Ns. hyvä perhe ei saa mitään apua, koskaan, mistään

Olen kahden lapsen yh. Työkyvyttömyyseläkkeellä (pitkään jo) ja ns minimielareilla. Luottoa tai lainaa en saa enkä osta mitään esim osamaksulla. Kun minua alkoi väsyttää liiaksi koululaisen ja taaperon kanssa kotona, palkkasin 10€/h lastenhoitajan. Hyvin pärjäsin, välillä ollu hoitaja muutama tunti kerran viikossa tai sit oli yön yli hiukan harvemmin että sain nukkua kunnon yön. Kun ei tuhlaa ja perseile esim röökin ja alkoholin kanssa ja harkitsee miten rahaa käyttää, pärjää hyvin ja apua kyllä saa. Halusin myös itse valita hoitajan enkä ottaa jotain kaupungin ihmistä joka ei varsinaisesti ole palkkaamani, hoitaja on ollut aivan ihana.

Ai että ottaa päähän tuo sossulokkipuhe! Olen itse opettaja, ja tapaan työssäni perheitä, jotka kipeästi tarvitsisivat apua, mutta eivät suostu ottamaan sitä vastaan juuri tuollaisten leimojen takia. Kunpa voisinkin kertoa silloin ketkä kaikki muut tutut perheet ovat lastensuojelun asiakkaita, saattaisi kummasti helpottaa sitä avun vastaanottamista. Ihan kaikenlaiset perheet, myös hyvätuloiset, myös korkeasti koulutetut, myös sosiaalialan ammattilaisten perheet, rehtorin perhe, julkkiksen perhe, IHAN KUKA TAHANSA saattaa jossakin tilanteessa tarvita lastensuojelun apua. Sitä tarvitsee hävetä vain, jos jatkuvasti pidetään yllä valheellista mielikuvaa huonoista perheistä ja niistä Paremmista Perheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitkö siis lastensuojeluilmoituksen? Eikä kukaan tullut kyselemään lasten voinnista, vaikka olit liikuntakyvyttömänä heidän kanssaan kotona? Siitähän voisi jo kantelun tehdä.

Soitin neuvolaan, täti tarkisti kriteeristön (joka kuvattiin aiemmin) ja mikään kohta ei täyttynyt eli en ollut siis oileutettu lasun piiriin. Enkä siis palveluidenkaan. Soitin myös sossuun suoraan, sieltä sanottiin että tee neuvolan ”kriteeritesti”.

Voi hyvänen aika teitä jotka luulee etten viitsinyt yrittää. Oli elämän hätä ja aivan hädissäni soitin monta kertaa joka paikkaan. Ja ostin sillä kalliilla rahalla apua mutta raha ei riittänyt siihen kuuden viikon apuun.

En jaksa enää vastata tämän jälkeen yhtään mihinkään tyhmään inttämiseen. Lopetetaanpa ketju tähän kun tällä on vain 1-2 ihmistä jotka puhuu oikeasta asiasta. Kiitos kaikille oikean asian teemaan vastanneille. Ap

Eli et tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Jännästi jätit itsekin vastaamatta kysymykseen, mutta kerroit kaikenlaista siitä vierestä.

No eikös tuo ole sitä tekemistä? Minne olisi pitänyt soittaa? Väsynyt ihminen ei jaksa eikä osaa hakea oikeasta paikasta välttämättä apua. Miksei neuvola ja/tai sossu auttaneet ap:ta? Kauhean ilkeitä vastauksia taas täällä. Osa syyttää ap:ta siitä, että ei halua olla sossupummien kanssa samassa sarjassa ja osa sanoo, että olet huonompi kuin muut ja kuvittelet olevasi hienompi ja lapset pois tuollaiselta. Miksi ei ole sellaista apua, että jos on paljon yksin, saisi joskus nukkua? Miksi väsymykseen suhtaudutaan niin aggressiivisesti? Joko olet hiljaa tai me otetaan sulta sun lapset pois luuseri?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun lehdissä lukee että lapsiperheitä autetaan paljon. Niin, niitä autetaan ketkä ovat sossulokkeja tai sitten LaSu asiakkaita. Lasu-asiakkaat saa siivous/kodinhoito/lastenhoito/vanhempien vapaa-aika/harrastus/lomailu ja ties mitä tukea.

Niinsanottu hyvä perhe ei saa mitään apua hädän tullen mistään. Kun ei ole oikeutettu niihin palveluihin. Koska ei ole lasu-ongelmaa.

Laki lapsiperheiden kotiavusta on vitsi ja iso psa kunnista kiertää lakia ja jättää avun pois kaikilta muilta paitsi lasu perheiltä.

Meillä ei isovanhemmat auta eikä osallistu mitenkään elämäämme, ja muutaman kerran on ollut ns paska paikka jolloin apua olisi tarvittu.

Esim.

- erittäin paha unettomuus vauva-aikana, siis sellainen että valvoin vuorokausia putkeen, lapsi tippui sylistä, tavarat tippui käsistä, kävelin päin ovenkarmeja, kaaduin, tämä tuli siis puolen vuoden yhtöjaksoisen valvomisen seurauksena.

- murtunut raaja, kotona vauva ja taapero, jotka piti hoitaa, oli mahdotonta nostaa/kantaa murtuneella raajalla

- paha uupumus erittäin vaikeassa tilanteessa jossa koko perheen huolto, työssäkäynti, yövalvomiset jne oli 24/7 vain toisen vanhemman vastuulla

- loppuraskauden komplikaatio josA meni liikubtakyvyttömäksi, kotona 2v taapero hoidettavana, ei saanut hoitopaikkaa kunnalta koska oli kesä, lukuisia vaaratilanteita koska vilkas taspero ja liikuntakyvytön vanhempi.

Kaikissa em tilanteissa ei saati lapsiperheen kotiapua, tilapäistä apua, päivähoitopaikkaa, ostoplalveluseteliä, EI YHTÄÄN MITÄÄN, koska syy oli aina se että lapsilla ei ole huolta, ette ole lasu-perhe, palvelut ovat vain lasu-perheille.

Ja siis ei ole tarkoitus nyt valittaa rankkuudesta, se on eri aihe ja sitä ei tässä ketjussa käsitellä, vaan siitä että KAIKKI perheet ei saa apua, vain lasuperheet saa.

Ironisin asia oli, kun raajan murtuman aikaan arviota tehnyt työntekijä sanoi että ette saa apua kunnalta, mutta JOS olisitte lasun asiakas saisitte viitenä päivänä viikossa kuusi tuntia kotiapua.

Olisiko joskus syytä auttaa näitä perheitä ettei tarvitse tulla lasun asiakkaaksi?

Ja sitten vielä taustatiedot ammatti-haukkujille: maksan itse lasteni elannon, olen akateeminen, olen hyvissä töissä, emme ole sossulokkeja, emme ole saaneet mitään sosiaaliapua koskaan. Aina ekana kun hyökätään apn kimppuun niin jospa nyt luettaisi teksti läpi ja keskusteltaisiin aiheesta. Eli siitä että erittäin moni perhe jää kaiken avun ulkopuolelle.

Herää kysymys, että miksi ette palkanneet hoitoapua vai oliko talous tiukilla? 

En osaa sanoa muuta kuin sen, että sain myös raskaudesta komplikaatioita ja toipumiseen meni pitkä aika. Vauvamme paljastui erityislapseksi enkä nukkunut kuin 2-3 tunnin yöunia ensimmäset 2,5 -vuotta.  Valveillaoloaika ensimmäiset kaksi vuotta vastasi sairaanhoitajan työtä, päivystykseen jouduimme menemään 2-4 kertaa viikossa öisin ja päivisin. Aika meni sumussa ja nopeasti. Haimme hoitoapua, koska sitä tarvitsimme - haimme kunnalta, liitoilta ja yksityisesti, mutta emme saaneet, koska lapsemme oli liian vaikeahoitoinen. Vasta kun tilanne alkoi hieman helpottamaan niin rupesimme saamaan hoitoapua muutaman kerran vuodessa. Eli jos sinulla ei ole erityislasta /liian vaativahoitoista lasta, niin rahalla saa hoitajan!

Jos siihen ei ole varaa, niin kysykää voiko isovanhemmat ostaa vaikka hoitoapua synttäri- ja joululahjojen tilaan. 

Kaikkea apua saa kuten lastenhoitajat yms. jos on tarpeeksi rikas. Jonkun pitäisi perustaa palvelu jossa toisia autetaan muuten vain tai vaikka kahvipakettia vastaan

Jotkut lapsettomat eivät ymmärrä, että vastoinkäymiset on vanhemmille sillä tavalla raskaampia, että vanhempi on velvollinen pyörittämään lapsiperhearkea koko ajan. Niistä tuista ja avuista saa haaveilla. Ehkä kotipalvelua voi saada pari tuntia viikossa.

Sitten vielä se omituinen huuto, että mitäs teit lapsia. Voiko kaikkeen varautua elämässä, kyllä vanhempaakin voi kohdata vastoinkäymiset..

Ei olla lastensuojelun asiakkaita, mutta saatiin silti Vantaan kaupungilta ilmaista kotiapua eli lastenhoitoapua 4h/viikko muun muassa koska ei ollut apuja muualta. Olin silloin kotihoidontuella töistä, ja uuvuin. Eri kunnilla varmaan eri käytännöt mutta soita neuvolaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi, miten nää ketjussa haukkuvat itse hoitavat tilanteen jossa heiltä on selkä murtunut tai ovat liikuntakyvyttömiä, puoliso ei saa palkatonta, isovanhempia ei ole ja kunta ei auta? Mua todella kiinnostaisi heidän kykynsä selvitä ilman apua tuollaisessa tilanteessa.

Silloin pitää tehdä itse itsestään lastensuojeluilmoitus. Ei se sen vaikeampaa ole. 

Jos taas se on kynnyskysymys, niin silloin kyseessä on oma valinta.

Ja vaikka tällä palstalla kuinka väitetään muuta, niin ei suomessa oikeasti normaaleista terveistä perheistä ryöstetä lapsia mihinkään. Muutenkin aivan valtaosa lasten sijoituksista tehdään yhteistyössä vanhempien kanssa. Tämä siis kommenttina siihen, että ei sitä lasua tarvitse pelätä.

Itselläni oli kolmannessa raskaudessa paha komplikaatio, jonka takia olisin voinut olla viikosta 20 lähtien sairaslomalla. kaksi isompaa lasta oli 2 ja 4-vuotiaat, ja heidät olisin saanut heti päiväkotiin ja lisäksi kodinhoitoapua oli tarjolla. Kieltäydyin, ja kaikki nämä vuodet sen jälkeen olen miettinyt MIKSI????? En todella ole mikään kodinhengetär tms. 

Tämä oli vantaalla, ja tähän ei olisi tarvinnut lasua.

Mut pointtina tässä koko keskustelussa onkin se, että miksi hyvän perheen pitää ottaa lasu-leima vain siksi, että saisi apua vaikkapa sen vanhemman onnettomuudesta toipumisen ajaksi??? Ymmärrän, että lasu tehdään huumeita käyttävien vanhempien perheestä ja heidän eloaan tarkkaillaan pidempäänkin kuin pelkän akuutin avun tarpeen vuoksi. Miksi siis sama pitäisi tehdä vaikkapa perheelle jossa on vanhemmat + 2 lasta, molemmat vanhemmat käyvät töissä ja vaikkapa vaimo on 1kk työmatkalla ulkomailla ja tällä välin mies putoaa katon putsauksen yhteydessä katolta ja murtaa molemmat jalkansa---> miksi siis tälle perheelle pitäisi lyödä lasu-leima ja tarkkailla heitä, että pärjäävätköhän lasten kanssa ja ovatko lapset turvassa heidän kanssaan vai ei, jos kyse on vain siitä että isä saisi kotiin kahdeksi viikoksi hiukan apua kunnes pystyy itse hiukan liikkumaan...

Ei lasussa muuten olisi mitään ongelmaa, mutta siitä jää leima papereihin ja asia tulee ilmi kaikissa asioissa (päivähoito, neuvola, sairaala, koulu etc etc) aina siihen asti kun lapsi täyttää 18v - vaikka kyseessä olisi ollut edellä mainittu onnettomuus-tapaus.

Oikeasti rinnastatte nämä kaksi asiaa täysin samaksi? Todella käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, ettei Ap ole osannut hakea apua, eikä sitä tarpeeksi selkeästi ole neuvolassakaan annettu. Perheiden kotipalvelu on juuri tuollaisiin tilanteisiin tarkoitettu, ja niissä kriteerinä on mm. raskauteen liittyvät erikoistilanteet. Jos kunnassa tämä on järjestetty lastensuojelun alaisuudessa, tuki täytyy tosiaan hakea sitä kautta. Näiden ei pitäisi olla mitään salaista tietoa, vaan löytyy netistä, mutta myös mm. neuvoloiden ja terveyskeskuksien seiniltä. Ei siis tarvitse odottaa, että joku toinen ohjaa perheelle avun, vaan se on haettava itse. Myös palvelusetelin käyttö yksityisiä palveluntarjoajaa varten on mahdollista. Jos tätä apua ei pysty itse hakemaan, apua saa esimerkiksi sieltä lastensuojelusta. On kyllä ihan tavallista, että vanhemmat tekevät itse lastensuojeluilmoituksen. Ei ehkä yhtä tavallista kuin jonkun muun tahon tekemä, mutta usein esimerkiksi terveydenhoitajat tai koulukuraattorit tekevät ilmoituksen yhteistyössä perheen kanssa. Vanhemmat tekevät ilmoituksia lapsistaan muutenkin itse, erityisesti teini-ikäisistä, joilla ei ehkä ole enää jatkuvaa kontaktia sellaisiin viranomaistahoihin, joilla olisi velvollisuus tehdä ilmoitus. Tuntuu se meistä työntekijöiltäkin turhalta, että ei voida muuta kautta asiakkuutta oikein aloittaa kuin tutkimalla se lastensuojelun tarve, mutta näin se nyt vaan menee. Toisaalta ajattelen, että mihin tahansa paikkaan on otettava yhteyttä jollakin tavalla ennen kuin mitään toimenpiteitä aloitetaan. Lastensuojeluun se nyt hoituu näin.

Lastensuojelun asiakkaina on ihan kaikenlaisia perheitä. On äärimmäisen vahingollista pitää yllä tätä leimaa. Se mitä ilmeisimmin estää ihmisiä hakemasta apua, vaikka sille olisi tarvetta ja sitä pystyttäisiin antamaan.

Viimeiseen kappaleeseen puutun:

höpö höpö, kyllä lasun asiakkaisiin pääsääntöisesti kuuluvat päihde- ja mt-perheet ja ovat lisäksi pitkäaikaisia asiakkaita ellei lapsia sitten huostaanoteta - kuten usein loppupeleissä tehdään lapsien parhaaksi. Tällä hetkellä avun hakeminen lasun kautta on hyvin ongelmallista juurikin siksi kun näitä "normaaleja" perheitä laitetaan samaan kastiin ensiksi mainitun ryhmän kanssa. Nämä "normaalit" perheet vieläpä yleensä tarvitsevat vain lyhytaikaista apua sen pitkäaikaisen avun sijaan.

Lasusta kun sattuu jäämään papereihin pitkäaikainen leima, kuten ylläoleva kommentoija kertoikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lastensuojelun kautta saa lyhytaikaista apua. En ymmärrä mikä peikko se sinulle on. Ihan sama kuin vaatisi hammaslääkärissä varhaiskasvatusta, kun kunnan velvollisuus on sitä järjestää. Hammaslääkäri yrittää sinulle kertoa, että sitä annetaan eri paikassa, mutta se ei sinulle kelpaa.

Etkö ymmärrä, että lastensuojelun asiakkaaksi ei voi itse ängetä, vaan sinne on kriteerit, joilla sinne otetaan. Vaikka olisi asiakaskin, ei välttämättä tarjota kotipalvelua.

Hyvänen aika, lastensuojeluilmoitus nimenomaan tarkoittaa sitä, että se lastensuojelun tarve tullaan ihan kotiin saakka kartoittamaan. Sinne todellakin voi siis ihan itse ängetä. Olet varmaan joskus elämässäsi kuullut, kuinka lastensuojeluilmoituksia on tehty milloin kenestäkin. Se on just se tapa. Silloin lastensuojelun työntekijä (ei siis kuka tahansa sosiaalitoimen henkilökuntaan kuuluva) on velvollinen selvittämään millaista apua tarvitaan. Eikä se tuki tietenkään ole välttämättä juuri kotipalvelua, mutta voi olla sitäkin. Tuki päätetään sillä perusteella, mikä on kenenkin tarve, ja miten siihen kunta juuri sillä hetkellä pystyy parhaiten vastaamaan.

Annapa kun sosiaalityöntekijä kertoo sinulle, että lastensuojeluilmoituksella ei voi tilata kotipalvelua. Lastensuojeluilmoituksella ei myöskään voi tilata lastensuojelun asiakkuutta, jos sosiaalityöntekijä toteaa ettei kriteereitä ole. Ap oli ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen ja kotipalvelu oli evätty. Ikävää, mutta ilmeisesti siinä kunnassa on talous muutenkin todella heikossa jamassa. Tästä asiasta kylläkin voi valittaa.

No ei se tietenkään mikään tilauspalvelu ole. Perheiden kotipalvelu on, lähempänä sitä, mutta se on maksullista myös kunnan toimittamana. Jos haluaa jotain ihan tiettyä palvelua, se pitää varmastikin ostaa yksityiseltä.

Mutta lastensuojelun asiakkuus kyllä taatusti käynnistyy, jos äiti makaa liikuntakyvyttömänä ja pudottelee vauvaa väsyksissään. Se tosin täytyy käydä läpi sen lastensuojelun työntekijän kanssa, ja he taas selvittävät lastensuojelun tarvetta nimenomaan ilmoitusten perusteella. Sosiaalityöntekijöitä on monessa muussakin virassa, eivät he kaikki tee lastensuojelutyötä, eivätkä voi sen tarpeesta päättää.

No ei ala tuosta lastensuojelun asiakkuuskaan. Todennäköisesti sillä lapsella on isäkin, jota tuossa tilanteessa vastuutetaan.

Kyllä lastensuojelun asiakkuus alkaa, jos sille katsotaan tarvetta. Isä tietenkin kuuluu asiaan, mutta ei häntä sentään velvoita jättämään työpaikkaansa, jos sille tuelle on tarvetta nimenomaan isän työssäoloa aikana, vaan tarkoitus on katsoa kokonaiskuvaa. Ihan tavallisten työssäkäyvien perheidenkin lapset voivat olla lastensuojelun asiakkaita, eikä sieltä mitään loppuelämän leimaa tule, jos tukea tarvitaan pari kuukautta.

Kyllä se lasu vain pomppaa lapsen tiedoissa heti esille, vaikka 15v jälkeenkin.

T. Terveydenhuollon työntekijä

Vierailija kirjoitti:

Ai että ottaa päähän tuo sossulokkipuhe! Olen itse opettaja, ja tapaan työssäni perheitä, jotka kipeästi tarvitsisivat apua, mutta eivät suostu ottamaan sitä vastaan juuri tuollaisten leimojen takia. Kunpa voisinkin kertoa silloin ketkä kaikki muut tutut perheet ovat lastensuojelun asiakkaita, saattaisi kummasti helpottaa sitä avun vastaanottamista. Ihan kaikenlaiset perheet, myös hyvätuloiset, myös korkeasti koulutetut, myös sosiaalialan ammattilaisten perheet, rehtorin perhe, julkkiksen perhe, IHAN KUKA TAHANSA saattaa jossakin tilanteessa tarvita lastensuojelun apua. Sitä tarvitsee hävetä vain, jos jatkuvasti pidetään yllä valheellista mielikuvaa huonoista perheistä ja niistä Paremmista Perheistä.

Sen takia lasu onkin todella huono keino sen kotiavun järjestämiseen. Lasu pitäisi varata niille perheille joilla on oikeasti isoja ongelmia koko perherakenteessa ja yleisesti elämässä pärjäämisessä. Samanlaisia ongelmia ei ole pääsääntöisesti esimerkiksi perheessä jossa toinen vanhemmista sattuu olemaan ulkomailla työmatkalla ja toinen vanhemmista joutuu onnettomuuteen--> molemmat jalat pakettiin --> pitää tehdä siis lasu itsestä että saa apua ja ikuinen lasu-leima vaikka avun tarve olisi 2vk ja lasu tulisi aina ilmi terveydenhuollossa, koulussa tms asioidessa. Tämä on kohtuutonta juurikin näitä hyviä perheitä kohtaan.

Ja kyllä, on olemassa hyviä ja huonoja perheitä - on typerää yrittää kiistää tämä.

Miten tämä on niin vaikeaa joillekin ymmärtää...

Ottamatta kantaa lasuihin (mistä ilmeisesti keskustelussa on väännetty) niin on järkevää tarjota kohtuuhintaista tai ilmaista matalan kynnyksen hoito/kotiapua kaikille perheille. Jossakin kunnassa oltiin alettu panostamaan hoito- ja kotiapuun ja kappas muutaman vuoden kuluessa lastensuojelun kulut laskivat roimasti. Tuli halvemmaksi tarjota ennaltaehkäisevää apua kuin vasta viimeisessä pakkoraossa tarttua toimeen ja huostaanottaa lapsi.

Itse syvän uupumuksen kokeneena, niin vaikeasti sairaan lapsen vanhempana, ettei lasun puolelta olisi edes saanut apua (ei ollut tarvettakaan, mutta jälkikäteen ajateltuna mietin, miten olisi käynyt, jos olisimme romahtaneet silloin), hyviä ja huonoja aikoja kokeneena tiedän, että apua voi tarvita kuka tahansa, vaikka lähtökohdat olisivat hyvät. Apua pitäisi saada ja ilman leimaa.

Nykyään keskituloisena tiedän myös, ettei sen hoitajan palkkaaminenkaan ole välttämättä mahdollista. Voi olla varaa palkata hoitaja 2 h viikossa 10e/h, mutta 1900 nettotuloista ei makseta toiselle ihmiselle palkkaa esim. 20h/vko sivukuluineen (n. 40 % palkasta) viikko.  Tarve kun hätä/vaikeassa tilanteessa tuskin on 2h/vko.  Saatikka jos on pienituloinen tai toinen töissä ja toinen kotona.

Mun mielestä ei pitäisi olla toisia vastaan. Kuntien pitäisi tarjota palveluja ja pyrkiä myös ennaltaehkäisemään ongelmia lapsiperheissä ja tukemaan lapsiperheitä. Ei ihme, että syntyvyysluvutkin ovat, mitä ovat, kun yksin pärjätä.

En minäkään saa ikinä apua mihinkään, vaikka kuinka todistelisin että tarvetta on. Yleisesti ottaen asiani ovat aina hyvin (pl. mielenterveys) mutta elämään kuuluu alamäet ja niissä alamäissä en ikinä saa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teitkö siis lastensuojeluilmoituksen? Eikä kukaan tullut kyselemään lasten voinnista, vaikka olit liikuntakyvyttömänä heidän kanssaan kotona? Siitähän voisi jo kantelun tehdä.

Soitin neuvolaan, täti tarkisti kriteeristön (joka kuvattiin aiemmin) ja mikään kohta ei täyttynyt eli en ollut siis oileutettu lasun piiriin. Enkä siis palveluidenkaan. Soitin myös sossuun suoraan, sieltä sanottiin että tee neuvolan ”kriteeritesti”.

Voi hyvänen aika teitä jotka luulee etten viitsinyt yrittää. Oli elämän hätä ja aivan hädissäni soitin monta kertaa joka paikkaan. Ja ostin sillä kalliilla rahalla apua mutta raha ei riittänyt siihen kuuden viikon apuun.

En jaksa enää vastata tämän jälkeen yhtään mihinkään tyhmään inttämiseen. Lopetetaanpa ketju tähän kun tällä on vain 1-2 ihmistä jotka puhuu oikeasta asiasta. Kiitos kaikille oikean asian teemaan vastanneille. Ap

Eli et tehnyt lastensuojeluilmoitusta. Jännästi jätit itsekin vastaamatta kysymykseen, mutta kerroit kaikenlaista siitä vierestä.

No eikös tuo ole sitä tekemistä? Minne olisi pitänyt soittaa? Väsynyt ihminen ei jaksa eikä osaa hakea oikeasta paikasta välttämättä apua. Miksei neuvola ja/tai sossu auttaneet ap:ta? Kauhean ilkeitä vastauksia taas täällä. Osa syyttää ap:ta siitä, että ei halua olla sossupummien kanssa samassa sarjassa ja osa sanoo, että olet huonompi kuin muut ja kuvittelet olevasi hienompi ja lapset pois tuollaiselta. Miksi ei ole sellaista apua, että jos on paljon yksin, saisi joskus nukkua? Miksi väsymykseen suhtaudutaan niin aggressiivisesti? Joko olet hiljaa tai me otetaan sulta sun lapset pois luuseri?

Ei, tuo ei tosiaan ole lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Se tehdään lastensuojeluun, ei johonkin muualle. Ap on kysynyt neuvolasta jotain muuta apua, hän nimenomaan ei halunnut olla sossulokkilasuperheen äiti. Neuvolasta olisi kyllä pitänyt tehdä se ilmoitus, jos Ap kertoi siellä nämä samat asiat kuin täällä. Mutta jos hän on kaunistellut tai jättänyt jotain kertomatta juuri siksi, ettei sitä ilmoitusta tehtäisi, ei siihen ole niillä tiedoilla ollut tarvetta.

Itse olen saanut kaksosten syntymän jälkeiseen väsymykseen aikoinani apua neuvolan kautta ensin ilman lastensuojelua, mutta se apu lopetettiin pian, koska kotihoito piti resursoida vanhuksille. Olin ihan rikki, ja sitten sitä apua tuli lastensuojelun puolelta. Todellakin haluaisin, että apu olisi helposti saatavilla, ja otti päähän, että palloteltiin näin, mutta ei meille kyllä mitään lasuleimaa ole jäänyt. Tai jos se jossakin tiedossa lukee, että vuonna 2004 lapset olivat 33 kk lastensuojelun asiakkaita, niin ei siitä ainakaan kukaan ole heille huomautellut. Ja ihan ollaan akateemisia työssäkäyviä ihmisiä mekin, ei vaan kuvitella, että meidän ongelmat olisi jotenkin parempia kuin jonkun muiden.

Musta vaikuttaa siltä, että sulla on kovin kapea-alainen käsitys siitä, mitä lasu-perhe tarkoittaa. Esim. Sossulokkeilijat on melko ennakkoluuloinen sana. Esim. Mun lähipiirissä lasu-avun piirissä on perhe, jonka isä käy töissä ja äiti kaksosten kanssa kotona. Eikä se kotiapu tarkoita sitä, että ne tulee teille siivoamaan. :)

Avun saadaksenne teidän olisi pitänyt myöntää, että olette lasu-perhe. Oletko valmis sanomaan niin?

PS. Mikäli käytte töissä, palkatkaa apua. Sitä mahdollisuutta kun ei "sossulokkeilijoilla" ole. Pitää ottaa tarkkailija kotiin raportoimaan, jotta apua saa. ;)

T. Kasvatusalalla

EI SITÄ APUA SAA EDES RAHALLA. Viimeisilläni raskaana yritin saada MLL:stä lastenhoitajan, että olisi vienyt esikoisen esimerkiksi ulkoilemaan ja olisin saanut levätä sen aikaa. Ei onnistunut, koska hoitajat eivät halunneet ottaa niin lyhyitä keikkoja (2-3 tunnista kyse), vaan olisi pitänyt ottaa koko päiväksi. Pari kertaa yritin, sitten luovutin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lastensuojelun kautta saa lyhytaikaista apua. En ymmärrä mikä peikko se sinulle on. Ihan sama kuin vaatisi hammaslääkärissä varhaiskasvatusta, kun kunnan velvollisuus on sitä järjestää. Hammaslääkäri yrittää sinulle kertoa, että sitä annetaan eri paikassa, mutta se ei sinulle kelpaa.

Etkö ymmärrä, että lastensuojelun asiakkaaksi ei voi itse ängetä, vaan sinne on kriteerit, joilla sinne otetaan. Vaikka olisi asiakaskin, ei välttämättä tarjota kotipalvelua.

Hyvänen aika, lastensuojeluilmoitus nimenomaan tarkoittaa sitä, että se lastensuojelun tarve tullaan ihan kotiin saakka kartoittamaan. Sinne todellakin voi siis ihan itse ängetä. Olet varmaan joskus elämässäsi kuullut, kuinka lastensuojeluilmoituksia on tehty milloin kenestäkin. Se on just se tapa. Silloin lastensuojelun työntekijä (ei siis kuka tahansa sosiaalitoimen henkilökuntaan kuuluva) on velvollinen selvittämään millaista apua tarvitaan. Eikä se tuki tietenkään ole välttämättä juuri kotipalvelua, mutta voi olla sitäkin. Tuki päätetään sillä perusteella, mikä on kenenkin tarve, ja miten siihen kunta juuri sillä hetkellä pystyy parhaiten vastaamaan.

Annapa kun sosiaalityöntekijä kertoo sinulle, että lastensuojeluilmoituksella ei voi tilata kotipalvelua. Lastensuojeluilmoituksella ei myöskään voi tilata lastensuojelun asiakkuutta, jos sosiaalityöntekijä toteaa ettei kriteereitä ole. Ap oli ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen ja kotipalvelu oli evätty. Ikävää, mutta ilmeisesti siinä kunnassa on talous muutenkin todella heikossa jamassa. Tästä asiasta kylläkin voi valittaa.

No ei se tietenkään mikään tilauspalvelu ole. Perheiden kotipalvelu on, lähempänä sitä, mutta se on maksullista myös kunnan toimittamana. Jos haluaa jotain ihan tiettyä palvelua, se pitää varmastikin ostaa yksityiseltä.

Mutta lastensuojelun asiakkuus kyllä taatusti käynnistyy, jos äiti makaa liikuntakyvyttömänä ja pudottelee vauvaa väsyksissään. Se tosin täytyy käydä läpi sen lastensuojelun työntekijän kanssa, ja he taas selvittävät lastensuojelun tarvetta nimenomaan ilmoitusten perusteella. Sosiaalityöntekijöitä on monessa muussakin virassa, eivät he kaikki tee lastensuojelutyötä, eivätkä voi sen tarpeesta päättää.

No ei ala tuosta lastensuojelun asiakkuuskaan. Todennäköisesti sillä lapsella on isäkin, jota tuossa tilanteessa vastuutetaan.

Kyllä lastensuojelun asiakkuus alkaa, jos sille katsotaan tarvetta. Isä tietenkin kuuluu asiaan, mutta ei häntä sentään velvoita jättämään työpaikkaansa, jos sille tuelle on tarvetta nimenomaan isän työssäoloa aikana, vaan tarkoitus on katsoa kokonaiskuvaa. Ihan tavallisten työssäkäyvien perheidenkin lapset voivat olla lastensuojelun asiakkaita, eikä sieltä mitään loppuelämän leimaa tule, jos tukea tarvitaan pari kuukautta.

Kyllä se lasu vain pomppaa lapsen tiedoissa heti esille, vaikka 15v jälkeenkin.

T. Terveydenhuollon työntekijä

Miten se käytännössä pomppaa esiin? On nimittäin ollut vaikeuksia saada lapsen tietoihin pumppaamaan esiin yhtä vähän toista juttua, joka liittyy hänen sairautensa hoitoon. Ikinä ei näy uudelle hoitajalle tai lääkärille, vaikka kaikki pitävät sitä tärkeänä ja olennaisena tietona. Mitä se lasumerkintä siis siinä lapsen tiedoissa kertoo? Koko lastensuojeluhistorian vai vaan jonkun hälytysmerkin siitä että pitää tarkkailla lasta? Vai mikä sen merkitys on?Häviääkö se sitten täysi-ikäisenä, vai pomppaako silloinkin esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös lastensuojelun kautta saa lyhytaikaista apua. En ymmärrä mikä peikko se sinulle on. Ihan sama kuin vaatisi hammaslääkärissä varhaiskasvatusta, kun kunnan velvollisuus on sitä järjestää. Hammaslääkäri yrittää sinulle kertoa, että sitä annetaan eri paikassa, mutta se ei sinulle kelpaa.

Etkö ymmärrä, että lastensuojelun asiakkaaksi ei voi itse ängetä, vaan sinne on kriteerit, joilla sinne otetaan. Vaikka olisi asiakaskin, ei välttämättä tarjota kotipalvelua.

Hyvänen aika, lastensuojeluilmoitus nimenomaan tarkoittaa sitä, että se lastensuojelun tarve tullaan ihan kotiin saakka kartoittamaan. Sinne todellakin voi siis ihan itse ängetä. Olet varmaan joskus elämässäsi kuullut, kuinka lastensuojeluilmoituksia on tehty milloin kenestäkin. Se on just se tapa. Silloin lastensuojelun työntekijä (ei siis kuka tahansa sosiaalitoimen henkilökuntaan kuuluva) on velvollinen selvittämään millaista apua tarvitaan. Eikä se tuki tietenkään ole välttämättä juuri kotipalvelua, mutta voi olla sitäkin. Tuki päätetään sillä perusteella, mikä on kenenkin tarve, ja miten siihen kunta juuri sillä hetkellä pystyy parhaiten vastaamaan.

Annapa kun sosiaalityöntekijä kertoo sinulle, että lastensuojeluilmoituksella ei voi tilata kotipalvelua. Lastensuojeluilmoituksella ei myöskään voi tilata lastensuojelun asiakkuutta, jos sosiaalityöntekijä toteaa ettei kriteereitä ole. Ap oli ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen ja kotipalvelu oli evätty. Ikävää, mutta ilmeisesti siinä kunnassa on talous muutenkin todella heikossa jamassa. Tästä asiasta kylläkin voi valittaa.

No ei se tietenkään mikään tilauspalvelu ole. Perheiden kotipalvelu on, lähempänä sitä, mutta se on maksullista myös kunnan toimittamana. Jos haluaa jotain ihan tiettyä palvelua, se pitää varmastikin ostaa yksityiseltä.

Mutta lastensuojelun asiakkuus kyllä taatusti käynnistyy, jos äiti makaa liikuntakyvyttömänä ja pudottelee vauvaa väsyksissään. Se tosin täytyy käydä läpi sen lastensuojelun työntekijän kanssa, ja he taas selvittävät lastensuojelun tarvetta nimenomaan ilmoitusten perusteella. Sosiaalityöntekijöitä on monessa muussakin virassa, eivät he kaikki tee lastensuojelutyötä, eivätkä voi sen tarpeesta päättää.

No ei ala tuosta lastensuojelun asiakkuuskaan. Todennäköisesti sillä lapsella on isäkin, jota tuossa tilanteessa vastuutetaan.

Kyllä lastensuojelun asiakkuus alkaa, jos sille katsotaan tarvetta. Isä tietenkin kuuluu asiaan, mutta ei häntä sentään velvoita jättämään työpaikkaansa, jos sille tuelle on tarvetta nimenomaan isän työssäoloa aikana, vaan tarkoitus on katsoa kokonaiskuvaa. Ihan tavallisten työssäkäyvien perheidenkin lapset voivat olla lastensuojelun asiakkaita, eikä sieltä mitään loppuelämän leimaa tule, jos tukea tarvitaan pari kuukautta.

Kyllä se lasu vain pomppaa lapsen tiedoissa heti esille, vaikka 15v jälkeenkin.

T. Terveydenhuollon työntekijä

Miten se käytännössä pomppaa esiin? On nimittäin ollut vaikeuksia saada lapsen tietoihin pumppaamaan esiin yhtä vähän toista juttua, joka liittyy hänen sairautensa hoitoon. Ikinä ei näy uudelle hoitajalle tai lääkärille, vaikka kaikki pitävät sitä tärkeänä ja olennaisena tietona. Mitä se lasumerkintä siis siinä lapsen tiedoissa kertoo? Koko lastensuojeluhistorian vai vaan jonkun hälytysmerkin siitä että pitää tarkkailla lasta? Vai mikä sen merkitys on?Häviääkö se sitten täysi-ikäisenä, vai pomppaako silloinkin esiin?

Lasten parissa työskentelen niin en tiedä aikuisten suhteen. Lapsilla kun avaat potilastiedot niin yleensä pomppaa ensimmäisinä asioina eteen tiedoissa... Yleensä ei ole tarpeen tietää noista asioista, niin niitä ei avata joten lasun syy jää epäselväksi oli se sitten vakava asia tai 1vk avun tarve...

Asioiden silmille "pomppaamiseen" vaikuttaa potilastietojärjestelmä, kuinka siellä saa ns. Painotettua jotain asiaa näkymään jne jne, jotkut asiat voidaan merkitä pitkäaikaistietoihin ja osa voidaan laittaa riskitietoihin etc etc jolloin nämä olennaiset tiedot pomppaavat esiin.

Luulenpa ap että olet lyönyt könttään kaikki avut joista olet joskus kuullut ja kuvittelet että jokainen lasuperhe saa nämä kaikki ja vieläpä enemmänkin.

Olisitteko voineet aikoinaan ostaa apua? Raskasta teillä on ollut, mutta toi on mennyttä elämää, älä enää märehdi.

Kun lapsi tippuu sylistä, tämä viedään lääkäriin tutkittavaksi ja tulee lasu.

Näin kävi kun kaverin 10v esikoiselta tippui kuopus, perhe oli jonkin aikaa tarkkailussa.