Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Harry Potterit, lapsellisia jopa lastenkirjoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Paulo Coelhon mukasyvälliset paskanjauhannat joita ihmiset sitten lukevat kuvitellen olevansa silloin jotenkin erikoisen tiedostavia ja syvällisiä.

Joku kuvaili kerran tällaisessa ketjussa (olisiko jopa tässä) että aina sivun luettua pään läpi läjähtää sellainen aalto, että on pakko aina vähän levähtää. Se oli hyvin kuvailtu tän hessun kirjoja :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalon kirjat.

Epämiellyttäviä seksijuttuja täynnä.

Päätalo oli seksiriippuvainen. En lukisi.

Horoskooppimerkiltään skorpioni. Skorpioneilla on yleensä ylikorostunut seksin-nälkä.

Taru sormusten herrasta... Niin kehuttu, mutta itseltäni jäi kyllä aikoinaan kesken, en päässyt siihen sisään.

Kahlasin sinnikkäästi yli sen "kuivan alun", josta varoiteltiin etukäteen, ennen kuin mehukas tarina lähtee käyntiin.

Mutta en löytänyt kuivan alunkaan jälkeen mehukasta syytä lukea tarinaa loppuun saakka.

Ehkä kerrontatyyli ei istunut minun kanssani yhteen..

Hobitti oli helppolukuisempaa ja mukaansatempaavaa. Sen luin ensin ja siitä tykkäsin.

Jean M. Untinen-Auelin Maan lapset-kirjasarja. Kirjan päähenkilö oli joku ihmeen supersankari, joka keksi vaikka mitä. Ratsastuksen, suden pidon lemmikkinä, erilaisia uusia metsästystapoja, jonkun nopean tavan sytyttää nuotion, suurten eläinten metsästyksen yksin, miehen osuuden lapsen hedelmöityksessä jne. Hänen miehensä oli mukana kirjasarjan toisesta osasta ja kirjasarjassa kuvailtiin usein parin seksileikkejä ja kuvailtiin miehen elimen suurta kokoa. Ihan kuin suuri penis oli jotenkin parempi. Aula eli kirjasarjan päähenkilö oli selvästi muita parempi joka pärjäsi aina kaikessa, keksi aina ratkaisun mihin tahansa ja osasi mitä tahansa vaikka oli pelkkä nainen.

Pieni elämä. Luin kannesta kanteen 900 sivua ja odotin, että edes loppu olisi ollut hyvä. Ei ollut. Puuduttavaa luettavaa, kovasti olisi voinut tiivistää. En voi ymmärtää hehkutusta tästä kirjasta!

Luultavasti jo sanottu mutta Mielensäpahoittaja

Vierailija kirjoitti:

T. J. Klune: Talo taivaansinisellä merellä. Niin läpinäkyvää piilowokeilua.

Sinänsä ymmärrän mielipiteesi, mutta itse kyllä pidin tästä silti, oli sellainen hyväntuulen kirja mulle :) Toki vähän ennalta-arvattava mutta silti jäi hyvä mieli lopussa. Mukavan kevyt luettava sellaiseen hetkeen, kun ei jaksa mitään raskasta romaania

Vierailija kirjoitti:

Pieni elämä. Luin kannesta kanteen 900 sivua ja odotin, että edes loppu olisi ollut hyvä. Ei ollut. Puuduttavaa luettavaa, kovasti olisi voinut tiivistää. En voi ymmärtää hehkutusta tästä kirjasta!

Samaa mieltä tästä, päähenkilön kärsimyksillä kovasti mässäiltiin mutta kohtalonsa ei onnistunut koskettamaan missään vaiheessa ja koko tarina jäi tuntumaan todella yhdentekevältä. Ja toistoa aivan käsittämättömät määrät, puolet sivumäärästä olisi hoitanut homman kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Taru sormusten herrasta. Yrittänyt monesti lukea kun sitä on niin hehkutettu. Uni tullut parinkymmenen sivun jälkeen. Oli kuin puhelinluetteloa lukisi.

Kirja josta usein ollaan "joko" "tai" mieltä.

Mielestäni ihan liian lyhyt kirja. Kun kirjaa on lukenut useamman kerran, eivät ne kuvailut nyt niin pitkiä ole mitä väitetään. Silmarillion sen sijaa toimii kyllä itselleni nukutuslääkkeenä.

Françoise Saganin kirjat. Ei minusta mitenkään erikoisia.

Joel Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Muutama kymmenen sivua riitti. En lukisi kyseiseltä kirjailijalta edes kauppalistaa.

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen Puhdistus.

Tais olla se tai joku muu Sofin kirja. Tarinan kerronnassa ei ollu löytyny vielä se oma tyyli.

Vierailija kirjoitti:

Max Seeckin dekkarit tehty jenkkimarkkinoille. Outoja nimiä kytillä ja täysin epätodellisia tapahtumia, toinen paska dekkaristi on Taavi Soininvaara.. Niin yliammuttua että

Eri mieltä. Seeckistä. Mahtavan hyviä kirjoja ja olen ns himolukija. Lukenut tuhansittain kirjoja, en koskaan romanttista sairaala tms hömppää. Soininvaaran tyyli on vierasta mulle.

Vierailija kirjoitti:

Joel Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Muutama kymmenen sivua riitti. En lukisi kyseiseltä kirjailijalta edes kauppalistaa.

Tuo vielä meni, mutta kirjailijan seuraava kirja (tai seuraavaksi suomennettu kirja) jonkun sukuhaaran jostakin oli täysin kuten kuvailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemän veljestä. Olkoon jonkinlainen kansalliskirja mutta ihan helvetin tönkköä tekstiä ja tarina on todella lapsellinen.

Täysin eri mieltä. Seitsemän veljestä on loistavasti kirjoitettu. se vain pitää lukea aikuisiässä. Mika Waltaria taas pitää lukea nuorella iällä, sopii hyvin jopa lapsille. Itse luin Sinuhen jotain kymmenvuotiaana ja pidin siitä todella paljon. Yritin sitten aikuisena uudestaan mutta ei enää kiinnostanut ollenkaan.

Minulla kävi Sinuhen kanssa päinvastoin: Nuorena yritin lukea, mutta en päässyt loppua lähellekään. Myöhemmin otin uudestaan, ja siitä tuli lempparini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni Stephen Kingin kirjoista. Miehellä on joitakin superhittejä jotka tekivät häntä tunnetuksi mutta loput 90% onkin ihan peruskauraa.

Jos pitäisi kuka joku hyvä Kingin kirja, mikä se olisi? Olen lukenut Hohdon, Uinu, uinu lemmikkini ja luultavasti Stand by me:n. Viimeksimainittu voi mennä sekaisin elokuvan kanssa.

Elokuvahan on Stand by me – Viimeinen kesä. Tuskin menee sekaisin kirjan kanssa, jonka nimi on Ruumis.

Joku nosti tämän ketjun, niin kommentoin näin vuosien päästä. Tarkoitin, että, on mahdollista, etten olekaan lukenut tarinaa kirjasta vaan nähnyt vain elokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu

Tuskin olet lukenut.

Minä pidin pienestä elämästä.

Luultavasti sanottu jo, mutta Handmaids tale. Oli todella tylsä ja pinnallinen.