Lue keskustelun säännöt.
Arat ja alistuneet ihmiset ovat ärsyttäviä, olen selvittänyt miksi
25.04.2020 |
Semmoiset ”anteeksi että olen olemassa” -tyyppiset ihmiset. Olen pitkään miettinyt miten tuommoiset voivat ärsyttää, koska eivät yleensä ole ilkeitä - mikä on se pahin piirre.
Alistuneella käytöksellä he siirtävät kaiken vastuun sosialisoinissa muille. He vain piipittävät hiljaa ja antavat muiden päättää mistä puhutaan ja mihin sävyyn. He myös asettavat vaatimuksia muille, vaikkeivat sitä ääneen tee: ”älä loukkaa minua, koska olen niin hauras”. Sitten on tietysti se, että ylenpalttinen nöyristely tekee tilanteista raskaita muille, sillä vaatii tarkkuutta toimia ja puhua oikealla tavalla. Ja jos nöyristelijä vielä mielistelee ja myötäilee muita, tekee se käytöksestä teennäistä.
Olen itse ollut tuommoinen nöyrä ja alistunut. Onneksi pääsin eroon tuosta epävarmuudesta, sillä ihmiset pitävät minusta nykyään enemmmän.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea aloitusviestiä, mutta kommentoin silti. Itseä ärsyttää ja jopa vit.uttaa nämä hissukat, pelkääjät, räkänokat, piipittäjät ja kaiken maailman autistit, ja kyllä välillä tekisi mieli ravistella heitä hereille pois haavemaailmastaan. Ei heru sympatiaa, ei sääliä eikä ymmärrystä, vaan töissä ja opinnoissa osoitan heille ostrakismin avulla, etteivät he ole hyväksyttyjä, vaan aina muukalaisia. Ovat sen ansainneet.
Aamen! Äänestän myös kokkareita, ajan huolimattomasti bemarillani, vien pikkulasten tikkarit ja harrastan salametsästystä. Kymmenen hyvä-ihminen pistettä luihuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut tuollainen ja haluatko tietää miksi. Olin koko ala-asteen rankasti koulukiusattu ja nöyryytetty eivätkö sosiaaliset taitoni päässeet kehittymään kuten ikätovereilla. Lisäksi oma isäni nöyryytti ja pilkkasi minua henkisellä väkivallalla. Peruskoulun jälkeen elin 10 vuotta syrjäytyneenä kunnes sain lapsen ja hankin ammatin. Lapsuuden kokemusten ja syrjäytymisvuosieni takia olin hyvin arka sosiaalisissa kanssakäymisissä ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia päädyinkin psykoterapiaan.
Se kannatti! Olen löytänyt itsetunnon. Nyt olen tosin mennyt jopa vähän toiseen äärilaitaan. Usein olen röyhkeä ja itsekäskin ja se tuntuu tosi hyvältä. Sosiaalista painetta en tunne juurikaan, esimerkiks nyt korona-aikaan laitoin lapsen surutta kouluun jotta saan rauhassa opiskella kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Juuri näin. Arat tarvitsevat tukea ja hyväksyntää, empatiaa ja rohkaisua. Ap osoittaa aloituksellaan empatiakyvyn puutetta ja kovuutta. Luulisi juuri häneltä löytyvän empatiaa arkuutta kohtaan koska on itsekin ollut arka mutta ei näköjään. Sensijaan selvästi halveksii entistä minäänsä, siksikö ettei tullut arkana hyväksytyksi? Ja nyt sitten suhtautuu arkoihin itse samoin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea aloitusviestiä, mutta kommentoin silti. Itseä ärsyttää ja jopa vit.uttaa nämä hissukat, pelkääjät, räkänokat, piipittäjät ja kaiken maailman autistit, ja kyllä välillä tekisi mieli ravistella heitä hereille pois haavemaailmastaan. Ei heru sympatiaa, ei sääliä eikä ymmärrystä, vaan töissä ja opinnoissa osoitan heille ostrakismin avulla, etteivät he ole hyväksyttyjä, vaan aina muukalaisia. Ovat sen ansainneet.
Sisälläsi itkee pieni ihmislapsi, joka ei koskaan saanut olla herkkä ja hauras. Piti olla vahva ja kova. Kukaan ei tukenut eikä kuunnellut sinun tarpeitasi. Siksi sinusta kasvoi kylmä ja epäempaattinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea aloitusviestiä, mutta kommentoin silti. Itseä ärsyttää ja jopa vit.uttaa nämä hissukat, pelkääjät, räkänokat, piipittäjät ja kaiken maailman autistit, ja kyllä välillä tekisi mieli ravistella heitä hereille pois haavemaailmastaan. Ei heru sympatiaa, ei sääliä eikä ymmärrystä, vaan töissä ja opinnoissa osoitan heille ostrakismin avulla, etteivät he ole hyväksyttyjä, vaan aina muukalaisia. Ovat sen ansainneet.
Kuulostat persoonallisuushäiriöiseltä, empatiakyvyttömältä narsistilta. Sinulla oli varmasti kamala lapsuus koska tuollainen häiriö syntyy aina ankarassa ja tunnekylmässä kodissa. Hakeudu terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kuin aloituksen ja pari ekaa viestiä, mutta halusin kommentoida.
Ymmärrän ap:n pointin siinä mielessä, että tällaisten ihmisten kanssa on vaikea ainakaan tehdä mitään yhteistyötä. Heidän kanssaan pitää ottaa huomioon se, että heidän voi olla vaikea kakistaa ulos omaa mielipidettään ja puolustaa sitä. Jos tulee kahdenkeskiseen kanssakäymiseen tällaisen aran kanssa, mielestäni paras tapa toimia on olla rauhallinen, pehmeä, asiallinen ja epäuhkaava. Sitten haetaan ratkaisu neuvottelemalla reilusti. Ongelma syntyy siinä vaiheessa jos joutuu olemaan radikaalisti eri puolella liian aran kanssa, sillä hänet pystyy hyvin helposti painostamaan omaan kantaansa, ja siitä tulee itselle vähän ikävä kiusaajaolo. Terve ja tasapuolinen väittely ei voi toteutua. Ongelma voi olla myös silloin, jos ryhmässä on monta jäsentä ja yksi on alakynnessä ja jotkut toiset haluavat käyttää sitä hyväksi. Tällöin arka jää joko jalkoihin, ylittää itsensä tai muiden pitää ottaa puolustajan rooli.
Muuten en näe kamalasti ongelmaa arkojen ihmisten kanssa olemiseen. He eivät yleensä vaadi paljon - eivät utele, painosta, tai halua small talkia. He vaikuttavat olevan yleensä tyytyväisiä tavalliseseen, ystävälliseen kohteluun ja heidän kanssaan voidaan neuvotella kompromisseja nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea aloitusviestiä, mutta kommentoin silti. Itseä ärsyttää ja jopa vit.uttaa nämä hissukat, pelkääjät, räkänokat, piipittäjät ja kaiken maailman autistit, ja kyllä välillä tekisi mieli ravistella heitä hereille pois haavemaailmastaan. Ei heru sympatiaa, ei sääliä eikä ymmärrystä, vaan töissä ja opinnoissa osoitan heille ostrakismin avulla, etteivät he ole hyväksyttyjä, vaan aina muukalaisia. Ovat sen ansainneet.
Autistit ei kyllä ole mitään hiljaisia nössöjä ainakaan diagnoosin perusteella. Suututapa sellainen kunnolla, niin saat hyvän vihollisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Minä en todellakaan ole arka enkä nöyrä. Olen liiankin suora. En kuitenkaan halua loukata tai pelotella ketään suoruudellani, joten arkojen ihmisten kanssa joudun koko ajan olemaan kieli keskellä suuta ja kävelemään munankuorilla, jotta he eivät ahdistuisi. Se taas aiheuttaa minulle suurta stressiä kyseisestä sosiaalisesta tilanteesta, ja olen aivan rättiväsynyt sen jälkeen. ”Tavalliset” ihmiset pärjäävät kanssani hyvin, en kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri, niinkuin tuo yksi tuolla kommentoi.
Olen oikeasti ystävällinen ihminen, mutta arat eivät sitä ennen säikähtämistään ehdi huomata ellen taivu mutkille heitä miellyttääkseni.
Et ole vastuussa heidän tuntemuksistaan, joten voit ihan vain lopettaa sen varomisen. Mutta jos olet huomannut, että suoruutesi loukkaa ihmisiä, niin kannattaa vähän esikäsitellä sanomisiaan jopa myös niiden tavallisten kanssa.
Yleensä suoruuteni ei loukkaa, väärinymmärryksiä on ollut jokunen, jotka on puhuttu ja anteeksi pyydetty. Suoruus tuntuu ennemmin pelottavan, kuin loukkaavan. En minä nyt kenellekään sano että onpas sulla iso nenä, tai kylläpä olet lihonut. Jos joku valittaa painoaan, saatan sanoa ennemmin jotain tyyliin että no jos asia sua vaivaa, niin voitko tehdä asialle jotain vai onko nyt tilanne että oot liian kuormittunut muista asioista? Tuon tyyppisestä ei ole kukaan vielä loukkaantunut, mutta osa on säikähtänyt kun en voivottele mukana tai ala väittään vastaan, että sähän olet ihan sopiva. Kullakin on oikeus tuntea olonsa liian lihavaksi tai laihaksi tai sopivaksi, enkä mä katso että mulla olis oikeutta esittää asiasta omia mielipiteitäni. Aroille ihmisille mun lähestymistapa tuntuu olevan vaikeampi kuin ei-aroille, ja hämmentyvät ja sulkeutuvat vaan pahemmin.
Kuulostat persoonallisuushäiriöiseltä, empatiakyvyttömältä narsistilta. Sinulla oli varmasti kamala lapsuus koska tuollainen häiriö syntyy aina ankarassa ja tunnekylmässä kodissa. Hakeudu terapiaan.[/quote]
Vaikutat kiusaajatyypiltä. Tai sellaiselta joka ei uskalla kasvotusten sanoa mitään, mutta takanapäin kylvät myrkkyä ympärillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hassua, että jos ärsyttää arat ihmiset, ollaan täällä haukkumassa ja julistamassa vaikka minkälaiseksi ihmiseksi. Kukaan ärsyyntyjistä ei ole sanonut mollaavansa näitä arkoja päin näköä. Ja mitä tulee mikroilmeisiin tai eleisiin, niin on se nyt ihme jos nekin pitää pystyä hallitsemaan. Kai nyt tunteet sentään on sallittuja. Ette te niitä itsekään hallitse, ette näköjään edes täällä, kun tahallisesti ymmärretään väärin ja luetaan rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
Tässä keskustelussa jotkut mollaavat arkoja ihmisiä. Aratkin lukevat tätä, joten ei se auta ettei mollaa päin näköä, kun täällä kuitenkin saa sanottavansa perille, ja vielä useammalle kuin livenä. Netti ei ole rinnakkaisuustodellisuus, jossa sanotut asiat eivät päde eivätkä vaikuta.
Alistuneisuus on puolustusreaktio. Viesti on:
"Näen että olen alapuolellasi, tiedän sen itsekin, joten sinun ei tarvitse talloa minua, teen sen itse."
tai
"En tarkoita loukata enkä olla hankala, en vain uskalla, anteeksi, anteeksi, anteeksi."
Olin tuollainen, kun ajattelin olevani oksettavan ruma. Olemuksellani halusin osoittaa, että tiedän jo olevani hirveä, joten ei tarvitse osoittaa sitä minulle. Joskus nykyäänkin kipitän kumarassa asennossa, esim. suojatietä auton edestä ylittäessä, kuin pyytäen anteeksi että aiheutan turhalla olemassaolollani muille ylimääräistä vaivaa. En ole kuitenkaan kaikissa tilanteissa epävarma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hassua, että jos ärsyttää arat ihmiset, ollaan täällä haukkumassa ja julistamassa vaikka minkälaiseksi ihmiseksi. Kukaan ärsyyntyjistä ei ole sanonut mollaavansa näitä arkoja päin näköä. Ja mitä tulee mikroilmeisiin tai eleisiin, niin on se nyt ihme jos nekin pitää pystyä hallitsemaan. Kai nyt tunteet sentään on sallittuja. Ette te niitä itsekään hallitse, ette näköjään edes täällä, kun tahallisesti ymmärretään väärin ja luetaan rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
Tässä keskustelussa jotkut mollaavat arkoja ihmisiä. Aratkin lukevat tätä, joten ei se auta ettei mollaa päin näköä, kun täällä kuitenkin saa sanottavansa perille, ja vielä useammalle kuin livenä. Netti ei ole rinnakkaisuustodellisuus, jossa sanotut asiat eivät päde eivätkä vaikuta.
Niin, että ärsyyntymisensä tunnustavia sopii kuitenkin haukkua vai? Melkoisen tekopyhää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hassua, että jos ärsyttää arat ihmiset, ollaan täällä haukkumassa ja julistamassa vaikka minkälaiseksi ihmiseksi. Kukaan ärsyyntyjistä ei ole sanonut mollaavansa näitä arkoja päin näköä. Ja mitä tulee mikroilmeisiin tai eleisiin, niin on se nyt ihme jos nekin pitää pystyä hallitsemaan. Kai nyt tunteet sentään on sallittuja. Ette te niitä itsekään hallitse, ette näköjään edes täällä, kun tahallisesti ymmärretään väärin ja luetaan rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
Tässä keskustelussa jotkut mollaavat arkoja ihmisiä. Aratkin lukevat tätä, joten ei se auta ettei mollaa päin näköä, kun täällä kuitenkin saa sanottavansa perille, ja vielä useammalle kuin livenä. Netti ei ole rinnakkaisuustodellisuus, jossa sanotut asiat eivät päde eivätkä vaikuta.
Niin, että ärsyyntymisensä tunnustavia sopii kuitenkin haukkua vai? Melkoisen tekopyhää.
Niin, että sua ei yhtään häirinnyt tämä aloitus eikä kenenkään haukkuminen, ennen kuin vasta kuin "haukkuminen" kohdistui samaistumaasi ryhmään? Haukutaan vain kaikki kaikkia, sehän se asioihin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Juuri näin. Arat tarvitsevat tukea ja hyväksyntää, empatiaa ja rohkaisua. Ap osoittaa aloituksellaan empatiakyvyn puutetta ja kovuutta. Luulisi juuri häneltä löytyvän empatiaa arkuutta kohtaan koska on itsekin ollut arka mutta ei näköjään. Sensijaan selvästi halveksii entistä minäänsä, siksikö ettei tullut arkana hyväksytyksi? Ja nyt sitten suhtautuu arkoihin itse samoin.
Musta alkaa tuntua että tukea ja hyväksyntää tarvitsevat nimenomaan nämä äänekkäät valittajat kun noin paljon kirpaisee jonkun ujous ja hiljaisuus. Vaikka vaikutan ulkoapäin aralta koska ihmisistä nyt ei vaan koskaan tiedä niin oikeasti ei kiinnosta pätkääkään ja siksi en puhukaan paljoa. Perusystävällinen olen kyllä jokaiselle. Jostain syystä tää ei vaan tunnu riittävän. Huomionkerjääjiä sanon minä.
Mikä ketäkin ärsyttää, sille listallehan ei loppua näy. Minua ärsyttävät AP:n kaltaiset ihmiset, ja omasta puolestani heidät saisi ystävällisesti saatella maan rajojen ulkopuolelle. Eli tällainen kehittävä keskustelu tämä.
Sosialisointi ei todellakaan ole sama asia kuin sosiaalinen kanssakäyminen.
Minä uskon, että alistuvissa henkilöissä ärsyttää mahdollisesti juuri tuo pelko, että tulee tyhmyyttään loukanneeksi jotakuta. Hämmennys, kun ei ihan tiedä, miten pitäisi käyttäytyä. Se ei kuitenkaan ole sen toisen vika, vaan oma puutteesi, ap.
Toinen mahdollinen syy ärsyttävyyteen on, että projisoit omia pelkojasi. Pelkäät, että sinusta ei pidetä, ja sosiaalinen kanssakäyminen jännittää/ahdistaa jossakin määrin. Kun joku on selvästi vielä ahdistuneempi, muistat oman aiemman pelkosi ja pelkäät, että saattaisit itsekin taas taantua samaan. Sinua ärsyttää heikkous, koska tiedät itse olevasi heikko, alitajuisesti.
Vahva ja itsevarma ihminen EI tunne ärtymystä heikompien edessä, vaan myötätuntoa.
Ärsyttävät sinua luultavasti siksi, että halveksut tuota puolta itsestäsi, ap. Se on ihan ok ja luonnollista.
Minua eivät ärsytä mitenkään erityisemmin, mutta jotka muut sitten taas ärsyttävät koska muistuttavat omista puolestani joista en pidä.
Itse ainakin silti arvostan enemmän ihmisiä, jotka eivät ole koko ajan äänessä ja antavat tavallaan muillekin tilaa. Samalla arvostan ihmisiä, jotka osaavat ottaa muut huomioon ja eivät arvostele ketään toisten eri piirteiden vuoksi. Itse olin lapsena ja nuorenakin vielä aika rohkea ihminen. Sitten minua kiusattiin todella paljon ja tavallaan menetin sen rohkeuden ja itsevarmuuteni myös. Sen takia minusta on tavallaan "tehty" sellainen toisten toimesta ja en voi sillä mitään, että ne kokemukset ovat mukana elämässäni. Tietenkin kenenkään ei tarvi pelastaa minua ja itse se työ täytyy tehdä, mutta moni ihminen voi auttaa silti toista ja tehdä hänen olonsa esim jossain tapaamisessa paremmaksi jo ihan vaikka puhumalla muutaman sanan ja osoittamalla, että toinen on tervetullut. Se ei oikeastaan vaadi paljon ja silloin on itsekin helpompi yrittää olla rohkeampi.
Vierailija kirjoitti:
Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.
Tästä tuli mieleen, kun olin täydellinen uhri narsistille. Toki tajusin vasta paljon jälkeenpäin, miten siistinoloinen pukumies oli vedättänyt ja manipuloinut, vasta kun jouduin konkurssiin ja romahdin.
Mikäkö narsistin ominaisuus, no hänellä oli näytelty tai oikea puhevika, pienen vinkuvan eläimen nasaali, koirailmeet. Hyvin se sai tuolla teennäisellä reppana esittämisellä vedätettyä. Suututtaa vieläkin.
Onhan se kiva että voi tuntea itsensä paremmaksi haukkumalla muita. Vaikka sitten ujoja.