole ollut ketään muuta ihmistä jonka kanssa tehdä mitään tai keskustella.
Tämä ns stigma on ollut mulla koko ikäni. Mulle on elämässä sattunut ja tapahtunut, en ole tylsä, osaan pitää hauskaa. Lapsuudessa pahoja hylkäämiskokemuksia, ihmiset ilmeisesti tosiaan jotenkin haistaa tämän ja karttaa. Muuta syytä en ole keksinyt sille, ettei elämäni ja kuulumiseni kiinnosta ketään. Itse aktiivisesti olen yrittänyt pitää yllä ihmissuhteita, mutta eihän se väkisin onnistu. Enkä voi sille mitään, että loukkaannun kyllä jos minut toistuvasti torjutaan.
En tiedä. Olen koko elämäni yrittänyt päästä ns. kaveriporukoihin ja yhteisöihin mukaan. Jään aina ulkopuolelle. Esim nyt poikkeusolojen aikaan kukaan ei ole kysynyt miten mulla menee ja olenkin tosi ahdistunut yksinäisyydestä. Miten hyvä olo siitä tulisikaan jos joku vaikka soittaisi!
Itse löydän kyllä aina seurustelukumppanin. Olisi ehkä hyvä olla ollut myös sinkkuna, mutta koska mulla ei ole seuraa olen päätynyt aina seurustelemaan.
En tiedä missä kaltaisemme hyljeksityt voisivat kohdata toisiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kertoisit meille millainen olet: kiinnostuksenkohteesi, huumorityyppisi jne. niin tietäisimme sanoa kuinka todennäköistä on, että ihmiset ovat kiinnostuneita samoista asioista. Ehkä et ole kiva kun otat olutta, miten tuo hulluna pidettävyys on ilmentynyt? Ehkä pidät puoliasi hullulla tavalla?
Tai sitten tämän hetken trendi: Sinua syrjitään ruman ulkonäkösi vuoksi, onko mahdollista niin surullista kuin onkin. Aina pitää muistaa, että ihmisillä on hylkimisreaktio reppanoihin (myös linnunpesässä tämä ilmiö), eli joskus ei ole väliä millainen olet, ihmiset vaan haistavat, että olet hyljittävä.
En ole ruma, naiset kehuneet komeaksi. Enkä pidä itsekään itseäni rumana, joskaan nyt en keikistele peilin edessä itseäni ihastellen. Itsetuntoa ja varmuutta on.
Puolien pitämisestä sen verran, että jos vaikka joku toistuvasti keskeyttää mut ja puhuu päälle, niin vaikka ihan nätisti sanon että voisitko kuunnella tän nyt kerrankin loppuun asti, niin jo se riittää. Sitten kaikki ovat heti "no mitä, mikä nyt on, mikä sua vaivaa, no et sä voi suuttuu tuollei, no ei kiinnosta puhuu tommosen kans ku heti suuttuu, älä viiti olla tommonen" ja niin edelleen. Eli mua kohdellaan päin p*rsettä koko ajan, mutta minä en saa siitä suuttua tai edes pitää puoliani. Kerran kokeilin ihan leikkimielellä v*ttuilla yhelle kaverille takaisin, ihan pikkuasiasta. Tulos? Suuttui tietenkin, johon minä totesin että mietippä vähän miten itse puhut ja v*ttuilet minulle ja oot aina nolaamassa mua kovaan ääneen ja kaikkien nähden. Katkaisi välit. Kuulemma "ei halua olla tommosen kaveri". Että näin. Yksi, YKSI ainoa kerta kun annoin vähän takaisin, niin välit poikki. Säälittävää. ap
Mullakin on ulkopuolisuuden kokemuksia elämässä, mutta myös tilanteita ja kaveripiirejä joissa sosiaalinen puoli on toiminut hyvin. Aika hämmentävää oikeastaan. Aloittajan viestin suhteen mietin sitä, että kun aloitusviestissä esiintyi "en ole mitään pahaa tehnyt kenellekään" tyylinen lause, niin voisiko olla että henkilö joka ajattelee itsestään näin, vaikuttaisi jotenkin ylimieliseltä ja antaisi vaikutelman että pitää itseään muita parempana? En välttämättä viihtyisi sellaisen ihmisen seurassa, joka on omasta mielestään täydellinen. Mutta voi toki olla että aloittaja ei näin oikeasti ajattele ja kyseessä oli epäonnistunut ilmaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kertoisit meille millainen olet: kiinnostuksenkohteesi, huumorityyppisi jne. niin tietäisimme sanoa kuinka todennäköistä on, että ihmiset ovat kiinnostuneita samoista asioista. Ehkä et ole kiva kun otat olutta, miten tuo hulluna pidettävyys on ilmentynyt? Ehkä pidät puoliasi hullulla tavalla?
Tai sitten tämän hetken trendi: Sinua syrjitään ruman ulkonäkösi vuoksi, onko mahdollista niin surullista kuin onkin. Aina pitää muistaa, että ihmisillä on hylkimisreaktio reppanoihin (myös linnunpesässä tämä ilmiö), eli joskus ei ole väliä millainen olet, ihmiset vaan haistavat, että olet hyljittävä.
En ole ruma, naiset kehuneet komeaksi. Enkä pidä itsekään itseäni rumana, joskaan nyt en keikistele peilin edessä itseäni ihastellen. Itsetuntoa ja varmuutta on.
Puolien pitämisestä sen verran, että jos vaikka joku toistuvasti keskeyttää mut ja puhuu päälle, niin vaikka ihan nätisti sanon että voisitko kuunnella tän nyt kerrankin loppuun asti, niin jo se riittää. Sitten kaikki ovat heti "no mitä, mikä nyt on, mikä sua vaivaa, no et sä voi suuttuu tuollei, no ei kiinnosta puhuu tommosen kans ku heti suuttuu, älä viiti olla tommonen" ja niin edelleen. Eli mua kohdellaan päin p*rsettä koko ajan, mutta minä en saa siitä suuttua tai edes pitää puoliani. Kerran kokeilin ihan leikkimielellä v*ttuilla yhelle kaverille takaisin, ihan pikkuasiasta. Tulos? Suuttui tietenkin, johon minä totesin että mietippä vähän miten itse puhut ja v*ttuilet minulle ja oot aina nolaamassa mua kovaan ääneen ja kaikkien nähden. Katkaisi välit. Kuulemma "ei halua olla tommosen kaveri". Että näin. Yksi, YKSI ainoa kerta kun annoin vähän takaisin, niin välit poikki. Säälittävää. ap
Kuulostaa siltä että ongelma on niissä muissa. En ole hyvä sanoittamaan tätä mutta jotain sellaista että he kadehtivat sinussa rauhallisuutta ja jotain, eivät siedä että olisit millään tavalla vielä suosittukin. Yrittävät latistaa sinua enemmän ja vähemmän hienovaraisesti aina kun mahdollista. Tämä ei nyt sitten tarkoita mitään selkeän mustavalkoista hyvä-paha-asetelmaa vaan oli tällainen yksi kulma asiaan.
Todennäköisesti olet joillakin osa-alueilla muita fiksumpi.
Sellainen joka on vahva ja älykäs ei paina enää kiusattuja ja sorrettuja alemmas vaan on nostamassa ja kannustamassa,
aidosti auttamassa. Tällainen ihminen on myös puolueeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on ulkopuolisuuden kokemuksia elämässä, mutta myös tilanteita ja kaveripiirejä joissa sosiaalinen puoli on toiminut hyvin. Aika hämmentävää oikeastaan. Aloittajan viestin suhteen mietin sitä, että kun aloitusviestissä esiintyi "en ole mitään pahaa tehnyt kenellekään" tyylinen lause, niin voisiko olla että henkilö joka ajattelee itsestään näin, vaikuttaisi jotenkin ylimieliseltä ja antaisi vaikutelman että pitää itseään muita parempana? En välttämättä viihtyisi sellaisen ihmisen seurassa, joka on omasta mielestään täydellinen. Mutta voi toki olla että aloittaja ei näin oikeasti ajattele ja kyseessä oli epäonnistunut ilmaus.
Tietääkseni en ole tehnyt kellekään mitään pahaa. Huom. tietääkseni. Eli en ole koskaan tarkoituksella kiusannut ketään tai halunnut aiheuttaa pahaa mieltä toiselle enkä varsinkaan satuttaa ketään. Enkä todellakaan pidä itseäni täydellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Eikä tässä tosiaankaan ole kyse itkusta "yhyy miksen saa naista", kuten jo totesinkin. Mutta hetkinen! Onko se muka joku juttu, että kun ei ole naista tai vielä näin aikamiehen iälläkään perhettä, niin muut ei arvosta eikä pidä minua minään? Jos on, niin voi jessus sentään. Uskomantonta.
Ainakin pienemmillä paikkakunnilla aletaan katsomaan todella kieroon, koska perheetön aikamies katsotaan joksikin elämänhallintapuutteelliseksi pultsariksi yms. Töissäkin olen huomannut, että ne perheelliset ja parisuhteelliset tulee niin maan mainiosti keskenään toimeen ja minua enempivähempi hyljeksitään. "Toi nyt on vaan tommonen, ei yhtään niinku me".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minkälaisella paikkakunnalla elelet ap? Toiv. en lietso aluesotaa...
Voi että mua surettaa sun puolesta. Toivon että löydät parempia kavereita. En tiedä haluatko kumppania, mutta kumppanin kautta saattaa taas tutustua uusiin ihmisiin. Älä luule että vika on sinussa, olet vain liikkunut väärissä piireissä.
Olen kokenut saman ja olen nainen. Ainoa ero siinä etten juonut ja sammunut vaan itkin itseni uneen ja näin teen todella usein. Päälleni puhutaan, mielipidettäni ei kysytä vaikka tietäisin asioista ja olisin ainoakeneltä kysyä. Olen kuin tyhjää ilmaa, ei miestä eikä lapsia. Muutama ihminen on sanonut, että olen liian kiltti ja empaattinen, mutta eihän se voi olla syynä..
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut saman ja olen nainen. Ainoa ero siinä etten juonut ja sammunut vaan itkin itseni uneen ja näin teen todella usein. Päälleni puhutaan, mielipidettäni ei kysytä vaikka tietäisin asioista ja olisin ainoakeneltä kysyä. Olen kuin tyhjää ilmaa, ei miestä eikä lapsia. Muutama ihminen on sanonut, että olen liian kiltti ja empaattinen, mutta eihän se voi olla syynä..
Sitä minäkään en suostu uskomaan, että kiltteys ja empaattisuus, eli ihmisen hyvyys ja hyväntahtoisuus ja ymmärtäväisyys, voisi olla syynä syrjinnälle. Tai sitten ku*ipääkulttuurissa on vaan menty liian pitkälle. Hauskinta ja samalla myös säälittävintä on se, että kun nämä k*sipäät saavat (joko vertauskuvallisesti, tai jauhot suuhun-tyyppisesti, tai sitten kirjaimellisesti) turpaansa, niin hirveä itku heiltä alkaa samantein. En tiedä voiko olla niin, että ne oikeasti eivät tajua kohtelevansa toisia niin mulkkumaisesti.
Tuntuu että olet liian kohtelias/kiltti ja tämä jotenkin provosoi ihmisiä ympärilläsi eivätkä ota sinua vakavasti.
Ei kuitenkaan kannata alkaa esittämään muuta kuin on, se ei ainakaan toimi.
Joku hyvä terapeutti voisi olla hyvä avaamaan tilannetta ja yrittäisitte etsiä niitä syitä miksi olet niin kiltti ja mikä saa ihmiset ympärilläsi käyttäytymään niin huonosti.
Älä kuitenkaan lannistu. Ansaitset parempaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei se siitä johdu. Mun tarina on ihan samanlainen, paitsi että nuorena sain kaksi lasta ja olin 10 vuotta parisuhteessa samalla. Mutta silti kokemus on ihan sama kuin sinulla.
N41