Mitä kovasti kehutun kirjan suosiota et ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni, että Pikku vampyyri -kirjat ei enää toimi. Kasarilla uppos, mutta en omilleni jaksanu. Hirveetä negatiivista ruikutusta alusta loppuun. 

Luin juuri Pikku vampyyrin uudestaan. Se oli vieläkin kiva. Sen olin kyllä unohtanut kokonaan, minkälaisia haisseja ne vampyyrit olivat. :D

Vierailija kirjoitti:

Innoissani aloitin Suon villi laulu -kirjan, jota on niin paljon kehuttu.

Voi taivas mitä soopaa! Luontokuvaukset ovat kauniita, mutta se ei nyt vaan ihan riitä...  :D Esim. alle kouluikäinen lapsi jää yksin taloon ja elää sitten siellä erakkona. Just.

Vierailija kirjoitti:

Luin puoliväkisin kolme osaa ko. sarjaa, koska sitä oli niin kehuttu. Sitten tuo samojen asioiden toistaminen alkoi todella kyllästyttämään. En lue enempää.

Siis mitä sarjaa?

Vierailija kirjoitti:

Riikka Pulkkinen-Totta. En kyllä tiedä onko hehkutettu, mutta itse en voinut sietää sitä tekotaiteellista, dramaattista kirjoitustyyliä. En lukenut kirjaa loppuun.

Minusta Pulkkisten kirjojen kohderyhmä ovat akateemiset, mutta eivät kovin älykkäät naiset.

Eikä siinä toisaalta mitään. Kaikille pitää olla jotain antoisaa luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen Puhdistus.

Jännä että näin moni ei pidä tästä kirjasta. Minusta se oli taitavasti kirjoitettua tekstiä, mutta jotenkin siihen oli vaikea eläytyä, se oli jotenkin mustavalkoinen se maailma, ei ihmistä ymmärtävä.

Sen suosiolle oli varmaan poliittinen tilaus.

Vierailija kirjoitti:

Riikka Pulkkinen-Totta. En kyllä tiedä onko hehkutettu, mutta itse en voinut sietää sitä tekotaiteellista, dramaattista kirjoitustyyliä. En lukenut kirjaa loppuun.

Todella pitkästyttävä, steriili teos. Vähän kuin Pirjo Hassisen kaikki kirjat. Pihtien pitämät tuntuu liikaa, siis suunnitelmallisuus ja rakentelu inspiraation ja kertomisen innon tilalla. Eivät ole orgaanisesti rakentuneita.

Useimmat Finlandia-palkitut kotimaiset romaanit. Aika montaa olen yrittänyt lukea, mutta kesken ovat jääneet. Ärsyttää niiden tekotaiteellisuus ja outo kielenkäyttö. Eivät imaise lukijaansa sisään tarinaan. Joskus ennen yritin lukea ainakin 50 sivua, nykyään enää 20 sivua. Jos tarina ei avaudu eikä vedä mukaansa, niin saa olla minusta nähden lukematta.

Monet saksalaiset ja venäläiset romaanit ovat myös jääneet kesken. Niissä on usein tuhottomasti henkilöitä ja kerronta on niin pikkutarkkaa, etten jaksa kahlata sellaista tekstiä jotain 800 sivua.

T. J. Klune: Talo taivaansinisellä merellä. Niin läpinäkyvää piilowokeilua.

Joel Dickerin kirjat ylivoimainen ykkönen.

Juoppohullun päiväkirja, täyttä paskaa.

Raamattu

En nyt tiedä onko ihan kovasti kehuttu, mutta kaverini kehui somessa tuttavansa esikoisdekkaria, josta kiinnostuin. Martta Kaukonen: Terapeutti. Minun on vaikea ymmärtää, että kirjan on tehnyt ammattikirjoittaja, toimittaja siis. Joka toinen sana on "moinen", murhaaja (tämä kerrotaan heti alussa eli en seuraavana spoilaa) on anorektikko tyttö ja silti tappaa aikuisen miehen lähes paljain käsin ja tuota noin. Ehkä kirja on huumoria enkä vaan tajua. Monta kuukautta olen nyt yrittänyt tankata "moista" kirjaa.

Minäkään en ymmärrä Sinuhen suosiota. Lapsellinen seikkailutarina, jossa yhdelle ihmiselle tapahtuu kaikki mahdollinen. Myönnettävä on että historian tuntemus on plussaa ja tarina sinänsä hyvin kirjoitettu. Mutta minusta Waltari on kirjailijana kaiken kaikkiaan yliarvostettu.

Vierailija kirjoitti:

No silloinhan kirjailija on epäonnistunut, jos "sanoma" ei mene perille. Ei se ole lukijan vika.

No varmaan se sanoma menee perille joillekin lukijoille, ja toisille ei. Kaikki kirjat eivät sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu

Tuskin olet edes lukenut.

Koraani on syvältä.

Minäkään en ymmärrä Pikku Prinssin hienoutta. Silkkaa lässynlässyä ja soopaa. Makeaa ja imelää ja falskia höttöä

Max Seeckin dekkarit tehty jenkkimarkkinoille. Outoja nimiä kytillä ja täysin epätodellisia tapahtumia, toinen paska dekkaristi on Taavi Soininvaara.. Niin yliammuttua että

Vierailija kirjoitti:

Max Seeckin dekkarit tehty jenkkimarkkinoille. Outoja nimiä kytillä ja täysin epätodellisia tapahtumia, toinen paska dekkaristi on Taavi Soininvaara.. Niin yliammuttua että

Seeckistä samaa mieltä. Jätkä kirjoittaa jenkkien markkinoille, siksi kaikki nimet englantiin sopivia. Niin laskelmoivaa. Olen muuten sitä sukupolvea joka muistaa hänen äidin skandaalin eli kun hänen väitöskirja meinasi mennä johonkin hylätyksi.

Vierailija kirjoitti:

Max Seeckin dekkarit tehty jenkkimarkkinoille. Outoja nimiä kytillä ja täysin epätodellisia tapahtumia, toinen paska dekkaristi on Taavi Soininvaara.. Niin yliammuttua että

Maxin romaanihenkilöiden sukunimet on pöllitty hänen lähipiiristä? Von Hellens, Nordin jne.