Lue keskustelun säännöt.
Mulle on selvinnyt vasta aikuisena se, että iso osa ihmisistä on aika tyhmiä
19.04.2020 |
Olen tajunnut vasta jossain kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välimaastossa, että suurin osa ihmisistä ei todellakaan ole kohtuullisen fiksuja ja kohtuullisia, vaan väestöön mahtuu suuri määrä ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kykyä loogiseen ajatteluun ja jotka toimivat täysin ennakkoluulojensa ja hatarien käsitystensä varassa.
Sukuni on molemmilta puolilta fiksua porukkaa. Monet lapsuuden ja nuoruuden kavereistani ja heidän vanhemmistaan olivat myös kohtalaisen nohevaa väkeä, ei toki kaikki, mutta lapsena ja teini-ikäisenä asiaa ei osaa tarkastella niin kriittisesti. Koulussa toki oli paljonkin aivan seinästä revittyä porukkaa, mutta jotenkin sitä ajatteli, että se johtuu nuoruudesta, aikuiset ovat yleensä fiksumpia. Koulujen jälkeen menin yliopistoon, ja sielläkin ympärillä on suhteellisen älykästä porukkaa.
Olen toki ollut monenlaisissa työpaikoissa, joissa on kaikenlaisia ihmisiä, mutta kun niissäkin (esim. siivoojana ollessa) olen tavannut ajattelevia, miellyttäviä ja mukavia ihmisiä, todellisuus ei ole paljastunut. Johtunee ehkä siitäkin, että mulla on tapana ajatella ihmisistä ennemmin hyvää kuin pahaa.
No, en nyt aio käydä elämäntarinaani sen tarkemmin läpi, mutta joka tapauksessa heräsin tähän tyhmyyden ja kohtuuttomuuden määrään vasta, kun nettikeskustelut alkoivat yleistyä. Tajusin eläneeni kuplassa. Puhuin miehellenikin tästä, ja hän oli (sukulaiseni tuntien) samaa mieltä asiasta. Hänen perheensä ja sukunsa ei taas ole samalla tavalla kohtalaisen älykästä väkeä, vaikka sieltä kyllä löytyy todella fiksuakin porukkaa. Mieheni perhe on kyllä isää lukuun ottamatta ihan mukavaa väkeä, mutta ei kovin fiksua. Mieheni taas on erittäin älykäs, ja on ollut perheessään vähän sellainen kummajainen (Esim. kun hän oppi 4-vuotiaana lukemaan, hänen äitinsä ei uskaltanut kertoa siitä kenellekään, koska piti sitä niin poikkeavana ja outona. Hän oli aina tosi hyvä koulussa, mutta kymppien tuomista kotiin ei koskaan pidetty oikein minään, kukaan ei koskaan kiitellyt häntä koulumenestyksestä.).
No joo, pitkä kirjoitus. En tiedä, jakaako kukaan kokemusta kanssani. Taustani ei siis ole missään "eliittiperheessä", molemmat vanhempani ovat maalaistalosta, mutta he ja suuri osa heidän sisaruksistaan ja minun sukupolvestani on kouluttautunutta väkeä. Kukaan ei ole mitään yhteiskunnan kermaa, mutta kaikki ovat sellaista fiksua ja mukavaa porukkaa, joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja keskustella erilaisista kiinnostavista asioista.
Kommentit (177)
Kaikki ovat tyhmiä joissakin asioissa. Usein, kun ihminen ei ymmärrä jotain, vaikuttaa hän tyhmältä. Kun joku koulutettu ja paljon aikaan saanut, eli oletettavasti fiksu ihminen, laukoo jotain virheellisiä oletuksia muista ihmisistä, ei aina meinaa uskoa korviaan. Tulee sellainen olo, että miten noin tyhmä voi olla tuossa asemassa? Mutta totuus lienee, että osittaisesta tyhmyydestä huolimatta kyseessä saattaa olla minua älykkäämpi ihminen. Vaikka olisikin helpompi uskoa, että pelkällä tuurillahan noin "tyhmän" on ollut pakko pärjätä.
Ihmisen on helpompi tunnnistaa muissa tyhmyyden kuin älykkyyden merkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun pienenä pidin vanhempiani maailman viisaimpina ja kaikkitietäväisimpinä ihmisinä, mutta nyt nelikymppisenä välillä hämmentää kun kyselevät tai tekevöt suoraansanottuna niin tyhmiä asioita.
Olen huomannut täysin saman asian. Tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä on aivan yllättävän paljon. Ja minä en edes pidä itseäni minään fiksuna. Lukion käynyt ja sen jälkeen ammattikorkean. Ei siis jaksaneet lukuhommat hirveästi kiinnostaa, jos näin rehellisesti sanotaan. Mutta kyllä mulla perustiedot elämästä ja sen eri osa-alueista on. Pitäähän ne olla - olen ajatellut. Mutta aikuisena tapaa vähän väliä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mistään oikein mitään. Ja en tarkoita tällä, että pitäisikään olla syvällinen tuntemus jostain substanssista, joka ei kosketa omaa ammattia, mutta perustieto ELÄMÄSTÄ pitää olla.
Jotta asia on helpommin ymmärrettävissä, niin annan jotain esimerkkejä oikeasta elämästä:
Oltiin kaivamassa liiterin perustuksia maahan viime kesänä. Tuttu oli auttamassa ja totesin hänelle, että ”ei sun tarvi siihen mitään mariaanien hautaa kaivaa”. Tämä meni aivan yli ymmärryksen, että hä? Kaivaa siis mitä?
Eräs valitti, että pitää hääjuhlaan varmaan palkata ammattikuvaaja videoimaan tapahtuma. Että kamera on itselläkin uusi ja hyvä, mutta kun niistä videoista tulee käsivaralla niin täriseviä, ettei niitä ole sitten kiva katsoa. Kysyin, että mitä jos vain ostaisin gimbalin. ”Hä, minkä? Mikä se on?”
Eräs sai antibiootteja akneen ja kuuri kestää joku puoli vuotta. Hän manasi, että tulee kalliksi, kun joutuu antibioottien ohelle ostamaan puoleksi vuodeksi Precosaa vatsan takia. Kysyin, että oletko varma että sun vatsa ei kestä tetrasyksiliä antibiootteja, että sehän on erilainen kuin vaikkapa angiinaan määrättävä antibiootti. ”Hä, mikä syklinen antibiootti? Ooksä joku lääkäri vai?”
Eräs ihmetteli kun uusi sääasema näytti mukamas ilmanpaineen väärin. Matapaine saattoi olla aurinkoista ja korkeapaine sadetta, vaikka piti olla päinvastoin. Sanoin, että niin korkea- ja matalapainehan ovat suhteellisia arvoja ja riippuvat muusta ympäröivästä ilmanalasta. Että et voi tuijottaa vain numeroa, vaikka se osviittaa antaakin. ”Hä, mitenkä? Ooksä joku meteorologi?”.
Nautimme tutun kanssa suomalaista menstynyttä Napue-giniä. Tuttu siinä ääneen ihmetteli, että miksi ne ovat nimenneet sen tuollaisella ulkomaalaisella nimellä. Kerroin, että ei kun nimi liittyy Napuen kylään ja taisteluun ja niiden tislaamo siis sijaitsee Isokyrössä. Ei Napue -nimi tule mistään ulkomailta.
No näitä vastaavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Suurella osalla ihmisistä ei ole mitään yleistietoa elämästä. Aivan perusasiat menevät niin yli, että niistä mainitseminen kuulostaa ilmeisesti siltä, että olisin joku nobelisti.
Enemmistö suhtautuu asioihin tunteella eikä järjellä. Vain pieni osa on realisteja.
Tähän "älyn puutteeseen" yhdistäisin myös sen, että osa tästä ihmismassasta kokee myös huonommuutta, joka kääntyy niin, että oletetaan tai odotetaan muilta pelkkää pahaa. Ei osata ajatella, että toisen esittämillä kommenteilla ei haluta pahaa sinulle, vaan esimerkiksi toinen haluaisi ajatella sinusta tai sinulle hyvää, mutta sitä ei osata ottaa vastaan.
Kun lähtöasetelma on se, että odotetaan ja oletetaan pahaa ja luetun ymmärtäminen saattaa olla heikolla tasolla, ymmärretään asioita herkästi väärin ja eripura tällaisten henkilöiden välillä vain pahenee. Ulkopuolisesta voi näyttää, että ymmärretään tahallaan väärin, mutta olen sitä mieltä, että tähän ei välttämättä oikeasti liity tahallisuutta, kun lähtöasetelma vain on se, että odotetaan pahaa. Mielestäni mediassa tämän kaltaisessa tilanteessa on toisinaan myös saatu tämä "fiksumpi" osapuoli näyttämään lähinnä kiusaajalta, mikä on oikeasti harmillista.
Ja tuohon koulutukseen liittyen, niin hyvin eritasoista porukkaa on tullut nähtyä eri koulutusasteilla. Korkeakoulussakin on tullut nähtyä tällaisia öyhöttäjiä, jotka eivät osaa esimerkiksi ottaa muita huomioon ja ollaan mahdollisesti nimenomaan toki erittäin hyvin perillä siitä itseä kiinnostavasta kapeasta tieteen alasta, mutta muuten ollaan just aivan kuin pellossa kasvettu. Ja yksi tällainen tyyppi on isänsä jalanjäljissä mukana erään puolueen toiminnassa, eikä kyseessä ole edes Perussuomalaiset.
Minä olen tosiaan korkeakoulututkinnon omavaa ja mieheni on ihan vain amiksen käynyt perusduunari. Mieheni vähän murehti suhteemme alkuun, että onkohan tämä mulle ongelma, kun hänellä ei ole korkeakoulututkintoa. Hän on kuitenkin fiksu tyyppi, jonka kanssa voi helposti keskustella päivän potltavista puheenaiheista, käy töissä ja mielestäni molemmat tuomme paljon hyvää yhteiseen elämään, jolloin mieheni koulutustasolla ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut täysin saman asian. Tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä on aivan yllättävän paljon. Ja minä en edes pidä itseäni minään fiksuna. Lukion käynyt ja sen jälkeen ammattikorkean. Ei siis jaksaneet lukuhommat hirveästi kiinnostaa, jos näin rehellisesti sanotaan. Mutta kyllä mulla perustiedot elämästä ja sen eri osa-alueista on. Pitäähän ne olla - olen ajatellut. Mutta aikuisena tapaa vähän väliä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mistään oikein mitään. Ja en tarkoita tällä, että pitäisikään olla syvällinen tuntemus jostain substanssista, joka ei kosketa omaa ammattia, mutta perustieto ELÄMÄSTÄ pitää olla.
Jotta asia on helpommin ymmärrettävissä, niin annan jotain esimerkkejä oikeasta elämästä:
Oltiin kaivamassa liiterin perustuksia maahan viime kesänä. Tuttu oli auttamassa ja totesin hänelle, että ”ei sun tarvi siihen mitään mariaanien hautaa kaivaa”. Tämä meni aivan yli ymmärryksen, että hä? Kaivaa siis mitä?
Eräs valitti, että pitää hääjuhlaan varmaan palkata ammattikuvaaja videoimaan tapahtuma. Että kamera on itselläkin uusi ja hyvä, mutta kun niistä videoista tulee käsivaralla niin täriseviä, ettei niitä ole sitten kiva katsoa. Kysyin, että mitä jos vain ostaisin gimbalin. ”Hä, minkä? Mikä se on?”
Eräs sai antibiootteja akneen ja kuuri kestää joku puoli vuotta. Hän manasi, että tulee kalliksi, kun joutuu antibioottien ohelle ostamaan puoleksi vuodeksi Precosaa vatsan takia. Kysyin, että oletko varma että sun vatsa ei kestä tetrasyksiliä antibiootteja, että sehän on erilainen kuin vaikkapa angiinaan määrättävä antibiootti. ”Hä, mikä syklinen antibiootti? Ooksä joku lääkäri vai?”
Eräs ihmetteli kun uusi sääasema näytti mukamas ilmanpaineen väärin. Matapaine saattoi olla aurinkoista ja korkeapaine sadetta, vaikka piti olla päinvastoin. Sanoin, että niin korkea- ja matalapainehan ovat suhteellisia arvoja ja riippuvat muusta ympäröivästä ilmanalasta. Että et voi tuijottaa vain numeroa, vaikka se osviittaa antaakin. ”Hä, mitenkä? Ooksä joku meteorologi?”.
Nautimme tutun kanssa suomalaista menstynyttä Napue-giniä. Tuttu siinä ääneen ihmetteli, että miksi ne ovat nimenneet sen tuollaisella ulkomaalaisella nimellä. Kerroin, että ei kun nimi liittyy Napuen kylään ja taisteluun ja niiden tislaamo siis sijaitsee Isokyrössä. Ei Napue -nimi tule mistään ulkomailta.
No näitä vastaavia esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Suurella osalla ihmisistä ei ole mitään yleistietoa elämästä. Aivan perusasiat menevät niin yli, että niistä mainitseminen kuulostaa ilmeisesti siltä, että olisin joku nobelisti.
Vähän toisenlaista olisin odottanut esimerkkeinä elämän perustiedoista. Kai tämä oli ainakin osittain huumorilla kirjoitettu, olihan? :D
Kaikki ei tiedä kaikkea. Tämä on ihan selvä, mutta jos et tiedä, niin miksi möläytät luulosi ulos. Varsinkin jos vieressä on asiantuntija! Pitäkää mölyt mahassanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän vastaavaan suuntaista olen minäkin havainnut. En itseäni älykkönä tai viisaana pidä. Ihan normaalisti asioista perillä oleva ja selvää ottava kyllä. Toimiessani erään seuran rahastonhoitajana asioita hoitaessani useinkin sain vastauksen, että "en minä tiedä meidän perheen raha-asioista yhtään mitään, mies hoitaa meillä kaiken". Siis koulutettujen, amk tms, työssäkäyvien ihmisten puhetta.
Usein myös kuulen, "en osaa enkkua yhtään tai ruotsia" ..."minä en tietokoneista tiedä mitään". En itse ole nörtti, mutta kyllä päivitän tietokoneeni ja aina tarkistan, jos tulee jokin tietoturvsvaroitus tai selvitän jos joku vika ilmaantuu. En tosiaankaan siirrä sitä miehelleni. Niin, mieheni...häntä joskus viisaammaksikin luulin, mutta miten aikuinen nykypäivänä kehtaa jättää opettelematta nettipankin käyttämisen, kun 90-v mummokin sen hallitsee.
Olet hyvä olemaan keskinkertainen ja tekemään käytännön asioita. Ei tuossa mitään leveiltävää ole. On paljon älykkäitä, joille jotkut normaalit asiat ovat vastenmielisiä ja niin epäkiinnostavia, että jättää välistä opetella.
Mistä tietää ovatko muut tyhmiä, vai onko se vain Dunning-Gruger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tajunnut aikuisena olevani keskimääräistä tyhmempi, ja se on tavallaan ollut helpotus. Lukiossa menestyin vielä hyvin koulussa, ja luulin olevani älykäs. En ymmärtänyt, että kovalla pänttäämisellä niissä opinnoissa pärjää tyhmempikin. Nyt aikuisena olen huomannut, etten esimerkiksi töissä pysty omaksumaan asioita yhtä nopeasti kuin muut. Olen miettinyt, että miksiköhän tyhmyys on niin suuri tabu. Jos vaikka pahoittelen, etten välttämättä pysty oppimaan jotain asiaa riittävän nopeasti, ihmiset ovat heti sanomassa että ethän sinä mikään tyhmä ole. Jos puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä, heitä on todella paljon ja on ihan mahdollista, että osa heistä tiedostaa asian. Miksei tyhmyydestä voida puhua? Enkä tarkoita tässä tyhmällä mitään pahaa, tarkoitan vain ihmistä jonka älykkyysosamäärä on keskimääräistä alhaisempi ja vahvuudet ehkä jossain muualla.
Kyllähän näitä riittää. Itse olen yrittänyt kavereiden kanssa usein jutella esimerkiksi uutisista, politiikasta tai muista ajankohtaisista aiheista ja kaverit ihan hoomoilasena "Ei mua v*ttu joku politiikka kiinnosta!", ei lueta koskaan kirjoja ja sillä ylpeillään, kirjoituksesta ei saa selvää ja suosikkipuuhaa on katsella Temppareita ja lukea Seiskaa. Osataan luetella missit kuppikokojärjestyksessä, mutta ei yhtään ministeriä tai vaikkapa puulajia tai lintua.
Olen amiksessa ja sinänsä tämä touhu ei tullut yllätyksenä, mutta en yhtään enää ihmettele mistä stereotypiat lähihoitajista syntyvät.
T. Ekan vuoden lähihoitajaopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kyllä itsekään ole kovin välkky tapaus, jos olet hoksannut kyseisen asian vasta reilusti aikuisiällä. On totta, että ihmisen aivot kehittyvät aina sinne 25-vuotiaaksi asti, mutta mielestäni tämä on kyllä sellainen asia, minkä huomaa niin halutessaan jo aiemmassakin vaiheessa. Keskiarvon älykkyyttä, mikä on ÄO 100, ja siitä alaspäin olevaa porukkaa on määrällisesti eniten, korkein ja matalin käyrän osa vähemmistönä, joten onhan se enemmän kuin selvää pässinlihaa, että suurin osa kansasta on täysin luettavissa siihen aivotoiminnaltaan typeryksien kastiin.
Viisaus ei asu meissä eikä täällä suostuta luopumaan edes omasta tyhmyydestään.
Viisaus-teema on ollut esillä radio-ohjelmissa ja kirjojakin aiheesta on ilmestynyt. Minusta viisaudessa yhdistyy tiedollinen kapasiteetti, empatia ja itsereflektointikyky, kuten eräässä radio-ohjelmassa haastetatellut Jenni Spännäri ja Eva Kallio pohtivat. Kaiketi tilannetaju on myös viisautta, jolloj osaa arvioida, missä ja milloin ja miten toimii tai puhuu.
Oman toimintansa tarkastelu on myös hyödyksi, kyky nähdä oma osuutensa tilanteissa ja tarvittaessa oppia kokemuksistaan. Opittu avuttomuus on lähinnä ajattelumalli - ei tiedon puutetta. Ihminen kokee olevansa kuin ajopuu koskessa ilman, että itse voisi mitenkään vaikuttaa elämäänsä. Tästä varmaan kumpuaa marttyyrius ja muiden syyttely. Vastuu ulkoistetaan ja odotetaan, että mystinen joku tai yhteiskunta muuttaa kaiken sellaiseksi, mitä itse toivoo. Tämä on surullista, koska viheliäisemmässäkin elämäntilanteessa voi jotakin kuitenkin tehdä, edes jotain pientä, muttaa ajatteluaan ja näkökulmaansa.
Missä viisaus puuttuu, siellä kukoistaa musta-valkoinen ajattelu ja hyvin ehdottomat, lukkoonlyödyt ja muuttumattomat mielipiteet. Minusta on varsin viisasta tarkistaa omaa mielipidettään, jos saa asiasta uutta tietoa tai huomaa kokemuksen kautta olleensa osittain tai kokonaan väärässä.
Muiden tuomitseminen tai halveksiminen ei oikeastaan ole viisasta. Joku syy tai jotkut tunteet ajaa niihin ämpärijonoihin tai riitelemään naurettavan pienistä asioista kymmeniä vuosia. Yritän omassa ajattelussani päästä siitä, vaikkei se rehellisesti sanottuna ole helppoa. Yritän muuntaa sen ihmettelyksi, mikä auttaa toimimaan ystävällisemmin. Ämpärijonojen lisäksi ihmettelen loputonta tarvetta jakaa selfietä ja kaikkia pieniäkin tekemisiään somessa.. jonkinmoista fiktiivisen ihanneminän luomista. Usein ihminen jää sen luomuksensa vangiksi ja erottaa itsensä muista pelätessään paljastuvansa muuksi. Koti ei olekaan koko ajan siisti ja tyylikäs insta-koti, joten sinne ei voi kutsua ketään. Itsekään ei yllä esittämänsä roolin mittoihin ja muihin joutuu pitämään etäisyyttä fyysisessä maailmassa, ettei romuta sitä illuusiotaan.
Tottahan se on, että osan maailmankuva on aika suppea tai tiedon määräkin pieni. Pahempaa silti on itsekeskeisyys, pahantahtoisuus, empatiakyvyn puute ja juuttuminen omiin näkökulmiin ja totuuksiin. Hyvä ja onnellinen elämä on eri ihmisille eri asioita ja sen ymmärtäminen ja hyväksyminen varmasti helpottaa omaakin elämää. Itse en esimerkiksi halua omistusasuntoa, koska se sitoo tiettyyn paikkaan ja sitoutuminen asuntolainaan 30v ajaksi ahdistaa, mutta ymmärrä, että joku toinen ostaa mielellään oman. Jollekin elinehto on matkustelu ja asuminen monissa eri paikoissa, joku toinen elää kotiseudullaan koko elämänsä ja nauttii pysyvyydestä ja pitkäaikaisista ihmissuhdeverkostoista. Jollekin se päihteidenkäyttö on hyvää elämää, toiselle missään nimessä ei.
Ihmisissä on kyllä aika paljon sellaisia, joiden kanssa en löydä kovin paljon yhteistä, enkä jaksa pitempään olla tekemisissä. Oma ajattelutapani on niin erilainen heihin verrattuna. Paha sanoa sitten, onko syynä oma tyhmyys vai viisaus vai pelkästään se, että olen enemmänkin introvertti ja mielenkiinnonkohteet vähän marginaalisia, jotka ei niin monia kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmän tunnistaa siitä, että se luulee kuuluvansa siihen keskimääräistä älykkäämpien joukkoon. Muita tunnusmerkkejä ovat nettikirjoittelun tosissaan ottaminen, kyvyttömyys tunnistaa sarkasmia ja halu avautua jatkuvasti omista, kohtalaisen banaaleista ajatuskuluistaan. Eiks niin, ap?
Kaikissa maissa on eroja sukujen älykkyydessä, toisissa maissa on vain suurempia eroja.
Vierailija kirjoitti:
Et kyllä itsekään ole kovin välkky tapaus, jos olet hoksannut kyseisen asian vasta reilusti aikuisiällä. On totta, että ihmisen aivot kehittyvät aina sinne 25-vuotiaaksi asti, mutta mielestäni tämä on kyllä sellainen asia, minkä huomaa niin halutessaan jo aiemmassakin vaiheessa. Keskiarvon älykkyyttä, mikä on ÄO 100, ja siitä alaspäin olevaa porukkaa on määrällisesti eniten, korkein ja matalin käyrän osa vähemmistönä, joten onhan se enemmän kuin selvää pässinlihaa, että suurin osa kansasta on täysin luettavissa siihen aivotoiminnaltaan typeryksien kastiin.
Viisaus ei asu meissä eikä täällä suostuta luopumaan edes omasta tyhmyydestään.
Jos 100 sitten nero? Ja vain tasan 100 = normaali?
Vierailija kirjoitti:
Tyhmän tunnistaa siitä, että se luulee kuuluvansa siihen keskimääräistä älykkäämpien joukkoon. Muita tunnusmerkkejä ovat nettikirjoittelun tosissaan ottaminen, kyvyttömyys tunnistaa sarkasmia ja halu avautua jatkuvasti omista, kohtalaisen banaaleista ajatuskuluistaan. Eiks niin, ap?
"Tyhmän tunnistaa siitä, että luulee..." Mutta mistä tunnistaa luulemisen?
Mielestäni sekin on typeryyden huippu joukkokiusata netissä ihminen joka hyvistä pohdinnoista huolimatta tekee kirjoitusvirheitä. Toi on todella ikävä tapa suomalaisilta. Emne voi tietää mikä on taustalla.
Täällä pyörii muualta tulleita jotka kovasti yrittävät avautua asioista ja panostavat tekstiin. Fiksu ihminen keskittyy aiheeseen eikä kirjoitusvirheisiin. Ei kaikilta voi aina odottaa täydellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmän tunnistaa siitä, että se luulee kuuluvansa siihen keskimääräistä älykkäämpien joukkoon. Muita tunnusmerkkejä ovat nettikirjoittelun tosissaan ottaminen, kyvyttömyys tunnistaa sarkasmia ja halu avautua jatkuvasti omista, kohtalaisen banaaleista ajatuskuluistaan. Eiks niin, ap?
"Tyhmän tunnistaa siitä, että luulee..." Mutta mistä tunnistaa luulemisen?
No vaikka aloittajan avauksesta. Pelkkää mutua ja syvää tunnetta, ei faktaa.
Tuttu tunne. Lapsena yleensä kunnioitin aikuisia ja luulin heidän olevan perillä asioista. Vanhetessa sitten tajusi ensin, että eivät aikuiset oikeastaan tiedä juuri sen enempää kuin lapset, paitsi viinasta ja seksistä. Sitten myöhemmin on tajunnut, että aika monet aikuiset jäävät lapsen tai teini-ikäisen tasolle. Aina on ärsyttänyt jonkinlainen hitaus enemmistön ajattelussa tai päättelyssä. Kaikkein hulluinta on kun jollekin yksinkertaiselle esittää argumentin joka on ottanut jo huomioon kaikkein ilmeisimmät vasta-argumentit ja jatkanut niistä eteenpäin, mutta toinen takertuu niihin ilmeisimpiin ja alkaa selittää niitä pitäen sinua yksinkertaisena. Sitten pikaisesti kumoat ne ja jatkat eteenpäin ja tässä vaiheessa se yksinkertaisempikin alkaa ymmärtää pointtiasi ja vastaa jotain tyyliin "joo en minä vaan tiiä". Tulee olo kuin eläisi jossain hidastetussa elokuvassa.