Suostutteko "velvollisuusseksiin" parisuhteissanne?

Onhan se vaimon tehtävä antaa miehelle seksiä kun mies haluaa, ja miehen tehtävä pitää vaimo tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että naisia on kahta tyyppiä:

1. heitä, joille seksi on luonnollinen tarve siinä missä syöminen ja nukkuminenkin. He haluavat itse seksiä ja heille se on helppo ja mukava asia, johon voi heittäytyä vaikka nyt ei juuri sillä hetkellä erityisesti mieli tekisikään. Heitä on kokemukseni mukaan 30% nykypäivän naisista (veikkaan, että tämä määrä oli 90% vielä vaikkapa 200 vuotta sitten).

2. heitä, joille seksi on jotakin niin mystistä, monimutkaista ja hankalaa, että sitä ei voi miehet eivätkä ryhmän 1 naiset millään käsittää. Heille seksin harrastaminen on mahdollista a. kerran kuussa ovulaation aikaan kun itseä haluttaa tai b. tuntikausien valmistelujen jälkeen olosuhteissa, joissa vähintään 20 erilaista tekijää Syyrian pakolaistilanteesta omaan rahatilanteeseen sattuvat olemaan täydellisesti tasapainossa. Sanomattakin on selvää, että käytännössä seksin harrastamisesta tulee heidän kanssan niin HELVETIN monimutkaista ja työlästä ettei siitä ole minkäänlaista tolkkua. Näitä naisia on valitettavasti 70% (ainakin korkeasti koulutetuista naisista, jotka yleensä ovat omaa kohderyhmääni).

Se on todellakin näin, ja nuo kakkostyypin naiset syytävät meitä ykköstyypin naisia netissä miehiksi.

Pää pensaaseen vaan tittidittidii ettei tarvitse totuutta kohdata, etteivät kaikki naiset todellakaan ole kuin he.

Tämä merkittävä ero seksuaalisuudessa vaikuttaa muuten tiedostamattomasti kaverivalintoihinkin; minä olen tuollainen seksuaalisesti avoin ja korkean libidon omaava nainen, ja ystäväpiiriinkin on sattunut toisia kaltaisiani.

Nuo kakkostyypin naiset taas kaveeraavat pitkälti keskenään (ja saattavat näin oikeasti luulla, että kaikki naiset ovat kuten he, koska eivät läheisesti tunne toisenlaisia).

Eli nää kaksi eri naistyyppiä hengaa pitkälti omissa porukoissaan eivätkä tule keskenään läheisiksi.

Ehkä tuohon liittyy sitten muitakin persoonaeroja, sillä ei tuon perusteella ystävää valita, mutta tiedostamatta sitä kuitenkin ystävystyy juuri niiden kanssa joiden seksuaalisuus on samankaltainen kuin itsellä.

Minä en osaa sanoa miten koulutus tähän liittyy, suurinosa ystävistäni on korkeasti koulutettuja ja ollaan nuita ykköstyypin naisia.

Vierailija kirjoitti:

Äärimmäisen kiintoisaa olisi kyllä puheenvuoro mieheltä, joka pystyy tuollaiseen velvollisuusseksiin (siis vastaanottajana). Itselleni ei voisi olla kaukaisempaa ajatusta. Miten pystytte tuohon, jos tiedätte ettei toinen halua? Samasta syystä en ymmärrä huorissakäyntiäkään. 

Jos tiedän, että vaimo haluaa ihan vilpittömästi antaa (vaikka ei itse sillä kertaa haluaisi) on se satunnaisesti ihan kivaa vaihtelua (voi luvan kanssa keskittyä itsekkäästi vain omaan nautintoon). Jos toinen toimii vain velvollisuudesta tms., ei homma toimi. Voi olla myös aika stressaavaa, mikäli haluava puoliso vaatii toiselta aina innokasta mukanaoloa ja isoja orkkuja.

Seksissä tärkeää on tuntea itsensä halutuksi. Ei normaali miestä tai naistakaan kiinnosta säälistä tai velvollisuudesta saatu seksi. Ex vaimoni sanoi : tuu jo, ei mulla oo koko iltaa aikaa. Osin siksi hän on ex...

Minulla (miehenä) on myös joskus päiviä, että ei huvittaisi, mutta tiedän että tyttöystävä todennäköisesti on sillä päällä. Niinpä esimerkiksi katson vähän ennen tapaamistamme pornoa (ilman mitään koskettelua tai muuta), jotta hormonit käynnistyvät ja loppuillan on parempi fiilis. Toimii minulla! Onneksi nämä hetket ovat vain ohimeneviä, normaalisti kaikki sujuu ilmankin.

Todella harvoin olen kieltäynyt antamasta mieheni nauttia vaikken itse juuri sillä hetkellä olekaan sillä päällä.

Jos kieltäydyn olen oikeasti todella väsynyt ja yleensä ehdotan esim yhteistä suihku hetkeä aamulla.

Usein, kun mies alkaa ehdottelemaan ollessani stressaantunut/ahdistunut/päänsäryssä tms siinä käy niin, että hetken päästä olen itsekkin ihan täysillä mukana, kun toinen vaan jaksaa vähän lämmitellä.

Enkä tunne sitä tässä suhteessa mitenkään velvollisuudeksi, vaan nautin siitä, että toisella on hyvä olla ja olen se, jonka kanssa hän haluaa tyydyttää tarpeensa, eikä esim yksin vessassa.

Synkänkin päivän keskellä voin saada paljon hyviä tunteita, kun antaudun toisen vieteltäväksi.

Olin nuorena huonossa parisuhteessa ja silloin itselleni jäi aina käytetty olo, jos annoin painostettuna.

Kyllä vaimolle on tullut annettua suuseksiä yms monetkin kerrat että pysyy hyvällä mielellä. Ja ihan saamatta itse mitään.

Kyllä, mutta en kyllä nimitä sitä velvollisuudeksi, vaan itsekin siitä nautin sitten kun vauhtiin päästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että naisia on kahta tyyppiä:

1. heitä, joille seksi on luonnollinen tarve siinä missä syöminen ja nukkuminenkin. He haluavat itse seksiä ja heille se on helppo ja mukava asia, johon voi heittäytyä vaikka nyt ei juuri sillä hetkellä erityisesti mieli tekisikään. Heitä on kokemukseni mukaan 30% nykypäivän naisista (veikkaan, että tämä määrä oli 90% vielä vaikkapa 200 vuotta sitten).

2. heitä, joille seksi on jotakin niin mystistä, monimutkaista ja hankalaa, että sitä ei voi miehet eivätkä ryhmän 1 naiset millään käsittää. Heille seksin harrastaminen on mahdollista a. kerran kuussa ovulaation aikaan kun itseä haluttaa tai b. tuntikausien valmistelujen jälkeen olosuhteissa, joissa vähintään 20 erilaista tekijää Syyrian pakolaistilanteesta omaan rahatilanteeseen sattuvat olemaan täydellisesti tasapainossa. Sanomattakin on selvää, että käytännössä seksin harrastamisesta tulee heidän kanssan niin HELVETIN monimutkaista ja työlästä ettei siitä ole minkäänlaista tolkkua. Näitä naisia on valitettavasti 70% (ainakin korkeasti koulutetuista naisista, jotka yleensä ovat omaa kohderyhmääni).

Se on todellakin näin, ja nuo kakkostyypin naiset syytävät meitä ykköstyypin naisia netissä miehiksi.

Pää pensaaseen vaan tittidittidii ettei tarvitse totuutta kohdata, etteivät kaikki naiset todellakaan ole kuin he.

Tämä merkittävä ero seksuaalisuudessa vaikuttaa muuten tiedostamattomasti kaverivalintoihinkin; minä olen tuollainen seksuaalisesti avoin ja korkean libidon omaava nainen, ja ystäväpiiriinkin on sattunut toisia kaltaisiani.

Nuo kakkostyypin naiset taas kaveeraavat pitkälti keskenään (ja saattavat näin oikeasti luulla, että kaikki naiset ovat kuten he, koska eivät läheisesti tunne toisenlaisia).

Eli nää kaksi eri naistyyppiä hengaa pitkälti omissa porukoissaan eivätkä tule keskenään läheisiksi.

Ehkä tuohon liittyy sitten muitakin persoonaeroja, sillä ei tuon perusteella ystävää valita, mutta tiedostamatta sitä kuitenkin ystävystyy juuri niiden kanssa joiden seksuaalisuus on samankaltainen kuin itsellä.

Minä en osaa sanoa miten koulutus tähän liittyy, suurinosa ystävistäni on korkeasti koulutettuja ja ollaan nuita ykköstyypin naisia.

Pahinta näissä kakkostyypin naisissa on passiivisuus. Kaiken pitää olla oikeassa asennossa, että seksi onnistuu. Hommaa pitää pohjustaa kaksi päivää ja luoda tunnelmaa. Kaiken tämänä jälkeen maataan passiivisesti sängyssä. Tuntuu, että ei ole kaikki työ tämän arvoista.

Esileikki on myös miehen vastuulla. Kavahdan aina hieman, kun esim. TV:ssä vain miehille valistetaan esileikin tärkeyttä. Kyllä se esileikki on myös osittain naisen vastuulla. Ei ole kiva leikkiä nuken kanssa.