Jos olisin päihderiippuvainen, saisin hoitoa, mutta traumatisoituneena en

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi raitistunutta esittävä alkoholisti pääsee lihavuusleikkaukseen mutta masennusta sairastava ei. Ihan sama vaikka masennusta sairastavalla olisi vaarallisen korkea verenpaine diabetes ja ties mitä, niin lihavuusleikkaukseen ei pääse.

Kuka raitistunutta esittävä alkkis on mennyt lihavuusleikkaukseen? Höpöhöpöjuttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä.

Oli hirveä virhe liittää päihdepuoli mt-puoleen. Samasta kassasta menee päihdehoito, eikä ne edes lopeta juomista vaan katkaisun jäljiltä jaksavat taas lähteä radalle eivätkä edes halua parantua. Traumatisoitunut ottaa varmasti kaiken avun vastaan, mutta kun tiedetään ettei pidetä melua kuten esim juopot, ei häiritä ketään, niin yhteiskunnan kannalta ei olla vaarallisia.

Ollaan jouduttu hirveiden tekojen kohteiksi, ja perus terveydenhoidossa ei kestetä edes kuunnella. Ei ne kestä sitä ettei kaikki ole hallittavissa.

Kela voi kirjoittaa eläkkeen, ettei tarvisi kuntouttaa. Lääkinnällisen kuntoutuksen tukea ei myönnetä, kun on muka liian terve. Tai että terapia olisi fyysisesti vaikeavammaisten avuista poissa. Sote-sössintä on ollut hyytävää, häpeällistä. On länkytetty, että äärirajoilla mennään, mutta nytkin sen näkee, että valtiolla on rahaa äärettömiä määriä. Myös nopeisiin päätöksiin.

Huomattavaa, ettei tyhjänpantti hallintohenkilöistä ja "erityisasiantuntijoista" koskaan leikata, vaan säästöt tapahtuu aina työntekijöitä ja asiakkaita karsien. Vaikka asiakkaat itse tuntee tilanteen parhaiten. Kaiken lisäksi Helsingin kaupunki poisti juuri traumaterapeutit ostopalvelulistoilta kokonaan.

Rahaa voidaan toki käyttää niihin, jotka ne verot maksavatkin. Miksi tyhjätaskuille kotona makoilijoille pitäisi työntää miljoonia ?

Oi, miksi, oi miksi kerro oraakkeli 

Zinc

Noin varmastipäättäjätkin ajattelee.

Mutta, jos kaikki makoilee kotona, millä laitat ne järjestykseen? Oletko koskaan kuullut että työssäkäyväkin voi joutua esim liikenneonnettomuuteen ja vammautua? Kuka vaan voi sairastua ja kuolla koska tahansa.

Oraakkelista puheenollen, tulevaisuudentutkimus on oikea tieteenlaji. Asioita voidaan ennakoida aiemman perusteella.

Esim jos syöpä pahenee, se pyritään pysäyttämään heti. Niin asianmukainen traumahoitokin auttaisi. Mutta kun tahtotila ei ole heikommassa asemassa olevan tukemisessa, vaan vahvempien kiusaamisen riemussa. Esim Ilkka Taipaleesta oli aikanaan tullut hyvä terveysministeri, mutta ei valittu. Miksiköhän?

Onhan tämä järjestelmä hieman nurinkurinen mutta ei se päihderiippuvainen sen enempää hoitoa saa ellei käy katkasun kautta ja helvetin pitkien hoitojaksojen jälkeen saat vielä kusta purkkiin puoli vuotta. Sitten saatat saada apua..

En vaan millään voi ymmärtää että kannabista pidetään niin vaarallisena että kaikki hoitotahot kieltäytyy antamasta minkäänlaista lääkinnällistä terapia hoitoa. Nyrkkisääntönä on että jos hoitoa haluaa saada ni käytä synteettistä kamaa ja vedä brenkkuu ni kyl sit alkaa irtoomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et välitä näistä idiooteista, jotka kirjoittelevat tähän.

Olisiko sinun mahdollista päästä eri lääkärille? Lääkäreiden empatiatasoissa voi olla paljonkin eroja, ja monet heistä eivät todellakaan ole hyviä tyyppejä, kuten tiedät. Hoitoon pääsy on valitettavasti tässä maassa aikamoista taistelua ja omia oikeuksiaan joutuu sinnikkäästi ajamaan silloinkin, kun siihen ei ole minkäänlaista jaksamista. Oletko ottanut selville paikallisista tukijärjestöistä?

Olen itse joutunut vääntämään "terveydenhoitoammattilaisten" ja Kelan kanssa todella paljon. Tässä maassa traumatisoituneet eivät ole tärkeysjärjestyksessä muuta kuin pohjapäässä. Hoito on Kelankin mukaan pääasiassa pelkästään työkykyisyyteen tähtäävää. Hain itse myös esimerkiksi erääseen raískaustukiryhmään ja kuulemma olen sinne liian epävakaa... Jaa, miksiköhän? Naurettavaa touhua. Silti hyviä terapeutteja ja lääkäreitäkin on olemassa, vaikkakin harvassa. Toivottavasti löydät sellaiset!

Niin, vastassa oli mies. Vaikea yhtäkkiä puhua.

Jäi vähän kesken eli kaikille ei voi puhua niin hyvin. Joku mieslääkäri voi olla tölski, ei osaa kysyä mitään ja yritä nyt sitten kertoa mikä on ja mitä on tapahtunut.

Sitten vielä se kun ei osata kirjoittaa lausuntoa.

Eihän ne vieraat ihmiset tiedä mistään mitään jos ei osata kirjoittaa.

Sitten vielä sekin että jumppakurssi sekoitetaan terapiaan.

Eihän se ole terapiaa!

Ihan kuin joka puolella olisi vain puupäitä.

Toimintakyky on huono johtuen kaikesta.

katkolle pääsee, mihinkään muuhun hoitoon ei todellakaan niin helposti kuin moni täällä kuvittelee.

t. hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kerran kun olin ryhmässä jossa piti käsitellä vaikeita asioita, ei niistä puhuttu.

Ohjaajat eivät ohjanneet keskustelua siihen suuntaan.

Joku puhui työpäivästään ja niin teki toinenkin. Otettiin ikkunalaudalta kortteja ja katseltiin niitä.

Ja Ray tuki tätä.

Tätä en itsekään täysin ymmärrä. Tietysti vertaistuki on korvaamatonta, mutta miksi esimerkiksi lapsuuden seksuaalitrauman vertaistukiryhmässä ei keskusteltu siitä, mitä tapahtui? Ei tietystikään saa mennä graafisiin yksityiskohtiin, mutta mitä järkeä keskustella ympäripyöreästi arkielämästä?

Joo, ei keskusteltu lainkaan. Sen yhden kerran tehtiin kaavio mitä tapahtui ja milloin. Sen jälkeen ei puhuttu enää.

Sitten pyörittiin ympyrää ja haettiin taas ne kortit ikkunalaudalta.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin psyk.polilla kaksi vuotta ja tilanteeni on hieman parempi nyt mutta oireilua on edelleen ärsyttävän paljon.

Hoitosuhde psyk.poliin loppui jo kuukausia sitten. Pääsisin Kelan ostopalvelu lyhytterapiaan mutten aio käyttää tätä mahdollisuutta.

Yli 30 vuotta kestänyt oireilu ei lopu 10 kerran terapialla joten turha edes aloittaa.

Parempi varmasti kuin ei mitään?

Sama juttu, terapeutin mukaan tarvitsisin useiden vuosien terapiaa (ei välttämättä juuri hänellä, enkä enää käykään hänellä koska 3 v tuli täyteen) mutta se Kelan terapia on vain 3 vuotta. Tietenkin jos on riittävästi rahaa niin voi käydä omaan piikkiin vaikka 50 vuotta ja niin tekisinkin jollei tuloni olisi 500 e/kk, eli lähes yhtä paljon kuin kuukauden terapia..

Mutta koska rahaa ei sen enempää ole eikä terapiaa tipu yhteiskunnan piikkiin niin olen tod näk lopun ikää käytännössä työkyvytön, mikä maksaa lopulta paljon enemmän kuin jos saisin Kelalta vielä vaikka 2 lisävuotta tuota terapiaa.

Useisiin oireisiin ja häiriöihin tuo 3 vuotta riittääkin, mutta kaikkiin ei.

Siis niille on oikein päihdehoitoloita, mutta ei muille.

Niin ja lisäksi vielä terapeutti joka ei kyennyt käsittelemään asioita.

Kelan terapeutti.

Mitä nyt muutama tonni sitten meni yhteiskunnan rahaa tulosiirtona terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, terapeutin mukaan tarvitsisin useiden vuosien terapiaa (ei välttämättä juuri hänellä, enkä enää käykään hänellä koska 3 v tuli täyteen) mutta se Kelan terapia on vain 3 vuotta. Tietenkin jos on riittävästi rahaa niin voi käydä omaan piikkiin vaikka 50 vuotta ja niin tekisinkin jollei tuloni olisi 500 e/kk, eli lähes yhtä paljon kuin kuukauden terapia..

Mutta koska rahaa ei sen enempää ole eikä terapiaa tipu yhteiskunnan piikkiin niin olen tod näk lopun ikää käytännössä työkyvytön, mikä maksaa lopulta paljon enemmän kuin jos saisin Kelalta vielä vaikka 2 lisävuotta tuota terapiaa.

Useisiin oireisiin ja häiriöihin tuo 3 vuotta riittääkin, mutta kaikkiin ei.

Kuinka kauan pitäisi saada?

Tämä on väärin! Jokainen traumatisoitunut, syömishäiriöinen tai päihdeongelmainen ansaitsee hoitoa!!

En saanut mäkään sellaista hoitoa jota olisin tarvinnut. Pääsin kyllä käymään psykiatrisella sairaanhoitajalle mut eihän sitä edes kiinnostanut mun menneisyys. Totesi jotain tyyliin että se nyt on mennyttä.. Turhaan mä siellä kävin. Sen jälkeen psykiatri olisi voinut tehdä lausunnon että olisin voinut päästä lääkinnällisenä kuntoutuksena toimintaterapiaan. Psykoterapiaa ei suostuttu edes yrittämään. Niin juu mennyt on mennyttä, mitä sitä murehtimaan.. Sääli vaan että traumat ei ihan sillä ajattelulla parane ja ne hankaloittaa mun elämää. Eläkkeellekin pääsin/jouduin ennemmin kuin sain hoitoa. No, mietittyäni itsarin ja psykoterapian välillä päädyin terapiaan ite maksaen. Oli kyllä helpotus kun terapeutti ymmärsi mun ongelmat ja otti tosissaan. Ei mulla olisi varaa puhua sen kanssa joka viikko mut se antaa alennusta. Ihmeellinen tunne kun joku oikeesti yrittää auttaa, meni siihen yli 20 vuotta (ongelmia lapsesta asti).

Valitettavasti tuo aloitus on totta.

A-klinikan työntekijöille pitäisi olla tulosvastuu.

Jotenkin ontuu se, että Alkosta myydään riippuvaisellekin. Mutta muiden ongelmaisten lääkkeet ovat reseptin takana. Ja kuten kirjoitit (Alkosta vapaasti ostanut pääsee taas ja taas retkahdettuaan terapiaan), traumatisoitunut ei pääse.

Ikäänkuin Alko olisi sponsori A-Klinikkasäätiölle. Tai päinvastoin.

En vähättele juomisen tuskaa ja siitä irtipääsyn vaikeutta, mutta hoito on pseudoterapiaa. Näennäisesti annetaan ymmärtää kuinka kannamma huolta Suomen Kansan Alkoholin Käytöstä. Siksi tulosvastuu vakavoittaisi työntekijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, terapeutin mukaan tarvitsisin useiden vuosien terapiaa (ei välttämättä juuri hänellä, enkä enää käykään hänellä koska 3 v tuli täyteen) mutta se Kelan terapia on vain 3 vuotta. Tietenkin jos on riittävästi rahaa niin voi käydä omaan piikkiin vaikka 50 vuotta ja niin tekisinkin jollei tuloni olisi 500 e/kk, eli lähes yhtä paljon kuin kuukauden terapia..

Mutta koska rahaa ei sen enempää ole eikä terapiaa tipu yhteiskunnan piikkiin niin olen tod näk lopun ikää käytännössä työkyvytön, mikä maksaa lopulta paljon enemmän kuin jos saisin Kelalta vielä vaikka 2 lisävuotta tuota terapiaa.

Useisiin oireisiin ja häiriöihin tuo 3 vuotta riittääkin, mutta kaikkiin ei.

Kuinka kauan pitäisi saada?

Kuten sanoin, luulen että 2 lisävuotta auttaisi työkykyiseksi, jos taas haluaisin elää mielekästä elämää niin ehkä tuollainen 10 vuotta voisi riittää (ainakin kirjallisuuden mukaan minun tyyppisiini ongelmiin tarvitaan usein tuon verran). Jos siis olisin työkykyinen ja tietenkin saisin töitä niin voisin itse kustantaa terapian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, terapeutin mukaan tarvitsisin useiden vuosien terapiaa (ei välttämättä juuri hänellä, enkä enää käykään hänellä koska 3 v tuli täyteen) mutta se Kelan terapia on vain 3 vuotta. Tietenkin jos on riittävästi rahaa niin voi käydä omaan piikkiin vaikka 50 vuotta ja niin tekisinkin jollei tuloni olisi 500 e/kk, eli lähes yhtä paljon kuin kuukauden terapia..

Mutta koska rahaa ei sen enempää ole eikä terapiaa tipu yhteiskunnan piikkiin niin olen tod näk lopun ikää käytännössä työkyvytön, mikä maksaa lopulta paljon enemmän kuin jos saisin Kelalta vielä vaikka 2 lisävuotta tuota terapiaa.

Useisiin oireisiin ja häiriöihin tuo 3 vuotta riittääkin, mutta kaikkiin ei.

Hohhoijakkaa ;( 

Niin surullista laskentaa ..

Zinc

Kahden vuoden terapia luultavasti maksaisi yhteiskunnalle enemmän mitä koskaan maksaisit veroja takaisin ja täysin terveitä työkykyisiä ihmisiä on jonossa oven takana kilometreittäin ..

No, kahden vuoden terapia maksaa noin kymppitonnin. Jos olen seuraavat 30 vuotta työkyvytön, maksaa se esim pelkkänä työmarkkinatukena tai vastaavana yhteensä noin 200 000 euroa. You do the math.

Vierailija kirjoitti:

Työtön on jo rasite yhteiskunnalle. Kymmeniä tuhansia vuodessa. 

Työtön, jota vielä hyysätään lääkäreiden, hoitajien laitoksien, psykologien jne.jne. toimesta se vasta kallis onkin näin veronmaksajana! 

Vuosikausien ja satojentuhansien terapiaa, josta ei ole mitään takeita, että ihminen on koskaan enää työelämässä takaisin! Kuntoutuuko tämmöinen koskaan, vai jatketaanko "hoitamista", lääkitsemistä, ruuan ja asunnon maksamista peräti kymmeniä vuosia ?

En minä tämmöistä haluaisi veronmaksajana nähdä. 

Kiva maksaa veroja !!

Zinc

Jotain tässä yhteiskunnassa on kuitenkin vialla ja pitäisikin pureutua sairauteen, eikä oireisiin .. Selkä se katkeaa ennen pitkää siltä maksajaltakin ja mielenterveys järkkyy, jos veroja vaan lisätään ja lisätään ..

Kohta ei sitten ole enää niitä maksajiakaan ..

No mikä on vaihtoehto? Pitäisikö minun ryhtyä rikolliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtön on jo rasite yhteiskunnalle. Kymmeniä tuhansia vuodessa. 

Työtön, jota vielä hyysätään lääkäreiden, hoitajien laitoksien, psykologien jne.jne. toimesta se vasta kallis onkin näin veronmaksajana! 

Vuosikausien ja satojentuhansien terapiaa, josta ei ole mitään takeita, että ihminen on koskaan enää työelämässä takaisin! Kuntoutuuko tämmöinen koskaan, vai jatketaanko "hoitamista", lääkitsemistä, ruuan ja asunnon maksamista peräti kymmeniä vuosia ?

En minä tämmöistä haluaisi veronmaksajana nähdä. 

Kiva maksaa veroja !!

Zinc

Jotain tässä yhteiskunnassa on kuitenkin vialla ja pitäisikin pureutua sairauteen, eikä oireisiin .. Selkä se katkeaa ennen pitkää siltä maksajaltakin ja mielenterveys järkkyy, jos veroja vaan lisätään ja lisätään ..

Kohta ei sitten ole enää niitä maksajiakaan ..

No mikä on vaihtoehto? Pitäisikö minun ryhtyä rikolliseksi?

Menet kävelylle. 

Zinc

Hahhah, olen kuule kävellyt vuosikymmeniä. Jos sinä et usko mt ongelmiin ja luulet että ne poistuu kävelyillä niin kiva, mutta täällä todellisessa elämässä vaihtoehdot on kuntouttaa sairas ihminen työelämään tai jättää kuntouttamatta, jolloin sairaan täytyy elää tuilla tai ryhtyä varkaaksi. Mieluiten kuntoutuisin työelämään mutta se ei onnistu ilman hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, terapeutin mukaan tarvitsisin useiden vuosien terapiaa (ei välttämättä juuri hänellä, enkä enää käykään hänellä koska 3 v tuli täyteen) mutta se Kelan terapia on vain 3 vuotta. Tietenkin jos on riittävästi rahaa niin voi käydä omaan piikkiin vaikka 50 vuotta ja niin tekisinkin jollei tuloni olisi 500 e/kk, eli lähes yhtä paljon kuin kuukauden terapia..

Mutta koska rahaa ei sen enempää ole eikä terapiaa tipu yhteiskunnan piikkiin niin olen tod näk lopun ikää käytännössä työkyvytön, mikä maksaa lopulta paljon enemmän kuin jos saisin Kelalta vielä vaikka 2 lisävuotta tuota terapiaa.

Useisiin oireisiin ja häiriöihin tuo 3 vuotta riittääkin, mutta kaikkiin ei.

Hohhoijakkaa ;( 

Niin surullista laskentaa ..

Zinc

Kahden vuoden terapia luultavasti maksaisi yhteiskunnalle enemmän mitä koskaan maksaisit veroja takaisin ja täysin terveitä työkykyisiä ihmisiä on jonossa oven takana kilometreittäin ..

No, kahden vuoden terapia maksaa noin kymppitonnin. Jos olen seuraavat 30 vuotta työkyvytön, maksaa se esim pelkkänä työmarkkinatukena tai vastaavana yhteensä noin 200 000 euroa. You do the math.

Ei tasan maksa kymppitonnia, vaan se ylläpitää koko hyysäysjärjestelmää joka maksaa satoja miljoonia Suomen valtiolle.

Zinc

Terapia ylläpitää hyysäysjärjestelmää? Ehkä tarvitset sitä itse?

Yhden kerran terapia maksaa n 80-120 e. Yleensä käydään kerran viikossa Joten vuodessa (miinus terapeutin lomat) maksaa terapia 5000 e. Jos olen lopun ikää työkyvytön tulee se paljon kalliimmaksi kuin mikään terapia.