Arat ja alistuneet ihmiset ovat ärsyttäviä, olen selvittänyt miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten alkaa päättää, mistä puhutaan? Miten puhua päälle jos toiset puhuu koko ajan? Tätä en ymmärrä.

No puhut samalla lailla niiden päälle kun ne muutkin sinun päällesi. Ei sinulle kukaan tule luovuttamaan estradia ja puheenvuoroa joka kierroksella ikään kuin varmistaakseen, että onko sinulla jotain sanottavaa asiaan jos et itse saa suuta auki. Kukaan ei ole sinulle tuollaista velkaa.

On velkaa hyvien tapojen mukaan. Olet pelkkä röyhkeä juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.

Koska ne muistuttavat että sinä itse olet juuri sellainen , mutta kompensoit tylyydelläsi asiaa. Pelkäät itseäsi muissa.

Tai sitten sellaiseen ihmiseen ei voi koskaan luottaa, joka ei sano omaa mielipidettään tai tahtoaan koskaan julkis, vaan myötäilee kaksinaamaisena muita huolimatta siitä, mitä itse ajattelee.

Oletko niin naiivi että kuvitelet aikuisten maailmassa kerrottavan todellinen mielipide tai tahto. Olen ujo mutta olen pyrinyt pitämään lupaukseni vaikka joskus kaduttaisikin jälkikäteen itselle aiheutuva vaiva.

Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.

Koska ne muistuttavat että sinä itse olet juuri sellainen , mutta kompensoit tylyydelläsi asiaa. Pelkäät itseäsi muissa.

Tai sitten sellaiseen ihmiseen ei voi koskaan luottaa, joka ei sano omaa mielipidettään tai tahtoaan koskaan julkis, vaan myötäilee kaksinaamaisena muita huolimatta siitä, mitä itse ajattelee.

Oletko niin naiivi että kuvitelet aikuisten maailmassa kerrottavan todellinen mielipide tai tahto. Olen ujo mutta olen pyrinyt pitämään lupaukseni vaikka joskus kaduttaisikin jälkikäteen itselle aiheutuva vaiva.

Sellaiset ihmiset ketä kunnioitan saavat suunsa auki tärkeistä asioista. Työkaverin mielipiteet toisen uudesta mekosta ei kiinnosta ketään, se on small talkia. Tuollaisessa päivittäisessä jutustelussa ei ole tarkoituskaan kertoa niitä omia syvempiä tuntojaan, mutta ongelmana onkin se, että tuollaisista aroista ihmisistä ei saa sitä todellista mielipidettä irti edes silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan kaikkien edun vuoksi. Ujo ihminen ei välttämättä ole arka ja voi sanoa suoraankin mielipiteensä kunhan tutustuu, näistä ihmisistä ei ollutkaan tässä ketjussa kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää kantaa ottamatta: myös aralta ja ujolta vaikuttavissa ihmisissä on kylmiä laskelmoijia. Ujostelu ja näennäinen hauraus ei tarkoita automaattisesti, että ihminen on moraalinen tai empaattinen. Tämä on myös yksi narsistisen luonteen kulisseista, josta on ehkä vaikein tajuta mitä pinnan alla piileekään. Tätä käyttävät ehkä enemmän naiset kuin miehet, sillä "kiltin tytön" rooli on sosiaalisesti hyväksyttävämpää - "herttaista" - kuin "kiltin pojan", joita pidetään nössöinä ja vätyksinä.

Tämä! Tuota voi käyttää ihan huoleti aseena muita vastaan niin, että kaikki näyttää olevan sen toisen vika! Kannattaa ollaa tarkkana.

Minulla ihan sama kokemus. Ujouden käyttäminen peitetarinana on hyvin salakavalaa, sillä kuten tässäkin ketjussa, niin valtaosa pitää ujoutta piirteenä, jota pitää ymmärtää, ja jonka omaavalta ei saa vaatia muuta. Tässä asetelmassa "ujon" on helppo hyväksikäyttää toisen ymmärtäväisyyttä.

Aika moni tässä ketjussa on tehnyt sen virheoletuksen, että arkoja halveksuttaisiin heti ensimetristä lähtien.

Itse olen ap:n kannalla, mutta en oleta ketään ensihetkellä minkäänlaiseksi. Mutta kun viiden vuoden ymmärtämisen, tilanantamisen, turvallisuudentunteenluomisen jälkeen mielipidettä, puhetta tai edes tervehtimistä ei edelleen irtoa, niin en minä enää jaksa uskoa yhteistyön kehittymiseen. Sitä ei selvästikään ole tulossa, vaikka mitä tekisi.

Minäkin peräänkuulutan sitä aran ihmisen omaakin vastuuta. Jos on traumasta kyse, niin se pitää hoitaa, jotta pystyy edes jonkinlaiseen työkommunikointiin!

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tässä ketjussa on tehnyt sen virheoletuksen, että arkoja halveksuttaisiin heti ensimetristä lähtien.

Itse olen ap:n kannalla, mutta en oleta ketään ensihetkellä minkäänlaiseksi. Mutta kun viiden vuoden ymmärtämisen, tilanantamisen, turvallisuudentunteenluomisen jälkeen mielipidettä, puhetta tai edes tervehtimistä ei edelleen irtoa, niin en minä enää jaksa uskoa yhteistyön kehittymiseen. Sitä ei selvästikään ole tulossa, vaikka mitä tekisi.

Minäkin peräänkuulutan sitä aran ihmisen omaakin vastuuta. Jos on traumasta kyse, niin se pitää hoitaa, jotta pystyy edes jonkinlaiseen työkommunikointiin!

Tuo ihminen ei kuulosta aralta tai traumatisoituneelta vaan ihan vain passiivis-aggressiiviselta typerykseltä. Arkaan ihmiseen suhteen luominen ottaa oman aikansa mutta ei se vuosikausia kestä. Jo tervehtimättömyys on merkki siitä, että hän on yksinkertaisesti huonotapainen. Kyllä arka ja traumatisoitunutkin saa itsestään tervehdyksen irti viimeistään siinä vaiheessa, kun olette jo tuttuja toistenne kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen enempää kantaa ottamatta: myös aralta ja ujolta vaikuttavissa ihmisissä on kylmiä laskelmoijia. Ujostelu ja näennäinen hauraus ei tarkoita automaattisesti, että ihminen on moraalinen tai empaattinen. Tämä on myös yksi narsistisen luonteen kulisseista, josta on ehkä vaikein tajuta mitä pinnan alla piileekään. Tätä käyttävät ehkä enemmän naiset kuin miehet, sillä "kiltin tytön" rooli on sosiaalisesti hyväksyttävämpää - "herttaista" - kuin "kiltin pojan", joita pidetään nössöinä ja vätyksinä.

Tämä! Tuota voi käyttää ihan huoleti aseena muita vastaan niin, että kaikki näyttää olevan sen toisen vika! Kannattaa ollaa tarkkana.

Minulla ihan sama kokemus. Ujouden käyttäminen peitetarinana on hyvin salakavalaa, sillä kuten tässäkin ketjussa, niin valtaosa pitää ujoutta piirteenä, jota pitää ymmärtää, ja jonka omaavalta ei saa vaatia muuta. Tässä asetelmassa "ujon" on helppo hyväksikäyttää toisen ymmärtäväisyyttä.

Ei tarvitse ymmärtää, enkä tarvitse erityisvarovaisuuskohtelua mutta tarvitsee käyttäytyä normaalin kohteliaasti niinkuin muillekin eikä jankuttaa tästä piirteestä jatkuvasti. En minäkään jankuta kenellekään heidän piirteistä joista en pidä. Olen asiallinen ja hoidan asiat mitä tämän henkilön kanssa pitää hoitaa ja se siitä. Miksi siitä pitää tehdä jotain syvällisempää? Miksi minusta pitää saada enemmän irti?

eri

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tässä ketjussa on tehnyt sen virheoletuksen, että arkoja halveksuttaisiin heti ensimetristä lähtien.

Itse olen ap:n kannalla, mutta en oleta ketään ensihetkellä minkäänlaiseksi. Mutta kun viiden vuoden ymmärtämisen, tilanantamisen, turvallisuudentunteenluomisen jälkeen mielipidettä, puhetta tai edes tervehtimistä ei edelleen irtoa, niin en minä enää jaksa uskoa yhteistyön kehittymiseen. Sitä ei selvästikään ole tulossa, vaikka mitä tekisi.

Minäkin peräänkuulutan sitä aran ihmisen omaakin vastuuta. Jos on traumasta kyse, niin se pitää hoitaa, jotta pystyy edes jonkinlaiseen työkommunikointiin!

Miksi pitäisi irrota mitään?? Anna sen ihmisen olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tässä ketjussa on tehnyt sen virheoletuksen, että arkoja halveksuttaisiin heti ensimetristä lähtien.

Itse olen ap:n kannalla, mutta en oleta ketään ensihetkellä minkäänlaiseksi. Mutta kun viiden vuoden ymmärtämisen, tilanantamisen, turvallisuudentunteenluomisen jälkeen mielipidettä, puhetta tai edes tervehtimistä ei edelleen irtoa, niin en minä enää jaksa uskoa yhteistyön kehittymiseen. Sitä ei selvästikään ole tulossa, vaikka mitä tekisi.

Minäkin peräänkuulutan sitä aran ihmisen omaakin vastuuta. Jos on traumasta kyse, niin se pitää hoitaa, jotta pystyy edes jonkinlaiseen työkommunikointiin!

Miksi pitäisi irrota mitään?? Anna sen ihmisen olla.

Kun se on työkaveri, niin pakko on olla tekemisissä ja pakko on edes vähän kommunikoida.

Koskeeko tämä molempia sukupuolia? Olen nimittäin naisena huomannut, että miehiltä on ihan ok ettei puhuta ja pukahdeta koskaan mitään, mutta naiselta monesti odotetaan "iloista" käytöstä. Miehen ei tarvitse olla positiivinen, riittää että hoitaa työnsä. Naisen taas pitäisi olla viehättävä ja miellyttävä.

Ekstroverteiltä muuten ei voi odottaa samanlaista työtehoa kuin introverteiltä. Aikaa kuluu kälkättämiseen, mutta kun kälkätetään omista tekemisistä niin tuleehan siinäkin toki aikaansaapa olo.

Ehkä sen takia heitä kiusataan niin paljon. :/

Hiukan samaa mieltä, kun joku puhuu anteeksipyytävästi.  Joskus sanoinkin eikö sillä ihmisellä olisi varaakin olla itsevarma.

Kuitenkin hän oli jotenkin jyrkkä mielipiteessään vaikka antoi ymmärtää että on myötäilijä.

Vierailija kirjoitti:

Arkaa ja alistettua varmaan kiukuttaa, jos häntä moititaan siksi, että ympäristö on joskus pakottanut hänet opettelemaan sellaisen roolin.

Hänhän vain toimii kuten hänet on opetettu toimimaan.

Sitten joku ihan vieras tyyppi alkaa valittaa siitä.

Melkein kuin sanoisi hakatulle ihmiselle, että ärsytät minua, koska olet hakattu.

Ei tämäkään nyt mene ihan oikein. Jos joku on opetettu elämään itselleen vahingollisella tavalla, eikö rakkaudellinen ihminen silloin pyri auttamaan häntä siitä tilasta väljemmille vesille? Tokikaan kaikkien vastaankävelijöiden ei ole hyvä siihen ryhtyä, mutta sekään ei ole hyvä, jos kukaan ei tee mitään, koska tuo nyt vain on tuollainen. Elämä on sitä, että meidät kaikki on opetettu toimimaan tavalla, jota on syytä oman ja muiden hyvinvoinnin edistämiseksi avartaa ja kehittää edelleen. Kenenkään ei pitäisi olettaa olevansa valmiiksi tullut, vaan tätä persoonansiivoamista on syytä tehdä koko ikä.

Ihan vieras tyyppi on sanayhdistelmänä jo niin vihamielinen, että siihen pitäisi aina puuttua. Se tyyppi on ihminen hänkin, jolla on tunteet siinä kuin sinullakin. Joko kaikkien tunteilla on väliä tai ei kenenkään.

Ap tähdensi moneen kertaan, ettei hän auo päätään vaan pitää tunteensa omana tietonaan. Voisiko hänen sanomaansa kunnioittaa, vai eikö tarvitse koska se tuli väärän ihmisen sormista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.

Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.

Juuri näin. Arat tarvitsevat tukea ja hyväksyntää, empatiaa ja rohkaisua. Ap osoittaa aloituksellaan empatiakyvyn puutetta ja kovuutta. Luulisi juuri häneltä löytyvän empatiaa arkuutta kohtaan koska on itsekin ollut arka mutta ei näköjään. Sensijaan selvästi halveksii entistä minäänsä, siksikö ettei tullut arkana hyväksytyksi? Ja nyt sitten suhtautuu arkoihin itse samoin.

Musta alkaa tuntua että tukea ja hyväksyntää tarvitsevat nimenomaan nämä äänekkäät valittajat kun noin paljon kirpaisee jonkun ujous ja hiljaisuus. Vaikka vaikutan ulkoapäin aralta koska ihmisistä nyt ei vaan koskaan tiedä niin oikeasti ei kiinnosta pätkääkään ja siksi en puhukaan paljoa. Perusystävällinen olen kyllä jokaiselle. Jostain syystä tää ei vaan tunnu riittävän. Huomionkerjääjiä sanon minä.

Ja sitten on nämä, jotka kerjäävät huomiota tulemalla tilanteeseen mihin hyvänsä julistamaan, miten hyviä ihmisiä ovat koska eivät koskaan kerjää huomiota...

Mikä siinä muuten on niin kauheaa, huomion kerjäämisessä? Mehän aika pitkälle elämme huomiosta, sosiaaliset eläimet. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Et hyväksy omaa heikkouttasi ja haurauttasi, joka on kuitenkin kaikessa ihmisyydessä läsnä.

Kaikki mikä muistuttaa siitä, saa sinut raivoon ja olisi saatava piiloon, ja missäpä muualla se muistuttaa eniten kuin toisessa ihmisessä, kaltaisessasi.

Ap:lle on siis tärkeää että muut pitävät hänestä kun hän ei "vaikuta epävarmalta", mutta pitääkö hän itse itsestään? Voiko hän olla oma itsensä.

Minä olen ujo, mutta pidän itsestäni juuri tällaisena. Muiden mielipiteillä ei ole väliä.

Just joo, äärestä laitaan. Käytä vähän älyä ja tunnetta ja opettele keskitie.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi heistä ketään ei luultavasti kiinnosta sinun seurasi pätkääkään, joten tilanne on ok kaikille. 

Niinpä. Minä hoidan elämäni,työni,lapseni enkä kaipaa mussuttajien seuraa eikä mikään laki määrää että pitäisi olla ilkeiden seurassa;)

Olin itsekin nuorempana tuollainen pääosin siksi, että olin niin masentunut.

Nykyään voisin jopa vittuillessani puhua kiusaajajoukolleni, mikäli niitä eläimiä tulisi kadulla vastaan. Hymyillä makeasti ainakin. #sydänsydän