Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Apua psyykkisiin ongelmiin on todella vaikea saada, koska Suomessa on vallalla se asenne, että kaikkien on vain pärjättävä, oli tilanne mikä vain. Nuorena aikuisena hakiessani apua vaikeaan ahdistukseen minut passitettiin pois vastaanotolta "vaikutan niin reippaavalta ja pärjäävältä kokemastani huolimatta". Oikeasti elämääni hallitsivat tuntikausia kestävät ahdistuskohtaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua psyykkisiin ongelmiin on todella vaikea saada, koska Suomessa on vallalla se asenne, että kaikkien on vain pärjättävä, oli tilanne mikä vain. Nuorena aikuisena hakiessani apua vaikeaan ahdistukseen minut passitettiin pois vastaanotolta "vaikutan niin reippaavalta ja pärjäävältä kokemastani huolimatta". Oikeasti elämääni hallitsivat tuntikausia kestävät ahdistuskohtaukset.
Onhan se hyvä, että jonkinlainen toimintakyky on olemassa, mutta avun hakemiseen on niin kova kynnys, että yritykset saada apua pitäisi aina ottaa tosissaan. Kun ei edes lapsena ole otettu tosissaan kun on yrittänyt kertoa isoista ongelmista kotona, niin aikaa myöten dissosiaatiohäiriö on pahentunut siihen mittakaavaan, että vaikeissa tilanteissa usein iskee päälle olo, etten ole edes oikea todellinen ihminen, kun kukaan ei näe tai kuule minua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Tottakai, se on katsontaero kuinka asiaa haluaa ajatella. Siltikin tuo on hyvä esimerkki siitä, mikä voi vaikuttaa pitkälle. Jos ala-asteella et ole saanut perheeltäsi kannustusta kielen opiskeluun, ei moni silloin kieltä valitse. Yläasteella on jo enemmän omaa tahtoa ja kapinaakin toimia vanhempien malleja vastaan, mutta ala-asteella vanhemmat kyllä hyvin vahvasti ohjaavat valintoja. Myöhemminkin kielen opiskelun voi aloittaa, mutta vanhempana kielen omaksuminen on hankalampaa ja toisaalta elämässä on jo paljon kaikkea muutakin kuin opiskelu (mutta edelleen, on täysin mahdollista valita opiskella kieltä myöhemmin, vaikka lähtökohta on eri).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Meillä ei ala-asteella ollut sillä vuosikurssilla mahdollista valita ylimääräistä kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Oletko keskivertoa lahjakkaampi matematiikassa? Kaikille saman tuntimäärän panostus ei tuota samanlaista tulosta. Pitkän matematiikan A ei ole yleensä missään meriitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Oletko keskivertoa lahjakkaampi matematiikassa? Kaikille saman tuntimäärän panostus ei tuota samanlaista tulosta. Pitkän matematiikan A ei ole yleensä missään meriitti.
Sitten pitää panostaa vaan enemmän tai tyytyä siihen, mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Oletko keskivertoa lahjakkaampi matematiikassa? Kaikille saman tuntimäärän panostus ei tuota samanlaista tulosta. Pitkän matematiikan A ei ole yleensä missään meriitti.
Sitten pitää panostaa vaan enemmän tai tyytyä siihen, mitä tuleman pitää.
Ymmärrätkö ettei kaikilla ole käytännössä mahdollisuutta saada laudaturia pitkästä matematiikasta vaikka he panostaisivat matematiikan opiskeluun vuosikausia vuorokaudet läpeensä? Jos lahjakkuus on toisenlaista, niin on järkevämpää keskittyä keskittymään niitä todellisia vahvuuksiaan kuin käyttää valtava määrä paukkuja johonkin missä on mahdollisuus saavuttaa järjettömällä työmäärällä korkeintaan keskitasoa vastaavia tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Oletko keskivertoa lahjakkaampi matematiikassa? Kaikille saman tuntimäärän panostus ei tuota samanlaista tulosta. Pitkän matematiikan A ei ole yleensä missään meriitti.
Sitten pitää panostaa vaan enemmän tai tyytyä siihen, mitä tuleman pitää.
Ymmärrätkö ettei kaikilla ole käytännössä mahdollisuutta saada laudaturia pitkästä matematiikasta vaikka he panostaisivat matematiikan opiskeluun vuosikausia vuorokaudet läpeensä? Jos lahjakkuus on toisenlaista, niin on järkevämpää keskittyä keskittymään niitä todellisia vahvuuksiaan kuin käyttää valtava määrä paukkuja johonkin missä on mahdollisuus saavuttaa järjettömällä työmäärällä korkeintaan keskitasoa vastaavia tuloksia.
* keskittyä kehittämään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.
Joku voi nähdä ala-asteella aloitetun ylimääräisen pitkän kielen tai matikkaan panostamisen "sattumana", mutta minulle ne olivat valintoja.
Oletko keskivertoa lahjakkaampi matematiikassa? Kaikille saman tuntimäärän panostus ei tuota samanlaista tulosta. Pitkän matematiikan A ei ole yleensä missään meriitti.
Sitten pitää panostaa vaan enemmän tai tyytyä siihen, mitä tuleman pitää.
Ymmärrätkö ettei kaikilla ole käytännössä mahdollisuutta saada laudaturia pitkästä matematiikasta vaikka he panostaisivat matematiikan opiskeluun vuosikausia vuorokaudet läpeensä? Jos lahjakkuus on toisenlaista, niin on järkevämpää keskittyä keskittymään niitä todellisia vahvuuksiaan kuin käyttää valtava määrä paukkuja johonkin missä on mahdollisuus saavuttaa järjettömällä työmäärällä korkeintaan keskitasoa vastaavia tuloksia.
Tottakai. Mutta edelleen: sitten pitää tyytyä siihen mihin pystyy tai osaa parhaiten.
Kaikilla ei ole samat lähtökohdat, kaikilla ei ole samat lahjat, kaikki eivät tee yhtä fiksuja valintoja, kaikki eivät tee saman verran töitä. Noista kahdelle ensinmainitulle ei voi tehdä mitään, joten kannattaa keskittyä murehtimaan kahta viimeksi mainittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Ikäänkuin elämässä ei olisi muuta kuin työ ja koulu. Menisit kermaperse sinne paljon pilkattuun elämänkouluun niin oppisit jotain uutta.
Ja sinä voisit taas riisua törkyiset silmälasisi ja katsoa tarkemmin. Suurin osa niistä kermaperseistä on tehnyt hitosti työtä päästääkseen siihen missä on nyt.
Mulla duunarivanhemmat, vaatteet olen ostanut itselleni 14-vuotiaasta. Muutin kotoa 20-vuotiaana ja siitä lähtuen maksanut elämäni itse lukuunottamatta parina ekana vuonna saamaani asumistukea. Mulla on ylioppilastutkinto ja 2 opistoasteen tutkintia. Opintotuki 535 markkaa kuussa. Tein koko opisjeluaikani töitä , välillä jopa kahta. 90-luvun laman aikaan valmistuin, olin työtön 1,5 kk. Siihen aikaan työttömyystukeen vaikutti puolison tulot. Joten en saanut rahaa mistään. Hain 20 työpaikkaa päivässä aikana ennen internettiä pahimpaan lama-aikaan.
Mulla on ollut 4 keskenmenoa, pisin niistä viikolla 16. Mulla kolme lasta, joista kaikilla lukihäiriö ja add. Ex-puolisoni oli alkoholisti. Nykyinen puolisoni on ollut lomautettu vuoden ja työtön pari vuotta liittomme aikana. Itse olen kokenut burn outin, josta toipuminen kesti vuoden. Olen auttanut vanhempiani uupumiseen asti. Isäni kuoli alzheimeriin. Tällä hetkellä hoidan iäkkään äitini asioita useita kertoja viikossa, autan niin paljon, että on lähellä, etten romahda. Minut irtisanottu ja olen kerran ottanut myös paketin töistä. Välillä rahasta on ollut tiukkaa ja olen laskenut kaupassa yhteen summia. 20 eurolla on ostettu viideksi päiväksi viidelle hegelle ruuat ja on iloittu kun rahaa jäi vielä litran jätskipakettiin. Kauppaan kuljettu kävellen ja matkalla poimittu mukaan jokainen pullo ja tölkki. Joka sentti oli lisärahaa kauppaan. Ja jopa luottotiedotkin ovat menneet.
Ulospäin kermaperse, paritaloasunto hyvällä paikalla, 3 lasta, puoliso, hyvä työpaikka, auto on tosin vanha.
Nyt autan itse mielelläni heitä, jotka kamppailee taloutensa kanssa.
Oikeasti, mieti uudestaan.
Joopa joo. Huono-osainen on aina paremmin pärjäävien mielestä kurjuutensa ansainnut. Muut saavat kyllä välillä uupua ja mokailla, mutta ei huono-osainen. Sen sijaan että hankkii suklaapatukan piristäkseen oloaan pitäisi skarppina tajuta, että samalla rahalla olisi parempi hankkia viikon makaronit. Keneltäkään muulta ei vastaavaa virheettömyyttä edellytetä kuin huono-osaiselta. Todella tekopyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voi myös syntyä melko varakkaaseen ja tunnekyl klomään perheeseen. Itse olen usein toivonut että vanhemmat olisivat olleet mieluummin köyhiä ja turvallisia aikuisia, jotka olisivat osanneet tukea tunteiden käsittelyssä tai edes riidellä rakentavasti. Henkinen tuki ja turva kompensoitiin perheessäni rahalahjoilla. Uskon, että olisin edennyt yliopistoon ilmankin rahallisia avustuksia, olisin vain joutunut tekemään enemmän töitä opintojen aikana ja ottamaan enemmän lainaa. Uskon että en olisi näin herkkä ihminen, jos en olisi joutunut olemaan varpaillani koko lapsuuttani."
eli entä jos ois vielä olleet köyhiä?
ois perusturva sitten pois ja samantien henkinen tasapaino kans (ainaki useilla)
Kyllä nuo rahahanat korvaa paljon todellisessa elämässä, moni köyhä snaoo että mieluummin umpihullut vanhemmat kunhan ois turvattu elämä.
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Ikäänkuin elämässä ei olisi muuta kuin työ ja koulu. Menisit kermaperse sinne paljon pilkattuun elämänkouluun niin oppisit jotain uutta.
Ja sinä voisit taas riisua törkyiset silmälasisi ja katsoa tarkemmin. Suurin osa niistä kermaperseistä on tehnyt hitosti työtä päästääkseen siihen missä on nyt.
Mulla duunarivanhemmat, vaatteet olen ostanut itselleni 14-vuotiaasta. Muutin kotoa 20-vuotiaana ja siitä lähtuen maksanut elämäni itse lukuunottamatta parina ekana vuonna saamaani asumistukea. Mulla on ylioppilastutkinto ja 2 opistoasteen tutkintia. Opintotuki 535 markkaa kuussa. Tein koko opisjeluaikani töitä , välillä jopa kahta. 90-luvun laman aikaan valmistuin, olin työtön 1,5 kk. Siihen aikaan työttömyystukeen vaikutti puolison tulot. Joten en saanut rahaa mistään. Hain 20 työpaikkaa päivässä aikana ennen internettiä pahimpaan lama-aikaan.
Mulla on ollut 4 keskenmenoa, pisin niistä viikolla 16. Mulla kolme lasta, joista kaikilla lukihäiriö ja add. Ex-puolisoni oli alkoholisti. Nykyinen puolisoni on ollut lomautettu vuoden ja työtön pari vuotta liittomme aikana. Itse olen kokenut burn outin, josta toipuminen kesti vuoden. Olen auttanut vanhempiani uupumiseen asti. Isäni kuoli alzheimeriin. Tällä hetkellä hoidan iäkkään äitini asioita useita kertoja viikossa, autan niin paljon, että on lähellä, etten romahda. Minut irtisanottu ja olen kerran ottanut myös paketin töistä. Välillä rahasta on ollut tiukkaa ja olen laskenut kaupassa yhteen summia. 20 eurolla on ostettu viideksi päiväksi viidelle hegelle ruuat ja on iloittu kun rahaa jäi vielä litran jätskipakettiin. Kauppaan kuljettu kävellen ja matkalla poimittu mukaan jokainen pullo ja tölkki. Joka sentti oli lisärahaa kauppaan. Ja jopa luottotiedotkin ovat menneet.
Ulospäin kermaperse, paritaloasunto hyvällä paikalla, 3 lasta, puoliso, hyvä työpaikka, auto on tosin vanha.
Nyt autan itse mielelläni heitä, jotka kamppailee taloutensa kanssa.
Oikeasti, mieti uudestaan.
En ole tuo, jolle aiemmin kommentoit, mutta ihan mielenkiinnosta. Miksi koet olevasi kermaperse? Mun mielestä paritalo on ihan normi settiä, 3 lasta nyt ei ainakaan mikään kermaperseisyyden merkki ole ja hyvän työn voi saada tuurillakin. Ja miten koet elämäsi olleen keskimääräistä hankalampaa? Ainakaan minä en nyt saa kiinni. Haastavinta näyttää olevan add-lapset. Meillä add, toisella oppimisvaikeus ja itselläni haastava adhd ( onneksi en tehnyt enempää!) mutta kaukana nämä ovat elämän "suurista" ongelmista. En vähättele, mutta tämä on aika hyvä esimerkki siitä miten eritavalla ihmiset näkee asioita. 62
Kaikissa perheissä yhteiskuntaluokasta ja varallisuudesta huolimatta voi olla samoja ongelmia; väkivaltaa, alkoholismia, tunnekylmyyttä, persoonallisuushäiriöitä, kannustamattomuutta, välinpitämättömyyttä.. ja kyllä niitä rikkaidenkin lapsia heitetään pois kotoa pärjäämään omillaan, ihan yhtä lailla kun köyhien lapsia.
Omaa älyään voi myös harjoittaa, toki rajansa siinäkin. Ei älyllisesti kehitysvammaisesta Mensan jäsentä saa vaikka kuinka harjoittaisi, mutta jos löytää motivaation, itseään pystyy siinäkin auttamaan. Mielenterveyden ongelmille ei mitään voi, varsinkin jos ei apua saa mistään. Yrittää silti voi, jaksamisen mukaan. Itse jos en jaksaisi edes yrittää, tai nähdä mitään valoa elämässäni, en edes jatkaisi elämääni. Mutta sekin on henkilökohtainen valinta, jollekin toiselle se ei sopisi lainkaan.
Itse tulen köyhästä perheestä. Lukion jätin kesken, tehnyt matalapalkkatöitä koko ikäni. Vasta kun valitsin lähteä selvittelemään asioita, löydettiin ADHD, ja nyt on kandin paperit kourassa ja jatko maisteriksi selvillä. Välissä oli pitkiä masennusjaksoja, mutta jaksoin silloinkin uskoa, että vielä tästä selvitään. Ja selvisin. Ja sen takia tiedän, että seuraavan masennusjakson tullessa, siitäkin selviän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Ikäänkuin elämässä ei olisi muuta kuin työ ja koulu. Menisit kermaperse sinne paljon pilkattuun elämänkouluun niin oppisit jotain uutta.
Ja sinä voisit taas riisua törkyiset silmälasisi ja katsoa tarkemmin. Suurin osa niistä kermaperseistä on tehnyt hitosti työtä päästääkseen siihen missä on nyt.
Mulla duunarivanhemmat, vaatteet olen ostanut itselleni 14-vuotiaasta. Muutin kotoa 20-vuotiaana ja siitä lähtuen maksanut elämäni itse lukuunottamatta parina ekana vuonna saamaani asumistukea. Mulla on ylioppilastutkinto ja 2 opistoasteen tutkintia. Opintotuki 535 markkaa kuussa. Tein koko opisjeluaikani töitä , välillä jopa kahta. 90-luvun laman aikaan valmistuin, olin työtön 1,5 kk. Siihen aikaan työttömyystukeen vaikutti puolison tulot. Joten en saanut rahaa mistään. Hain 20 työpaikkaa päivässä aikana ennen internettiä pahimpaan lama-aikaan.
Mulla on ollut 4 keskenmenoa, pisin niistä viikolla 16. Mulla kolme lasta, joista kaikilla lukihäiriö ja add. Ex-puolisoni oli alkoholisti. Nykyinen puolisoni on ollut lomautettu vuoden ja työtön pari vuotta liittomme aikana. Itse olen kokenut burn outin, josta toipuminen kesti vuoden. Olen auttanut vanhempiani uupumiseen asti. Isäni kuoli alzheimeriin. Tällä hetkellä hoidan iäkkään äitini asioita useita kertoja viikossa, autan niin paljon, että on lähellä, etten romahda. Minut irtisanottu ja olen kerran ottanut myös paketin töistä. Välillä rahasta on ollut tiukkaa ja olen laskenut kaupassa yhteen summia. 20 eurolla on ostettu viideksi päiväksi viidelle hegelle ruuat ja on iloittu kun rahaa jäi vielä litran jätskipakettiin. Kauppaan kuljettu kävellen ja matkalla poimittu mukaan jokainen pullo ja tölkki. Joka sentti oli lisärahaa kauppaan. Ja jopa luottotiedotkin ovat menneet.
Ulospäin kermaperse, paritaloasunto hyvällä paikalla, 3 lasta, puoliso, hyvä työpaikka, auto on tosin vanha.
Nyt autan itse mielelläni heitä, jotka kamppailee taloutensa kanssa.
Oikeasti, mieti uudestaan.
4 keskenmenoa, 3 lasta, alkoholistipuoliso ja luottotiedot menneet. Enemmän tämä kuulostaa elämänhallinnan puutteelta kuin kermaperseisyydeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi aargh. Elämässä on tasan yksi valinta jolla on oikeasti merkitystä; oletko katkera siitä millainen elämästäsi on tullut ja sen takia pysyvästi onneton, vai pystytkö hyväksymään tilanteen ja nauttimaan siitä, mikä on hyvin? Kaikilla on omat ongelmansa, rahaa saattaa olla mutta puoliso pettää ja hakkaa, tai parisuhde on hyvä mutta rahaa ei ole. On huono terveys, mutta pystyy lukemaan ja opiskelemaan kiinnostavia asioita, nauttimaan luonnosta, hyviä ystäviä.. Kaikilla on ongelmia. On typerää kilpailla siitä kenen ongelmat on pahimmat, koska toisen pahemmat ongelmat eivät poista minun pienempiä ongelmiani.
Nauttikaa siitä mikä on hyvin, niin saatte elämäänne niitä onnellisiakin hetkiä. Ei ne ongelmat sillä katoa, mutta niitä jaksaa taas hetkisen pitempään, oli lähtökohdat mitkä tahansa.
Entä jos ei pysty lukemaan ja opiskelemaan, nauttimaan asioista yms. Esim. mielenterveysongelmista kärsinyt syrjäytynyt ihminen, jonka aivot ja keho ovat tuhoutuneet pitkäaikaisesta psyykenlääkkeiden käytöstä, mitkä ovat vaikuttaneet myös tunnepuoleen ja käyttäytymiseen, siihen ettei mikään enää kiinnosta. Tähän päälle psykiatrinen pakkohoito ja leimautuminen kaikkialla ja kaikkien silmissä, jotka jollain lailla tietävät tilanteen.
Näissä keskusteluissa on juuri vikana se, että kuvitellaan että jokainen pystyy vielä kiinnostumaan asioista, että voisi esim. harrastaa jotain tai nauttimaan edes pienistä asioista. Kuvitellaan, että aina on jokaisella jossain vaiheessa myös hyviä vaihtoehtoja tai että oppisi elämään ongelmiensa kanssa. Ajatus on se, että kaikki voivat selviytyä ja eheytyä.
Väitän, että jokaisella ihmisellä on murtumispisteensä, jos tarpeeksi tuhotaan. Tietenkin on hyvä ja suotavaa pyrkiä parempaan ja tehdä se mitä voi. Mutta näin suurin osa varmasti tekee. Se ei kuitenkaan aina riitä, vaan joidenkin elämä voi oikeasti mennä pilalle monin tavoin.
Vaikka näin ei todellakaan haluaisi ajatella, mitä muutakaan voi todeta jos yli 40 vuodessa on kertynyt lapsuuden perheväkivallan ja koulukiusaamisen seurauksena mielenterveysongelmia ja niistä aiheutuvaa kouluttamattomuutta, työkyvyttömyyttä, yksinäisyyttä, seksuaalista väkivaltaa, psykiatrian ja muiden viranomaisten taholta kokemaa mielivaltaisuutta, psyykenlääkkeiden aiheuttamia tuhoja niin älykkyyteen, tunnepuoleen, sosiaalisuuteen, ruumiillisia vaivoja, joihin ei auta mitään, vaikka mitä tekisi ja mitä ajattelisi. Yritetty on todella pitkään, jopa psykoterapia käyty. Silti lopputulos on tämä.
Olen pahoillani sun puolestasi, tiedän ettei mielenterveysongelmat paljon valintoja kysy. Eikö sulla silti ole yhtään mitään positiivista elämässä? Ei mitään? Ei edes mukavaa sänkyä? Aurinkoisia ilmoja? En tietenkään tarkoita että pitäisi riemusta hyppiä ja parantua, mutta mahtuuko päivään edes yksittäisiä ajatuksia, joissa kaikki ei ole huonosti? Itsellä vakavan masennuksen keskellä auttoi, kun jaksoi ajatella että onneksi on edes sänky missä maata, ettei lattialla tarvitse. Se pienen pieni pilkahdus siitä, että edes jokin asia on hyvin, kantoi yllättävän pitkälle.
Kaikki asiat eivät ole valintoja. Et voi valita mihin perheeseen synnyt. Et voi valita, oletko terve (terveyttä voi edistää toki, mutta geeneissä se on aika pitkälti kuitenkin).
Osa valinnoista taas on sellaisia, että siinä tilanteessa ne eivät välttämättä erotu edukseen tai haitakseen. Esim mitä opiskelet, valmistuessa työtilanne voi olla aivan eri kuin hakiessa. Osa valinnoista on myös pitkiä polkuja jo kaukaa nuoruudesta, ja jos ei (ehkä osittain tuurilla) ole valinnut nuorena oikein, voi sitä olla äärimmäisen vaikeaa korjata vaikkapa keski-ikäisenä.
Osa asioista taas on puhtaasti valintoja. Niihinkin meillä on tottakai erilaiset henkiset resurssit ja puitteetkin, missä valinta tehdään, mutta silti jokaisella on mahdollisuus valita se järkevin tie.
Että valintoja on lopulta monentasoisia. Ja moni aiempi valinta vaikuttaa seuraaviin. Kaikki ei ole omaa valintaa mutta kaikki ei ole pelkkää onnekasta sattumaakaan.