Lue keskustelun säännöt.
Lähes jokainen laihtuu kyllä, jos haluaa tarpeeksi!
22.04.2020 |
Painon pudottamisen logiikka on lopulta hyvin yksinkertainen. Kyse on motivaatiosta. Ihminen laihtuu, jos aidosti haluaa sitä.
Jos laihtuminen tyssää aina siihen että sortuu syömään liikaa ja epäterveellisesti, niin silloin ihminen haluaa mässäilyn tuomaa nautintoa enemmän kuin laihtumista. Hänen motivaationsa kohde on väärä, eli lyhyen tähtäimen nautinto pitkän tähtäimen kustannuksella.
Kyllä, minulla on omakohtaista kokemusta painonpudotuksesta. Ja olen myös sitä mieltä, että silloin kun on kyse asiasta johon voi vaikuttaa, niin ihminen onnistuu siinä, mitä hän tosissaan haluaa ja mihin hän suuntaa motivaationsa.
Huomaattehan että otsikossa lukee "lähes jokainen" eli tämä ei koske esimerkiksi vaikeasta sairaudesta johtuvaa ylipainoa jolle ei voi mitään. Suurin osa ihmisistä on lihavia kuitenkin ihan vain siksi, että he syövät enemmän kuin kuluttavat.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomaisista aikuisusta 75% on ylipainoisia. Syömishäiriöiden elämänaikainen esiintymisprosentti on suomaisilla reilusti alle 10%.
Tästä voi ihan peruskoulumatikalla laskea, kuinka monen ylipaino johtuu jostain muusta kuin syömishäiriöstä.
Niin, diagnosoituja syömishäiriöitä on tuon verran. Suurin osa lievistä ahmimishäiriöistä jää tunnistamatta ja hoitamatta, koska terveydenhuoltohenkilökunta tai edes potilas itse ei tunnista niitä sairaudeksi. Täälläkin irvaillaan ja haukutaan aina, miten heikoilla läskeillä ei vaan ole itsekuria. Sehän nimenomaan on syömishäiriö. Ei se ole normaalia tai tervettä, ettei ihminen yrityksestä huolimatta kykene kontrolloimaan omia syömisiään. Se on sairaus. Jos et pysty lopettamaan ryyppäämistä olet juoppo, jos et pysty lopettamaan ympäriinsä panemista olet seksiaddikti ja kyllä - jos et pysty lopettamaan donitsien survomista naamaan olet syömishäiriöinen. Niin yksinkertaista.
En noin heppoisesti luokittelisi syömishäiriöiseksi. Ennemminkin kyseisellä henkilöllä olisi ongelmia syömisen kanssa.
Kyllä minkäkin tiedän, että liikkua ja urheilla pitäisi, mutta ei se minusta addiktia tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, että kolme suomalaismiestä neljästä haluaa olla lihavia.
Tutkimusten mukaan pysyvään laihtumiseen pystyy joku 7%.
Kuka tahansa pystyy laihduttamaan, totta, mutta pysymään laihana, ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomaisista aikuisusta 75% on ylipainoisia. Syömishäiriöiden elämänaikainen esiintymisprosentti on suomaisilla reilusti alle 10%.
Tästä voi ihan peruskoulumatikalla laskea, kuinka monen ylipaino johtuu jostain muusta kuin syömishäiriöstä.
Niin, diagnosoituja syömishäiriöitä on tuon verran. Suurin osa lievistä ahmimishäiriöistä jää tunnistamatta ja hoitamatta, koska terveydenhuoltohenkilökunta tai edes potilas itse ei tunnista niitä sairaudeksi. Täälläkin irvaillaan ja haukutaan aina, miten heikoilla läskeillä ei vaan ole itsekuria. Sehän nimenomaan on syömishäiriö. Ei se ole normaalia tai tervettä, ettei ihminen yrityksestä huolimatta kykene kontrolloimaan omia syömisiään. Se on sairaus. Jos et pysty lopettamaan ryyppäämistä olet juoppo, jos et pysty lopettamaan ympäriinsä panemista olet seksiaddikti ja kyllä - jos et pysty lopettamaan donitsien survomista naamaan olet syömishäiriöinen. Niin yksinkertaista.
En noin heppoisesti luokittelisi syömishäiriöiseksi. Ennemminkin kyseisellä henkilöllä olisi ongelmia syömisen kanssa.
Kyllä minkäkin tiedän, että liikkua ja urheilla pitäisi, mutta ei se minusta addiktia tee.
Jos sulle ei kelpaa termi "syömishäiriöinen" miten olisi "syömisongelmainen?" Keksit sen juuri ihan itse.
laihdutus vaatii ainakin aikataulutusta niin syömisen kuin liikunnan suhteen, tämä voi olla haastavaa elämäntilanteesta riippuen. Koko prosessi haukkaa päivästä monta tuntia pois. Laihdutus vaatii myös intensiivistä perehtymistä ruokaan eli siihen mitä voi syödä ja mitä ei, tämä ei ole välttämättä selvää. Jos elää perheessä, jossa pidetään normaalina herkutella päivittäin, tulee houkutuksia ja sosiaalista painetta. Voi olla jopa, että saa osakseen ivaa siitä, että vaikkapa kieltäytyy kahvipullasta "no kai nyt yhden voi aina ottaa".
Laihdutus on henkisesti raskas kokemus; tulee vastoinkäymisiä, hairahduksia, takapakkia, yllättäviä elämäntilanteita, oman identiteetin uudelleen rakentamista, omien aatteiden uusimista, joutuu tosissaan miettimään monesti minkä ihmeen takia tekee tätä ja jos syy ei ole tarpeeksi pätevä ja järkevä, on helppo unohtaa prosessi hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomaisista aikuisusta 75% on ylipainoisia. Syömishäiriöiden elämänaikainen esiintymisprosentti on suomaisilla reilusti alle 10%.
Tästä voi ihan peruskoulumatikalla laskea, kuinka monen ylipaino johtuu jostain muusta kuin syömishäiriöstä.
Niin, diagnosoituja syömishäiriöitä on tuon verran. Suurin osa lievistä ahmimishäiriöistä jää tunnistamatta ja hoitamatta, koska terveydenhuoltohenkilökunta tai edes potilas itse ei tunnista niitä sairaudeksi. Täälläkin irvaillaan ja haukutaan aina, miten heikoilla läskeillä ei vaan ole itsekuria. Sehän nimenomaan on syömishäiriö. Ei se ole normaalia tai tervettä, ettei ihminen yrityksestä huolimatta kykene kontrolloimaan omia syömisiään. Se on sairaus. Jos et pysty lopettamaan ryyppäämistä olet juoppo, jos et pysty lopettamaan ympäriinsä panemista olet seksiaddikti ja kyllä - jos et pysty lopettamaan donitsien survomista naamaan olet syömishäiriöinen. Niin yksinkertaista.
Tämä oli hyvin selostettu.
Alkoholistin muuten on helpompi raitistua, kuin syömishäiriöisen parantua. Ruokaa on pakko syödä, alkoholia ei ole pakko juoda: korkin voi laittaa kiinni, mutta haarukkaa ei voi heittää nurkkaan.
No, joo. Ei se aina niin yksinkertaista ole. En uskoisi ellen olisi itse kokeillut.
Pidin yli 2vk tiukan kuurin: joka päivä 20min hikiliikuntaa ja 1,5h kävelyä ja söin pelkkää kurkkua, raejuustoa ja pari kananmunaa/päivä. Kalorit aika varmasti alle 1000kcal/vrk. Lopputulos +400g.
Ei ne kehot ole koneita jotka laskennallisesti laihtuu sen kalorivajeen samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsokaa laskurilla paljonko kulutatte perusaineenvaihduntaan/ vrk. Laskureita löytyy netistä.
Ihminen kuluttaa kaloreita tietyn määrän vaikka makaisi sängyssä mitään tekemättä.
Mulla peruskulutus 1280 kcal/vrk. Sen alle vähintään pitäisi päästä että jotain tapahtuisi. Liikunnasta tulevat "miinuskalorit" ei vaikuta yhtään
24
Laidun kyllä mutta lihon nopeasti takaisin, koska en halua loppueläämäni laskea kaloreita ja lenkkeillä hampaat irvessä. Painoni on sahannut lukemissa 85/60/90/55/120 ja kaapistani löytyy vaatteita koossa s ja xl.. Nyt 40-vuotiaana en jaksa enää tätä pelleilyä! Mielummin olen läski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisenä lihavana, nykyään nipin napin normaalipainoisena voin sanoa, että lihavuus ei todellakaan tarkoita hillittömyyttä. Itse lihoin pikkuhiljaa. Vuosien saatossa, prosessi kesti jojona 20 vuotta ja lopulta BMI oli 36. Teoriassa voisi sanoa, että joka päivä 100kcal ylimääräistä eli pari juustoviipaletta tekee kuussa jo 3000 kcal ylimääräistä kuussa. Tämä johtaisi noin 5kg:n painonnousuun vuodessa. En minä lihavanakaan syönyt jatkuvasti paljon. Enimmäkseen söin ihan järkevästi. Annoskoko oli isohko ja sen lisäksi tuli aina välillä mässypäiviä. Mässypäivänä saatoin kiskaista rasvaisen ruoka-annoksen jossain ravintolassa yms. Sitten meni taas viikko tai pari aika rauhallisesti. Tuon mässypäivän jälkeen olisi pitänyt aina seuraava päivä kiristellä, mutta sitä ei tullut tehtyä. En itseasiassa tunne yhtään lihavaa, joka söisi tolkuttomia määriä ja kaikenlaista herkkua joka päivä. Ne on ne sinänsä pienet jutut. Joskus kahvilassa viineri, joskus sipsejä kulhosta reippaasti jne. Ei päivittäin, mutta silloin tällöin.
Lisäksi vihaan vieläkin ajatusta, että lihavat olisi laiskoja ja tyhmiä. Minä olen aina ollut fiksu ja ahkera työssäni sekä kotona. Saan kiitosta töissä, hoidan hyvin lapset ja huolehdin lähimmäisistäni. Olen laajasti opiskellut ja sivistynyt ihminen. Olin saamaton painoasioissa, mutta muissa asioissa en. Jotkut pystyy pitämään painoa hyvin, mutta samalla ovat muuten laiskoja, huonoja vanhempia, huonoja työntekijöitä, laiskoja henkisesti yms. Kullakin omat taipumuksensa. Omassa tuttavapiirissä vakavasti lihava nainen on kaikista älykkäin ja töissä supersuorittaja. Hänellä on sokea piste painossa, muuten superihminen.
Vierailija kirjoitti:
laihdutus vaatii ainakin aikataulutusta niin syömisen kuin liikunnan suhteen, tämä voi olla haastavaa elämäntilanteesta riippuen. Koko prosessi haukkaa päivästä monta tuntia pois. Laihdutus vaatii myös intensiivistä perehtymistä ruokaan eli siihen mitä voi syödä ja mitä ei, tämä ei ole välttämättä selvää. Jos elää perheessä, jossa pidetään normaalina herkutella päivittäin, tulee houkutuksia ja sosiaalista painetta. Voi olla jopa, että saa osakseen ivaa siitä, että vaikkapa kieltäytyy kahvipullasta "no kai nyt yhden voi aina ottaa".
Laihdutus on henkisesti raskas kokemus; tulee vastoinkäymisiä, hairahduksia, takapakkia, yllättäviä elämäntilanteita, oman identiteetin uudelleen rakentamista, omien aatteiden uusimista, joutuu tosissaan miettimään monesti minkä ihmeen takia tekee tätä ja jos syy ei ole tarpeeksi pätevä ja järkevä, on helppo unohtaa prosessi hetkeksi.
En ymmärrä mitä tarkoitat aikataulutuksella ja että vie monta tuntia??
Normaalia päivätyötä tekevällä aikataulu on sama kuin muulloinkin: aamiainen, lounas, päivällinrn. Ehkä joku hedelmä välipalaksi tai illalla. Itse olen syönyt 60v säännöllisesti, lähes kellontarkasti.
Ruuanlaittoon meneen normaali aika vartista tunteihin (hellan ääressä max 30 min)
Liikunta on ainoa mikä vie tunteja mutta sen voi sovittaa elämäntilanteeseen.
24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laidun kyllä mutta lihon nopeasti takaisin, koska en halua loppueläämäni laskea kaloreita ja lenkkeillä hampaat irvessä. Painoni on sahannut lukemissa 85/60/90/55/120 ja kaapistani löytyy vaatteita koossa s ja xl.. Nyt 40-vuotiaana en jaksa enää tätä pelleilyä! Mielummin olen läski.
Kuulostaa siltä, että perusruokasi on epäterveellistä ja/tai syöt liikaa. Ja kun laihdutat, vedät sen extreme-vaihteella. Ei ihme, että paino jojoilee.
Terveellinen ja kohtuullinen rytmi ruokailussa on paras tapa pitää paino tasaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laidun kyllä mutta lihon nopeasti takaisin, koska en halua loppueläämäni laskea kaloreita ja lenkkeillä hampaat irvessä. Painoni on sahannut lukemissa 85/60/90/55/120 ja kaapistani löytyy vaatteita koossa s ja xl.. Nyt 40-vuotiaana en jaksa enää tätä pelleilyä! Mielummin olen läski.
Kuulostaa siltä, että perusruokasi on epäterveellistä ja/tai syöt liikaa. Ja kun laihdutat, vedät sen extreme-vaihteella. Ei ihme, että paino jojoilee.
Terveellinen ja kohtuullinen rytmi ruokailussa on paras tapa pitää paino tasaisena.
Söin tavallista, terveellistä kotiruokaa tähän tyyliin:
Aamupalaksi kaurapuuroa ja kahvia
Lounaaksi jauhelihapihvejä ja perunaa tms (töissä, en voinut valita)
Lisää kahvia (mustana)
Päivälliseksi makkarakeittoa ja sämpylä
Iltapalaksi mysliä ja jugurttia
Viikonloppuisin oli karkkipäivä, jolloin söin popcornia ja join sokeritonta limsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomaisista aikuisusta 75% on ylipainoisia. Syömishäiriöiden elämänaikainen esiintymisprosentti on suomaisilla reilusti alle 10%.
Tästä voi ihan peruskoulumatikalla laskea, kuinka monen ylipaino johtuu jostain muusta kuin syömishäiriöstä.
Niin, diagnosoituja syömishäiriöitä on tuon verran. Suurin osa lievistä ahmimishäiriöistä jää tunnistamatta ja hoitamatta, koska terveydenhuoltohenkilökunta tai edes potilas itse ei tunnista niitä sairaudeksi. Täälläkin irvaillaan ja haukutaan aina, miten heikoilla läskeillä ei vaan ole itsekuria. Sehän nimenomaan on syömishäiriö. Ei se ole normaalia tai tervettä, ettei ihminen yrityksestä huolimatta kykene kontrolloimaan omia syömisiään. Se on sairaus. Jos et pysty lopettamaan ryyppäämistä olet juoppo, jos et pysty lopettamaan ympäriinsä panemista olet seksiaddikti ja kyllä - jos et pysty lopettamaan donitsien survomista naamaan olet syömishäiriöinen. Niin yksinkertaista.
Yhteiskuntahan se on, joka määrittelee, mikä on sairaus ja mikä ei. 1800-luvulla nainen, joka harrasti avioliiton ulkopuolista seksiä, oli seksiaddikti, ja häntä hoidettiin kovilla keinoilla, leikkauksillakin. Miehillä samanlainen käytös ei ollut sairautta. Nykyään taas adhd on ylidiagnosoitu vaiva loppuvuodesta syntyneillä pojilla, eli kyse ei kaikilla olekaan sairaudesta vaan kypsymättömyydestä.
Joten kyllä, voimme halutessamme ihan hyvin määritellä, että 70 prosentilla ihmisistä on syömishäiriö. Toinen kysymys on, keitä tällainen hyödyttää. Terapeutteja ja lääketeollisuutta ainakin, ja ehkä myös ihmisiä, jotka saavat lohtua sairaan identiteetistä.
Itse olen mieluummin ylipainoinen kuin syömishäiriöinen. Ihan siksi, että yleisellä tasolla pidän tärkeänä, että ihmisiä on monenlaisia.
-eri.
Vierailija kirjoitti:
No, joo. Ei se aina niin yksinkertaista ole. En uskoisi ellen olisi itse kokeillut.
Pidin yli 2vk tiukan kuurin: joka päivä 20min hikiliikuntaa ja 1,5h kävelyä ja söin pelkkää kurkkua, raejuustoa ja pari kananmunaa/päivä. Kalorit aika varmasti alle 1000kcal/vrk. Lopputulos +400g.
Ei ne kehot ole koneita jotka laskennallisesti laihtuu sen kalorivajeen samantien.
Tuo kuulostaa aivan uskomattoman epäterveelliseltä. Eihän tuossa ole mitään muuta kuin ongelmallisia sääntöjä. Ei kukaan pysty loppuelämäänsä noudattamaan tuollaista kuuria. Sillä ei voi saada pysyviä tuloksia, eikä välttämättä tuloksia ollenkaan. Johan elimistö hyökkää tuollaista kuuria vastaan.
Missä oli liikunnan, ravinnon ja levon tasapaino? Missä hitaat hiilihydraatit ja kuidut? Missä pehmeät rasvat, vitamiinit ja luontaiset sokerit? Miksi jätit pois lähes koko heviosaston, täysjyväviljat, pähkinät, kasviproteiinit, valkoisen lihan, kalan, kasviöljyt ja muut?
Ihan kuin painonpudotuksen pitäisi olla inhottavaa ja piinallista. Kuinka pitäisi kärsiä nälkää ja syödä jotain terveellistä ja pahaa. Ihan kuin liikunta ei edes saisi tuntua hyvältä. Ei se painonpudotus kärsimällä onnistu. Joku kuuri ehkä, mutta entä ne pitkäaikaiset muutokset?
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää saakelisti että aina haukutaan että läskit on laiskoja vätyksiä ja pullanmussuttajia ja siksi eivät laihdu.
Olen ollut 95% elämästäni hoikka, 10v iästä eteenpäin treenannut monta kertaa viikossa, juossut maratoneja, triathloneja, ollut lähes ”puoliammatillinen” urheilija. Kukaan ei tuolla treenillä ja kurinalaisuudella voi sanoa mua laiskaksi!
Mutta- kas - tulin raskaaksi, sain paljon komplikaatioita, kaksi autoimmuunisairautta puhkesi, kilppari tulehtui, lihoin 25kg.
Ja en oikeasti saa niitä pois. Juoksen, treenaan, urheilen, monta tuntia PÄIVÄSSÄ, lasken kaloreita, ei jukolauta motään tulosta.Jotain teen ehkä väärin, sitä en kiistä, mutta saakeli jos joku kehtaa sanoa että olen LAISKA niin vedän lättyyn ja kunnolla.
Tajutkaa jo että se ylipaino ei ole aina synonyymi laiskalle ja sohvaperunalle.
T. Himourheilija, läski.
Lisää suoraan väkivaltainen tuohon nimimerkkiisi! :O
Mua ei enää kiinnosta. Hedonistinen mässäily on kivempaa kuin turha itsensä rääkkäys. En kaipaa pitempää elämää jos se on ankea.
Miksi pitäisi laihtua? Onhan siihen mennyt aikaa, rahaa ja vaivaa, että on saanut ne läskit kerättyä. Eihän kukaan läskiä keräisi, jos ei pidä siitä. Miksi se siis pitäisi hävittää?
Niin, diagnosoituja syömishäiriöitä on tuon verran. Suurin osa lievistä ahmimishäiriöistä jää tunnistamatta ja hoitamatta, koska terveydenhuoltohenkilökunta tai edes potilas itse ei tunnista niitä sairaudeksi. Täälläkin irvaillaan ja haukutaan aina, miten heikoilla läskeillä ei vaan ole itsekuria. Sehän nimenomaan on syömishäiriö. Ei se ole normaalia tai tervettä, ettei ihminen yrityksestä huolimatta kykene kontrolloimaan omia syömisiään. Se on sairaus. Jos et pysty lopettamaan ryyppäämistä olet juoppo, jos et pysty lopettamaan ympäriinsä panemista olet seksiaddikti ja kyllä - jos et pysty lopettamaan donitsien survomista naamaan olet syömishäiriöinen. Niin yksinkertaista.