Jos olisin päihderiippuvainen, saisin hoitoa, mutta traumatisoituneena en

Vierailija kirjoitti:

Millaisia traumaperäisiä juttuja voi olla, että kolmen vuoden psykoterapia ei auta? Että puhutaan kymmenistä vuosista?

Kuulostat trollilta, mutta vastataanpa nyt kuitenkin niin muiden ei tarvitse: Itselläni useat lapsuus- ja aikuisiän r*iskaukset, vanhempien henkinen ja fyysinen pahoinpitely, aikuisiän henkinen parisuhdeväkivalta. Traumarykelmästä siis kyse. Siihen päälle lapsuudesta lähtenyt OCD.

Jos käy vähänkään huono tuuri ja terapeutti ei ole osaava, kolme vuotta ei ole tarpeeksi eikä sitä tajua kuin jälkeen päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia traumaperäisiä juttuja voi olla, että kolmen vuoden psykoterapia ei auta? Että puhutaan kymmenistä vuosista?

Kuulostat trollilta, mutta vastataanpa nyt kuitenkin niin muiden ei tarvitse: Itselläni useat lapsuus- ja aikuisiän r*iskaukset, vanhempien henkinen ja fyysinen pahoinpitely, aikuisiän henkinen parisuhdeväkivalta. Traumarykelmästä siis kyse. Siihen päälle lapsuudesta lähtenyt OCD.

Jos käy vähänkään huono tuuri ja terapeutti ei ole osaava, kolme vuotta ei ole tarpeeksi eikä sitä tajua kuin jälkeen päin.

Joo, minulla kyllä oli todella osaava terapeutti ja terapeutista oli todella paljon apua, mutta koska esim minullakaan kyse ei ole vain yksittäisistä traumoista vaan siitä että koko persoonan rakenne on hajonnut jo ihan pienenä, niin ei ole mikään ihme ettei se 3 vuodessa yhdisty normaaliksi persoonaksi, kun on 30 vuotta ollut hajonneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kerran kun olin ryhmässä jossa piti käsitellä vaikeita asioita, ei niistä puhuttu.

Ohjaajat eivät ohjanneet keskustelua siihen suuntaan.

Joku puhui työpäivästään ja niin teki toinenkin. Otettiin ikkunalaudalta kortteja ja katseltiin niitä.

Ja Ray tuki tätä.

Tätä en itsekään täysin ymmärrä. Tietysti vertaistuki on korvaamatonta, mutta miksi esimerkiksi lapsuuden seksuaalitrauman vertaistukiryhmässä ei keskusteltu siitä, mitä tapahtui? Ei tietystikään saa mennä graafisiin yksityiskohtiin, mutta mitä järkeä keskustella ympäripyöreästi arkielämästä?

Joo, ei keskusteltu lainkaan. Sen yhden kerran tehtiin kaavio mitä tapahtui ja milloin. Sen jälkeen ei puhuttu enää.

Sitten pyörittiin ympyrää ja haettiin taas ne kortit ikkunalaudalta.

Mä olen myös ollut tällaisessa ryhmässä. Jotenkin ihan uskomatonta, että miksi siellä ei saa puhua. Trauman käsittelyssä tärkeä vaihe on kuitenkin siitä puhuminen, puhuminen, puhuminen.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia traumaperäisiä juttuja voi olla, että kolmen vuoden psykoterapia ei auta? Että puhutaan kymmenistä vuosista?

Ensinnäkin mulla oli niin huono terapeutti aluksi että tavallaan meni aikaa hukkaan ja toisekseen traumat ovat laajoja ja syntyneet vuosikymmenten aikana ja muisti palautui vasta tietyssä iässä, vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kerran kun olin ryhmässä jossa piti käsitellä vaikeita asioita, ei niistä puhuttu.

Ohjaajat eivät ohjanneet keskustelua siihen suuntaan.

Joku puhui työpäivästään ja niin teki toinenkin. Otettiin ikkunalaudalta kortteja ja katseltiin niitä.

Ja Ray tuki tätä.

Tätä en itsekään täysin ymmärrä. Tietysti vertaistuki on korvaamatonta, mutta miksi esimerkiksi lapsuuden seksuaalitrauman vertaistukiryhmässä ei keskusteltu siitä, mitä tapahtui? Ei tietystikään saa mennä graafisiin yksityiskohtiin, mutta mitä järkeä keskustella ympäripyöreästi arkielämästä?

Joo, ei keskusteltu lainkaan. Sen yhden kerran tehtiin kaavio mitä tapahtui ja milloin. Sen jälkeen ei puhuttu enää.

Sitten pyörittiin ympyrää ja haettiin taas ne kortit ikkunalaudalta.

Mä olen myös ollut tällaisessa ryhmässä. Jotenkin ihan uskomatonta, että miksi siellä ei saa puhua. Trauman käsittelyssä tärkeä vaihe on kuitenkin siitä puhuminen, puhuminen, puhuminen.

Ootkohan ollut samassa ryhmässä kuin minä?

Alussa oli myös sitä vakautusta jota olen korvia myöten täynnä.

Kosketellaan pintoja.

Se piti olla alkuvaihetta jotta kestäisimme tunteet jotka tulisivat asioiden käsittelystä jota ei koskaan tullut.

Itse asiassa monet alkkarit on alun perin niitä jotka on alkaneet lääkitä traumoja viinalla, kun terapiaa ei ole saanut ensi yrittämällä. Psyykenlääkkeet kun ei auta kaikkia, eikä ainakaan ilman terapiaa kun oireille on selkeä syy.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa monet alkkarit on alun perin niitä jotka on alkaneet lääkitä traumoja viinalla, kun terapiaa ei ole saanut ensi yrittämällä. Psyykenlääkkeet kun ei auta kaikkia, eikä ainakaan ilman terapiaa kun oireille on selkeä syy.

Niin. Mutta onneksi itse en ole alkanut.

Eivätkä lääkkeet ole oikea apu.

Niin tää vaan menee, sinne päihdepuolelle on annettu määrärahoja enemmän kuin mielenterveyden osalle, joku rahanpesu tuostakin on taustalla, sillä jostain ne kaikki ilmaiseksi jaettavat neulat ja halvat korvaushoito lääkkeet on isolla rahalla ostettu ja välistä vetäjiä tunnetusti riittää..

Mä tarvitsisin kuntoutusta paikassa jossa ollaan, mahdollisesti yötä tai pidempään ja ohjaaja paikalla.