Mistä löytäisi miehen joka haluaisi lapsia ja olisi myös valmis kantamaan vastuuta niistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli se on sittenkin nainen joka joutuu kotiin jäämään ;)

Tai vanhemmat käy töissä ja lapset koulussa, ja lapset osallistuu maatilan ja kodin hommiin. Kuten normaali perhe. Miksi oletat että landella ihmiset olisivat yhtä laiskoja kuin pääkaupunkiseudulla? Oletko koko ikäsi kasvanut pumpulissa kun oma isäsi ei ole käskenyt sinua auttamaan perunankuorinnassa tai lihan paistamisessa?

Suoraan kehdostako ne lapset kouluun menevät? Entä se aika äitiysloman ja esikoulun välillä, yli viisi vuotta? Aikaisintaan lapsen saa kai laittaa päiväkotiin noin vuoden ikäisenä, onko sinun ajatusmaailmassasi itsestäänselvyys, että äiti on sen ajan kotona ja lapsi pannaan päiväkotiin niin pienenä kuin mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

En halua tulla elätetyksi saatika elättää toista.

Silloin voit poistua keskustelusta. Puhumme parisuhteista. Parisuhteissa kaksi ihmistä elävät yhdessä eli elättävät toinen toisensa.

Jos sinua ei ketjun aihe kiinnosta niin voit olla vaikka hiljaa, sinun mielipiteelläsi ei ole mitään arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidetaan puhua vähän eri ihmistyypeistä. Erikoiskahveista ja viinistä pitävä vegaanihipsteri ei aja Keskiselle shoppailemaan :-DDDDD Ai kamala, vedet valuvat silmistä kun ajattelenkin...

Eli toisin sanoen tavalliset perusduunarimiehet ovat sinun tasolle liian alhaisia. Todistit taas väittämäni oikeaksi.

Älä vääristele. Kukaan ei edelleenkään puhu tasosta vaan elämäntavasta. Jos sinä arvostat kaupunkilaista elämäntapaa enemmän kuin maalaista, se paljastaa vain oman ajattelutapasi.

Minä olen maalla asuva, tänne miehen perässä muuttanut vegaani.  En harrasta erikoiskahveja enkä joogaa mutta juon viiniä ja matkustelen. Tätä keskustelua varten luomani stereotypia on kuitenkin sellainen, jossa yhdistyvät monet helsinkiläisten nuorten naisten mielenkiinnon kohteet ja elämäntapa (vegaanisuus, erikoiskahvit, viini, jooga, matkailu). Jos se on sinun mielestäsi tasokkaampi elämäntapa kuin tässä käytetty luonnonläheisen miehen elämäntapa (maalla asuminen, metsästys, kalastus), niin se tosiaan kertoo vain ja ainoastaan itsestäsi.

Ainahan tutustumisvaiheessa voi kysyä, haluaako lapsia ja painottaa, että ktse haluaa ja milloinka (esim 5 v sisällä).

Sitä, millainen isä kandidaattisi sitten on tulevaisuudessa, ei voi antaa takeita. Mutta jos kandidaatti on hyvin menevä, kaverit übertärkeitä, harrastus vie kaiken ajan tai on työhullu/uralinko, niin sellainen hän on sitten kun vauva kannetaan kotiin. Sellaiset eivät muutu. Itkevät sitten kun ero tuli kun kaikkihan oli aivan hyvin. Niin hänellä varmaan olikin.

Mutta jos miehellä on kotielämä/työelämä/harrastuselämä tasapainossa, hän saattaa osoittautua hyvinkin omistautuvaksi isäksi. Samoin kun jos kotityöt sujuu hyvin eli on rutinoitunut siivooja oma-aloitteisesti ja osaa tehdä ruokaa muutakin kuin pihvinpaisto tai kanakastike riisillä. Yleisesti pitäisi olla kotona viihtyvä mies.

Vierailija kirjoitti:

Aikaisintaan lapsen saa kai laittaa päiväkotiin noin vuoden ikäisenä, onko sinun ajatusmaailmassasi itsestäänselvyys, että äiti on sen ajan kotona ja lapsi pannaan päiväkotiin niin pienenä kuin mahdollista?

Kun ottaa huomioon sen että isyysloma on erittäin lyhyt ja äitiysloma vuoden kaksi niin kyllä. Oletan että sen ensimmäisen vuoden palkallisella lomalla oleva todennäköisemmin pysyy kotona kuin se osapuoli jolla ei samaa oikeutta ole. Ei duunareilla ole varaa ruveta valitsemaan että elääkö vielä köyhemmin koska äitiä ei nyt vain huvita olla kotiäitinä vauvalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoitti:

Harvassa tuntuvat nykyään olevan. Useimmat eivät näytä haluavan lapsia, ja ne harvat jotka haluavat eivät halua kantaa vastuuta niistä.

Ura vaikuttaisi olevan miehille tärkeämpi kuin oma perhe ja joku puolen vuoden hoitovapaakin on useimmille miehille ihan mahdoton ajatus, siinä kun kärsisi se ura.

Mistä niitä hyviä miehiä löytää?

Niin, siis kuuluiko noihin vaatimuksiin vielä kotitöiden puolittaminen? Tässähän Ap ei siitä puolesta sano mitään.

Omasta puolestani: Lasten haluaminen: Kyllä. Vastuun kantaminen niistä ja perheestä: Kyllä. Hoitovapaan pitäminen: Kyllä. Kotitöiden puolittaminen: Ei.

Itse esim. huollan ja korjaan auton, ruohonleikkurin, moottorisahan yms. Korjaan rakennukset, viemärit, tekniset tilat, lämmitysjärjestelmät ja sitten vielä tekniset härpäkkeet - ei siksi ettei vaimo osaisi vaan meillä se nyt sattuu menemään näin. Käännän maan, teen istutukset, rakennan aidat ja kasvihuoneet. Nämä on siis niitä minun hommia. Sitten enimmäkseen minulle ajautuneita hommia on ruuanlaitto ja leipominen. Lapsia hoidetaan molemmat, vaimo ehkä enemmän kuin minä. Vaimo sitten tekee muuta kotityötä enemmän kuin minä, ja myöskin maalaa ja tapetoi ja pitää paikat siisteinä, koska hän tykkää siitä. Meillä periaatteena on se, että se, jota asia enemmän kiinnostaa tai sen tekemättömyys häiritsee, tekee sen. Toista vaivataan erittäin harvakseltaan, koska molemmat painetaan töitä sen minkä ehditään ja molemmat ymmärtää sen.

- auton huolto ja korjaus

- ruohonleikkurin huolto ja korjaus

- moottorisahan huolto ja korjaus

- rakennusten korjaus

- viemärin korjaus

- teknisten tilojen huolto

- lämmitysjärjestelmien huolto

- teknisten härpäkkeiden korjaus

- maan kääntäminen

- istutusten tekeminen

- aitojen rakentaminen

- kasvihuoneiden rakentaminen

Rinnastatko oikeasti nuo kotitöihin? No, jatka saman tien listaa: nuohoojan tilaaminen, rännien putsaaminen...

Jotta keskustelussa olisi jotain järkeä, kannattaisi määritellä kotityöt esimerkiksi tarkoittamaan tehtäviä, joita tehdään viikoittain.

Mitä ne kotityöt sitten ovat, jos ei nuo niihin kuulu? Mitkä sitten ovat kotitöitä? Pyykkäys ja siivous vaan? Eikö kotitöihin mielestäsi kuulu kaikki ne työt, jotka täytyy tehdä kotona? Ja miksi tekisit sellaisen rajauksen, että kotitöihin kuuluu työt jotka tehdään viikoittain? Miksei vuosittain tai kuukausittain tai päivittäin? Kaikki tuokin täytyy kuitenkin saada tehtyä, ja jos joku ulkopuolinen tekisi ne, niin siihen menisi ainakin tuhansia euroja joka vuosi.

Kyllä useimmille kotityöt tarkoittavat töitä, joita tehdään nimenomaan viikottain.

No sehän se ongelma juuri onkin.

Ja jos perhe halutaan kasvattaa saman katon alla, niin jomman kumman pitää muuttaa.

Minkä takia on yleistä että Suomen ja länsimaiden parisuhdemarkkinoilla oma omakotitalo ja tontti on suuri plussa. Maalla omassa omakotitalossa on hyvin tilaa kasvattaa lapsiperhe, siinä missä Helsingin räkäinen yksiö tai ylihinnoiteltu kaksio voi olla siihen aika sopimaton (minkä takia jos kaupunkilaisnainen asettuu aloilleen, heistä 90% muuttaa Helsingistä Espooseen.)

Entä se työpaikka? Minä pystyin muuttamaan maalle, koska pystyn pendelöimään töihin Helsinkiin. Maaseudulla ei ole minulle töitä, ei edes lähimmissä pikkukaupungeissa.

(P.S. olisi helpompi vastata ellet pätkisi kommentteja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikaisintaan lapsen saa kai laittaa päiväkotiin noin vuoden ikäisenä, onko sinun ajatusmaailmassasi itsestäänselvyys, että äiti on sen ajan kotona ja lapsi pannaan päiväkotiin niin pienenä kuin mahdollista?

Kun ottaa huomioon sen että isyysloma on erittäin lyhyt ja äitiysloma vuoden kaksi niin kyllä. Oletan että sen ensimmäisen vuoden palkallisella lomalla oleva todennäköisemmin pysyy kotona kuin se osapuoli jolla ei samaa oikeutta ole. Ei duunareilla ole varaa ruveta valitsemaan että elääkö vielä köyhemmin koska äitiä ei nyt vain huvita olla kotiäitinä vauvalleen.

Mitä??? Äitiysloma ei todellakaan ole vuotta saati enemmän! Äitiysloma eli äitiysvapaa on 105 arkipäivää.

Mutta kiteytit hyvin koko ketjun sanoman: ei ole miehiä, jotka olisivat valmiita kantamaan vastuun eli oman osansa hoitovapaista.

Vierailija kirjoitti:

Älä vääristele. Kukaan ei edelleenkään puhu tasosta vaan elämäntavasta. Jos sinä arvostat kaupunkilaista elämäntapaa enemmän kuin maalaista, se paljastaa vain oman ajattelutapasi.

Kaupunkilaiselämäntyyli on tulotasoltaan korkeampi kuin maalla asuvan. Yksi ja sama asia. Ei köyhän landella asuvan perusduunarimiehen palkoilla kovin usein matkustella tai käydä kalliissa kahviloissa.

Jos se on sinun mielestäsi tasokkaampi elämäntapa kuin tässä käytetty luonnonläheisen miehen elämäntapa (maalla asuminen, metsästys, kalastus), niin se tosiaan kertoo vain ja ainoastaan itsestäsi.

Älä yritä keksiä tekosyitä. Jos väität että vaikka Jurvalaismiehen elämäntyyli on tasan yhtä kallista kuin Helsinkiläisnaisen niin olet harvinaisen pihalla Suomen palkkatasoista ja elinkustannuksista.

Varmaan kannattaisi muuttaa johonkin maahan, jossa on tasa-arvoinen lainsäädäntö. Suomessa nainen voi milloin vain viedä lapset ja puolet miehen omaisuudesta. Lisäksi miehen pitää maksaa elatusmaksuja naiselle. Ihmettelen, miksi suomessa yksikään mies enää suostuu tekemään lapsia. Ehdot ovat miehelle todella huonot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua tulla elätetyksi saatika elättää toista.

Silloin voit poistua keskustelusta. Puhumme parisuhteista. Parisuhteissa kaksi ihmistä elävät yhdessä eli elättävät toinen toisensa.

Jos sinua ei ketjun aihe kiinnosta niin voit olla vaikka hiljaa, sinun mielipiteelläsi ei ole mitään arvoa.

Oletko muuten koskaan elättänyt työtöntä raavasta miestä? Minäpä olen. Olin ikionnellinen kun hän pääsi vihdoinkin töihin. En olisi jaksanut useampaa vuotta peräkkäin ruokkia aikuista. Tässä voi jopa alkaa harkitsemaan perhettä mikäli kaikki menee hyvin.

On olemassa ne miesten työt ja sitten naisten työt! Näin meidät on luotu piste

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kannattaisi muuttaa johonkin maahan, jossa on tasa-arvoinen lainsäädäntö. Suomessa nainen voi milloin vain viedä lapset ja puolet miehen omaisuudesta. Lisäksi miehen pitää maksaa elatusmaksuja naiselle. Ihmettelen, miksi suomessa yksikään mies enää suostuu tekemään lapsia. Ehdot ovat miehelle todella huonot.

Tasa-arvoisesta maasta kotoisin oleva nainen pystyy kieltäytymään just sun seurasta. Voi tulla melkoisena järkytyksenä ettei naisen tarvitsekaan miellyttää miestään :)

Vierailija kirjoitti:

Entä se työpaikka? Minä pystyin muuttamaan maalle, koska pystyn pendelöimään töihin Helsinkiin. Maaseudulla ei ole minulle töitä, ei edes lähimmissä pikkukaupungeissa.

No otetaan vaikka se Uusikaupunki. Siellä on niitä autotehtaan paikkoja (tai ainakin oli ennen koronavirus-poikkeustilaa). Työpaikka miehille ja naisille on taattu. Raskasta ja yksitoikkoista hanttihommaa duunaripalkalla. Jos kerran omalla tulo- ja elintasolla ei ole niin väliä niin tuon työn pitäisi sopia vallan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vääristele. Kukaan ei edelleenkään puhu tasosta vaan elämäntavasta. Jos sinä arvostat kaupunkilaista elämäntapaa enemmän kuin maalaista, se paljastaa vain oman ajattelutapasi.

Kaupunkilaiselämäntyyli on tulotasoltaan korkeampi kuin maalla asuvan. Yksi ja sama asia. Ei köyhän landella asuvan perusduunarimiehen palkoilla kovin usein matkustella tai käydä kalliissa kahviloissa.

Jos se on sinun mielestäsi tasokkaampi elämäntapa kuin tässä käytetty luonnonläheisen miehen elämäntapa (maalla asuminen, metsästys, kalastus), niin se tosiaan kertoo vain ja ainoastaan itsestäsi.

Älä yritä keksiä tekosyitä. Jos väität että vaikka Jurvalaismiehen elämäntyyli on tasan yhtä kallista kuin Helsinkiläisnaisen niin olet harvinaisen pihalla Suomen palkkatasoista ja elinkustannuksista.

Tulotaso on eri asia kuin palstalla viljelty parisuhdetaso(teoria). Esimerkkinaisen elämäntapa on kalliimpi, ihan varmasti. Mutta tekeekö se hänen elämäntavastaan siis sinun mielestäsi tasokkaamman? Aika moni ihminen haaveilee mahdollisimman pitkälle viedystä omavaraisuudesta, eikö silloin se ole heille tasokkaampi elämäntapa kuin tässä kuvailtu kaupunkielämä? Eikö taso ole aika subjektiivinen asia?

Ja perimmäinen kysymys on edelleen sama: miten näiden kahden esimerkkihenkilön parisuhde toimisi?

Vierailija kirjoitti:

Mutta kiteytit hyvin koko ketjun sanoman: ei ole miehiä, jotka olisivat valmiita kantamaan vastuun eli oman osansa hoitovapaista.

He käyvät töissä, eli tuovat sen leivän pöytään sillä ajalla. Ja sinä motkotat siitä että sinulla on enemmän rahallisia lomapäiviä kuin heillä. Jos luulet että köyhillä perheillä on varaa ruveta valitsemaan tuosta että nytpä jääkin mies kotiin ja äiti töihin niin että koko huushollin tulot puolittuu niin sinä todellakin olet koko ikäsi täysin pumpulissa elänyt ihminen etkä eläessäsi ole aitoa puutetta kokenut yhtään mistään.

Eli todistit pointtini taas oikeaksi. Sinulle ei alempitasoinen mies kelpaa koska olet hemmoteltuna ihmisenä tottunut aina parempaan kuin mitä normaali suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailta. Esimerkiksi amerikasta. Suomalaiset miehet eivät tahdo perhettä eivätkä varsinkaan ottaa vastuuta siitä.

Oma aviomieheni on amerikkalainen jossa perhekeskeisyys on aivan eri tasolla kuin täällä.

Sama, aivan uskomattoman hyvä isä ja aviomies. Kannattaa hakea vähän pidemmältä.

Ei ne siellä Amerikassa enää niin lutuisia ole. Siellä pitää tehdä töitä eikä puhettakaan mistään puolen vuoden hoitovapaista ellei satu rengastamaan jotain Rockefelleriä tai Kennedyä.

Suomessa toki kun täällä on niin kiva elellä veronmaksajien rahoilla. Sehän on kuin lomailua amerikkalaiseen systeemiin tottuneelle.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi. Siellä otetaan vakavissaan 50/50 jako.

Ei varmaan enää kovin kauaa...

Vierailija kirjoitti:

Tulotaso on eri asia kuin palstalla viljelty parisuhdetaso(teoria). Esimerkkinaisen elämäntapa on kalliimpi, ihan varmasti. Mutta tekeekö se hänen elämäntavastaan siis sinun mielestäsi tasokkaamman?

Ei mutta pointti oli että se tekee naisten itsensä mielestä elämästään tasokkaamman. Siitä korkeammasta elintasosta heillä on yleisesti nihkeämpi siirtyä "alempitasoiseen" elämäntyyliin missä rahaa ja matkustelua ei ole yhtä paljon. Sen takia kaupungeissa naisilla on yliedustus ja landella miesten.

Suomessa on vähän sama ilmiö meneillään kuin Japanissa ja Mongoliassa, noissa maissa vaan vielä kärjistetympänä kun miehet jäävät aroille jakinkasvattajiksi ja naiset jäävät kaupunkeihin korkeakoulutetumpiin hommiin. Mongolian pääkaupungissa on jotenkin surrealistisesti jopa 70% naisia.

Tiedätkö mikä Mongoliaa, Japania ja Suomea kaikkea yhdistää? Lasten syntyvyyden romahdus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä se työpaikka? Minä pystyin muuttamaan maalle, koska pystyn pendelöimään töihin Helsinkiin. Maaseudulla ei ole minulle töitä, ei edes lähimmissä pikkukaupungeissa.

No otetaan vaikka se Uusikaupunki. Siellä on niitä autotehtaan paikkoja (tai ainakin oli ennen koronavirus-poikkeustilaa). Työpaikka miehille ja naisille on taattu. Raskasta ja yksitoikkoista hanttihommaa duunaripalkalla. Jos kerran omalla tulo- ja elintasolla ei ole niin väliä niin tuon työn pitäisi sopia vallan mainiosti.

Missä ihmeessä minä sanoin, ettei omalla tulo- ja elintasollani ole väliä?? Todellakin on. Minulle on tärkeää, että saan tehdä työtä, josta nautin ja jossa viihdyn. Haluan voida vaikuttaa työaikoihini, lomiini ja saada työstäni merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia. Ja haluan ansaita sen verran hyvin, että pystyn viettämään sellaista elämää, mistä nautin.

En usko, että Uusikaupunki pystyisi myöskään tarjoamaan riittävästi vapaa-ajanviettotapoja. Tykkään käydä kuuntelemassa live-musiikkia, elokuvissa, näyttelyissä ja ulkona syömässä. Juuri sen takia kerroin edellä, että pystyin muuttamaan maalle mutta pendelöintietäisyydelle Helsingistä. Pääsen omalla autolla reilussa tunnissa elokuviin tai ravintolaan, julkisilla 1,5 tunnissa.