Mulle on selvinnyt vasta aikuisena se, että iso osa ihmisistä on aika tyhmiä

Olen tajunnut vasta jossain kolmen- ja neljänkymmenen ikävuoden välimaastossa, että suurin osa ihmisistä ei todellakaan ole kohtuullisen fiksuja ja kohtuullisia, vaan väestöön mahtuu suuri määrä ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kykyä loogiseen ajatteluun ja jotka toimivat täysin ennakkoluulojensa ja hatarien käsitystensä varassa.

Sukuni on molemmilta puolilta fiksua porukkaa. Monet lapsuuden ja nuoruuden kavereistani ja heidän vanhemmistaan olivat myös kohtalaisen nohevaa väkeä, ei toki kaikki, mutta lapsena ja teini-ikäisenä asiaa ei osaa tarkastella niin kriittisesti. Koulussa toki oli paljonkin aivan seinästä revittyä porukkaa, mutta jotenkin sitä ajatteli, että se johtuu nuoruudesta, aikuiset ovat yleensä fiksumpia. Koulujen jälkeen menin yliopistoon, ja sielläkin ympärillä on suhteellisen älykästä porukkaa.

Olen toki ollut monenlaisissa työpaikoissa, joissa on kaikenlaisia ihmisiä, mutta kun niissäkin (esim. siivoojana ollessa) olen tavannut ajattelevia, miellyttäviä ja mukavia ihmisiä, todellisuus ei ole paljastunut. Johtunee ehkä siitäkin, että mulla on tapana ajatella ihmisistä ennemmin hyvää kuin pahaa.

No, en nyt aio käydä elämäntarinaani sen tarkemmin läpi, mutta joka tapauksessa heräsin tähän tyhmyyden ja kohtuuttomuuden määrään vasta, kun nettikeskustelut alkoivat yleistyä. Tajusin eläneeni kuplassa. Puhuin miehellenikin tästä, ja hän oli (sukulaiseni tuntien) samaa mieltä asiasta. Hänen perheensä ja sukunsa ei taas ole samalla tavalla kohtalaisen älykästä väkeä, vaikka sieltä kyllä löytyy todella fiksuakin porukkaa. Mieheni perhe on kyllä isää lukuun ottamatta ihan mukavaa väkeä, mutta ei kovin fiksua. Mieheni taas on erittäin älykäs, ja on ollut perheessään vähän sellainen kummajainen (Esim. kun hän oppi 4-vuotiaana lukemaan, hänen äitinsä ei uskaltanut kertoa siitä kenellekään, koska piti sitä niin poikkeavana ja outona. Hän oli aina tosi hyvä koulussa, mutta kymppien tuomista kotiin ei koskaan pidetty oikein minään, kukaan ei koskaan kiitellyt häntä koulumenestyksestä.).

No joo, pitkä kirjoitus. En tiedä, jakaako kukaan kokemusta kanssani. Taustani ei siis ole missään "eliittiperheessä", molemmat vanhempani ovat maalaistalosta, mutta he ja suuri osa heidän sisaruksistaan ja minun sukupolvestani on kouluttautunutta väkeä. Kukaan ei ole mitään yhteiskunnan kermaa, mutta kaikki ovat sellaista fiksua ja mukavaa porukkaa, joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja keskustella erilaisista kiinnostavista asioista.