Lue keskustelun säännöt.
Lähes jokainen laihtuu kyllä, jos haluaa tarpeeksi!
22.04.2020 |
Painon pudottamisen logiikka on lopulta hyvin yksinkertainen. Kyse on motivaatiosta. Ihminen laihtuu, jos aidosti haluaa sitä.
Jos laihtuminen tyssää aina siihen että sortuu syömään liikaa ja epäterveellisesti, niin silloin ihminen haluaa mässäilyn tuomaa nautintoa enemmän kuin laihtumista. Hänen motivaationsa kohde on väärä, eli lyhyen tähtäimen nautinto pitkän tähtäimen kustannuksella.
Kyllä, minulla on omakohtaista kokemusta painonpudotuksesta. Ja olen myös sitä mieltä, että silloin kun on kyse asiasta johon voi vaikuttaa, niin ihminen onnistuu siinä, mitä hän tosissaan haluaa ja mihin hän suuntaa motivaationsa.
Huomaattehan että otsikossa lukee "lähes jokainen" eli tämä ei koske esimerkiksi vaikeasta sairaudesta johtuvaa ylipainoa jolle ei voi mitään. Suurin osa ihmisistä on lihavia kuitenkin ihan vain siksi, että he syövät enemmän kuin kuluttavat.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laidun kyllä mutta lihon nopeasti takaisin, koska en halua loppueläämäni laskea kaloreita ja lenkkeillä hampaat irvessä. Painoni on sahannut lukemissa 85/60/90/55/120 ja kaapistani löytyy vaatteita koossa s ja xl.. Nyt 40-vuotiaana en jaksa enää tätä pelleilyä! Mielummin olen läski.
Kuulostaa siltä, että perusruokasi on epäterveellistä ja/tai syöt liikaa. Ja kun laihdutat, vedät sen extreme-vaihteella. Ei ihme, että paino jojoilee.
Terveellinen ja kohtuullinen rytmi ruokailussa on paras tapa pitää paino tasaisena.
Söin tavallista, terveellistä kotiruokaa tähän tyyliin:
Aamupalaksi kaurapuuroa ja kahvia
Lounaaksi jauhelihapihvejä ja perunaa tms (töissä, en voinut valita)
Lisää kahvia (mustana)
Päivälliseksi makkarakeittoa ja sämpylä
Iltapalaksi mysliä ja jugurttia
Viikonloppuisin oli karkkipäivä, jolloin söin popcornia ja join sokeritonta limsaa.
Tuo voi olla tavallista, suomalaista kotiruokaa, mutta erityisen terveelliseltä se ei näin listattuna kuulosta.
Aamupala: kaurapuuro ja kahvi
Eli pelkkää hiilihydraattia.
Lisäsitkö puuroon mitään marjoja, raejuustoa, hedelmää, pähkinöitä? Saisit paljon maukkaamman, monipuolisemman ja terveellisemmän aamupalan, joka pitää nälkää pidempään.
Lounas: jauhelihapihvejä ja perunaa töissä
Sanot, että et voinut valita. Mikä työpaikka se sellainen on, jossa aikuinen ihminen ei voi valita edes itse tuomiaan eväitä?
Jauhelihapihvit ja peruna eivät sinänsä ole huonoja valintoja varsinkaan, jos pihvit on tehty laadukkaasta, vähärasvaisesta paistijauhelihasta. Terveellisyysnäkökulmasta kiinnostavaa on myös se, kuinka paljon pihveissä on suolaa. Liittyykö annokseen suolainen ja rasvainen kastike? Missä tuoreet kasvikset?
Oliko tarjonta työpaikalla aina näin yksipuolinen? Eikö koskaan kanaa, kalaa tai kasvisruokaa?
Päivällinen: makkarakeittoa ja sämpylä
Ei sinänsä kuulosta ”vaaralliselta”, mutta herättää jälleen kysymyksiä. Onko makkarakeitto kotitekoinen vai eines? Mitä makkaraa siihen on käytetty? Tiedätkö, mitä makkara sisältää? Onko keitossa paljon (piilo)suolaa? Onko ainoat kasvikset perunaa ja pakasteesta otettuja porkkanakuutioita? Missä tuoreet yrtit? Kuka sen on leiponut ja onko siinä jotain muutakin kuin valkoista vehnäjauhoa? Mitä laitat leivän päälle?
Voisiko makkarakeiton korvata kirkkaalla kalakeitolla tai kasvissosekeitolla? Voisiko keiton kyljessä olla oikein hyvää, tummaa tuoretta leipää? (Ei välttämättä tarvitse olla ruisleipää). Voisiko jälkiruoaksi syödä tuoreen hedelmän?
Iltapala: mysliä ja jogurttia
Kuulostaa perussetiltä, syön tämäntyyppistä aamu- tai iltapalaa välillä itsekin. Millaista mysliä syöt? Onko siinä lisättyä sokeria? Mikä on hiilihydraattien määrä? Entä proteiinin ja kuitujen määrä? Kaikissa viljatuotteita olisi tärkeää huolehtia, että kuitujen määrä on kaksinumeroinen. Myslin sekaan voi pilkkoa banaanin tai ripotella kourallisen pähkinöitä. Mikä on käyttämäsi jogurtin rasva- ja sokeripitoisuus? Itse käytän jogurttina maustamatonta luonnonjogurttia.
Kokonaiskuvaksi listassasi muodostuu, että tuoreet kasvikset loistavat poissaolollaan. Paljon punaista lihaa, mahdollisesti paljon piilosuolaa ja piilorasvaa. Ja minkälaisia ovat annoskoot?
Karkkipäivä viikonloppuna on monelle lapsuudesta jäänyt tapa, jolla luodaan illuusio kohtuullisesta herkuttelusta. Toisaalta sillä kuitenkin luodaan automaatti: viikonloppu = herkuttelua. Popcorn on esim. sipsiä vähärasvaisempi vaihtoehto, mutta silti rasvainen ja erittäin suolainen. Sitä voi syödä joskus (itse syön 1-2 kertaa vuodessa), mutta ei viikoittain. Sokerittomat limut ovat myös todellista harhaanjohtamista. Todellisuudessa imet itseesi pelkkiä lisäaineita ja keinotekoisia makeutusaineita, joiden vaikutusta ihmiskehoon ei tiedetä tarkasti. Koska limu on makeaa, ylläpidät limua juomalla makeanhimoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Usein kuitenkin taustalla voi olla jos jonkinlaista muutakin ongelmaa, kuin pelkästään sairaus, että motivaatio ei enää riitä paljon itsekuria vaativaan laihdutus prosessiin. Elämäntilanteen on oltava suht hyvä ja tasainen ja tukea tarjolla.
Katsos, monella on tärkeämpiäkin asioita elämässä kuormittamassa, jotta voimat enää riitä siihen laihduttamiseen kaikissa tila teossa. Toki on superihmisiä, jotka tähän kykenee, vaikka Koliikki viitoset huutaa kuorossa yökaudet, monisairaat äiti vaatii huomiota ja asioiden hoitoa, miehellä alkoholiongelma ja perheen teiniä kiusataan koulussa. Työpaikalla YT:t menossa.
Kyllä siinä laihdutukset jää kakkoseksi, paitsi superihmisillä jotka tähän pystyy ja sitten tuomitsee ne laiskat motivaatiopulaset läskikasat, jotka heidän tavoin ei siihen pysty. Armotonta menoa.
Kulje maili toisen kengissä, ja tuomitse vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pudotin painoa aivan äskettäin 3 kuukauden ajan ja sain 8kg pois. Nyt pidän välikuukauden syömällä "täydet kalorit" mutta ilman että söisin liikaa. Vielä on pudotettavana kiloja.
Sain nälän pysymään poissa tuon 3kk aikana kun lautanen oli todella täynnä kasviksia. Jotkut eivät ehkä kaipaa karkkia, lettuja, jäätelöä, kakkuja tai mitä tahansa herkkuja, joita ilman on syytä olla kun haluaa painoa alas. Minulla ei ollut mitään ongelmaa tuon 3kk aikana, kun olin päättänyt että ylimääräiset herkut eivät nyt vain kuulu listalleni.
Olen kuitenkin oikea herkkuperse. Mieleni tekee ihan koko ajan jotain syömistä. Ja erityisesti hyvää syömistä. Ja tietysti kaikkea sitä hyvää, mitä ilman olin alkuvuoden. 168 senttinen 40+ nainen joutuu tosissaan "kyttämään" noita syömisiä, jos ei halua painon läjähtävän uudelleen noususuuntaan. Omat päivän kalorini voivat täyttyä jo klo 14.00 tai viimeistään klo 17.00. Ja tätä pitäisi jaksaa koko loppuelämä. Ymmärrän oikein hyvin, että se tasapainoilu erityisesti sen jälkeen kun on saanut painonsa kohdalleen, vaatii tiukkaa linjaa itseltä.
Jatkan vielä tämän vuoden puolella uuttaa tiukkaa painonpudotuskuuria. Silloin kalorivaje on selkeä. Nyt yritän löytää oikeanlaisen rytmin syömiseen sillä kalorimäärällä, jolla en liho enenpää. Ei tämä kyllä kauhean helppoa ole, koska kun teen jotain muuta tai uppoudun johonkin tekemiseen, taustalla pyörii aika usein ajatus nälästä ja ruoasta. Vielä kun keksisi tähän jonkin keinon häivyttää nuo ajatuksen jatkuvasta syömisestä.
N44
Olen samanikäinen kuin sinä, muutaman sentin lyhyempi enkä ole raskauksia lukuunottamatta ikinä painanut yli 60 kiloa. Ja syön pitkälti mitä haluan. Mutta minä liikun paljon. Pelkästään juoksulenkkeihin menee kolmisen tuhatta kaloria joka viikko. Vaikka laihtumisessa syöminen on kaiken a ja o, painon hallinnassa liikunta on tärkeää. Eli kaikille, jotka haluavat vapautta syömisiin ilman, että se näkyy kropassa, suosittelen runsasta liikkumista.
Ei se sinulla mistään liikkumisesta kiinni, kuulut vain niihin onnellisiin, jotka voivat syödä mitä haluavat lihomatta.
Se runsas liikuntakaan ei auta mitään läheskään kaikille. Minäkin kuuluin aiemmin noihin sinun kaltaisiisi ns. läpipaskoihin ja ai että sitä ihanaa elämää, kun sai syödä mitä lystäsi lihomatta. Toisin on nyt, liikun työni puolesta 8h päivässä, käyn salilla, lenkkeilen ja pyöräilen sekä syön mahdollisimman vähäkalorisesti, mutta ei auta mitään, paino ei pysy kurissa. Enkä napostele mitään aterioiden välillä, vaan juon vettä.
Tottakai se vaikuttaa kuluttaako liikunnalla tuhansia ylimääräisiä kilokaloreita viikossa vai ei. Naurettavaa väittää muuta.
Jotain olennaista on tapahtunut viimeisen 20-30 vuoden kuluessa. Jos ylipaino on seurausta syömishäiriöstä, miksi sitä on nykyään niin paljon enemmän? Mun mielestä kyse on pääasiassa siitä, että ruoka on ravintoköyhää, teollista ja siitä on ylitarjontaa. Länsimaiset sairaudet ovat enimmäkseen elintasosairauksia, ja pidän ylipainoon johtavaa syömishäiriötäkin sellaisena.
Itsekin olen sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan, joten aineenvaihdunta tuntuu käyvän paljon hitaammalla aikaisempaan verrattuna. Joudun todella paljon kiinnittämään huomiota millaista ruokaa syön ja yllätyin miten paljon "piilo"kaloreita monet syötävät ja juotavat sisältävät. Tarkkana saa olla, ettei paino nousisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, onhan se tietysti näinkin mutta kyllä minulta loppui sinni 5 kk jälkeen (jälleen kerran) koska suolisto oli ihan sekaisin 5 kk ripuloinnin jälkeen, mahalaukku tulehtunut ja kipeä, niin heikko olo että en jaksanut kuin maata sohvalla. Kolesteroli nousi reilusti ja maksa-arvot pielessä. Kaikki tuo kun kokeilin vhh diettiä ja 1000-1400 kcal/pv. Laihduin noin 10 kg tuolla rääkillä mutta nyt on mennyt 3 kk kun palasin entiseen ruokavalioon ja vähitellen alkaa suolisto toipumaan. Kun syön mahani täyteen ruokaa, jaksan pyöräillä, siivota, pyykätä ja touhuta koko päivän. Vhh dietillä vietin kaiket päivät sohvanpohjalla ja olin itkuinen, masentunut. Kyllähän sitä tuollakin konstilla laihtuu mutta onko se vaivan väärti. Minusta ei ole. Ja moneen kertaan kokeilleena, tuo on ainoa konsti jolla laihdun.
Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan kokeillut tätä?
- säännöllinen unirytmi, 8 h yössä
- säännöllinen ateriarytmi (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala
- terveellinen ruoka, joka sisältää paljon kasviksia, täysjyväviljaa, pehmeitä kasvirasvoja, vähärasvaisia proteiinin lähteitä, ja joka ei sisällä paljon kovia rasvoja, suolaa ja sokeria
- säännöllinen liikuntaPainonhallintahan on oikeasti äärettömän yksinkertaista. Kuluttaa enemmän kuin syö. Sen onnistumiseksi tarvitaan kolme peruspalikkaa:
1. Uni
2. Terveellinen ruoka
3. LiikuntaIhan siksi kysyn, kun aidosti ihmettelen. En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka noudattaisi näitä kolmea peruspalikkaa ja voisi huonosti. Sen sijaan olen tavannut lukuisia ihmisiä, joille näiden peruspalkoiden toteuttaminen syystä tai toisesta on vaikeaa ja niinpä painoakaan ei pysty pitämään kurissa.
Ihmettelen siis, eikö ihan tavalliset terveelliset elämäntavat ole toimineet? Oletko kokeillut niitä?
Miksi kukaan noudattaisi sinun mainitsemaasi "terveellistä" ruokavaliota? Se nimittäin ei ole terveellistä.
Siksi, että sillä pysyy terveenä?
Jos väität, että tuo ruokavalio on epäterveellinen, sinun olisi syytä edes perustella väitteesi.
Sori, en ymmärtänyt, että palstalla on sinunlaisia, jotka ei tajua ilman perusteluja, mikä on terveellistä ravintoa ihmiselle. Jospa hankkisit tietoa ravinnosta (muualta kuin keltaisilta sivuilta) niin ehkä oppisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen laihtunut ja lihonut elämäni aikana kymmeniä kiloja keski-ikään mennessä. En vain jaksa sitä neuroottisen kyttäyksen elämää, jossa punnitaan jokainen ruoka ja harrastetaan veren maku suussa liikuntaa. Olen tyytyväinen plösö, kymppi ylimääräistä, enkä aio tästä niuhottaa. Muiden mielipiteet ei kiinnosta.
Huoh, ihan kuin normipaino lähtökohtaisesti vaatisi ruuan punnintaa tai verenmaku suussa urheilemista.
Monella vaatii. Toiset voivat napostella ja syödä miten huvittaa, toiset joutuvat oikeasti tekemään töitä, että saavat pidettyä edes sen normipainon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen laihtunut ja lihonut elämäni aikana kymmeniä kiloja keski-ikään mennessä. En vain jaksa sitä neuroottisen kyttäyksen elämää, jossa punnitaan jokainen ruoka ja harrastetaan veren maku suussa liikuntaa. Olen tyytyväinen plösö, kymppi ylimääräistä, enkä aio tästä niuhottaa. Muiden mielipiteet ei kiinnosta.
Huoh, ihan kuin normipaino lähtökohtaisesti vaatisi ruuan punnintaa tai verenmaku suussa urheilemista.
Monella vaatii. Toiset voivat napostella ja syödä miten huvittaa, toiset joutuvat oikeasti tekemään töitä, että saavat pidettyä edes sen normipainon.
Jos se on tosiaan noin vaikeaa, niin olisiko syytä panostaa siihen ruuan sisältöön? Sillä kun on suuri vaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, onhan se tietysti näinkin mutta kyllä minulta loppui sinni 5 kk jälkeen (jälleen kerran) koska suolisto oli ihan sekaisin 5 kk ripuloinnin jälkeen, mahalaukku tulehtunut ja kipeä, niin heikko olo että en jaksanut kuin maata sohvalla. Kolesteroli nousi reilusti ja maksa-arvot pielessä. Kaikki tuo kun kokeilin vhh diettiä ja 1000-1400 kcal/pv. Laihduin noin 10 kg tuolla rääkillä mutta nyt on mennyt 3 kk kun palasin entiseen ruokavalioon ja vähitellen alkaa suolisto toipumaan. Kun syön mahani täyteen ruokaa, jaksan pyöräillä, siivota, pyykätä ja touhuta koko päivän. Vhh dietillä vietin kaiket päivät sohvanpohjalla ja olin itkuinen, masentunut. Kyllähän sitä tuollakin konstilla laihtuu mutta onko se vaivan väärti. Minusta ei ole. Ja moneen kertaan kokeilleena, tuo on ainoa konsti jolla laihdun.
Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan kokeillut tätä?
- säännöllinen unirytmi, 8 h yössä
- säännöllinen ateriarytmi (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala
- terveellinen ruoka, joka sisältää paljon kasviksia, täysjyväviljaa, pehmeitä kasvirasvoja, vähärasvaisia proteiinin lähteitä, ja joka ei sisällä paljon kovia rasvoja, suolaa ja sokeria
- säännöllinen liikuntaPainonhallintahan on oikeasti äärettömän yksinkertaista. Kuluttaa enemmän kuin syö. Sen onnistumiseksi tarvitaan kolme peruspalikkaa:
1. Uni
2. Terveellinen ruoka
3. LiikuntaIhan siksi kysyn, kun aidosti ihmettelen. En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka noudattaisi näitä kolmea peruspalikkaa ja voisi huonosti. Sen sijaan olen tavannut lukuisia ihmisiä, joille näiden peruspalkoiden toteuttaminen syystä tai toisesta on vaikeaa ja niinpä painoakaan ei pysty pitämään kurissa.
Ihmettelen siis, eikö ihan tavalliset terveelliset elämäntavat ole toimineet? Oletko kokeillut niitä?
Miksi kukaan noudattaisi sinun mainitsemaasi "terveellistä" ruokavaliota? Se nimittäin ei ole terveellistä.
Siksi, että sillä pysyy terveenä?
Jos väität, että tuo ruokavalio on epäterveellinen, sinun olisi syytä edes perustella väitteesi.
Tuo mainitsemasi ruokavalio on suositus, mutta se ei tee sitä terveelliseksi. Ihmisen kroppa tarvitsee rasvaa. Jos rasvaa ei syö, kroppa alkaa sitä varastoimaan. Eli jos painoa tippuu, se on nestettä ja lihasta. Täysjyväviljasta voidaan olla monta mieltä. Mulla esim se raapii suoliston hajalle.
Mullakin on kokemusta laihduttamisesta. Olen laihduttanut 12 kg muutamassa kuukaudessa ja pysyin siinä painossa useamman vuoden. Kunnes sitten sairastuin kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja lihoin lääkkeiden aloittamisesta kolmessa kuukaudessa 13 kg. Nyt olen laskenut kaloreita 3 kuukautta, sama lääkitys edelleen ja olen laihtunut kilon. Syön 1200kcal päivässä. Joka päivä käyn tunnin reippaalla kävelylenkillä ja kolme kertaa viikossa pilateksessa. No samoja kokemuksia tuntuu muillakin olevan psyykelääkkeistä. Suurin osa tulleesta painosta on nestettä ja se näkyy koko vartalossa, että olen aivan turvoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihtuu kyllä. Minä laihduin 173cm/42kg kun oikeen kovasti halusin. Pilasin kauniit hampaani ja vatsani toiminnan loppu iäkseni. Kasvot olivat kauttaaltaan valkosen nukan peitossa. Kyllä kannatti..
Tämä. Saattaa tulla terveysongelmia vaikkei ihan noin pitkälle menisikään.
Niin, parempi vain pysyä keskivertosuomalaisena, eli lihavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen laihtunut ja lihonut elämäni aikana kymmeniä kiloja keski-ikään mennessä. En vain jaksa sitä neuroottisen kyttäyksen elämää, jossa punnitaan jokainen ruoka ja harrastetaan veren maku suussa liikuntaa. Olen tyytyväinen plösö, kymppi ylimääräistä, enkä aio tästä niuhottaa. Muiden mielipiteet ei kiinnosta.
Huoh, ihan kuin normipaino lähtökohtaisesti vaatisi ruuan punnintaa tai verenmaku suussa urheilemista.
Monella vaatii. Toiset voivat napostella ja syödä miten huvittaa, toiset joutuvat oikeasti tekemään töitä, että saavat pidettyä edes sen normipainon.
Jep. Mä oon 37v / 164 cm / 65 kg pullukka. Jos syön "normaalisti" viisi kertaa päivässä, ilman laskemisia ja urheiluja, alan heti lihoa. Paino kävi viime vuonna 72 kilossa ja se oli mulle se herätys. En pysy enää normaalipainossa ottamalla rennosti.
Nyt olen päässyt vähän alaspäin ja tässä aion pysyä. Se vaatii minulta mitä ilmeisimmin
- aamupalan poisjättöä (ok, en haluakaan syödä aamuisin, söin ennen virallisen suosituksen ja tavan vuoksi, mutta itse asiassa pätkäpaasto on hyvästä)
- lounaalla salaatti + proteiini + jotain rasvaa
- ei mitään välipalaa/kahviherkkua/synttäripullaa töissä
- iltapäivällä treeni: HIIT, painot tai kävely/hölkkä, vähintään 60-90 min
- illalliseksi esim. peruna tai täysjyväriisi, jokin proteiini, salaattia
Ei elokuvailtoja, ei suklaapatukoita, ei dippikastiketta, ei alkoholia, ei ravintola-annoksia, ei koskaan yhtään mitään valmista, ei mitään herkkuja - näitä söin ennen huoletta ja pysyin hoikkana koko elämäni.
Nyt rajoittamalla olen vaivoin saanut pysymään painon paikallaan tuossa 65 kilossa vajaan puoli vuotta. Ja kun haluan vielä laihtua - siis pitää lisätä liikuntaa ja/tai tuunata ruokavaliota edelleen.
Ei se vain ole niin yksinkertaista meille kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, onhan se tietysti näinkin mutta kyllä minulta loppui sinni 5 kk jälkeen (jälleen kerran) koska suolisto oli ihan sekaisin 5 kk ripuloinnin jälkeen, mahalaukku tulehtunut ja kipeä, niin heikko olo että en jaksanut kuin maata sohvalla. Kolesteroli nousi reilusti ja maksa-arvot pielessä. Kaikki tuo kun kokeilin vhh diettiä ja 1000-1400 kcal/pv. Laihduin noin 10 kg tuolla rääkillä mutta nyt on mennyt 3 kk kun palasin entiseen ruokavalioon ja vähitellen alkaa suolisto toipumaan. Kun syön mahani täyteen ruokaa, jaksan pyöräillä, siivota, pyykätä ja touhuta koko päivän. Vhh dietillä vietin kaiket päivät sohvanpohjalla ja olin itkuinen, masentunut. Kyllähän sitä tuollakin konstilla laihtuu mutta onko se vaivan väärti. Minusta ei ole. Ja moneen kertaan kokeilleena, tuo on ainoa konsti jolla laihdun.
Ihan mielenkiinnosta, oletko koskaan kokeillut tätä?
- säännöllinen unirytmi, 8 h yössä
- säännöllinen ateriarytmi (aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala
- terveellinen ruoka, joka sisältää paljon kasviksia, täysjyväviljaa, pehmeitä kasvirasvoja, vähärasvaisia proteiinin lähteitä, ja joka ei sisällä paljon kovia rasvoja, suolaa ja sokeria
- säännöllinen liikuntaPainonhallintahan on oikeasti äärettömän yksinkertaista. Kuluttaa enemmän kuin syö. Sen onnistumiseksi tarvitaan kolme peruspalikkaa:
1. Uni
2. Terveellinen ruoka
3. LiikuntaIhan siksi kysyn, kun aidosti ihmettelen. En ole vielä koskaan tavannut ihmistä, joka noudattaisi näitä kolmea peruspalikkaa ja voisi huonosti. Sen sijaan olen tavannut lukuisia ihmisiä, joille näiden peruspalkoiden toteuttaminen syystä tai toisesta on vaikeaa ja niinpä painoakaan ei pysty pitämään kurissa.
Ihmettelen siis, eikö ihan tavalliset terveelliset elämäntavat ole toimineet? Oletko kokeillut niitä?
Miksi kukaan noudattaisi sinun mainitsemaasi "terveellistä" ruokavaliota? Se nimittäin ei ole terveellistä.
Siksi, että sillä pysyy terveenä?
Jos väität, että tuo ruokavalio on epäterveellinen, sinun olisi syytä edes perustella väitteesi.
Tuo mainitsemasi ruokavalio on suositus, mutta se ei tee sitä terveelliseksi. Ihmisen kroppa tarvitsee rasvaa. Jos rasvaa ei syö, kroppa alkaa sitä varastoimaan. Eli jos painoa tippuu, se on nestettä ja lihasta. Täysjyväviljasta voidaan olla monta mieltä. Mulla esim se raapii suoliston hajalle.
Aivan, ja sen rasvan pitää olla elimistölle sopivaa. Ei mitään margariineja tai siemenöljyjä. "Täysjyvä" on ihan peestä.
Varmasti hormoneilla ja nälänsäätelyjärjestelmällä on asian kanssa paljon tekemistä. Jos itse kokisin sellaista huutavaa nälkää kuin joskus harvoin jos ei ole syönyt koko päivänä niin varmaan olisin lihavampi. Mutta jostain syystä voin itse olla pitkiäkin aikoja syömättä ja minulle tulee pienestäkin stressistä ja ahdistuksesta tai jännityksestä etova olo joten olen usein todella pitkiä aikoja syömättä koska näläntunnetta ei ole. Jos huimaa juon vähän mehua ja pärjään monta tuntia. Lisäksi vaikka tykkään kokata, tuo mielentilan vaikutus nälkään tekee sen etten oikein himoitse mitään ruokia joten ei ole mitään kiusauksia joita vältellä. Täten sanoisin ettei oma hoikkuuteni ole minkään rautaisen itsekurin tulosta vaan itselleni fysiologisista syistä helposti ylläpidettävä tila. Jollekin joka kokee useammin ja vahvemmin nälkää ja jonka aivot kehottaa ahdistuksen iskiessä syömään lääkkeeksi, on varmasti hankalampaa hallita painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen laihtunut ja lihonut elämäni aikana kymmeniä kiloja keski-ikään mennessä. En vain jaksa sitä neuroottisen kyttäyksen elämää, jossa punnitaan jokainen ruoka ja harrastetaan veren maku suussa liikuntaa. Olen tyytyväinen plösö, kymppi ylimääräistä, enkä aio tästä niuhottaa. Muiden mielipiteet ei kiinnosta.
Huoh, ihan kuin normipaino lähtökohtaisesti vaatisi ruuan punnintaa tai verenmaku suussa urheilemista.
Monella vaatii. Toiset voivat napostella ja syödä miten huvittaa, toiset joutuvat oikeasti tekemään töitä, että saavat pidettyä edes sen normipainon.
Jep. Mä oon 37v / 164 cm / 65 kg pullukka. Jos syön "normaalisti" viisi kertaa päivässä, ilman laskemisia ja urheiluja, alan heti lihoa. Paino kävi viime vuonna 72 kilossa ja se oli mulle se herätys. En pysy enää normaalipainossa ottamalla rennosti.
Nyt olen päässyt vähän alaspäin ja tässä aion pysyä. Se vaatii minulta mitä ilmeisimmin
- aamupalan poisjättöä (ok, en haluakaan syödä aamuisin, söin ennen virallisen suosituksen ja tavan vuoksi, mutta itse asiassa pätkäpaasto on hyvästä)
- lounaalla salaatti + proteiini + jotain rasvaa
- ei mitään välipalaa/kahviherkkua/synttäripullaa töissä
- iltapäivällä treeni: HIIT, painot tai kävely/hölkkä, vähintään 60-90 min
- illalliseksi esim. peruna tai täysjyväriisi, jokin proteiini, salaattia
Ei elokuvailtoja, ei suklaapatukoita, ei dippikastiketta, ei alkoholia, ei ravintola-annoksia, ei koskaan yhtään mitään valmista, ei mitään herkkuja - näitä söin ennen huoletta ja pysyin hoikkana koko elämäni.
Nyt rajoittamalla olen vaivoin saanut pysymään painon paikallaan tuossa 65 kilossa vajaan puoli vuotta. Ja kun haluan vielä laihtua - siis pitää lisätä liikuntaa ja/tai tuunata ruokavaliota edelleen.
Ei se vain ole niin yksinkertaista meille kaikille.
Illalliseksi perunaa tai riisiä?? Ei mikään ihme, ettet painoa hallitse!
Vierailija kirjoitti:
Varmasti hormoneilla ja nälänsäätelyjärjestelmällä on asian kanssa paljon tekemistä. Jos itse kokisin sellaista huutavaa nälkää kuin joskus harvoin jos ei ole syönyt koko päivänä niin varmaan olisin lihavampi. Mutta jostain syystä voin itse olla pitkiäkin aikoja syömättä ja minulle tulee pienestäkin stressistä ja ahdistuksesta tai jännityksestä etova olo joten olen usein todella pitkiä aikoja syömättä koska näläntunnetta ei ole. Jos huimaa juon vähän mehua ja pärjään monta tuntia. Lisäksi vaikka tykkään kokata, tuo mielentilan vaikutus nälkään tekee sen etten oikein himoitse mitään ruokia joten ei ole mitään kiusauksia joita vältellä. Täten sanoisin ettei oma hoikkuuteni ole minkään rautaisen itsekurin tulosta vaan itselleni fysiologisista syistä helposti ylläpidettävä tila. Jollekin joka kokee useammin ja vahvemmin nälkää ja jonka aivot kehottaa ahdistuksen iskiessä syömään lääkkeeksi, on varmasti hankalampaa hallita painoa.
Tämä on muuten mielenkiintoinen pointti. Olen myös sitä mallia, että vaikka koko päivä menee helposti syömättä. Matkoillakin syön runsaan aamiaisen hotellissa, kävelen koko päivän kohteessa, ja saatan viiden kuuden aikaan havahtua siihen, että jaa nyt voisi ottaa jotain pientä. Jos maha kurnii, niin sitten se kurnii. Se ei muuten vaikuta minuun mitenkään.
Siskoni taasen tulee todella vihaiseksi nälkäisenä, ja hänelle on lähes mahdotonta olla edes tuntia syömättä, jos nälän tunne on jo alkanut. Hän on aina kamppaillut painonsa kanssa. Onko tällä ominaisuudella sitten yhteys paino-ongelmiin... Luulisi että on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen laihtunut ja lihonut elämäni aikana kymmeniä kiloja keski-ikään mennessä. En vain jaksa sitä neuroottisen kyttäyksen elämää, jossa punnitaan jokainen ruoka ja harrastetaan veren maku suussa liikuntaa. Olen tyytyväinen plösö, kymppi ylimääräistä, enkä aio tästä niuhottaa. Muiden mielipiteet ei kiinnosta.
Huoh, ihan kuin normipaino lähtökohtaisesti vaatisi ruuan punnintaa tai verenmaku suussa urheilemista.
Monella vaatii. Toiset voivat napostella ja syödä miten huvittaa, toiset joutuvat oikeasti tekemään töitä, että saavat pidettyä edes sen normipainon.
Jep. Mä oon 37v / 164 cm / 65 kg pullukka. Jos syön "normaalisti" viisi kertaa päivässä, ilman laskemisia ja urheiluja, alan heti lihoa. Paino kävi viime vuonna 72 kilossa ja se oli mulle se herätys. En pysy enää normaalipainossa ottamalla rennosti.
Nyt olen päässyt vähän alaspäin ja tässä aion pysyä. Se vaatii minulta mitä ilmeisimmin
- aamupalan poisjättöä (ok, en haluakaan syödä aamuisin, söin ennen virallisen suosituksen ja tavan vuoksi, mutta itse asiassa pätkäpaasto on hyvästä)
- lounaalla salaatti + proteiini + jotain rasvaa
- ei mitään välipalaa/kahviherkkua/synttäripullaa töissä
- iltapäivällä treeni: HIIT, painot tai kävely/hölkkä, vähintään 60-90 min
- illalliseksi esim. peruna tai täysjyväriisi, jokin proteiini, salaattia
Ei elokuvailtoja, ei suklaapatukoita, ei dippikastiketta, ei alkoholia, ei ravintola-annoksia, ei koskaan yhtään mitään valmista, ei mitään herkkuja - näitä söin ennen huoletta ja pysyin hoikkana koko elämäni.
Nyt rajoittamalla olen vaivoin saanut pysymään painon paikallaan tuossa 65 kilossa vajaan puoli vuotta. Ja kun haluan vielä laihtua - siis pitää lisätä liikuntaa ja/tai tuunata ruokavaliota edelleen.
Ei se vain ole niin yksinkertaista meille kaikille.
Illalliseksi perunaa tai riisiä?? Ei mikään ihme, ettet painoa hallitse!
Kovan treenin jälkeen kaksi pientä-keskikokoista perunaa tai desilitra keitettyä tummaa riisiä.
Mikä tässä on pielessä? Mitä sitten pitäisi syödä? Neuvo ihmeessä, minähän etsin vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pudotin painoa aivan äskettäin 3 kuukauden ajan ja sain 8kg pois. Nyt pidän välikuukauden syömällä "täydet kalorit" mutta ilman että söisin liikaa. Vielä on pudotettavana kiloja.
Sain nälän pysymään poissa tuon 3kk aikana kun lautanen oli todella täynnä kasviksia. Jotkut eivät ehkä kaipaa karkkia, lettuja, jäätelöä, kakkuja tai mitä tahansa herkkuja, joita ilman on syytä olla kun haluaa painoa alas. Minulla ei ollut mitään ongelmaa tuon 3kk aikana, kun olin päättänyt että ylimääräiset herkut eivät nyt vain kuulu listalleni.
Olen kuitenkin oikea herkkuperse. Mieleni tekee ihan koko ajan jotain syömistä. Ja erityisesti hyvää syömistä. Ja tietysti kaikkea sitä hyvää, mitä ilman olin alkuvuoden. 168 senttinen 40+ nainen joutuu tosissaan "kyttämään" noita syömisiä, jos ei halua painon läjähtävän uudelleen noususuuntaan. Omat päivän kalorini voivat täyttyä jo klo 14.00 tai viimeistään klo 17.00. Ja tätä pitäisi jaksaa koko loppuelämä. Ymmärrän oikein hyvin, että se tasapainoilu erityisesti sen jälkeen kun on saanut painonsa kohdalleen, vaatii tiukkaa linjaa itseltä.
Jatkan vielä tämän vuoden puolella uuttaa tiukkaa painonpudotuskuuria. Silloin kalorivaje on selkeä. Nyt yritän löytää oikeanlaisen rytmin syömiseen sillä kalorimäärällä, jolla en liho enenpää. Ei tämä kyllä kauhean helppoa ole, koska kun teen jotain muuta tai uppoudun johonkin tekemiseen, taustalla pyörii aika usein ajatus nälästä ja ruoasta. Vielä kun keksisi tähän jonkin keinon häivyttää nuo ajatuksen jatkuvasta syömisestä.
N44
Olen samanikäinen kuin sinä, muutaman sentin lyhyempi enkä ole raskauksia lukuunottamatta ikinä painanut yli 60 kiloa. Ja syön pitkälti mitä haluan. Mutta minä liikun paljon. Pelkästään juoksulenkkeihin menee kolmisen tuhatta kaloria joka viikko. Vaikka laihtumisessa syöminen on kaiken a ja o, painon hallinnassa liikunta on tärkeää. Eli kaikille, jotka haluavat vapautta syömisiin ilman, että se näkyy kropassa, suosittelen runsasta liikkumista.
Ei se sinulla mistään liikkumisesta kiinni, kuulut vain niihin onnellisiin, jotka voivat syödä mitä haluavat lihomatta.
Se runsas liikuntakaan ei auta mitään läheskään kaikille. Minäkin kuuluin aiemmin noihin sinun kaltaisiisi ns. läpipaskoihin ja ai että sitä ihanaa elämää, kun sai syödä mitä lystäsi lihomatta. Toisin on nyt, liikun työni puolesta 8h päivässä, käyn salilla, lenkkeilen ja pyöräilen sekä syön mahdollisimman vähäkalorisesti, mutta ei auta mitään, paino ei pysy kurissa. Enkä napostele mitään aterioiden välillä, vaan juon vettä.
Miksi syöt ”mahdollisimman vähäkalorisesti”?
Ystävä hyvä, ei pelkkä kalorien tuijottaminen ole terveellistä eikä auta painonhallinnassa. Mistä syömistesi koostuu? Saatko kaikki ne ravintoaineet, joita tarvitset pysyäksesi terveenä ja virkeänä? Ei terveellinen ruoka ole kaloritonta ruokaa eikä kaikki kaloriton ole terveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen laihtunut ja lihonut elämäni aikana kymmeniä kiloja keski-ikään mennessä. En vain jaksa sitä neuroottisen kyttäyksen elämää, jossa punnitaan jokainen ruoka ja harrastetaan veren maku suussa liikuntaa. Olen tyytyväinen plösö, kymppi ylimääräistä, enkä aio tästä niuhottaa. Muiden mielipiteet ei kiinnosta.
Huoh, ihan kuin normipaino lähtökohtaisesti vaatisi ruuan punnintaa tai verenmaku suussa urheilemista.
Monella vaatii. Toiset voivat napostella ja syödä miten huvittaa, toiset joutuvat oikeasti tekemään töitä, että saavat pidettyä edes sen normipainon.
Jep. Mä oon 37v / 164 cm / 65 kg pullukka. Jos syön "normaalisti" viisi kertaa päivässä, ilman laskemisia ja urheiluja, alan heti lihoa. Paino kävi viime vuonna 72 kilossa ja se oli mulle se herätys. En pysy enää normaalipainossa ottamalla rennosti.
Nyt olen päässyt vähän alaspäin ja tässä aion pysyä. Se vaatii minulta mitä ilmeisimmin
- aamupalan poisjättöä (ok, en haluakaan syödä aamuisin, söin ennen virallisen suosituksen ja tavan vuoksi, mutta itse asiassa pätkäpaasto on hyvästä)
- lounaalla salaatti + proteiini + jotain rasvaa
- ei mitään välipalaa/kahviherkkua/synttäripullaa töissä
- iltapäivällä treeni: HIIT, painot tai kävely/hölkkä, vähintään 60-90 min
- illalliseksi esim. peruna tai täysjyväriisi, jokin proteiini, salaattia
Ei elokuvailtoja, ei suklaapatukoita, ei dippikastiketta, ei alkoholia, ei ravintola-annoksia, ei koskaan yhtään mitään valmista, ei mitään herkkuja - näitä söin ennen huoletta ja pysyin hoikkana koko elämäni.
Nyt rajoittamalla olen vaivoin saanut pysymään painon paikallaan tuossa 65 kilossa vajaan puoli vuotta. Ja kun haluan vielä laihtua - siis pitää lisätä liikuntaa ja/tai tuunata ruokavaliota edelleen.
Ei se vain ole niin yksinkertaista meille kaikille.
Miten olet päätynyt siihen, että aamupalan poisjättäminen on hyvä tai että terveellinen aamiainen lihottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pudotin painoa aivan äskettäin 3 kuukauden ajan ja sain 8kg pois. Nyt pidän välikuukauden syömällä "täydet kalorit" mutta ilman että söisin liikaa. Vielä on pudotettavana kiloja.
Sain nälän pysymään poissa tuon 3kk aikana kun lautanen oli todella täynnä kasviksia. Jotkut eivät ehkä kaipaa karkkia, lettuja, jäätelöä, kakkuja tai mitä tahansa herkkuja, joita ilman on syytä olla kun haluaa painoa alas. Minulla ei ollut mitään ongelmaa tuon 3kk aikana, kun olin päättänyt että ylimääräiset herkut eivät nyt vain kuulu listalleni.
Olen kuitenkin oikea herkkuperse. Mieleni tekee ihan koko ajan jotain syömistä. Ja erityisesti hyvää syömistä. Ja tietysti kaikkea sitä hyvää, mitä ilman olin alkuvuoden. 168 senttinen 40+ nainen joutuu tosissaan "kyttämään" noita syömisiä, jos ei halua painon läjähtävän uudelleen noususuuntaan. Omat päivän kalorini voivat täyttyä jo klo 14.00 tai viimeistään klo 17.00. Ja tätä pitäisi jaksaa koko loppuelämä. Ymmärrän oikein hyvin, että se tasapainoilu erityisesti sen jälkeen kun on saanut painonsa kohdalleen, vaatii tiukkaa linjaa itseltä.
Jatkan vielä tämän vuoden puolella uuttaa tiukkaa painonpudotuskuuria. Silloin kalorivaje on selkeä. Nyt yritän löytää oikeanlaisen rytmin syömiseen sillä kalorimäärällä, jolla en liho enenpää. Ei tämä kyllä kauhean helppoa ole, koska kun teen jotain muuta tai uppoudun johonkin tekemiseen, taustalla pyörii aika usein ajatus nälästä ja ruoasta. Vielä kun keksisi tähän jonkin keinon häivyttää nuo ajatuksen jatkuvasta syömisestä.
N44
Olen samanikäinen kuin sinä, muutaman sentin lyhyempi enkä ole raskauksia lukuunottamatta ikinä painanut yli 60 kiloa. Ja syön pitkälti mitä haluan. Mutta minä liikun paljon. Pelkästään juoksulenkkeihin menee kolmisen tuhatta kaloria joka viikko. Vaikka laihtumisessa syöminen on kaiken a ja o, painon hallinnassa liikunta on tärkeää. Eli kaikille, jotka haluavat vapautta syömisiin ilman, että se näkyy kropassa, suosittelen runsasta liikkumista.
Ei se sinulla mistään liikkumisesta kiinni, kuulut vain niihin onnellisiin, jotka voivat syödä mitä haluavat lihomatta.
Se runsas liikuntakaan ei auta mitään läheskään kaikille. Minäkin kuuluin aiemmin noihin sinun kaltaisiisi ns. läpipaskoihin ja ai että sitä ihanaa elämää, kun sai syödä mitä lystäsi lihomatta. Toisin on nyt, liikun työni puolesta 8h päivässä, käyn salilla, lenkkeilen ja pyöräilen sekä syön mahdollisimman vähäkalorisesti, mutta ei auta mitään, paino ei pysy kurissa. Enkä napostele mitään aterioiden välillä, vaan juon vettä.Miksi syöt ”mahdollisimman vähäkalorisesti”?
Ystävä hyvä, ei pelkkä kalorien tuijottaminen ole terveellistä eikä auta painonhallinnassa. Mistä syömistesi koostuu? Saatko kaikki ne ravintoaineet, joita tarvitset pysyäksesi terveenä ja virkeänä? Ei terveellinen ruoka ole kaloritonta ruokaa eikä kaikki kaloriton ole terveellistä.
Monet ihmiset kuvittelevat, että ruuan terveellisyys riippuu kaloreiden määrästä. Vaikka se on täyttä puppua.
Jos syöt mahdollisimman vähäkalorisesti, niin aterioittesi väli on tosi pieni, et siinä varmaan edes ehdi napostella välillä.