Lue keskustelun säännöt.
Arat ja alistuneet ihmiset ovat ärsyttäviä, olen selvittänyt miksi
25.04.2020 |
Semmoiset ”anteeksi että olen olemassa” -tyyppiset ihmiset. Olen pitkään miettinyt miten tuommoiset voivat ärsyttää, koska eivät yleensä ole ilkeitä - mikä on se pahin piirre.
Alistuneella käytöksellä he siirtävät kaiken vastuun sosialisoinissa muille. He vain piipittävät hiljaa ja antavat muiden päättää mistä puhutaan ja mihin sävyyn. He myös asettavat vaatimuksia muille, vaikkeivat sitä ääneen tee: ”älä loukkaa minua, koska olen niin hauras”. Sitten on tietysti se, että ylenpalttinen nöyristely tekee tilanteista raskaita muille, sillä vaatii tarkkuutta toimia ja puhua oikealla tavalla. Ja jos nöyristelijä vielä mielistelee ja myötäilee muita, tekee se käytöksestä teennäistä.
Olen itse ollut tuommoinen nöyrä ja alistunut. Onneksi pääsin eroon tuosta epävarmuudesta, sillä ihmiset pitävät minusta nykyään enemmmän.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Tämä. Juurikin se että voit antaa vaikka kuinka paljon huomiota mutta se katoaa johonkin viemäriin eikä mikään muutu kuitenkaan.
Mitäs se keneltäkään on pois? Toteat, että tämän kanssa ei nyt natsaa ja keskityt muihin asioihin. Moikkaat jos huvittaa, et anna niin paljoa sitä kullanarvoista huomiotasi hänelle ja juttelet niiden kanssa jotka jutella haluavat.
No siis toteat sen, minkä moni todella kiltti ja empaattinen ihminen olisi halunnut tietää vuosia ennen kuin antoi huomiotaan huomioviemäreille. Näinhän se on. Mutta välittävät ihmiset ovat tosi vastatuulessa maailmassa. Heiltä mielellään otetaan ilman kiitosta, ja kun se antaminen loppuu niin loppuu kiitoskin kuin leikaten. Tämä on maailman laki. Jos joltain on saanut vastikkeetonta hyvää ja se loppuu, vastaus ei ole kiitos tästä kaikesta vaan senkin perse ihminen kun et jatka antamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Minä en todellakaan ole arka enkä nöyrä. Olen liiankin suora. En kuitenkaan halua loukata tai pelotella ketään suoruudellani, joten arkojen ihmisten kanssa joudun koko ajan olemaan kieli keskellä suuta ja kävelemään munankuorilla, jotta he eivät ahdistuisi. Se taas aiheuttaa minulle suurta stressiä kyseisestä sosiaalisesta tilanteesta, ja olen aivan rättiväsynyt sen jälkeen. ”Tavalliset” ihmiset pärjäävät kanssani hyvin, en kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri, niinkuin tuo yksi tuolla kommentoi.
Olen oikeasti ystävällinen ihminen, mutta arat eivät sitä ennen säikähtämistään ehdi huomata ellen taivu mutkille heitä miellyttääkseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Tämä. Juurikin se että voit antaa vaikka kuinka paljon huomiota mutta se katoaa johonkin viemäriin eikä mikään muutu kuitenkaan.
Mitäs se keneltäkään on pois? Toteat, että tämän kanssa ei nyt natsaa ja keskityt muihin asioihin. Moikkaat jos huvittaa, et anna niin paljoa sitä kullanarvoista huomiotasi hänelle ja juttelet niiden kanssa jotka jutella haluavat.
Se on yleensä krooninen tila kun on tarpeeksi ikää eikä asiaan aleta intensiivisesti panostaa jonkinlaisessa terapiassa. Ja varmasti kuluttavaa työelämässä ja muualla jos kohtaamiset ovat aina kaikkea muuta kuin luontevia. Sen kanssa on tämän yksilön ja työporukan vaan elettävä, mutta joka tapauksessa kaikki tämä on varmasti sille epävarmalle enemmän kuluttavaa kuin muille osapuolille. Se tila on usein 24h vankila vaikeimmissa tapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Minä en todellakaan ole arka enkä nöyrä. Olen liiankin suora. En kuitenkaan halua loukata tai pelotella ketään suoruudellani, joten arkojen ihmisten kanssa joudun koko ajan olemaan kieli keskellä suuta ja kävelemään munankuorilla, jotta he eivät ahdistuisi. Se taas aiheuttaa minulle suurta stressiä kyseisestä sosiaalisesta tilanteesta, ja olen aivan rättiväsynyt sen jälkeen. ”Tavalliset” ihmiset pärjäävät kanssani hyvin, en kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri, niinkuin tuo yksi tuolla kommentoi.
Olen oikeasti ystävällinen ihminen, mutta arat eivät sitä ennen säikähtämistään ehdi huomata ellen taivu mutkille heitä miellyttääkseni.
Tähän vielä lisäisin, ettei arat ihmiset ärsytä. Pidän vaan etäisyyttä sen takia, etten jaksa olla mutkilla enkä halua heitä ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Minä en todellakaan ole arka enkä nöyrä. Olen liiankin suora. En kuitenkaan halua loukata tai pelotella ketään suoruudellani, joten arkojen ihmisten kanssa joudun koko ajan olemaan kieli keskellä suuta ja kävelemään munankuorilla, jotta he eivät ahdistuisi. Se taas aiheuttaa minulle suurta stressiä kyseisestä sosiaalisesta tilanteesta, ja olen aivan rättiväsynyt sen jälkeen. ”Tavalliset” ihmiset pärjäävät kanssani hyvin, en kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri, niinkuin tuo yksi tuolla kommentoi.
Olen oikeasti ystävällinen ihminen, mutta arat eivät sitä ennen säikähtämistään ehdi huomata ellen taivu mutkille heitä miellyttääkseni.
Et ole vastuussa heidän tuntemuksistaan, joten voit ihan vain lopettaa sen varomisen. Mutta jos olet huomannut, että suoruutesi loukkaa ihmisiä, niin kannattaa vähän esikäsitellä sanomisiaan jopa myös niiden tavallisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, itsekin enimmäkseen olen ujo ja arka.
Ilmeisesti en ole mistään oppinut jämäkän ja sosiaalisen ihmisen mallia.Sillä kun olen mielestäni vaihteeksi jämäkkä, reipas ja puoleni pitävä, ja siis avoin ja informatiivinen, niin sitten saan palautetta, että käyttäydyn huonosti ja olen itsekäs ja omahyväinen.
Eli ainoa vaihtoehto minulle, jos haluan käyttäytyä hyvin, on käyttäytyä ujosti ja arasti. Se on ainoa tapa, jolla voin saada hyvää palautetta.
Minulla on tämä sama ongelma. Mielelläni olisin jämäkkä mutta tämä provosoi vain muita riitelemään. Mikä neuvoksi siis?
Nyt on alkuperäinen aihe komeesti lipeemässä, mutta menköön! Mielestäni on kuitenkin hölmöä nälviä ihmisiä, jotka toivovat jonkinlaista vastavuoroisuutta ihmissuhteeseen. Työpaikalla tehdään tietty töitä, ja suurimmalla osalla töitä tehdään yhdessä toisten kanssa. Kaikki ollaan erilaisia, mutta jujuhan onkin siinä kuinka me vaikutetaan toisiimme ja koko työyhteisöön. En minä kaipaa sen kummempaa huomiota kuin että tervehditään, puhutaan tarvittavat ja hoidetaan hommat. Mutta jos joku on niin todella estynyt että tuollainenkin on liian vaikeaa, vaikuttaa se myös muihin ja yleiseen ilmapiiriin. Ja tämä on hassua: ihminen joka ehkä haluaisi olla täysin näkymätön ja kuulumaton, hallitseekin kaikella sanomattomuudellaan ja vetäytymisellään koko paikkaa. Muiden täytyy ns. tehdä koko ajan enemmän töitä tietääkseen hänen kantansa asioihin. Uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hassua, että jos ärsyttää arat ihmiset, ollaan täällä haukkumassa ja julistamassa vaikka minkälaiseksi ihmiseksi. Kukaan ärsyyntyjistä ei ole sanonut mollaavansa näitä arkoja päin näköä. Ja mitä tulee mikroilmeisiin tai eleisiin, niin on se nyt ihme jos nekin pitää pystyä hallitsemaan. Kai nyt tunteet sentään on sallittuja. Ette te niitä itsekään hallitse, ette näköjään edes täällä, kun tahallisesti ymmärretään väärin ja luetaan rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muakin ärsyttäis jos oisin ite ihan vtun reipas ja jotkut ei ;D
😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hassua, että jos ärsyttää arat ihmiset, ollaan täällä haukkumassa ja julistamassa vaikka minkälaiseksi ihmiseksi. Kukaan ärsyyntyjistä ei ole sanonut mollaavansa näitä arkoja päin näköä. Ja mitä tulee mikroilmeisiin tai eleisiin, niin on se nyt ihme jos nekin pitää pystyä hallitsemaan. Kai nyt tunteet sentään on sallittuja. Ette te niitä itsekään hallitse, ette näköjään edes täällä, kun tahallisesti ymmärretään väärin ja luetaan rivien välistä sellaista mitä siellä ei ole.
En tiedä, millaista sisäpiirin vertaistukikeskustelua odotit, mutta mun mielestä täällä on enimmäkseen hyvää analyysia asiasta ja mahdollisista taustavaikuttimista (jos vaikka joku haluaa ymmärtää omia tunteitaan).
Joo et sano päin naamaa, kiitos ja kumarrus siitä, mutta kyllä sen ns aistii, että nyt ei synkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Minä en todellakaan ole arka enkä nöyrä. Olen liiankin suora. En kuitenkaan halua loukata tai pelotella ketään suoruudellani, joten arkojen ihmisten kanssa joudun koko ajan olemaan kieli keskellä suuta ja kävelemään munankuorilla, jotta he eivät ahdistuisi. Se taas aiheuttaa minulle suurta stressiä kyseisestä sosiaalisesta tilanteesta, ja olen aivan rättiväsynyt sen jälkeen. ”Tavalliset” ihmiset pärjäävät kanssani hyvin, en kuitenkaan ole mikään päällepäsmäri, niinkuin tuo yksi tuolla kommentoi.
Olen oikeasti ystävällinen ihminen, mutta arat eivät sitä ennen säikähtämistään ehdi huomata ellen taivu mutkille heitä miellyttääkseni.
Mistä tiedät arkojen säikähtävän? Voihan olla, että he pystyvät hyväksymään erilaisetkin ihmiset. Ajattelevat, että tuo on rohkeampi kuin minä ja se on ihan ok. Eivät odota, että lähtisit heitä miellyttämään.
Sinua ei varmaankaan väsytä empatia näitä arkoja kohtaan, vaan oma epävarmuutesi jos koet ettet voi olla oma itsesi. Jos kuvaat itseäsi liian suoraksi, olet todennäköisesti liian suora, et sopivan suora. Aralta saatat saada todenmukaisen vasteen kun muut tavalliset ihmiset tyytyvät hymyilemään kiusaantuneena ja pyörittävät silmiään vasta poistuttuasi. Ja nurinkurisesti pidät heitä aitoina.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa tunteistaan, niin arat säikkymisestään kuin rohkeat kiukustaan. Ollaan kaikki omia itsejämme niin ehkä voimme löytää erilaisuudesta myös jotain ihailtavaa ja opittavaa. Projisoinnista ei kukaan opi juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua surettaa tämä, miten aggressiivisesti monet/osa ihmisistä suhtautuu arkuuteen. Nähdään heti tämä alempana ja viallisena, jota katsotaan kieroon ja jonka kimppuunkin voidaan käydä. Aroilla ihmisillä on usein rankkoja perhetaustoja, joissa on vuosikausia tehty selväksi, ettei tällä ole samaa ihmisarvoa kuin muilla. Monet arat ihmiset ovat tämän vuoksi hyvin stressaantuneita sosiaalisista tilanteista, ja liian monet ihmiset ylläpitävät tätä stressiä ylenkatseellisuudellaan. He vain vahvistavat aran ihmisen kokemusta ulkomaailman torjuvuudesta ja aggressiivisuudesta ja sikäli syventävät ongelmaa. Hyvin eläimellistä käytöstä.
Käytännössä arkuudesta yli pääsemiseen tarvitaan yleensä ystävällisiä ihmisiä.
Tällaisista taustoista tulevat ihmiset usein myös (tahtomattaan) leimaavat kaikki kohtaamansa ihmiset potentiaalisiksi kusipäiksi, mikä on aika epäreilua sellaiselle ihmiselle, joka on täysin syytön siihen, mitä tuo ihminen on joutunut menneisyydessään kokemaan. Pari tällaista ihmistä tiedän ja ymmärrän täysin hyvin, että heidän itsetuntonsa on murennettu niin pohjalukemiin, että sitä on hankala (/jopa mahdotonta) rakentaa uudelleen, mutta silti on todella uuvuttavaa joutua koko ajan olemaan heidän kanssaan kuin suurennuslasin alla, kun kaikki muiden sanomiset ja tekemiset tarkastellaan siitä oletuksesta, että tarkoitus on loukata tai arvostella tätä trauman kokenutta ihmistä. Vaikka olisi kuinka ystävällinen, ollut ihan ensitapaamisesta saakka, niin silti käy joskus niin, että ihan ystävällinen lausahdus tai jopa kehu otetaan vastaan epäillen, että tarkoitus on kuitenkin loukata tai arvostella.
”Joo et sano päin naamaa, kiitos ja kumarrus siitä, mutta kyllä sen ns aistii, että nyt ei synkkaa”
Eiköhän tämä päde ihan kaikkiin ihmisiin. Ei vain arat vs rohkeat. Mielestäni ihmisten ei tule julistaa yhtään ketään luonnehäriöiseksi tms, mitä täällä nyt on viljelty. Entä jos joku sanoo, ettei voi sietää rohkeita ihmisiä? Minkälaisen syväluotaavan palsta-analyysin hän saa. Tuskin täällä kukaan on kovin pätevä analysoimaan ketään näillä perusteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma huomioni on että arat, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset saattavat ajan kuluessa tuntua todella raskailta. Vaikka itse on osoittanut hyväksymistä ja ystävällisyyttä, ei se ole muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Suhde siis tuntuu varsin yksipuoliselta, kun toiselta ei ikinä kuulunut edes tervehdystä nähtäessä, ellei itse moikannut ensin. Samalla työpaikalla oltiin, siksi tämä välttämätön kontakti. Sitten oltiinkin loppujen lopuksi mykkinä molemmat.
Minua ei eräs etäisempi työkaveri moikannut puoleen vuoteen edes takaisin kun tervehdin. Ihmettelin, mutta lopulta ajattelin ettei ole minun ongelma, jatkoin kuitenkin tervehtimistä kuten kaikkia kohtaan. Yhtenä päivänä sitten vastasikin ja äänensä oli aivan erilainen kuin olin ajatellut :D Pointtina oli siis vain, että miksi olisin loukkaantunut asiasta, joka hyvin todennäköisesti ei edes liittynyt minuun persoonana (koska ei tunne minua)? Ja jos liittyikin, en sille mitään voinut. Ei tullut olemisesta sen hankalampaa. Nyt tervehditään, mutta mitään keskusteluja en tohdi odottaa :) Annan hänelle rauhan tehdä työnsä ja teen itse omani.
En jaksanut edes lukea aloitusviestiä, mutta kommentoin silti. Itseä ärsyttää ja jopa vit.uttaa nämä hissukat, pelkääjät, räkänokat, piipittäjät ja kaiken maailman autistit, ja kyllä välillä tekisi mieli ravistella heitä hereille pois haavemaailmastaan. Ei heru sympatiaa, ei sääliä eikä ymmärrystä, vaan töissä ja opinnoissa osoitan heille ostrakismin avulla, etteivät he ole hyväksyttyjä, vaan aina muukalaisia. Ovat sen ansainneet.
Minä luin alusta, ja saa sellaisen vaikutelman, että eniten ovat suuttuneet juuri nämä arat jotka nyt täällä keskustelussa saavat sanaisen arkkunsa auki. Aika turhaa suuttua, kaikilla meillä on joku asia mikä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Minä luin alusta, ja saa sellaisen vaikutelman, että eniten ovat suuttuneet juuri nämä arat jotka nyt täällä keskustelussa saavat sanaisen arkkunsa auki. Aika turhaa suuttua, kaikilla meillä on joku asia mikä ärsyttää.
Onhan se nyt aika naurettavaa että joku ihminen voi liikuttaa noin paljon vaikkei välttämättä edes puhu :D ei muakaan kiinnosta vaikka joku pälpättää tms. Annan muiden olla sellaisia kuin ovat ja odotan muilta samaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä luin alusta, ja saa sellaisen vaikutelman, että eniten ovat suuttuneet juuri nämä arat jotka nyt täällä keskustelussa saavat sanaisen arkkunsa auki. Aika turhaa suuttua, kaikilla meillä on joku asia mikä ärsyttää.
Tekee mieli kysyä, mikä oli odotuksesi keskustelua kohtaan?
Ihmiselle, jolla on terve itsetunto, tällainen ajatuksenjuoksu on kaikkinensa hyvin vierasta puolin ja toisin (en puhu itsestäni).
En jaksa lukea ketjua, joten en tiedä onko joku jo kertonut sinulle: arat ihmiset ärsyttävät sinua siksi, että et ole voinut hyväksyä sitä piirrettä itsessäsi. Ala suhtautua lempeämmin itseesi.
Ei varmaankaan näy ulospäin... tuo tunne kannattaisi käsitellä, koska aiheuttaa todellakin turhaa draamaa ja kireyttä tilanteisiin. Itse olen iän myötä oppinut, että hiljaisempana en myöskään ota vastuuta näistä kilahtelijoista ja rupea itseäni muovaamaan heidän mielialojen mukaan. Koska siinä ei voittaa, reagoivat kuitenkin johonkin koska ongelmana en ole minä vaan heidän sopeutumattomuutensa. Ei ole aina kyse teistä ja teidän kärsimättömyydestä, deal with it.