Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä minussa on vialla? Vai onko?

Vierailija
02.05.2020 |

Olen mukava ja reilu, ystävällinen kunnon mies. Ollut koko elämäni, en tietääkseni ole tehnyt kellekään koskaan mitään pahaa. En kiusaa ketään, ei auo päätäni enkä v*ttuile ihmisille, en ole ku*ipää. On työpaikka, olen ulkonäöllisesti normaalivartaloinen normaalin siististi pukeutuva tavallinen mies. Kavereita on muutamia, puolisoa ei eikä lapsia. Yksi asia minua on aina mietityttänyt ja iän karttuessa mietityttää koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä siis koskee koko tähänastista elinaikaani. Minua ei kukaan koskaan pyydä mihinkään, minulta ei kukaan koskaan kysy miten menee. Minua ei kukaan kuuntele, kukaan ei usko mitä sanon, minun päälle puhutaan aina ja joskus tuntuu kuin ihmiset suorastaan tarkoituksella ääntään hieman korottaen alkavat puhua päälleni heti sillä sekunnilla kun avaan suuni. En kelpaa mukaan illanviettoihin, paitsi kuskiksi. Jos en suostu kuskiksi, mutta muuten voisin tulla istumaan seurustelamaan ja ehkä ottamaan parit kaljat jne, niin eipä onnistukaan. "Ei me nyt pidetäkään illanistujaisia, katellaan joku toinen kerta", kunnes myöhemmin selviää, että kyllähän siellä istujaiset oli, ilman minua.

Minulle ei koskaan ole järjestetty mitään kivoja ylläreitä kuten synttärijuttuja tms. Kerran olin itse aikeissa järjestää omat synttärit (30), johon kutsuisin kaverit ja lähipiirin ja olin innoissani asiasta ja halusin, että minullakin olisi kerrankin jotain tuollaista. Mutta jo kun alustavasti kerroin aikeistani ja ajankohdasta, oli kaikilla välittömästi "muuta jo sovittuna". Ehdottelin eri ajankohtia ja kaikki torpattiin heti, toiset suoraan ja toiset epäsuorasti "noooh, katotaan...". Lopulta piti vain valita yksi päivä ja niinhän siinä kävi, että oma äitini kävi kahvit juomassa, muita ei koskaan tullut. Se oli kamala ilta, itkin ja join itseni sammuksiin kun tajusin ettei kukaan oikeasti tule. Mua alkaa pelottaa, että tällä menolla hautajaissanikin saan olla yksin. Kaikilla on varmasti silloinkin tärkeämpää "muuta menoa".

Minulle on sanottu, että täytyy pitää puolensa eikä saa olla kynnysmatto, mutta aina kun olen puoleni pitänyt niin muut ihmiset ovat heti "mikä sua vaivaa" "hullu" "mitä sä valitat" ja saan vain muiden vihat päälleni. Mikä on vialla? Miksi tämä on näin? Onko vika muissa vai minussa? Miksi, miksi en kelpaa, miksi minua vältellään?

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
02.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut saman ja olen nainen. Ainoa ero siinä etten juonut ja sammunut vaan itkin itseni uneen ja näin teen todella usein. Päälleni puhutaan, mielipidettäni ei kysytä vaikka tietäisin asioista ja olisin ainoakeneltä kysyä. Olen kuin tyhjää ilmaa, ei miestä eikä lapsia. Muutama ihminen on sanonut, että olen liian kiltti ja empaattinen, mutta eihän se voi olla syynä..

 

Empaattisena ja kilttinä naisena en voi sietää sukupuolesta riippumatta kylmyyttä, itsekkyyttä, syrjintää ja huonoa käytöstä. Valitettavasti kelpaan seuraan vain kun ketään muuta ei ole saatavilla, mikä on surullista. Myöskään kuulumisia ei kysellä eikä pidetä yhteyttä, minua pidetään itsestään selvyytenä ja hölmönä jota voi käyttää hyväksi. Olen oppinut olemaan suojeleva ja huomaan helposti kuka on kanssani vain hyötyäkseen.

Vierailija
42/43 |
02.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
14.11.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos AP:lle. Oli paljon samaistuminen tunnetta. Elämä on ahdas ja synkkä paikka luonnonlapselle.