Arat ja alistuneet ihmiset ovat ärsyttäviä, olen selvittänyt miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.

 

Tässä oli hyvä kommentti, erittäin rehellinen. Epävarmuus/arkuus jopa ujous on erittäin provosoivaa. Valitettavan usein nämä ihmiset joutuvat sitten kohtaamaan näitä impulsiivisia töykeitä kommentteja ja tekoja ihmisiltä jotka toimivat pitkälti liskoaivolohkoillaan ja ovat usein myös epatiakyvyttömiä.

Aroille ihmisille ei jää kuin vaihtoehdoiksi kuin toimia jossain turvallisessa ympäristössä omalla tyylillään tai sitten vain alkaa opetella ulos siitä arkuudesta, helpommin sanottu kuin tehty.

On tärkeää kuitenkin hyväksyä tosiasiat. Ihmiset toimivat erittäin paljon refleksinomaisesti, jo pelkkä kehonk

Todellakin helpommin sanottu kuin tehty.  Itse saatan jännityksen vuoksi mennä niin shokkiin että alan änkyttämään ja puhumaan mitä sattuu.  Varsinkin silloin kun yritän erityisesti olla rohkea.  Tai esittää rohkeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.

Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.

Minä en todellakaan ole arka enkä nöyrä. Olen liiankin suora. En kuitenkaan halua loukata tai pelotella ketään suoruudellani, joten arkojen ihmisten kans

Jännästi kaltaisesi ihmiset kuitenkin repivät peliverkkarinsa jos kohtaavat itse jonkun ylitsevuotavan henkilön, joka menee henkilökohtiasten rajojesi yli.  Milloin itse olet hyväksynyt sellaiset ?  

Sananlaskuissa sanotaan: "Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä."

Tämä on mielestäni hyvin kuvaavaa. Kun me katsotaan peilistä, me nähdään miltä me ulkoisesti näytämme. Mutta kun me katsotaan toista ihmistä, niin se mitä ajatuksia ja tuntemuksia se meissä herättää, paljastaa sen minkälainen oma sydämemme on. Eli ei se kerro niinkään siitä toisesta, vaan meistä. Mikä saa meidät ajattelemaan ja tuntemaan niin kuin saa?

Ehkä ehkä arka ja hiljainen voi saada jonkun esimerkiksi kokemaan, että siltä toiselta puuttuu jotain jota pitäisi olla itse antamassa sille, ja kun ei löydä sitä annettavaa itsestään, se kääntyy ärsytykseksi sitä ihmistä kohtaan. Kun ei halua myöntää omaa puutetta, löydetään se vika toisesta.

Arka ja hiljainen ihminen ei itse välttämättä vaatisi mitään, mutta itsessä se voi herättää sen tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.

Hanki ammattiapua

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.

Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.

Joidenkin luonne voi olla vain sellainen ettei osaa olla suunapäänä ihmisten joukossa, tai ei halua olla, ei siihen mitään huonoa perhetaustaa tarvita. Toiset lämpiävät hitaammin, jolloin paremmin tutustuttuaan myös puhuvat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää kantaa ottamatta: myös aralta ja ujolta vaikuttavissa ihmisissä on kylmiä laskelmoijia. Ujostelu ja näennäinen hauraus ei tarkoita automaattisesti, että ihminen on moraalinen tai empaattinen. Tämä on myös yksi narsistisen luonteen kulisseista, josta on ehkä vaikein tajuta mitä pinnan alla piileekään. Tätä käyttävät ehkä enemmän naiset kuin miehet, sillä "kiltin tytön" rooli on sosiaalisesti hyväksyttävämpää - "herttaista" - kuin "kiltin pojan", joita pidetään nössöinä ja vätyksinä.

Se on kyllä totta, että ujous, epävarmuus ja hiljaisuus itsessään eivät tee kenestäkään pyhimystä. Pahansuopia ja erilaisuuteen pilkallisesti suhtautuvia löytyy kaikista ihmisryhmistä ja kaikenlaisilla temperamenttipiirteillä varustetuista ihmisistä. Ulospäinsuuntautuneet, "perinteiset" kiusaajatyypit vain tuovat halveksuntaansa avoimesti esiin kun hiljaisempi ja vetäytyvämpi saattaa näyttää todelliset ajatuksensa vain lähipiirilleen tai keskittyä levittämään pahaa mieltä netissä.

Suurelle osalle aikuisistakin tekisi hyvää opetella suhtautumaan muiden erilaisuuteen sellaisena kuin se on: vain erilaisuutena. Ihmisyyteen kuuluvat poikkeavuudet ja eroavaisuudet yksilöiden välillä eikä erilaisuus ole mikään sodanjulistus ketään vastaan. Se, että joku poikkeaa sinusta paljonkin, ei nollaa sinun ainutlaatuisuuttasi ja ihmisarvoasi. Toisaalta huonolla kohtelulla ei saa kenenkään parhaita puolia esiin ja pahimmillaan se saa ne mahdollisesti ärsytystä herättävät luonteenpiirteet vain kärjistymään. Siksi moni arka ja epävarma menee entistä enemmän lukkoon, kun kohtaa aggressiivisuutta, arvostelua ja ilkeilyä arkuudestaan.