Lue keskustelun säännöt.
Ns. hyvä perhe ei saa mitään apua, koskaan, mistään
23.04.2020 |
Ärsyttää kun lehdissä lukee että lapsiperheitä autetaan paljon. Niin, niitä autetaan ketkä ovat sossulokkeja tai sitten LaSu asiakkaita. Lasu-asiakkaat saa siivous/kodinhoito/lastenhoito/vanhempien vapaa-aika/harrastus/lomailu ja ties mitä tukea.
Niinsanottu hyvä perhe ei saa mitään apua hädän tullen mistään. Kun ei ole oikeutettu niihin palveluihin. Koska ei ole lasu-ongelmaa.
Laki lapsiperheiden kotiavusta on vitsi ja iso psa kunnista kiertää lakia ja jättää avun pois kaikilta muilta paitsi lasu perheiltä.
Meillä ei isovanhemmat auta eikä osallistu mitenkään elämäämme, ja muutaman kerran on ollut ns paska paikka jolloin apua olisi tarvittu.
Esim.
- erittäin paha unettomuus vauva-aikana, siis sellainen että valvoin vuorokausia putkeen, lapsi tippui sylistä, tavarat tippui käsistä, kävelin päin ovenkarmeja, kaaduin, tämä tuli siis puolen vuoden yhtöjaksoisen valvomisen seurauksena.
- murtunut raaja, kotona vauva ja taapero, jotka piti hoitaa, oli mahdotonta nostaa/kantaa murtuneella raajalla
- paha uupumus erittäin vaikeassa tilanteessa jossa koko perheen huolto, työssäkäynti, yövalvomiset jne oli 24/7 vain toisen vanhemman vastuulla
- loppuraskauden komplikaatio josA meni liikubtakyvyttömäksi, kotona 2v taapero hoidettavana, ei saanut hoitopaikkaa kunnalta koska oli kesä, lukuisia vaaratilanteita koska vilkas taspero ja liikuntakyvytön vanhempi.
Kaikissa em tilanteissa ei saati lapsiperheen kotiapua, tilapäistä apua, päivähoitopaikkaa, ostoplalveluseteliä, EI YHTÄÄN MITÄÄN, koska syy oli aina se että lapsilla ei ole huolta, ette ole lasu-perhe, palvelut ovat vain lasu-perheille.
Ja siis ei ole tarkoitus nyt valittaa rankkuudesta, se on eri aihe ja sitä ei tässä ketjussa käsitellä, vaan siitä että KAIKKI perheet ei saa apua, vain lasuperheet saa.
Ironisin asia oli, kun raajan murtuman aikaan arviota tehnyt työntekijä sanoi että ette saa apua kunnalta, mutta JOS olisitte lasun asiakas saisitte viitenä päivänä viikossa kuusi tuntia kotiapua.
Olisiko joskus syytä auttaa näitä perheitä ettei tarvitse tulla lasun asiakkaaksi?
Ja sitten vielä taustatiedot ammatti-haukkujille: maksan itse lasteni elannon, olen akateeminen, olen hyvissä töissä, emme ole sossulokkeja, emme ole saaneet mitään sosiaaliapua koskaan. Aina ekana kun hyökätään apn kimppuun niin jospa nyt luettaisi teksti läpi ja keskusteltaisiin aiheesta. Eli siitä että erittäin moni perhe jää kaiken avun ulkopuolelle.
Kommentit (350)
Vierailija<strong> kirjoitti:
MIetin niitä kunnan/kaupungin palvelujen eroja, siis mihin käytetään rahaa ja kuka niistä päättää.... Verotulot ovat kakku, joka jaetaan, kannattaa äänestää vaaleissa ihmisiä, joilla on kokemusta lapsiperhearjesta!
Toisaalta en haluaisi, että terveydenhuollosta tai vanhusten palveluista säästetään tai opetuksesta ja varhaiskasvatuksesta. Enpä haluaisi olla päättäjä!
Jospa kakku olisi rajaton!! Jospa jokaisella olisi tukiverkko, perhe, suku ja ystävät lähellä ja ymmärtäväisiä ja jaksavaisia... Jospa katsoisimme ympärillemme ja kysyisimme, mitä kuuluu ja myös kuuntelisimme, mitä saamme vastaukseksi.[/quote
Joopa joo, Tampere ollut aina demarivetoinen ja Marinin kotikaupunki. Silti Tampereelle pumpataan valtionosuuksina rahaa Etelä-Suomesta, että niin hyvin hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista.
Itse opiskelevana yksinhuoltajana en myöskään saanut mitään tukea tai apua lapsenhoitoon. Kun en ollut ongelmaperhe, ainoastaan köyhä. Erona ap:seen minulla ei ollut edes teoreettista apua maksaa hoitoavusta.
Opin niistä ajoista mm. Että ihmisillä oli hyvin eriäviä käsityksiä tuettomuudesta. Esim. Jollain yksinhuoltajalla se tarkoitti sitä, että lapsi oli isällään joka toinen viikonloppu tai vuoroviikoin tai että omat vanhemmat auttoivat kerran kuussa.
Ei ole tarkoitus vähätellä kenenkään ongelmia, mutta halusin tuoda esille sen, että edes pienituloisuus ei tarkoita sitä, että ilmaista apua työnnetään ovista ja ikkunoista. Avun saantiin vaikuttaa asuinpaikka, kunnan talous ja sillonkin apua pitää osata kysyä oikeista paikoista ja oikealla tavalla.
Välillä vain harmittaa, että niin monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että vähävaraisuus oikeuttaa automaattisesti "kaikkeen kivaan" mihin keskiluokalla ei ole mahdollisuuksia.
Sait varmasti kuitenkin esimerkiksi päivähoidon ilmaiseksi. Ja tuettuihin lomiin olit oikeutettu. Harrastuksissa pystyit hakemaan lapselle vapaaoppilaspaikkaa.
Ja ylipäätään kieltäytyä vaikka talkoista helposti koska yh.
Pitäisi ottaa lapsi pois päivähoidosta, vaikka sitten haukutaan kotiinjäämisestä.
Meillä ei ole rahaa kesäksi, eikä kesämökkiäkään. Ollaan sitten 2,5 kk kotona ja lapsi saa sanoa, ettei käynyt missään, että sinun lapsesi voivat nauraa ja kiusata häntä.
Harrastuksiin ei olisi lainkaan varaa, joten otan lapseni pois. Ei hän tarvitse yhtään harrastusta ennen kuin saan palkkatyön. Sitten lapsesi voivat taas kiusata häntä ja haukkua selän takana köyhäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista.
Itse opiskelevana yksinhuoltajana en myöskään saanut mitään tukea tai apua lapsenhoitoon. Kun en ollut ongelmaperhe, ainoastaan köyhä. Erona ap:seen minulla ei ollut edes teoreettista apua maksaa hoitoavusta.
Opin niistä ajoista mm. Että ihmisillä oli hyvin eriäviä käsityksiä tuettomuudesta. Esim. Jollain yksinhuoltajalla se tarkoitti sitä, että lapsi oli isällään joka toinen viikonloppu tai vuoroviikoin tai että omat vanhemmat auttoivat kerran kuussa.
Ei ole tarkoitus vähätellä kenenkään ongelmia, mutta halusin tuoda esille sen, että edes pienituloisuus ei tarkoita sitä, että ilmaista apua työnnetään ovista ja ikkunoista. Avun saantiin vaikuttaa asuinpaikka, kunnan talous ja sillonkin apua pitää osata kysyä oikeista paikoista ja oikealla tavalla.
Välillä vain harmittaa, että niin monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että vähävaraisuus oikeuttaa automaattisesti "kaikkeen kivaan" mihin keskiluokalla ei ole mahdollisuuksia.
Sait varmasti kuitenkin esimerkiksi päivähoidon ilmaiseksi. Ja tuettuihin lomiin olit oikeutettu. Harrastuksissa pystyit hakemaan lapselle vapaaoppilaspaikkaa.
Ja ylipäätään kieltäytyä vaikka talkoista helposti koska yh.
Tietysti sain päivähoitopaikan ilmaiseksi, tosin meillä oli koulussa toisinaan myös iltaisin tunteja, jolloin jouduin ottamaan lapsen mukaan. Lisäksi olin pulassa niiden suoritusten kanssa, jotka olisivat vaatineet useita öitä muualla kuin asuinpaikkakunnallani. Ei ollut mitenkään läpihuutojuttu perustella koulullekaan, että tukiverkkoja ei ole tai opiskelijana rahaa maksaa hoidosta ja miettiä miten ne osat tutkintoa sitten hoidetaan. Vuoropäivähoitoon mahdollisuutta ei ollut, eikä varsinkaan useiden päivien.
Voi sitä ilmaista päivähoitoa tietysti kadehtiakin, mutta opintolainasta, asumistuesta, elatusavusta, lapsilisistä yms. Jäi asumiskustannuksien jälkeen maksimissaan alle 200€, jos tuli sähkölasku tms. Käteen ruokiin yms. Saattoi jäädä alle 100€.
En ole kuullut ennen harrastusten vapaaoppilaspaikoista. Ja vaikka sellainen olisikin ollut mahdollinen, niin jonkun se lapsi olisi pitänyt sinne harrastuksiin kuljettaakin. Autottomalla mahdollisuudet ovat tähänkin rajalliset.
Pitää myös ymmärtää, että läheskään kaikissa kunnissa ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia ylipäätään harrastuksiin ja palveluihin.
Harkinnanvaraista toimeentulotukea tms. Lasten harrastuksiin yms. Ei ihan oikesti edes myönnetä kaikissa kunnissa. Tai edes ylipäätään.
Tai ei ole vaikka tukiperheitä ja jos on, niin tunkua on niin paljon, että ensisijalla ovat ne perheet, joilla on paljon vaikeampiakin ongelmia.
En tiedä mitä talkoista vapautumista tarkoitit?
Tuetuilla lomilla olen kyllä kuullut myöhemmin joidenkin perheiden olleen, mutta itselleni niitä ei koskaan missään tarjottu, enkä siksi edes olisi osannut tälläistä mahdollisuutta siksi myöskään hakea.
Tästä päästään taas siihen, että tuen saamisen toinen edellytys on se, että tietää edes sellaisten olevan mahdollisia.
Jos kukaan ei kerro, niin miten voisi edes tulla mieleen kysyä?
Se että päätyy minkäänlaisen avun piiriin vaatii usein ihan oikeasti jo näkyviä ongelmia tai huolta viranomaistaholta tai siitä, että joku antaa tietoa mahdollisuuksista esim. Sosiaalitoimisto ilman, että osaa kysyä.
Minulla ei ole lapsia, joten olen objektiivinen kommentoija tämän suhteen. Tuli kyllä tuota ap;n tarinaa lukiessa mieleen, että jos tilanne todella on tuollainen, niin onhan se ihan hemmetin epäoikeudenmukaista! Miksi lasuperheet saisivat kaiken avun, ja ihmiset jotka yrittävät olla kunnollisia ja toimivat vastuullisesti, eivät saa mitään apua!? Kyllä on kummallinen ja outo systeemi, ja erittäin epäoikeudenmukainen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista.
Itse opiskelevana yksinhuoltajana en myöskään saanut mitään tukea tai apua lapsenhoitoon. Kun en ollut ongelmaperhe, ainoastaan köyhä. Erona ap:seen minulla ei ollut edes teoreettista apua maksaa hoitoavusta.
Opin niistä ajoista mm. Että ihmisillä oli hyvin eriäviä käsityksiä tuettomuudesta. Esim. Jollain yksinhuoltajalla se tarkoitti sitä, että lapsi oli isällään joka toinen viikonloppu tai vuoroviikoin tai että omat vanhemmat auttoivat kerran kuussa.
Ei ole tarkoitus vähätellä kenenkään ongelmia, mutta halusin tuoda esille sen, että edes pienituloisuus ei tarkoita sitä, että ilmaista apua työnnetään ovista ja ikkunoista. Avun saantiin vaikuttaa asuinpaikka, kunnan talous ja sillonkin apua pitää osata kysyä oikeista paikoista ja oikealla tavalla.
Välillä vain harmittaa, että niin monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että vähävaraisuus oikeuttaa automaattisesti "kaikkeen kivaan" mihin keskiluokalla ei ole mahdollisuuksia.
Sait varmasti kuitenkin esimerkiksi päivähoidon ilmaiseksi. Ja tuettuihin lomiin olit oikeutettu. Harrastuksissa pystyit hakemaan lapselle vapaaoppilaspaikkaa.
Ja ylipäätään kieltäytyä vaikka talkoista helposti koska yh.
Tietysti sain päivähoitopaikan ilmaiseksi, tosin meillä oli koulussa toisinaan myös iltaisin tunteja, jolloin jouduin ottamaan lapsen mukaan. Lisäksi olin pulassa niiden suoritusten kanssa, jotka olisivat vaatineet useita öitä muualla kuin asuinpaikkakunnallani. Ei ollut mitenkään läpihuutojuttu perustella koulullekaan, että tukiverkkoja ei ole tai opiskelijana rahaa maksaa hoidosta ja miettiä miten ne osat tutkintoa sitten hoidetaan. Vuoropäivähoitoon mahdollisuutta ei ollut, eikä varsinkaan useiden päivien.
Voi sitä ilmaista päivähoitoa tietysti kadehtiakin, mutta opintolainasta, asumistuesta, elatusavusta, lapsilisistä yms. Jäi asumiskustannuksien jälkeen maksimissaan alle 200€, jos tuli sähkölasku tms. Käteen ruokiin yms. Saattoi jäädä alle 100€.
En ole kuullut ennen harrastusten vapaaoppilaspaikoista. Ja vaikka sellainen olisikin ollut mahdollinen, niin jonkun se lapsi olisi pitänyt sinne harrastuksiin kuljettaakin. Autottomalla mahdollisuudet ovat tähänkin rajalliset.
Pitää myös ymmärtää, että läheskään kaikissa kunnissa ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia ylipäätään harrastuksiin ja palveluihin.
Harkinnanvaraista toimeentulotukea tms. Lasten harrastuksiin yms. Ei ihan oikesti edes myönnetä kaikissa kunnissa. Tai edes ylipäätään.
Tai ei ole vaikka tukiperheitä ja jos on, niin tunkua on niin paljon, että ensisijalla ovat ne perheet, joilla on paljon vaikeampiakin ongelmia.En tiedä mitä talkoista vapautumista tarkoitit?
Tuetuilla lomilla olen kyllä kuullut myöhemmin joidenkin perheiden olleen, mutta itselleni niitä ei koskaan missään tarjottu, enkä siksi edes olisi osannut tälläistä mahdollisuutta siksi myöskään hakea.
Tästä päästään taas siihen, että tuen saamisen toinen edellytys on se, että tietää edes sellaisten olevan mahdollisia.
Jos kukaan ei kerro, niin miten voisi edes tulla mieleen kysyä?
Se että päätyy minkäänlaisen avun piiriin vaatii usein ihan oikeasti jo näkyviä ongelmia tai huolta viranomaistaholta tai siitä, että joku antaa tietoa mahdollisuuksista esim. Sosiaalitoimisto ilman, että osaa kysyä.
Jo se päivähoito on monen tonnin vuotuinen lahjakortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasun asiakkaat ovat paljon huonommassa asemassa kuin sinä. Jos heillä olisi asiat kunnossa, he eivät olisi lasun asiakkaita. Sinulla on asiat paljon paremmin.
Ole onnellinen siitä mitä sinulla on, äläkä ole epäonnellinen siitä mitä sinulla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloittajan ”hyvä perhe” pysty ostamaa yksityistä apua kotiin? Mitä ihmeen vinkumista tää ny on? Ei tulis mieleenikään vaatia yhteiskunnalta apua, Akateeminen nyt vaan makselee omasta pussistaan ja lakkaa perheiden luokittelun Hyviin ja huonoihin, hö
Johan joku laski että kuulauden apu on 7500e joten ei akateemiset kovin rikkaita ole. Jos saa nettona käteen 2500e niin siitä ei ole rahaa maksaa 7500e.
Ohis tämä viesti mutta täällä törpöt luulee että akateemiset on rikkaita, keskimäärin akateeminen palkka joku 4000brutto (2500netto).
Huhuu, miten ihmeessä kuukausien avusta pitäis maksaa noita summia? Tuo 7500 e on huippupalkka jo melkein millä tahansa alalla. Jos maksat edes puolet tuosta, niin saat jo keikkoja tekevän varhaiskasvatuksen opettajan kotiisi vetämään lapsillesi päivähoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin totta. Joko olet lasu asiakas ja saat päällesi lähinnä syyttelyä (virkailijasta riippuen ehkä jopa apua!), olet valvovan silmän alla koko ajan ja ahdistunut koska olet huono äiti ja ahdistuksen takia asiat menevät vain huonommin. Järkyttävä paine yrittää parantua ilman apua pelkkien syytöksien avulla ja esittää että kaikki on hyvin jotta asiakkuus loppuisi ja saisitte olla taas rauhassa.
Tai sitten oikeasti tarvitset sitä apua todella paljon mutta et saa kun päällepäin asiat näyttävät menevän hyvin. Missä on ehkäisevä toiminta? Systeemissä on niin suuria vikoja. Meidän kaupungin työntekijöiltä kun kysyy palveluista niin sanovat vain että käy katsomassa sieltä nettisivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista.
Itse opiskelevana yksinhuoltajana en myöskään saanut mitään tukea tai apua lapsenhoitoon. Kun en ollut ongelmaperhe, ainoastaan köyhä. Erona ap:seen minulla ei ollut edes teoreettista apua maksaa hoitoavusta.
Opin niistä ajoista mm. Että ihmisillä oli hyvin eriäviä käsityksiä tuettomuudesta. Esim. Jollain yksinhuoltajalla se tarkoitti sitä, että lapsi oli isällään joka toinen viikonloppu tai vuoroviikoin tai että omat vanhemmat auttoivat kerran kuussa.
Ei ole tarkoitus vähätellä kenenkään ongelmia, mutta halusin tuoda esille sen, että edes pienituloisuus ei tarkoita sitä, että ilmaista apua työnnetään ovista ja ikkunoista. Avun saantiin vaikuttaa asuinpaikka, kunnan talous ja sillonkin apua pitää osata kysyä oikeista paikoista ja oikealla tavalla.
Välillä vain harmittaa, että niin monilla tuntuu olevan käsitys siitä, että vähävaraisuus oikeuttaa automaattisesti "kaikkeen kivaan" mihin keskiluokalla ei ole mahdollisuuksia.
Sait varmasti kuitenkin esimerkiksi päivähoidon ilmaiseksi. Ja tuettuihin lomiin olit oikeutettu. Harrastuksissa pystyit hakemaan lapselle vapaaoppilaspaikkaa.
Ja ylipäätään kieltäytyä vaikka talkoista helposti koska yh.
Tietysti sain päivähoitopaikan ilmaiseksi, tosin meillä oli koulussa toisinaan myös iltaisin tunteja, jolloin jouduin ottamaan lapsen mukaan. Lisäksi olin pulassa niiden suoritusten kanssa, jotka olisivat vaatineet useita öitä muualla kuin asuinpaikkakunnallani. Ei ollut mitenkään läpihuutojuttu perustella koulullekaan, että tukiverkkoja ei ole tai opiskelijana rahaa maksaa hoidosta ja miettiä miten ne osat tutkintoa sitten hoidetaan. Vuoropäivähoitoon mahdollisuutta ei ollut, eikä varsinkaan useiden päivien.
Voi sitä ilmaista päivähoitoa tietysti kadehtiakin, mutta opintolainasta, asumistuesta, elatusavusta, lapsilisistä yms. Jäi asumiskustannuksien jälkeen maksimissaan alle 200€, jos tuli sähkölasku tms. Käteen ruokiin yms. Saattoi jäädä alle 100€.
En ole kuullut ennen harrastusten vapaaoppilaspaikoista. Ja vaikka sellainen olisikin ollut mahdollinen, niin jonkun se lapsi olisi pitänyt sinne harrastuksiin kuljettaakin. Autottomalla mahdollisuudet ovat tähänkin rajalliset.
Pitää myös ymmärtää, että läheskään kaikissa kunnissa ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia ylipäätään harrastuksiin ja palveluihin.
Harkinnanvaraista toimeentulotukea tms. Lasten harrastuksiin yms. Ei ihan oikesti edes myönnetä kaikissa kunnissa. Tai edes ylipäätään.
Tai ei ole vaikka tukiperheitä ja jos on, niin tunkua on niin paljon, että ensisijalla ovat ne perheet, joilla on paljon vaikeampiakin ongelmia.En tiedä mitä talkoista vapautumista tarkoitit?
Tuetuilla lomilla olen kyllä kuullut myöhemmin joidenkin perheiden olleen, mutta itselleni niitä ei koskaan missään tarjottu, enkä siksi edes olisi osannut tälläistä mahdollisuutta siksi myöskään hakea.
Tästä päästään taas siihen, että tuen saamisen toinen edellytys on se, että tietää edes sellaisten olevan mahdollisia.
Jos kukaan ei kerro, niin miten voisi edes tulla mieleen kysyä?
Se että päätyy minkäänlaisen avun piiriin vaatii usein ihan oikeasti jo näkyviä ongelmia tai huolta viranomaistaholta tai siitä, että joku antaa tietoa mahdollisuuksista esim. Sosiaalitoimisto ilman, että osaa kysyä.
Jo se päivähoito on monen tonnin vuotuinen lahjakortti.
Näin on. Paskempi juttu.
Mammoilla ei lienee kuitenkaan mitään sitä vastaan, että äitiysrahaa maksetaan palkan mukaan ja hoitorahaakin saa perheen tuloista riippumatta.
Pääasia, ettei nuori äiti saa lapselleen ilmaista hoitopaikkaa opintojen ajaksi, että pääsisi vielä verojakin maksamaan, kun muutkin kerta maksaa päivähoidosta eivätkä mitään saa ilmaiseksi yhteiskunnalta niin.
1, 2, 3 Hep! Nyt kilvan kertomaan miten lapsia ei pidä tehdä ilman rahaa ja miten omalla työllänne olette koulutuksenne ja tukenne maksaneet sekä ansainneet.
Sopii hyvin ketjun alkuperäiseen teemaan sekin.
Kun sinäkin maksaisit veroja etkä olisi käsi toisten lompakolla voisit jossakin vaiheessa alkaa ymmärtää mitä kova verotus tekee keskiluokalle. Mutta sitä ennen sinun pitäisi tehdä töitä ja maksaa niitä veroja ja olla ilman tukia, lienee sinulle kauhistuttava ajatuskin.