Lue keskustelun säännöt.
Miksi osalle ei mene jakeluun, että elämä ei ole kaikille valintoja?
23.04.2020 |
Me osa joudumme tekemään ihan töitäkin elämämme eteen, eikä kaikki tipahda syliin tekemättä mitään. En ole elämässäni pystynyt valitsemaan muuta kuin sen, mitä ostan kaupasta, esimerkiksi asunto ja työ on pitänyt ottaa vastaan pakon sanelemina.
Kommentit (507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi on kahta ryhmää ihmisiä. Niitä jotka näkevät pidempiä syy-seuraussuhteita (nämä jotka ymmärtävät että elämä on sarja jatkuvia päätöksiä) ja niitä jotka eivät näe vaan luulevat että kaikki on enemmän tai vähemmän sattumaa.
Kyllä se on kiinni omista päätöksistä mitä tapahtuu, ja koskaan ne seuraukset eivät ole kenelläkään vain positiivisia. sitten tehdään uusia uusia päätöksiä ja reagoidaan niihin muutoksiin. Ja kyllä nämä päätökset nimenomaan on riskin ottamista, kun sen päätöksen seurauksista ei ole koskaan varmuutta etukäteen.
Esim lähteekö töihin/opiskelemaan ulkomaille/vieraalle paikkakunnalle, jossa ei ole turvaverkkoja. Pahimmillaan täysin eri kulttuuriin maahan, jonka kieltä ei osaa, ilman sosiaaliturvaa, jättäen hyvän työpaikan Suomessa muuttaen eroon perheestään. Minä tein näin (nyt perhe on taas yhdessä). Tämä avasi aivan eri urapolut mielenkiintoisiin tehtäviin joihin en ikinä olisi päässyt ilman tätä päätöstä ja palkkakin on nykyään loistava (10 000 €/kk netto).
MIten sinä teit ton ilman turvaverkkoja muuttamisen? eli ei ollu suomessa yhtään perhettä kenen luo palata,tai vanhempia,tai muuta sellaista? miten rahoitit muutot ja elämiset sitten toisessa maassa yksin?
Tekemällä työsopimuksen Suomesta käsin, ostin lentolipun ja otin matkalaukun mukaan noin 4 päivän edestä vaatteita. Hommasin asunnon KO maasta, ja maksoin sinne vuokraa, kuten kotimaan asunnonkin kulut... Asuntoon ostin ensin sängyn ja pöydä, sitten pikkuhiljaa tavaraa. Matkalippu yhteen suuntaan maksoi noin 400 euroa. Siinä se muutto. Miten elämä yleensä rahoitetaan? käymällä töissä tietenkin.
eli työpaikka oli odottamassa,ja suomessa vielä kämppä johon olisit ovinut palata ihan milloin vain. Eli aika täydelliset turvaverkot . Et olisi missään vaiheessa jäänyt tyhjän päälle,tapahtui mitä hyvänsä.
ja oliko suomen kämpässä vielä muu perhe tukemassa vai miksi pidit sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Aikuisiällä ehkä kyllä. Mutta lapsuuden huono ravitsemus köyhyyden takia ei häneen silloin ole jättänyt jälkiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Tiputus vaan on kovempi. Köyhän perheen lapsi on tottunut köyhyyteen ja osaa toimia sen kanssa. Rikkaan perheen lapsi taas ei välttämättä ymmärrä yhtään rahan arvoa ja elää yli varojensa. Tässä vielä lähes keski-iässä painitaan nuoruuden ymmärtämättömyyden tuomissa ongelmissa 0-tuntisopimuksella. Vanhemmilla olisi kyllä rahaa, mutta ne on vanhempien rahoja, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Aikuisiällä ehkä kyllä. Mutta lapsuuden huono ravitsemus köyhyyden takia ei häneen silloin ole jättänyt jälkiään.
No jaa. Meillä ei tehty ruokaa. Vanhemmat söi töissä, lapset koulussa. Viikonloppuisin me saatiin jotain ranskalaisia ketsupilla. Kouluruoka mut rikkaan perheen lapsena piti hengissä. Ihan siinä kun köyhänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Aikuisiällä ehkä kyllä. Mutta lapsuuden huono ravitsemus köyhyyden takia ei häneen silloin ole jättänyt jälkiään.
No jaa. Meillä ei tehty ruokaa. Vanhemmat söi töissä, lapset koulussa. Viikonloppuisin me saatiin jotain ranskalaisia ketsupilla. Kouluruoka mut rikkaan perheen lapsena piti hengissä. Ihan siinä kun köyhänkin.
Pääsitkö kuitenkin harrastamaan esimerkiksi ratsastusta, jääkiekkoa yms.? Ne ovat kalliita harrastuksia. Oliko sinulla oma huone, jossa saatoit opiskella rauhassa? Monesta tällaisesta asiasta köyhän perheen lapsi on jäänyt paitsi (ja perhe-elämä voi olla rauhatonta helvettiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Aikuisiällä ehkä kyllä. Mutta lapsuuden huono ravitsemus köyhyyden takia ei häneen silloin ole jättänyt jälkiään.
No jaa. Meillä ei tehty ruokaa. Vanhemmat söi töissä, lapset koulussa. Viikonloppuisin me saatiin jotain ranskalaisia ketsupilla. Kouluruoka mut rikkaan perheen lapsena piti hengissä. Ihan siinä kun köyhänkin.
Oliko sinulla oikean kokoisia kenkiä käytössä? Väärän kokoiset kengät läpi lapsuusajan voivat saada jalat todella huonoon kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka jauhaa täällä siitä ettei esim. perhettään voi valita: oletteko tulleet ajatelleeksi että esim. tosi varakkaaseen perheeseen syntynyt voi alkoholisoitua, tappaa itsensä, sekoilla niin että paukkuu? Eihän se raha estä valitsemasta tyhmiä asioita.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?
En tiedä. Vaikea uskoa että mikään määrä rahaa tai tavaraa voisi jotenkin korjata mitään noista ongelmista. Terapia saattaa olla helpompi maksaa, mikäli lapsella on omaa rahaa. Jos vanhemmat kuitenkin laittavat lapsen pärjäämään omillaan heti kun voivat, tuo lapsi on ihan yhtä köyhä kuin köyhästä perheistä tulevat huonojen vanhempien lapset.
Tiputus vaan on kovempi. Köyhän perheen lapsi on tottunut köyhyyteen ja osaa toimia sen kanssa. Rikkaan perheen lapsi taas ei välttämättä ymmärrä yhtään rahan arvoa ja elää yli varojensa. Tässä vielä lähes keski-iässä painitaan nuoruuden ymmärtämättömyyden tuomissa ongelmissa 0-tuntisopimuksella. Vanhemmilla olisi kyllä rahaa, mutta ne on vanhempien rahoja, ei minun.
Miksi kuvittelet että köyhyyteen tottuisi?
Tuosta avun saamisesta , kyllä siinä on eroja on massia taskussa vai ei.
Itsellä meni köyhinä aikoina yli vuosi ennenkuin pääsi edes psykiatrin puheille, terapia alkoi siitä vajaan vuoden päästä, eli melkein 2v ennenkuin sain edes jotain hyötyä.
Rahalla se olisi alkanut saman päivänä melkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Ikäänkuin elämässä ei olisi muuta kuin työ ja koulu. Menisit kermaperse sinne paljon pilkattuun elämänkouluun niin oppisit jotain uutta.
Ja sinä voisit taas riisua törkyiset silmälasisi ja katsoa tarkemmin. Suurin osa niistä kermaperseistä on tehnyt hitosti työtä päästääkseen siihen missä on nyt.
Mulla duunarivanhemmat, vaatteet olen ostanut itselleni 14-vuotiaasta. Muutin kotoa 20-vuotiaana ja siitä lähtuen maksanut elämäni itse lukuunottamatta parina ekana vuonna saamaani asumistukea. Mulla on ylioppilastutkinto ja 2 opistoasteen tutkintia. Opintotuki 535 markkaa kuussa. Tein koko opisjeluaikani töitä , välillä jopa kahta. 90-luvun laman aikaan valmistuin, olin työtön 1,5 kk. Siihen aikaan työttömyystukeen vaikutti puolison tulot. Joten en saanut rahaa mistään. Hain 20 työpaikkaa päivässä aikana ennen internettiä pahimpaan lama-aikaan.
Mulla on ollut 4 keskenmenoa, pisin niistä viikolla 16. Mulla kolme lasta, joista kaikilla lukihäiriö ja add. Ex-puolisoni oli alkoholisti. Nykyinen puolisoni on ollut lomautettu vuoden ja työtön pari vuotta liittomme aikana. Itse olen kokenut burn outin, josta toipuminen kesti vuoden. Olen auttanut vanhempiani uupumiseen asti. Isäni kuoli alzheimeriin. Tällä hetkellä hoidan iäkkään äitini asioita useita kertoja viikossa, autan niin paljon, että on lähellä, etten romahda. Minut irtisanottu ja olen kerran ottanut myös paketin töistä. Välillä rahasta on ollut tiukkaa ja olen laskenut kaupassa yhteen summia. 20 eurolla on ostettu viideksi päiväksi viidelle hegelle ruuat ja on iloittu kun rahaa jäi vielä litran jätskipakettiin. Kauppaan kuljettu kävellen ja matkalla poimittu mukaan jokainen pullo ja tölkki. Joka sentti oli lisärahaa kauppaan. Ja jopa luottotiedotkin ovat menneet.
Ulospäin kermaperse, paritaloasunto hyvällä paikalla, 3 lasta, puoliso, hyvä työpaikka, auto on tosin vanha.
Nyt autan itse mielelläni heitä, jotka kamppailee taloutensa kanssa.
Oikeasti, mieti uudestaan.
En ole tuo, jolle aiemmin kommentoit, mutta ihan mielenkiinnosta. Miksi koet olevasi kermaperse? Mun mielestä paritalo on ihan normi settiä, 3 lasta nyt ei ainakaan mikään kermaperseisyyden merkki ole ja hyvän työn voi saada tuurillakin. Ja miten koet elämäsi olleen keskimääräistä hankalampaa? Ainakaan minä en nyt saa kiinni. Haastavinta näyttää olevan add-lapset. Meillä add, toisella oppimisvaikeus ja itselläni haastava adhd ( onneksi en tehnyt enempää!) mutta kaukana nämä ovat elämän "suurista" ongelmista. En vähättele, mutta tämä on aika hyvä esimerkki siitä miten eritavalla ihmiset näkee asioita. 62
Montako keskenmenoa sulla on takana? Oletko niiden keskenmenojen vuoksi ollut raskaana yhteensä 50 viikkoa, etkä ole saanut lasta. Entä burn out - siis oikea hoitoa ja toipumista vaatuva tilanne? Nukut 2 tuntia yössä monta kuukutta? Rupeat itkemään , kun ajattelet burn outtiin johtaneita asioita. Oletko elänyt alkoholistin puolison kanssa, joka esim kaatuu poissa ollessasi pyörällä 1-vuotias kyydissä. Entä montako kertaa viikossa hoidat ikääntyvän ja sairaan äitisi asioita? 5 kertaa? Yksi kerta vie vähintään 2,5 tuntia. Se on takana viime viikolta. Oletko usein ostanut ruokasi laskemalla koko ajan kaupassa, että rahat riittää? Vaikea lukihäiriö, laksyjä tehdään 2 tuntia päivässä yhdessä, vähintään. Oletko eronnut avioliitosta puolisin pettämisen vuoksi? Kuljettanut vanhempiasi mökille ja takaisin joka viikko tai joka toinen viikko, kun ei ole ajokorttia heillä enää. Kuskannut heitä lääkärissä. Vanhemman alzheimer ihan tuttu juttu, toisen vanhemman hengitysongelmat? Onko puolisosi ollut vaikeasti masentunut? Entä onko teidän perheen tulot pudonneet lomautuksen tai työttömyyden takia liki puoleen?
Lapsen add on kuule ihan pikku juttu. Kaikkeen muuhun verrattuna.
Se kermaperse, mun bruttotulot yli 5 tonnia kuussa, se paritaloasunto kalliilla alueella. Työpaikka on arvostettu ja hyvä. Kyllä uskon, että näytän ulospäin kermaperseeltä. Ja myös uskon, että sulla ei ole minkäänlaista käsitystä mitä on auttaa sairaita vanhempia tai oikeasti siitä, että ruoka- ja hygieniatuotteisiin saa viikossa mennä 70 euroa viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Siitä kuunka jatkuva säästäminen ja pennin venyttäminen saa turtumaan ja toivomaan, että kaupasta voisi ostaa ihan mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta avun saamisesta , kyllä siinä on eroja on massia taskussa vai ei.
Itsellä meni köyhinä aikoina yli vuosi ennenkuin pääsi edes psykiatrin puheille, terapia alkoi siitä vajaan vuoden päästä, eli melkein 2v ennenkuin sain edes jotain hyötyä.
Rahalla se olisi alkanut saman päivänä melkein.
Ja kun julkisen puolen palvelujen varassa toimitaan, niin kovin kallista terapeuttia ei pysty hankkimaan, vaikka Kelan sitoutumus olisikin. Parhaan hyödyn terapiasta saisi jos olisi rahaa käydä arviointikäynneillä useilla eri terapeuteilla ja nopeasti vaihtaa terapeuttia jos hoito ei olisi toimivaa. -Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä kuinka jatkuva säästäminen ja pennin venyttäminen saa turtumaan ja toivomaan, että kaupasta voisi ostaa ihan mitä vaan.
Kun tuollaista miettii joku viiden tonnin kuukausituloilla, niin voitko kuvitella millaista meillä muilla on joilla tulot ovat paljon pienemmät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta hiivatissa elämä koostuu omista valinnoista.
Itse valitset lähdetkö lukioon vai amikseen.
Itse valitset lähdetkö töihin vai jatkatko opintoja.
Itse valitset kuinka asumisen järjestät olit sitten lukiolainen, amislainen, töissä tai työtön.Ihan itse valitset.
Mikään ylläolevasta ei tipahda sinulle taivaasta. Jokaisen asian eteen olet tehnyt - valinnan.
Ikäänkuin elämässä ei olisi muuta kuin työ ja koulu. Menisit kermaperse sinne paljon pilkattuun elämänkouluun niin oppisit jotain uutta.
Ja sinä voisit taas riisua törkyiset silmälasisi ja katsoa tarkemmin. Suurin osa niistä kermaperseistä on tehnyt hitosti työtä päästääkseen siihen missä on nyt.
Mulla duunarivanhemmat, vaatteet olen ostanut itselleni 14-vuotiaasta. Muutin kotoa 20-vuotiaana ja siitä lähtuen maksanut elämäni itse lukuunottamatta parina ekana vuonna saamaani asumistukea. Mulla on ylioppilastutkinto ja 2 opistoasteen tutkintia. Opintotuki 535 markkaa kuussa. Tein koko opisjeluaikani töitä , välillä jopa kahta. 90-luvun laman aikaan valmistuin, olin työtön 1,5 kk. Siihen aikaan työttömyystukeen vaikutti puolison tulot. Joten en saanut rahaa mistään. Hain 20 työpaikkaa päivässä aikana ennen internettiä pahimpaan lama-aikaan.
Mulla on ollut 4 keskenmenoa, pisin niistä viikolla 16. Mulla kolme lasta, joista kaikilla lukihäiriö ja add. Ex-puolisoni oli alkoholisti. Nykyinen puolisoni on ollut lomautettu vuoden ja työtön pari vuotta liittomme aikana. Itse olen kokenut burn outin, josta toipuminen kesti vuoden. Olen auttanut vanhempiani uupumiseen asti. Isäni kuoli alzheimeriin. Tällä hetkellä hoidan iäkkään äitini asioita useita kertoja viikossa, autan niin paljon, että on lähellä, etten romahda. Minut irtisanottu ja olen kerran ottanut myös paketin töistä. Välillä rahasta on ollut tiukkaa ja olen laskenut kaupassa yhteen summia. 20 eurolla on ostettu viideksi päiväksi viidelle hegelle ruuat ja on iloittu kun rahaa jäi vielä litran jätskipakettiin. Kauppaan kuljettu kävellen ja matkalla poimittu mukaan jokainen pullo ja tölkki. Joka sentti oli lisärahaa kauppaan. Ja jopa luottotiedotkin ovat menneet.
Ulospäin kermaperse, paritaloasunto hyvällä paikalla, 3 lasta, puoliso, hyvä työpaikka, auto on tosin vanha.
Nyt autan itse mielelläni heitä, jotka kamppailee taloutensa kanssa.
Oikeasti, mieti uudestaan.
En ole tuo, jolle aiemmin kommentoit, mutta ihan mielenkiinnosta. Miksi koet olevasi kermaperse? Mun mielestä paritalo on ihan normi settiä, 3 lasta nyt ei ainakaan mikään kermaperseisyyden merkki ole ja hyvän työn voi saada tuurillakin. Ja miten koet elämäsi olleen keskimääräistä hankalampaa? Ainakaan minä en nyt saa kiinni. Haastavinta näyttää olevan add-lapset. Meillä add, toisella oppimisvaikeus ja itselläni haastava adhd ( onneksi en tehnyt enempää!) mutta kaukana nämä ovat elämän "suurista" ongelmista. En vähättele, mutta tämä on aika hyvä esimerkki siitä miten eritavalla ihmiset näkee asioita. 62
Montako keskenmenoa sulla on takana? Oletko niiden keskenmenojen vuoksi ollut raskaana yhteensä 50 viikkoa, etkä ole saanut lasta. Entä burn out - siis oikea hoitoa ja toipumista vaatuva tilanne? Nukut 2 tuntia yössä monta kuukutta? Rupeat itkemään , kun ajattelet burn outtiin johtaneita asioita. Oletko elänyt alkoholistin puolison kanssa, joka esim kaatuu poissa ollessasi pyörällä 1-vuotias kyydissä. Entä montako kertaa viikossa hoidat ikääntyvän ja sairaan äitisi asioita? 5 kertaa? Yksi kerta vie vähintään 2,5 tuntia. Se on takana viime viikolta. Oletko usein ostanut ruokasi laskemalla koko ajan kaupassa, että rahat riittää? Vaikea lukihäiriö, laksyjä tehdään 2 tuntia päivässä yhdessä, vähintään. Oletko eronnut avioliitosta puolisin pettämisen vuoksi? Kuljettanut vanhempiasi mökille ja takaisin joka viikko tai joka toinen viikko, kun ei ole ajokorttia heillä enää. Kuskannut heitä lääkärissä. Vanhemman alzheimer ihan tuttu juttu, toisen vanhemman hengitysongelmat? Onko puolisosi ollut vaikeasti masentunut? Entä onko teidän perheen tulot pudonneet lomautuksen tai työttömyyden takia liki puoleen?
Lapsen add on kuule ihan pikku juttu. Kaikkeen muuhun verrattuna.
Se kermaperse, mun bruttotulot yli 5 tonnia kuussa, se paritaloasunto kalliilla alueella. Työpaikka on arvostettu ja hyvä. Kyllä uskon, että näytän ulospäin kermaperseeltä. Ja myös uskon, että sulla ei ole minkäänlaista käsitystä mitä on auttaa sairaita vanhempia tai oikeasti siitä, että ruoka- ja hygieniatuotteisiin saa viikossa mennä 70 euroa viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Siitä kuunka jatkuva säästäminen ja pennin venyttäminen saa turtumaan ja toivomaan, että kaupasta voisi ostaa ihan mitä vaan.
Ikävää, mutta en siltikään oikein ymmärrä. Mulla on olleet aina pienet tulot, olen menettänyt kymmenien tuhansien omaisuuden, siis kaiken minkä olin hirveällä työllä puolison kanssa saanut, mutta en ole koskaan "osannut" surkutella pieniä tuloja. Asennekysymys. Johtuu varmaan siitä, että ole elänyt myös alkoholistiperheessä, jossa on ollut puutetta ihan ruoasta lähtien. Keskenmenoja en ole tietääkseni kokenut, pahoittelut niistä! Vanhemman lisäksi lasteni isä on alkoholisti, valitettavan tuttua juttua meidän suvussa monen osalta. Onneksi puolisosta pääsee halutessaan eroon. Kärsin kroonisesta uupumuksesta, siksi vain osa-aikatyö. Kyllähän se usein tympii, kun kaikkensa yrittää eikä siltikään pääse oravanpyörään elämään niin kuin "muut". Mutta sellaista se on, näillä mennään ja sen tilalle on tullut paljon parempaa. Olen itse kärsinyt aiemmin toistuvista, vakavista masennuksista ja niin kuin sanoin, olen aina ollut pienituloinen ja aina puoliksi työtön. Rahaa en pidä kovinkaan merkittävänä elämässä. Tuttua on, että lasten koulutehtävissä pitää olla tukena ja auttaa ja taistella jne. Se on kuormittavaa ainakin meille, mutta ei siihen auta kuin oikein asennoitua. Vanhempieni en valitettavasti pysty auttamaan, koska äitini ampui itsensä (silmieni edessä), kun olin 13 ja isäni kanssa en ole tekemisissä. En halua vähätellä ja toivon tsemppiä elämääsi, mutta edelleenkään en saa kiinni "kermaperse-poikkeuksellisen hankala elämä" asenteesta, koska minun silmiini moni juttu on ihan tavallista. Poikkeuksellisen pitkäänhän sinä olet elänyt kotona. On myös aika normaalia, että ihan perusperheiden teinit joutuu tienaamaan omia rahojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Huono-osainen on aina paremmin pärjäävien mielestä kurjuutensa ansainnut. Muut saavat kyllä välillä uupua ja mokailla, mutta ei huono-osainen. Sen sijaan että hankkii suklaapatukan piristäkseen oloaan pitäisi skarppina tajuta, että samalla rahalla olisi parempi hankkia viikon makaronit. Keneltäkään muulta ei vastaavaa virheettömyyttä edellytetä kuin huono-osaiselta. Todella tekopyhää.
Ja täällä taas näkee että huono-osaisten mielestä varakkaammasta perheestä lähteneellä ei voi olla mitään todellisia ongelmia. Kaiken saa rahalla. Vaan ei saa. Mielenterveyttä ei saa rahalla vaikka kävisi missä terapiassa. Hyviä vanhempia ei saa rahalla. Parantumatonta syöpää tai keskenmenoja ei saa pois rahalla. Kamalaa kilpailua siitä kenellä menee huonommin ja kuinka mikään siitä ei ole koskaan kiinni omista valinnoista.
Mulla sisarus valittaa kuinka vaikeaa on taloudellisesti. Itse sanoi itsensä irti hyväpalkkaisesta vakityöstä muuttaakseen rakastumisen perässä pienelle paikkakunnalle jossa ei ole töitä kenellekään. Eikä voi mennä töihin lähimpään isoon kaupunkiin kun työmatka olis puoli tuntia ja työt siellä sellaisia mitä ei halua tehdä. Mieluummin tekee jotain hanttihommia pienellä palkalla ja valittaa kuinka epäreilua elämä on. Tästä syystä voi olla että olen hieman kyllästynyt kuuntelemaan valitusta siitä kuinka mä olen vaan ”saanut” kaiken. Samasta perheestä tullaan, samoista lähtökohdista. Toinen on valinnut hyppiä paikasta toiseen sen mukaan mikä huvittaa ja mikä ei, toinen on valinnut suunnan ja pysynyt siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo. Huono-osainen on aina paremmin pärjäävien mielestä kurjuutensa ansainnut. Muut saavat kyllä välillä uupua ja mokailla, mutta ei huono-osainen. Sen sijaan että hankkii suklaapatukan piristäkseen oloaan pitäisi skarppina tajuta, että samalla rahalla olisi parempi hankkia viikon makaronit. Keneltäkään muulta ei vastaavaa virheettömyyttä edellytetä kuin huono-osaiselta. Todella tekopyhää.
Ja täällä taas näkee että huono-osaisten mielestä varakkaammasta perheestä lähteneellä ei voi olla mitään todellisia ongelmia. Kaiken saa rahalla. Vaan ei saa. Mielenterveyttä ei saa rahalla vaikka kävisi missä terapiassa. Hyviä vanhempia ei saa rahalla. Parantumatonta syöpää tai keskenmenoja ei saa pois rahalla. Kamalaa kilpailua siitä kenellä menee huonommin ja kuinka mikään siitä ei ole koskaan kiinni omista valinnoista.
Mulla sisarus valittaa kuinka vaikeaa on taloudellisesti. Itse sanoi itsensä irti hyväpalkkaisesta vakityöstä muuttaakseen rakastumisen perässä pienelle paikkakunnalle jossa ei ole töitä kenellekään. Eikä voi mennä töihin lähimpään isoon kaupunkiin kun työmatka olis puoli tuntia ja työt siellä sellaisia mitä ei halua tehdä. Mieluummin tekee jotain hanttihommia pienellä palkalla ja valittaa kuinka epäreilua elämä on. Tästä syystä voi olla että olen hieman kyllästynyt kuuntelemaan valitusta siitä kuinka mä olen vaan ”saanut” kaiken. Samasta perheestä tullaan, samoista lähtökohdista. Toinen on valinnut hyppiä paikasta toiseen sen mukaan mikä huvittaa ja mikä ei, toinen on valinnut suunnan ja pysynyt siinä.
Menisit käsittelemään perhesuhteitasi terapiaan täällä kitisemisen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
En ole valinnut syntymääni
En ole valinnut vanhempiani ja geenejäni
En ole valinnut traumaattista lapsuuttani
En ole valinnut sairastumisiani, henkisiä ja fyysisiä
En ole valinnut luonnettani
En ole valinnut huono-osaisuuttani
En ole valinnut köyhyyttäni
En ole valinnut epäonneani
En ole valinnut, koska en ole voinut
Kuoleman ja elämän välillä voin vielä valita.
Valitsen kärsimyksen täytteisen elämän, vain ja ainoastaan siksi, etten halua jättää lapsiani - vielä.
Älkää te rikkaat, hyväosaiset porsaat tulko puhumaan ainakaan minulle siitä, että kaikki on vain itsestä ja omista valinnoista kiinni.
Voit valita miten nuo asiat vaikuttavat sinuun. Jäätkö rypemään itsesäälissä vai näytätkö närhenmunat. Osatko löytää vastimattomasta elämästä ne plussapuolet?
Itse synnyin köyhään kouluttamattomaan stadilaiseen duunariperheeseen, hyvään kylläkin.
Kaveripiirissä oli poikia Sörkan vankilasta sekä huumejengiä jonka liepeillä me pikkuteinit roikuttiin.
Koulu oli todella vaikeaa, en jaksanut keskittyä. Minua kiusattiin jopa niin että hampaat katkesivat.
Em huolimatta selvisin ylioppilaaksi, en ole ikinä edes kokeillut huumeita. Kiusaamisen käänsin edukseni, sen jälkeen ei mikään tuntunut missään. Lukioaikana tilanne oli jo hyvä. Valitsin koulunkäynnin ja selviämisen. Rimaa hipoen mutta kuitenkin.
Vähä vähältä rakensimme elämän ja perheen 1. mieheni kanssa köyhistä oloista. Opiskelin vasta yli 30v. Erosimme ja aloitin alusta kaiken lasten kanssa. Valitsin vapauden ja itsenäisyyden.
Löysin nykyisen mieheni ja perustimme uusperheen 24v sitten. Tuin hänen etenemistään uralla ja myöhemmin oli minun vuoroni. Rakensimme mukavan keskiluokkaisen elämän lähes nollasta. Valitsin puolison, elämäntavan, uran ja perheen.
Kyllä mä olen ihan itse tehnyt valinnat, ei kukaan muu. Omalla rahalla, omin pikku kätösin ja omalla vastuulla. Sen verran kovapäinen että periksi en ole antanut.
Tosi mielelläni autan apua tarvitsevaa. Mutta niitä joita jatkuvasti täytyy tsempata uudestaan ja uudestaan, en jaksa enää auttaa. Omassa päässä on vikaa jos jatkuvasti on ihmissuhteet ja raha-asiat sotkussa.
Minusta sellaisella ihmisellä ei itsellekään ole kaikki kunnossa jos haluaa oikeasti väitellä itsemurhan tehneen ihmisen läheisen kanssa tai muutenkaan alkaa väittelemään asiasta joka on todella surullinen ja varmasti yksi pahimmista jonka ihminen voi kokea koskettavan omaa elämää. Se koskettaa jo vaikka ihminen olisikin ”vain ystäväsi” ja siinä mielessä en voi kuvitella miltä tuntuu menettää oma rakastettu, oma lapsi tai vaikka oma vanhempi. Jos nämä ajatukset ovat muutenkin itselle tuttuja ja olet niitä pohtinut lukemattomia kertoja itsekin niin jokainen ihminen joka täältä lähtee aiheuttaa niin kauhean surun ja alkaa miettiä mieluummin mitä sitä itsekään täällä enää tekee. Kun ei sitä tunne itseään yhtään sen vahvemmaksi tai yhtään sen paremmaksi kuin hekään ja he eivät jaksaneet niin mikä saa minut jaksamaan. Miten minä selviän jos moni jolla pitäisi olla asiat paremmin ei jaksa. Minä muistan ne hetket, kun oikeasti olin itsekin lähellä sitä kaikkea ja varmasti joka päivä ajattelen sitä, että minä sentään olen täällä vielä. Toisin kuin kolme ystävääni, jotka oikeasti lähtivät täältä todella nuorina. Eivät hekään varmaan monista täällä kirjoittavista kokeneet edes tarpeeksi vaikeuksia, kun tästäkin tehdään sellainen kestävyyskamppailu, että jokaisen pitäisi kestää vaikka mitä. Ei kiusaaminen, yksinäisyys, masennus, opiskeluvaikeudet, uupumus yms ole varmasti mitään monen mielestä, mutta on ehkä hyvä ymmärtää, ettei se aina vaadi paljon, kun joku ei enää jaksa ja päätyy siihen tilanteeseen.
Itseänikin on paljon kiusattu, olen yksinäinen ja syrjäytynyt on ahdistusta ja muuten vaikka yritänkin niin mikään ei meinaa onnistua. Ehkä tämä kaikki on pientä monen kokemaan verrattuna, mutta minulle tavallaan jo liikaa. Nyt, kun oikeasti mietin niin ehkä minulla on vielä voimia, jotakin ihmeellistä uskoa siihen, että selviän ainakin jotenkin sekä se auttaa asiaa etten uskalla tehdä mitään itselleni ja toisaalta en halua aiheuttaa surua niille parille läheiselle, jotka minulla on. Mieluummin yritän kestää, vaikka ei tässä pysty ihmeitä toivomaan. Ja kyllä olenhan minäkin yrittänyt ei sitä saa unohtaa. Hassuahan se toisaalta, että olisi vielä hyvässä lykyssä ( tai sitten huonossa) 50 vuotta tarvottavaa ja oikeasti mietin miten olen elossa enää silloin. Onhan elämä täynnä valintoja ja ihmeitä tapahtuu. Toivon vaan, ettei kukaan yrittäisi tietää paremmin minun elämästäni kuin minä tiedän. Jokainen kun varmasti tietää paremmin oman taakkansa.
Ja tietenkin hyvä niille, jotka jaksavat ja pystyvät. Luen aina mielelläni niitä tarinoita ja olen iloinen heidän puolestaan. Joskus olisi vaan hyvä muistaa, että kaikki eivät kuulu siihen joukkoon. Ihmiset sanonat myös kaikenlaista. Ehkä yrittävät olla omasta mielestään viisaita ja vahvoja. Ehkä yrittävät korottaa itseään muiden yläpuolella tai muuten tehdä eroa häviäjien porukkaan, ettei vaan kukaan ajattelisi heidän kuuluvan niihin. Vahvat ihmiset eivät polje toisia maahan vaan nostavat heitä mieluummin ylös. Yritän itsekin toteuttaa tätä niille resursseilla mitä pystyn, vaikka enhän mitä edes ole vanha ihminen. Onhan elämä kilpailu ja joidenkin kuuluu hävitä. Tämä on ihan selvää ja toteutuu joka asiassa. Ja sori tämä valitus ja romaani. Moni varmasti on myös ihan eri mieltä. Yöllä tulee aina vaan mietittyä kaikkea niin hyvää kuin huonoakin.
Olen ajatellut. Mutta eikö köyhyys yleensä tee monista asioista vielä entistä hankalampia?