Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minussa on vialla? Vai onko?
02.05.2020 |
Olen mukava ja reilu, ystävällinen kunnon mies. Ollut koko elämäni, en tietääkseni ole tehnyt kellekään koskaan mitään pahaa. En kiusaa ketään, ei auo päätäni enkä v*ttuile ihmisille, en ole ku*ipää. On työpaikka, olen ulkonäöllisesti normaalivartaloinen normaalin siististi pukeutuva tavallinen mies. Kavereita on muutamia, puolisoa ei eikä lapsia. Yksi asia minua on aina mietityttänyt ja iän karttuessa mietityttää koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä siis koskee koko tähänastista elinaikaani. Minua ei kukaan koskaan pyydä mihinkään, minulta ei kukaan koskaan kysy miten menee. Minua ei kukaan kuuntele, kukaan ei usko mitä sanon, minun päälle puhutaan aina ja joskus tuntuu kuin ihmiset suorastaan tarkoituksella ääntään hieman korottaen alkavat puhua päälleni heti sillä sekunnilla kun avaan suuni. En kelpaa mukaan illanviettoihin, paitsi kuskiksi. Jos en suostu kuskiksi, mutta muuten voisin tulla istumaan seurustelamaan ja ehkä ottamaan parit kaljat jne, niin eipä onnistukaan. "Ei me nyt pidetäkään illanistujaisia, katellaan joku toinen kerta", kunnes myöhemmin selviää, että kyllähän siellä istujaiset oli, ilman minua.
Minulle ei koskaan ole järjestetty mitään kivoja ylläreitä kuten synttärijuttuja tms. Kerran olin itse aikeissa järjestää omat synttärit (30), johon kutsuisin kaverit ja lähipiirin ja olin innoissani asiasta ja halusin, että minullakin olisi kerrankin jotain tuollaista. Mutta jo kun alustavasti kerroin aikeistani ja ajankohdasta, oli kaikilla välittömästi "muuta jo sovittuna". Ehdottelin eri ajankohtia ja kaikki torpattiin heti, toiset suoraan ja toiset epäsuorasti "noooh, katotaan...". Lopulta piti vain valita yksi päivä ja niinhän siinä kävi, että oma äitini kävi kahvit juomassa, muita ei koskaan tullut. Se oli kamala ilta, itkin ja join itseni sammuksiin kun tajusin ettei kukaan oikeasti tule. Mua alkaa pelottaa, että tällä menolla hautajaissanikin saan olla yksin. Kaikilla on varmasti silloinkin tärkeämpää "muuta menoa".
Minulle on sanottu, että täytyy pitää puolensa eikä saa olla kynnysmatto, mutta aina kun olen puoleni pitänyt niin muut ihmiset ovat heti "mikä sua vaivaa" "hullu" "mitä sä valitat" ja saan vain muiden vihat päälleni. Mikä on vialla? Miksi tämä on näin? Onko vika muissa vai minussa? Miksi, miksi en kelpaa, miksi minua vältellään?
Kommentit (43)
Eikö oikeasti kellään ole mitään sanottavaa tai näkökulmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä syystä olen niin vähän ihmisten kanssa tekemisissä kuin mahdollista, säästyy myös mielipahalta. Auta armias jos menen jostain naisesta kiinnostumaan, siinä ollaan lopulta hyppäämässä junan alle.
Ei vika ole sinussa. Monet ihmiset vain nykyään ovat tuollaisia itsekeskeisiä niin kuin nuo sinun tuttavasi. Ja jos muut ovat tottuneet siiihen, että olet hiljainen tarkkailija, he tyrmistyvät, kun yhtäkkiä poikkeat muotista ja avaat suusi. Siksi sinut pitää heti vaientaa.
Ilmeisesti nykyiset ystäväsi ja kaverisi eivät oikeasti arvosta sinua ja tosiaan kanssakäyminen perustuu siihen, että voivat hyödyntää sinua. kuulostavat tosi itsekkäiltä. Oikea ystävyys toimii tasaveroisesti molempiin suuntiin. Eihän tähän muuta ratkaisua ole kuin että lemppaat elämästäsi tämän tyhjän porukan ja etsit uudet kaverit. Toki se noin vanhempana voi olla vaikeampaa. Ehkä netin, harrastusten tai työn kautta voisi löytyä.
Varmaan vika on siinä että sä olet itsellesi vääränlaisten ihmisten kanssa tekemisissä, etkä heille kelpaa muuhun kuin hyväksi käytettäväksi.
Tee asioita ilman heitä ja anna itsellesi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin.
Ei tuollaisissa ihmisissä pidä roikkua, joille sinä et ole mitään muuta kuin kuski tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun! Tosi paljon ja kaikkeen. Ehkä me ollaan ns. Liian kilttejä. Tosi monet jauhaa paskaa muista ja on negatiivisia. Sellaiset saa seuraa.
Olen karsinut pois elämästäni vanhat kaveripiirit. Nyt vietän aikaa lähinnä puolisoni kanssa joka arvostaa minua ja kiltteyttäni, voin tosi paljon paremmin. Etsi samanhenkinen puolisoksi itsellesi.
Mitäs jos menisit johonkin aikuisten miesten urheilulajiin?
Tuttavapariskunnan mies on löytänyt omasta harrastuksesta kavereita. Yhden häissäkin ollut.
Nimenhuuto sivulla on erilaisia joukkueita ja kamppailulajeja on jos jonkinlaisia.
Kannattaa antaa mahdollisuus löytää parempaa seuraa itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on vääränlaisia ihmisiä kavereina. Yritä etsiä vaikka netistä tai harrastuksista oikeita kavereita. Ja naiskumppani, jos sellaisen haluat, pitää etsiä omalla aktiivisuudella yrittämisen, yrittämisen ja vielä kerran yrittämisen kautta. Älä vaan odota, että vastapuoli ehdottaa ja on aktiivinen, sun pitää olla.
Mulle kävi jo lapsena noin. Pidin syntymäpäivät. Kukaan ei tullut. Nykyään en enää edes vietä synttäreitä. Joskus sattuu vaan käymään niin, että sosiaalien piirien muodostuessa jotkut sitten vain jäävät ulkopuolelle kaikista.
Minuakaan ei koskaan pyydetä minnekään, mutta ihan sama. En minä väkisin haluaisikaan mukaan änkeä, jos minua ei mukaan haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos kertoisit meille millainen olet: kiinnostuksenkohteesi, huumorityyppisi jne. niin tietäisimme sanoa kuinka todennäköistä on, että ihmiset ovat kiinnostuneita samoista asioista. Ehkä et ole kiva kun otat olutta, miten tuo hulluna pidettävyys on ilmentynyt? Ehkä pidät puoliasi hullulla tavalla?
Tai sitten tämän hetken trendi: Sinua syrjitään ruman ulkonäkösi vuoksi, onko mahdollista niin surullista kuin onkin. Aina pitää muistaa, että ihmisillä on hylkimisreaktio reppanoihin (myös linnunpesässä tämä ilmiö), eli joskus ei ole väliä millainen olet, ihmiset vaan haistavat, että olet hyljittävä.
Sehän se ongelma onkin, kun noin käy aina ja on käynyt aina ihan kouluajoista lähtien, myös uusissa tuttavuuksissa. Joihinkin harrastepiireihin olen vuosien aikana mennyt, ja samoin käy niissäkin, kunnes en enää jaksa sitä ja lopetan. Joku neuvoi naisten etsimisestä, mutta se ei ole ongelma. Löydän kyllä halutessani naisen, mutta kun senkin kanssa käy sitten noin! Ei tietenkään ihan samalla tavalla, mutta naisen aloitteesta kaikki suhteet ovat aina päättyneet. Ja minä olen aivan totaalisen ymmälläni, että miksi. Vastausta kysymykseen "miksi" en ole koskaan eläessäni saanut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 27 nainen ja sama juttu mutta ymmärrän kyllä miksi, osakseen se on omaa syytäni sillä en ole sosiaalisesti aktiivinen, vain netin kautta minulta löytyy ystäviä ulkomailta. Synttäreilleni ei ketään tullut, perhe ja tuttavat toki onnittelevat netin välitykseltä. Olen ollut kiusattu ja aina hiljainen ja ujo. Olen oppinut vetäytymään sosiaalisista ympyröistä enkä uskallaudu menemään muiden mukaan sillä yleisesti koen hankalaksi small talkit ja luoda yhteyden muihin. Olen myös omaksunut yksinäisen identiteetin "kun en kukaan halua tutustua, välittää tai auttaa niin on parempi olla yksin". Kaikki johtuu siis ihan siitä että olen ollut kiusattu ja aina vähän erilainen minkä takia ihmiset ovat minua sitten karsastaneet. Mutta en varsinaisesti tunne masennusta asiasta, välillä mietin voisiko asiat olla erilailla ja olisiko elämä sosiaalisena ulospäin suuntautuneena suupalttina olisi helpompaa.
Olen aina ollut hiljainen, pohdiskeleva, tutkiskeleva introvertti joten en saanut hyviä eväitä siihen alunperinkään että olisin sosiaalisesti kauhean aktiivinen ja elämäntapahtuvat vain voimistivat käyttäytymistä ja toivat pelkoja mukanaan. Onneksi sentään olen netissä kyennyt tekemään tuttavuutta.
Sulle ei ole vaan sitä oikeaa vielä sattunut kohdalle.
Älä menekuskiksi vaan tindertrffeille vaikka.
Itse en koe olevani hyljeksitty tms. mutta painelen omia polkujani silti. Hyvää jatkoa vaan ja uusia kujeita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani erityisen ujo tai hiljainen, mutta en suupalttikaan. En pelkää ihmisiä enkä face to face sosialisointia. Mutta, en ole koskaan ymmärtänyt sitä koko ajan äänessä olemisen filosofiaa, että ihan sama mitä suusta tulee kunhan vaan tulee. Että jos hetken hiljaisuus niin se on muka vaivaannuttavaa. Minusta ei vaan ole. ap
Olen sun naispuolinen vastine. Juuri eilen mietiskelin itsekseni miksi kaikki lähipiiriini ihmiset käyttäytyvät kusipäisestä mua kohtaan. Jos itse tekisin vastaavaa, ei mulla olisi ketään kaveria enää. Valitettavasti en kyllä osaa auttaa sinua tässä asiassa :(
Minä itkin keittiössä pöytää vasten aina useita kymmeniä sekunteja nytkähdellen itkua pidätellen.
Koko vartalo nyki kun rutistin silmiä kiinni itkukohtauksen aikana. Sattui päähän ja sain kamalan migreenin.
Pöydällä oli äidin puoliksi juotu kahvi ja kahvi heilui itkukohtausten aikana melkein aluslautaselle.
Kyseessä oli syntymäpäiväni 40v.
Oma äitini kävi, pari kaveria kävi, toivat sixpäkin olutta ja lähtivät kun oli kiire jonnekin.
En edes koskenut oluisiin. Kurkussa tuntuu oudolta kun pidättelin itkua ja silti silmistä valui suolaista pöytäliinalle. Äidilläkin tuntui olevan menoa, sillä oli joku uusi mies taas haavissa.
Kertoi että voidaan joskus käydä yhdessä kahvilla tai kävelyllä.
Isäni teki itsemurhan ollessaan 44. Enhän minä sellaista. Isä sentään sai vaimon ja lapsia.
Minä en alkuunkaan, enkä töitäkään ole hirveästi saanut.
Yhteinen lasketut työvuodet on kolmen vuoden tietämillä. Loput on kuntouttavaa työtoimintaa.
Koristelin kotini oikein vappuisaksi. Ajattelin että kyllä se tunnelma tästä vielä kohoaa.
Minulla on pillikin joka oikenee suoraksi, mutta käytännössä se on tuossa pöydällä ollut rullana.
Minäkin olen sellainen käpertynyt rulla. Kyllä tästä vielä suoristutaan.
Ei kuitenkaan niin suoraksi että pää osuisi katosta roikkuvaan lamppuun, mutta kuitenkin. Ymmärrätte varmasti tunnelmat.
Eikä tässä tosiaankaan ole kyse itkusta "yhyy miksen saa naista", kuten jo totesinkin. Mutta hetkinen! Onko se muka joku juttu, että kun ei ole naista tai vielä näin aikamiehen iälläkään perhettä, niin muut ei arvosta eikä pidä minua minään? Jos on, niin voi jessus sentään. Uskomantonta.
Mua kiinnostaa lähinnä se, että mikä tekee minusta ihmisen jonka kaikki voivat surutta ja ilman omantunnon tuskia ignoorata täysin ja käyttää vaan hyväkseen omiin tarpeisiinsa antamatta mitään koskaan takaisin?
Ympäristössä on vika jos ei mies kykene toteuttamaan luonnollisuuttaan.
Aluksi ollaan vauvoja, lapsia, nuoria, aikuisia, vanhempia, isovanhempia, kuollaan.
Tässä on se elämänkaari ihmisellä.
Jos tuosta poikkeaa niin elimistö alkaa ilmoitella masennuksilla ja erilaisilla hormonaalisilla ongelmilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen sun naispuolinen vastine. Juuri eilen mietiskelin itsekseni miksi kaikki lähipiiriini ihmiset käyttäytyvät kusipäisestä mua kohtaan. Jos itse tekisin vastaavaa, ei mulla olisi ketään kaveria enää. Valitettavasti en kyllä osaa auttaa sinua tässä asiassa :(
Tätä minäkin olen monesti miettinyt, että voi auta armias sentään jos minä alkaisin käyttäytymään muita kohtaan samoin kuin minua kohdellaan. Musta tulis maailman vihatuin mies heti ja kyllä muuten sana kiertäisi. Mutta kun asia on näin päin, niin kaikkihan on ihan ok! Eihän muut mitään väärää koskaan tee, ehei! ap
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Tyhjää täynnä. ap