Arat ja alistuneet ihmiset ovat ärsyttäviä, olen selvittänyt miksi
Semmoiset ”anteeksi että olen olemassa” -tyyppiset ihmiset. Olen pitkään miettinyt miten tuommoiset voivat ärsyttää, koska eivät yleensä ole ilkeitä - mikä on se pahin piirre.
Alistuneella käytöksellä he siirtävät kaiken vastuun sosialisoinissa muille. He vain piipittävät hiljaa ja antavat muiden päättää mistä puhutaan ja mihin sävyyn. He myös asettavat vaatimuksia muille, vaikkeivat sitä ääneen tee: ”älä loukkaa minua, koska olen niin hauras”. Sitten on tietysti se, että ylenpalttinen nöyristely tekee tilanteista raskaita muille, sillä vaatii tarkkuutta toimia ja puhua oikealla tavalla. Ja jos nöyristelijä vielä mielistelee ja myötäilee muita, tekee se käytöksestä teennäistä.
Olen itse ollut tuommoinen nöyrä ja alistunut. Onneksi pääsin eroon tuosta epävarmuudesta, sillä ihmiset pitävät minusta nykyään enemmmän.
Kommentit (126)
Mika ja Turkka Mali: Anteeks Nieminen
En ole itsekkään mikään suupaltti esiintyjä, mutta ärsyttää tavattomasti eräs kollega, joka ok juuri tälläinen piipittäjä.
Ikää ja kokemusta on varmaan kymmenen vuotta enemmän kuin minulla, mutta on tosi arka ja alistuva, eikä luota yhtään itseensä tai ammattitaitoonsa. Alallamme on todella paljon vahvoja persoonia ja tämä tyyppi jää heidän kanssaan auttamatta alakynteen. Pitäisi varmaan tuntea sääliä, mutta ärsyttää tuollainen Niiskuneiti. Miten voi aikuinen ihminen olla niin epävarma itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.
Tässä oli hyvä kommentti, erittäin rehellinen. Epävarmuus/arkuus jopa ujous on erittäin provosoivaa. Valitettavan usein nämä ihmiset joutuvat sitten kohtaamaan näitä impulsiivisia töykeitä kommentteja ja tekoja ihmisiltä jotka toimivat pitkälti liskoaivolohkoillaan ja ovat usein myös epatiakyvyttömiä.
Aroille ihmisille ei jää kuin vaihtoehdoiksi kuin toimia jossain turvallisessa ympäristössä omalla tyylillään tai sitten vain alkaa opetella ulos siitä arkuudesta, helpommin sanottu kuin tehty.
On tärkeää kuitenkin hyväksyä tosiasiat. Ihmiset toimivat erittäin paljon refleksinomaisesti, jo pelkkä kehonkielellä viestitetty epävarmuus saa tosiaan monet raivon partaalle. Tämän vuoksi jos ei halua lisää mentaalikuormaa ja epämiellyttäviä kokemuksia on hyvä tiedostaa nämä asiat.
Vika on aina ärsyyntyjässä :)
Jep. Aikuisen ihmisen on itse otettava vastuu tunteistaan eikä olla sen liskoaivolohkonsa vietävissä. Muuten ihmistä ei voi aikuiseksi itse asiassa edes kutsua. Varsinkin, kun nämä ujot ja epävarmat ihmiset eivät millään lailla edes uhkaa ketään, on tuollainen raivolla reagoiminen sairasta ja ylimitoitettua. On raukkamaista mennä piiloon "refleksinomaisen" käytöksen taakse ja vierittää syy omasta ärsyyntymisestään ihmisen, jolla on jo todennäköisesti muutenkin hankalaa, niskaan. Ihmiskunta ei koskaan tulisi kehittymään eteenpäin, jos kaikki olisivat näitä refleksireagoijia jotka eivät koskaan osaa kyseenalaistaa omaa käytöstään.
Jos asioiden pitää tapahtua, arkojen ihmisten kanssa ei vaan saa aikaiseksi mitään. Olen myös huomannut, että kun kaikkia pyritään miellyttämään, väkisin pyllistää yhdelle kun kumartaa toiselle. Ei varmaankaan ole tahallista, mutta melko selkärangatontahan tuo on. Ja kun olet joutunut pyllistyksen kohteeksi ja kysyt syytä, se on semmoista kiemurtelua, että käärmekin kadehtisi. Oikein ikävää.
Eiköhän tuokin henkilö käyttäytyisi itsevarmasti jos siihen pystyisi. Pitäsköhän mennä tolle naapurin proteesijalkaselle papallekin huutamaan et kävelis nopeempaa kun ärsyttää sen vaappuminen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.
Tässä oli hyvä kommentti, erittäin rehellinen. Epävarmuus/arkuus jopa ujous on erittäin provosoivaa. Valitettavan usein nämä ihmiset joutuvat sitten kohtaamaan näitä impulsiivisia töykeitä kommentteja ja tekoja ihmisiltä jotka toimivat pitkälti liskoaivolohkoillaan ja ovat usein myös epatiakyvyttömiä.
Aroille ihmisille ei jää kuin vaihtoehdoiksi kuin toimia jossain turvallisessa ympäristössä omalla tyylillään tai sitten vain alkaa opetella ulos siitä arkuudesta, helpommin sanottu kuin tehty.
On tärkeää kuitenkin hyväksyä tosiasiat. Ihmiset toimivat erittäin paljon refleksinomaisesti, jo pelkkä kehonkielellä viestitetty epävarmuus saa tosiaan monet raivon partaalle. Tämän vuoksi jos ei halua lisää mentaalikuormaa ja epämiellyttäviä kokemuksia on hyvä tiedostaa nämä asiat.
Vika on aina ärsyyntyjässä :)
Jep. Aikuisen ihmisen on itse otettava vastuu tunteistaan eikä olla sen liskoaivolohkonsa vietävissä. Muuten ihmistä ei voi aikuiseksi itse asiassa edes kutsua. Varsinkin, kun nämä ujot ja epävarmat ihmiset eivät millään lailla edes uhkaa ketään, on tuollainen raivolla reagoiminen sairasta ja ylimitoitettua. On raukkamaista mennä piiloon "refleksinomaisen" käytöksen taakse ja vierittää syy omasta ärsyyntymisestään ihmisen, jolla on jo todennäköisesti muutenkin hankalaa, niskaan. Ihmiskunta ei koskaan tulisi kehittymään eteenpäin, jos kaikki olisivat näitä refleksireagoijia jotka eivät koskaan osaa kyseenalaistaa omaa käytöstään.
Hetkinen nyt! Missä kohtaa sanoin, että reagoin raivolla. Kiehun sisäisesti, mutta en toki sitä raivoa tälle ihmusparalle näytä. Se luetun ymmärtäminen.
Samaa mieltä. Olen itse ollut samanlainen. Olin varmasti ihan käsittämättömän rasittava. Nyt kierrän kaukaa tuollaiset ihmiset, jos sattuu tulemaan vastaan. Onneksi ei tule usein, koska olen valinnut kulkureitit aika tarkkaan.
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.
Tässä oli hyvä kommentti, erittäin rehellinen. Epävarmuus/arkuus jopa ujous on erittäin provosoivaa. Valitettavan usein nämä ihmiset joutuvat sitten kohtaamaan näitä impulsiivisia töykeitä kommentteja ja tekoja ihmisiltä jotka toimivat pitkälti liskoaivolohkoillaan ja ovat usein myös epatiakyvyttömiä.
Aroille ihmisille ei jää kuin vaihtoehdoiksi kuin toimia jossain turvallisessa ympäristössä omalla tyylillään tai sitten vain alkaa opetella ulos siitä arkuudesta, helpommin sanottu kuin tehty.
On tärkeää kuitenkin hyväksyä tosiasiat. Ihmiset toimivat erittäin paljon refleksinomaisesti, jo pelkkä kehonkielellä viestitetty epävarmuus saa tosiaan monet raivon partaalle. Tämän vuoksi jos ei halua lisää mentaalikuormaa ja epämiellyttäviä kokemuksia on hyvä tiedostaa nämä asiat.
Kaikki ihmiset eivät ole jääneet luolamiesten tasolle, ei kannata yleistää. Luolamies aikoinakin laumassa osattiin arvostaa niitä jotka olivat herkempiä ja heidän kykynsä olivat selviytymisen kannalta erittäin tärkeitä. Valaisee paljon ap:n ja hänen kaltaisistensa ihmisten käytöksestä, kun tutustuu narsistiseen persoonallisuushäiriöön tai puhtaaseen narsismiin sairautena, siinä narsisti selittää kaikki omat virheensä muiden niskaan eikä kykene kehittymään ihmisenä. Tällaiset ihmiset jäävät elämässään yleensä yksin pidemmän päällä ja kituvat loppuelämänsä, jolleivat hanki jotain asemaa jossa voivat alistaa muita. Lopulta kuitenkin putoavat pois ihmisten joukosta viimeistään, kun heitä ei tarvita missään mekaanisissa ihmissuhteissa. Tämä epidemian aika on hyvin rankka tämän tyyppisille ihmisille, koska he tuntevat nyt suurta tyhjyyttä oman mitättömyytensä äärellä koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat ovat täysin pihalla ja peloissaan oman itsensä kanssa sillä heidät hylätään tällaisissa tilanteissa, silti ap:n kaltaiset yrittävät löytää syitä itsensä ympäriltä, kun normaali ihminen menee hetkeksi itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Tämä. Juurikin se että voit antaa vaikka kuinka paljon huomiota mutta se katoaa johonkin viemäriin eikä mikään muutu kuitenkaan.
Ebtäpä sellaiset arat lapset esim 5-6 vuotiaat jotka ovat arkoja saako neki teillä sisällä kiehahtamaan?
Olin yksillä lasten synttäreillä missä oli yksi todella arka lapsi samanikäinen kuin synttärisankari. Tämä lapsi ei halunnut jäädä yksin synttäreille vaan hänen isän piti jäädä kans. Ei halunnut syödä yksin lasten seurassa kakkua vaan isän piti olla mukana. Eikä isä saanut sitten juoda kahvia aikuisten seurassa vaan lapsi halusi olla lähellä koko ajan. Ilmeisesti tämä lapsi kumminkin halusi synttäreille tulla juhlimaan.
Muuta ootappas vaan kun he lähtivät niin oli synttärisankarin äiti kommentoimassa miten arka lapsi oli ja teki sen negatiiviseen sävyyn. Että miten voi olla tuollaisia lapsia en jaksanut itse kuunnella tuli vaan yököttävä olo tuosta naisesta. Oma lapsenikin on arka muttei ihan nlin arka, hän on käynyt kacereiden synttäreillä yksin ja tykännyt siellä olla. Kerran synttäri sankarin äiti sanoi että hyvin on mennyt mutta viihtyiköhän minun lapsi kun ei heti päässyt mukaan leikkiin ja tarkkaili vain. Sanoin että varmasti tykkäsi niin kuin tykkäsikin mutta on sellainen vain. Että ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Tämä. Juurikin se että voit antaa vaikka kuinka paljon huomiota mutta se katoaa johonkin viemäriin eikä mikään muutu kuitenkaan.
No tässähän se tuli. Teitä ärsyttää arat ja epävarmat ihmiset siksi, että ette koe saavanne heiltä riittävästi huomiota ja pidätte heitä epäkiitollisina, koska he eivät muutu heti, kun te haluaisitte. Eli he eivät palvele teidän tarpeitanne. Selvä juttu. Mukavaa karanteeni- ja eristäytymisaikaa kuitenkin, nyt teidän ei tarvitse onneksi törmäillä näihin kiittämättömiin pikku hissukoihin.
No hei oraakkeli kerro minulle miten monta vuotta käytin tällaisiin arkoihin ihmisiin ennen kuin alkoi tuntua siltä ettei mitään muutosta tapahtu? Kerro nyt kun kerran tiedät miten asia on.
MOT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piipittävät ihmiset yksinkertaisesti vain herättävät jonkun alkukantaisen luolaihmisen minussa. En voi sille mitään. Koitan toki käyttäytyä asiallisesti, mutta sisällä kiehuu. Se on kummallista, miksi se tunne on niin valtaisan voimakas.
Tässä oli hyvä kommentti, erittäin rehellinen. Epävarmuus/arkuus jopa ujous on erittäin provosoivaa. Valitettavan usein nämä ihmiset joutuvat sitten kohtaamaan näitä impulsiivisia töykeitä kommentteja ja tekoja ihmisiltä jotka toimivat pitkälti liskoaivolohkoillaan ja ovat usein myös epatiakyvyttömiä.
Aroille ihmisille ei jää kuin vaihtoehdoiksi kuin toimia jossain turvallisessa ympäristössä omalla tyylillään tai sitten vain alkaa opetella ulos siitä arkuudesta, helpommin sanottu kuin tehty.
On tärkeää kuitenkin hyväksyä tosiasiat. Ihmiset toimivat erittäin paljon refleksinomaisesti, jo pelkkä kehonkielellä viestitetty epävarmuus saa tosiaan monet raivon partaalle. Tämän vuoksi jos ei halua lisää mentaalikuormaa ja epämiellyttäviä kokemuksia on hyvä tiedostaa nämä asiat.
Kaikki ihmiset eivät ole jääneet luolamiesten tasolle, ei kannata yleistää. Luolamies aikoinakin laumassa osattiin arvostaa niitä jotka olivat herkempiä ja heidän kykynsä olivat selviytymisen kannalta erittäin tärkeitä. Valaisee paljon ap:n ja hänen kaltaisistensa ihmisten käytöksestä, kun tutustuu narsistiseen persoonallisuushäiriöön tai puhtaaseen narsismiin sairautena, siinä narsisti selittää kaikki omat virheensä muiden niskaan eikä kykene kehittymään ihmisenä. Tällaiset ihmiset jäävät elämässään yleensä yksin pidemmän päällä ja kituvat loppuelämänsä, jolleivat hanki jotain asemaa jossa voivat alistaa muita. Lopulta kuitenkin putoavat pois ihmisten joukosta viimeistään, kun heitä ei tarvita missään mekaanisissa ihmissuhteissa. Tämä epidemian aika on hyvin rankka tämän tyyppisille ihmisille, koska he tuntevat nyt suurta tyhjyyttä oman mitättömyytensä äärellä koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat ovat täysin pihalla ja peloissaan oman itsensä kanssa sillä heidät hylätään tällaisissa tilanteissa, silti ap:n kaltaiset yrittävät löytää syitä itsensä ympäriltä, kun normaali ihminen menee hetkeksi itseensä.
No mutta. Enpä olisi uskonut kommenttini saavan tuollaista raivoa aikaiseksi. Koskaan en ole ketään kiusannut enkä alistanut. Että tosiaan yhden kommentin perusteella sinulla on pokkaa luokitella minut ties miksi. Olisikohan kenties arvon diagnosoijalla itsellä peiliin katsomisen paikka kun noin kilahdit?
Kyllä muakin ärsyttäis jos oisin ite ihan vtun reipas ja jotkut ei ;D
Mitä/missä on ärsytys? Se on päässäsi oleva tunne. Tieteellisestä näkökulmasta on siis ajan haaskausta etsiä sille selitystäkään muualta kuin juuri sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Tämä. Juurikin se että voit antaa vaikka kuinka paljon huomiota mutta se katoaa johonkin viemäriin eikä mikään muutu kuitenkaan.
No tässähän se tuli. Teitä ärsyttää arat ja epävarmat ihmiset siksi, että ette koe saavanne heiltä riittävästi huomiota ja pidätte heitä epäkiitollisina, koska he eivät muutu heti, kun te haluaisitte. Eli he eivät palvele teidän tarpeitanne. Selvä juttu. Mukavaa karanteeni- ja eristäytymisaikaa kuitenkin, nyt teidän ei tarvitse onneksi törmäillä näihin kiittämättömiin pikku hissukoihin.
No hei oraakkeli kerro minulle miten monta vuotta käytin tällaisiin arkoihin ihmisiin ennen kuin alkoi tuntua siltä ettei mitään muutosta tapahtu? Kerro nyt kun kerran tiedät miten asia on.
Et varmaan edes sitä vuotta, koska et vaikuta viestiesi perusteella kovin empaattiselta tai kärsivälliseltä. Ole hyvä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Tämä. Juurikin se että voit antaa vaikka kuinka paljon huomiota mutta se katoaa johonkin viemäriin eikä mikään muutu kuitenkaan.
No tässähän se tuli. Teitä ärsyttää arat ja epävarmat ihmiset siksi, että ette koe saavanne heiltä riittävästi huomiota ja pidätte heitä epäkiitollisina, koska he eivät muutu heti, kun te haluaisitte. Eli he eivät palvele teidän tarpeitanne. Selvä juttu. Mukavaa karanteeni- ja eristäytymisaikaa kuitenkin, nyt teidän ei tarvitse onneksi törmäillä näihin kiittämättömiin pikku hissukoihin.
No hei oraakkeli kerro minulle miten monta vuotta käytin tällaisiin arkoihin ihmisiin ennen kuin alkoi tuntua siltä ettei mitään muutosta tapahtu? Kerro nyt kun kerran tiedät miten asia on.
Et varmaan edes sitä vuotta, koska et vaikuta viestiesi perusteella kovin empaattiselta tai kärsivälliseltä. Ole hyvä :D
Väärin. Pahasti. Arvaa uudelleen!
Siis mikä tämä juttu on, että joku "on uhrannut valtavasti aikaansa" ja valittaa, ettei mikään muutu...
Mieli tekee kysyä, miksi olet ottanut tällaisen mission ylipäätään... Onko kukaan pyytänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Tämä. Juurikin se että voit antaa vaikka kuinka paljon huomiota mutta se katoaa johonkin viemäriin eikä mikään muutu kuitenkaan.
Mitäs se keneltäkään on pois? Toteat, että tämän kanssa ei nyt natsaa ja keskityt muihin asioihin. Moikkaat jos huvittaa, et anna niin paljoa sitä kullanarvoista huomiotasi hänelle ja juttelet niiden kanssa jotka jutella haluavat.
Opettelisit sinäkin piipittämään.