Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämä vaan on valintoja. Ihan kaikkeen et voi vaikuttaa ja jotkut valinnat tehdään sun puolesta. Sä pelaat niillä korteilla jotka sinulle jaetaan. Sä voit valita alatko änkyräksi kun paskat kortit tai yrittää pärjätä parhaasi mukaan.
Niin, mutta kun tämä ero niissä korteissa juuri meinaa sitä, että kaikilla ei ole samat mahdollisuudet valita.
Yksinkertainen esimerkki:
Lapsi A voi valita, haluaako lukioaikana asua turvallisesti kotona vai muuttaa pois kotoa vanhempien tukemana.
Lapsi B voi valita, asuuko lukioaikana kotona väkivallan armoilla vai yrittääkö järjestää itselleen asunnon ilman kenenkään läheisen apua.
Lapsi B:llä ei ole valittavana yhtään yhtä hyvää vaihtoehtoa kuin lapsi A:lla, ihan riippumatta siitä, mitä hän tekee ja miten sisukkaalla ja hyvällä fiiliksellä.
Joku ihan tosissaan taitaa kuvitella, että joku 16-vuotias ujo ysiluokkalainen , joka asuu Helsingissä muuttaa jonnekin Perähikiälle ilman autoa halpojen vuokrien perässä päästääkseen johonkin lukioon, koska Helsingin lukioihin ei keskiarvo riittänyt ja pääkaupunkiseudulla eläminen opintotuella ja oman vuokran maksaminen ja ylipäätään asunnon saaminen on lähes mahdotonta?
Vaihtoehdot ovat mahdollisia, jos sille löytyy rahoittaja. Suomessa opiskelu on mahdollista, jos joko puoliso tai valtio maksaa tai löytää töitä ja ottaa sekä saa velkaa pankista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaistakaan oikein voi valita, että jos on sellaisessa työssä, missä on jäänyt palkkakuoppaan ja yrittää vaihtaa muuallem niin se valintahan riippuu muista. Jos sinua ei valita, et voi sille mitään, muuta kuin surkutella palkkaasi.
Olen juuri tuossa tilanteessa. Tuntuu kuin hakkaisin koko ajan päätä seinään. Ammatillinen turhautuminen ja toimeentulovaikeudet ovat sietämätön yhdistelmä. Tulee aina välillä työhaastatteluja ja alkaa toivoa että jokin muuttaisi. Mutta ei muutu ja yrittämisen jälkeen herää kerta toisensa jälkeen yhä vahvempia itseinhon tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Taas tää ikuisuusaihe! No. Synnyin vajaa 60v. sitten niin köyhään perheeseen, ettei nykyajan "köyhillä" ole niistä olosuhteista onneksi mitään käsitystä. Äiti mielenterveysongelmainen, isä hissukka. Pahoinpitelyä, alkoholismia, välillä hihhuliuskovaisuutta. Suojelin pienempiäni minkä ehdin. Rahaa ei ollut, ruokaa oli- hyvin vähän. Lastensuojelusta kukaan puhunut mitään siihen aikaan.
Koulussa tein töitä, nyt akateeminen, tulot yli 100k/vuosi.
Ainut hyväntekeväisyys johon lahjoitan on seksuaaliterveyttä tukeva.
Ja kyllä- jokainen on oman onnensa seppä.
Yhtä hyvin sulle olisi voinut käydä niin, että olisit sairastunut vakavasti kokemuksiesi seurauksena, joutunut olemaan lataamossa vuosia ja pysyvällä lääkityksellä ja siihen olisi päättynyt sun nousukiitosi.
Mä tunnen ihmisiä jotka ovat syntyneet huippuälykkäänä varakkaisiin koteihin ja jotka ovat päätyneet tukiasuntoon holhoojan vallan alle neuroleptejä syömään. Oma valinta heilläkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Aikuisiällä ehkä kyllä. Mutta lapsuuden huono ravitsemus köyhyyden takia ei häneen silloin ole jättänyt jälkiään.
No jaa. Meillä ei tehty ruokaa. Vanhemmat söi töissä, lapset koulussa. Viikonloppuisin me saatiin jotain ranskalaisia ketsupilla. Kouluruoka mut rikkaan perheen lapsena piti hengissä. Ihan siinä kun köyhänkin.
Tämä ruokajuttu on jotain mitä en ymmärrä! Mun mieheni on varakkaasta perheestä ja eli lapsuutensa voileivillä ja satunnaisilla eineksillä kotona.
Minä olen köyhästä duunariperheestä ja meillä oli aina oikeaa ruokaa pöydässä. Halvimmillaan riisivelliä ja kinkkuleipiä tai silakkalaatikkoa mutta myös karjalanpaistia tai häränhäntäkeittoa.
Näin siis 60-70 -luvuilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oma valinta meneekö lukulomalla businessluokassa new jorkkiin shoppaileen vaikko kaupan kassalle .
ja oma valinta meneekö tuhansien eurojen valmennuksiin vaikko istuuko silloinkin vaan kaupan kassalla.
Yksi vähävaraisen perheen lapsi ja entinen kaupan kassa on nyt Suomen pääministeri.
Sitä pääministeriä ei kiusattukaan lukiossa hermoraunioksi, että piti jättää lukio kesken. Ei toivoakaan että uskaltaisin olla edes kaupan kassa. T. samaa Vm 85 kuin Marinilla
Nostan tämän ylös. ---> "Omaa elämää mietin. Valintoja on ollut, enkä täysin huonosti ole pärjännyt; jos nyt en ihan hyvinkään. Olen silti sitä mieltä että kaikilla _ei ole_ valinnan mahdollisuutta. Eikä edes mahdollisuutta miettiä mitä valita. Lusikoi vaan sen sopan mitä elämä kuppiin kaataa. Kovalla työllä perustetut yritykset kaatuu, perustat uuden ja sekin kaatuu. Voi olla että valitsit väärän kohdan uskoa. Pointti kuitenkin mulla että on paljon niitä jotka eivät edes voi kokea edellä mainittua. Lähtökohdistaan riippuen. Toki nykyään kaikki löytyy netistä. Työmahdollisuudet. Koulutukset. Soveltuvuustestit. Itse tiesin tasan tarkkaan mihin olisin soveltunut. Sitä työtä hetken teinkin palkansaajana. Ja pari yritystä konkkaan muulta alalta, ekaks lama -90 ja sit corona".<---
Itsellä kuitenkin aina ollut joku tuki. Vaikka ne kaikki kliseet alkoholismista ja heitteillejätöstä ovat totta omallakin kohdalla. Sain aina valita menemiseni, eikä tarvinnut kantaa huolta muista kuin itsestäni.
En lukenut läheskään kaikkea. Mutta väitän silti että kaikilla ei ole valta valita, täysin. Valitset lähteä valintasi tielle ja jätät...niin mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Joillekin elämä tarjoaa parempia vaihtoehtoja, ja toisille huonompia. Joissakin asioissa ei vain anneta vaihtoehtoja. Ja toisaalta, emme aina tiedä, mitä kaikkea valinnasta seuraa. Sinun elämääsi vaikuttavia valintoja tekee muutkin kuin sinä itse.
"Isä ja äiti pitivät hauskaa, ja minä joudun kärsimään."
Vierailija kirjoitti:
Omassa lähipiirissä on nähty tämä myös. Samasta perheestä on ponnistanut sekä rappioalkoholisti että varsin menestyneitä yksilöitä. Ulkoiset lähtökohdat kaikille samat, mikä sitten lie ollut syynä siihen että yhdelle perheen jäsenistä viina maistui enemmän kuin elämä. En oikein itse osaa sanoa onko alkoholismi valinta vai ei, ehkä se jollain tavalla on sitäkin. Mutta sitten toisaalta tuntuu että kyseessä voisi olla silti jollain tavalla muita hauraampi yksilö, joka on ehkä DNA-lotossa saanut sisaruksiaan heikompia ominaisuuksia.
Aivan, geenit selittävät paljon eikä niinkään ympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei moni tunnu ymmärtävän sitäkään, että kaikilla ei ole oikeastaan missään vaiheessa valittavana sitä itselle oikeasti oikeaa vaihtoehtoa vaan jäljellä on vain eri tavoin huonoja joista sitten kuitenkin pitäisi jaksaa innostua ja vielä valita joku.
Ja sen jälkeen elämä jatkaa taas vaan etenemistään väärään suuntaan entistä tiukemmin. Valitettavasti sitä sellaista "aloita kaikki puhtaalta pöydältä"- vaihtoehtoa ei ole olemassakaan.
Tuohon riittää ihan tasan yksi väärä / huono valinta (tai jopa valitsemattomuuskin), jonka jälkeen ne oikeasta valinnasta automaattisesti seuranneet, itselle just oikeat vaihtoehdot onkin pyyhitty pysyvästi pois aivan kaikesta.
Toisilla elämä lähtee oikeille jengoille ja etenee mukavan smoothisti vaikka jotain vastoinkäymisiä ja harha-askeleita liki jokaisen elämään mahtuukin. Hyvä kun ruokkii hyvää. Ne ei kuitenkaan tuhoa niitä elämän suuria linjoja jotka on vakaasti oikeassa mallissa vaan päinvastoin saattavat jopa olla osin hyödyksikin kun sellainen saa näkemään aiempaakin selvemmin että se itselle just oikea suunta on jo valittu.
Yhtälailla sitten toisilla se lähteekin sellaiseen pahuuden spiraaliin, ettei siinä ole kuin vastoinkäymistä toisensa perään eikä mikään enää muuta kokonaiskuvaa vaan se paha ruokkii pahaa ja jatkuvasti ne valittavissa olevat vaihtoehdot on vain aiempaakin huonompia ja itselle epäsopivampia.
Tuo on hyvin tyypillistä kateellisen puhetta, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä tosiasioiden kanssa. Tunnen ihmisen, joka väittää olevansa todella köyhästä perheestä, todellisuudessa on vakavaraisesta keskiluokkaisesta perheestä, mutta päihdeongelmat sotkeneet elämän. Toki perhetaustalla voi olla osuutta geenien puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on aika rajallinen vapaus valita. Jo pelkkä vapauden käsite on kontekstisidonnainen -vapaus mihin ja vapaus mistä, rakentuvat aina kulttuuris-historiallisesti siinä ajassa ja paikassa, missä ihminen kasvaa. Ihmiset kasvavat haluamaan asioita vain kasvatuksen ja sosialisaation kautta ja meritokraattinen ajatus siitä, että ihminen voi omien kykyjensä ja ahkeruutensa ansiosta nousta sosiaalisessa hierarkiassa on hyvinkin moderni. On harhaista kuvitella, että ihmisiä kasvatetaan haluamaan ja arvostamaan samoja asioita. Monet kasvatetaan halveksumaan koulutusta ja ahkeruutta. Sekään ei ole oikeastaan valinta, vaan kasvatuksen ansiota. Monet koulupudokkaat eivät kiinnity koulujärjestelmään, koska se ei tue heidän itsetuntoaan. He kokevat olevansa halveksuttuja, erilaisia, ja ovat nähneet omassa ympäristössään, että koulutuksesta ei ole mitään hyötyä eikä koulussa opeteta mitään järkeviä taitoja. Monesti tällaiset ihmiset löytävät omaa identiteettiä ja itsetuntoa vahvistavan ympäristön piireistä, jotka eivät varsinaisesti edistä yhteiskunaan sopeutumista. Yksilön piirteiden ja ympäristötekijöiden vuorovaikutukseen viitatessa voidaan puhua eräänlaisesta sopeutumisen tasosta (level of fit), jossa ajatellaan ihmisten synnynnäisten piirteiden (ulkonäkö, temperamentti) ja ympäristön vaatimusten eri asteisesti tukevan toinen toisiaan.
Esimerkiksi ihminen joka on temperamentiltaan rohkea, avoin ja vaikkapa ulkomuodoltaan viehättävä pärjää paremmin olosuhteissa, joka vaatii paljon itseohjautuvuutta sosiaalisissa suhteissa, ja jossa suvun ja perheen vaikutus on pienempi kuin monissa traditionaalisissa kulttuureissa. Toisissa taas arvostetaan ennemän nöyryyttä, kuuliaisuutta ja mukautumista auktoriteettien odotuksiin, mikä suosii enemmän vähemmän ekstrovertteja ihmisiä. Koska ihmislapset syntyvät aivoiltaan hyvin kehittymättöminä, he pystyvät myös melko joustavasti sopeutumaan ympäristöön, johon syntyvät. Evoluutiopsykologiassa puhutaan ns. kehityksellisestä pesästä, jossa hoivan ja huolenpidon käytäntöjen kautta lapselle kehittyy eräänlainen implisiittinen malli maailmasta. Lapsen neurobiologista kehitystä tukeva kehityksellinen pesä on yleensä sellainen, jossa lapsen tarpeisiin vastataan ja hän saa runsaasti kosketusta ja hoivaa. Tämä vaikuttaa lapsen tunnesäätelyyn ja siihen, millainen kiintymyssuhdemalli lapselle kehittyy ja jopa siihen, millaisen lisääntymistrategian hän valitsee sukukypsyyden saavutettuaan. Tutkimusten mukaan on havaittu, että tunnekylmä, vaikeasti ennakoitava ja väkivaltainen/kaltoinkohteleva kasvuympäristö on tilastollisesti yhteydessä etenkin naisilla varhaisempaan puberteettiin ja siihen, että suositaan lyhyitä suhteita ja pyritään maksimoimaan jälkeläisten määrä. Nämä tällaiset valinnat ovat usein implisiittisten sopeumien ohjaamia, eivät pelkästään tietoisia tekoja. Kasvuympäristö virittää HPA-akselia eri tavoin riippuen siitä, millaisessa ympärsitössä ihminen kasvaa. Aina tämä lapsuudessa kehittynyt implisiittinen eli tiedostamaton malli ei ole adaptiivinen, kun ajatelaan yhteiskunnan yleisiä arvoja ja ihanteita, kuten monogaamisia vakaita parisuhteita, pitkäjänteistä panostusta resurssien hankintaan jne. Toki ihminen ei ole vain viettiensä ja ehdollistumiensa vanki, mutta paljon sitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei moni tunnu ymmärtävän sitäkään, että kaikilla ei ole oikeastaan missään vaiheessa valittavana sitä itselle oikeasti oikeaa vaihtoehtoa vaan jäljellä on vain eri tavoin huonoja joista sitten kuitenkin pitäisi jaksaa innostua ja vielä valita joku.
Ja sen jälkeen elämä jatkaa taas vaan etenemistään väärään suuntaan entistä tiukemmin. Valitettavasti sitä sellaista "aloita kaikki puhtaalta pöydältä"- vaihtoehtoa ei ole olemassakaan.
Tuohon riittää ihan tasan yksi väärä / huono valinta (tai jopa valitsemattomuuskin), jonka jälkeen ne oikeasta valinnasta automaattisesti seuranneet, itselle just oikeat vaihtoehdot onkin pyyhitty pysyvästi pois aivan kaikesta.
Toisilla elämä lähtee oikeille jengoille ja etenee mukavan smoothisti vaikka jotain vastoinkäymisiä ja harha-askeleita liki jokaisen elämään mahtuukin. Hyvä kun ruokkii hyvää. Ne ei kuitenkaan tuhoa niitä elämän suuria linjoja jotka on vakaasti oikeassa m
Ei elämä ole kenellekään sellaista, että valitaan vain kaupan hyllyltä kivoja asioita, vaikka joidenkin hyllystä löytyykin tosi rajoittavia vaihtoehtoja kuten vaikka sairastuminen skitsofreniaan tai liikuntakyvyn menettäminen nuorena onnettomuudessa.
Silti valtaosa noista huonoista vaihtoehdoista valittaja ei oikeasti ole kokenut mitään sellaista, joka rajoittaisi valintoja, vaan valitus asiasta on vain sen vastuun kieltämistä, joka meillä kaikilla on, vammaisillakin.
Ihminen, joka näkee hyvät asiat aina joidenkin muiden hallussa eikä näe omaa elämäänsä myönteisenä, on perusluonteeltaan kateellinen. Ja se on sitä suurinta henkistä osattomuutta, kun energia menee kaikkien vanhojen katkeruuksien hautomiseen ja muiden kyttäämiseen. Pari tällaista tunnen, raskaita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on aika rajallinen vapaus valita. Jo pelkkä vapauden käsite on kontekstisidonnainen -vapaus mihin ja vapaus mistä, rakentuvat aina kulttuuris-historiallisesti siinä ajassa ja paikassa, missä ihminen kasvaa. Ihmiset kasvavat haluamaan asioita vain kasvatuksen ja sosialisaation kautta ja meritokraattinen ajatus siitä, että ihminen voi omien kykyjensä ja ahkeruutensa ansiosta nousta sosiaalisessa hierarkiassa on hyvinkin moderni. On harhaista kuvitella, että ihmisiä kasvatetaan haluamaan ja arvostamaan samoja asioita. Monet kasvatetaan halveksumaan koulutusta ja ahkeruutta. Sekään ei ole oikeastaan valinta, vaan kasvatuksen ansiota. Monet koulupudokkaat eivät kiinnity koulujärjestelmään, koska se ei tue heidän itsetuntoaan. He kokevat olevansa halveksuttuja, erilaisia, ja ovat nähneet omassa ympäristössään, että koulutuksesta ei ole mitään hyötyä eikä koulussa opeteta mitään järkeviä taitoja. Monesti tällaiset ihmiset löytävät omaa i
Totta, myös kateellisen ajatustapaan voidaan opettaa jo kotona vertailemalla paljon ja antamalla olettaa, että meillä on vähemmän, vaikka kuuluisi enemmän. Iso merkitys on tutkitusti myös älykkyysosamäärällä ja geeneillä muutenkin, esimerkiksi päihdeongelmien suhteen.
Raivostuttaa ylipäätään ihmiset, jotka toteavat johonkin asiaan "oma valinta" tuntematta empatiaa. Vaikka se periaatteessa voisi näyttää olevan oma valinta, niin ihmisen lapsuus, lähtökohdat elämälle ja elämänkokemukset vaikuttavat kaikki tulevaan. Jos ajautuu tilaan jossa ei ole ihan ruumiin ja sielun voimissa, niin en puhuisi noin yksioikoisesti omasta valinnasta, vaikka tekisikin jotain typerää. Kaikki juontaa juurensa menneisyyteen, se vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia on ihmisellä, joka huvikseen tekee jotain, ilman traumataustaa.
Ja te jotka olette eri mieltä tästä: psykologia pitäisi tehdä pakolliseksi oppiaineeksi koulussa. Tosin tuskin tyhmät tajuaisivat siltikään tai sisäistäisivät oppimaansa.
Jokainen tekee valtavan määrän valintoja päivittäin.
Petaanko sängyn, imuroinko auton, luento kirjaa, käynkö lenkillä jne. Kaikki pienet valinnat kasaantuvat ja johtavat johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa ylipäätään ihmiset, jotka toteavat johonkin asiaan "oma valinta" tuntematta empatiaa. Vaikka se periaatteessa voisi näyttää olevan oma valinta, niin ihmisen lapsuus, lähtökohdat elämälle ja elämänkokemukset vaikuttavat kaikki tulevaan. Jos ajautuu tilaan jossa ei ole ihan ruumiin ja sielun voimissa, niin en puhuisi noin yksioikoisesti omasta valinnasta, vaikka tekisikin jotain typerää. Kaikki juontaa juurensa menneisyyteen, se vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia on ihmisellä, joka huvikseen tekee jotain, ilman traumataustaa.
Ja te jotka olette eri mieltä tästä: psykologia pitäisi tehdä pakolliseksi oppiaineeksi koulussa. Tosin tuskin tyhmät tajuaisivat siltikään tai sisäistäisivät oppimaansa.
Kiellätkö siis kokonaan ihmisen mahdollisuuden valita? Menneisyydellä on merkitystä, mutta ei se elämän suuntaa määrää, vaan ihminen itse määrää ja valitsee. Ihmisen oman vastuun kieltäminen on myös yleistä, se on samanlainen hölmö väite mielestäni kuin sekin, että jokainen on oman onnensa seppä. Jälkimmäinen on kuitenkin lähempänä totuutta kuin se, että menneisyys määrää ihmisen elämän. Geenit enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee valtavan määrän valintoja päivittäin.
Petaanko sängyn, imuroinko auton, luento kirjaa, käynkö lenkillä jne. Kaikki pienet valinnat kasaantuvat ja johtavat johonkin.
Totta, on älyllisesti laiskaa väittää, ettei elämäänsä voi itse valita. Noista pienistä ja triviaaleista valinnoista syntyy suurempi kokonaisuus ja elämänpolku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttaa ylipäätään ihmiset, jotka toteavat johonkin asiaan "oma valinta" tuntematta empatiaa. Vaikka se periaatteessa voisi näyttää olevan oma valinta, niin ihmisen lapsuus, lähtökohdat elämälle ja elämänkokemukset vaikuttavat kaikki tulevaan. Jos ajautuu tilaan jossa ei ole ihan ruumiin ja sielun voimissa, niin en puhuisi noin yksioikoisesti omasta valinnasta, vaikka tekisikin jotain typerää. Kaikki juontaa juurensa menneisyyteen, se vaikuttaa kaikkeen. Toinen asia on ihmisellä, joka huvikseen tekee jotain, ilman traumataustaa.
Ja te jotka olette eri mieltä tästä: psykologia pitäisi tehdä pakolliseksi oppiaineeksi koulussa. Tosin tuskin tyhmät tajuaisivat siltikään tai sisäistäisivät oppimaansa.
Kiellätkö siis kokonaan ihmisen mahdollisuuden valita? Menneisyydellä on merkitystä, mutta ei se elämän suuntaa määrää, vaan ihminen itse määrää j
Enhän minä kiistänyt ihmisen mahdollisuutta valita. Kerroin vain miten erilaiset taustatkin vaikuttavat. Besserwisserit ja kermaperseet ovat useimmiten niitä, jotka eivät tätä ymmärrä.
Ei sellaistakaan oikein voi valita, että jos on sellaisessa työssä, missä on jäänyt palkkakuoppaan ja yrittää vaihtaa muuallem niin se valintahan riippuu muista. Jos sinua ei valita, et voi sille mitään, muuta kuin surkutella palkkaasi.