Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotimaassa valmistetut naistenvaatteet ovat tunikoita jne. tanttavaatteita?
13.04.2020 |
Päätin, että tämän koronakriisin jälkeen alan ostaa ainoastaan kotimaassa tuotettuja vaatteita.
Hinnalla ei ole väliä, voin maksaa helposti 100 euroa mekosta, jos se on tehty Suomessa.
Mutta eipä onnistukaan, kiitos suomalaisen "muodin".
Järkytyin kun selaisin nettisivuja. Siis miten voi olla mahdollista, että KAIKKI kotimaiset vaatevalmistajat tekevät pelkkiä telttamaisia tunikoita ja joitain ihme Mymmeli-mekkoja?
Ostoslistalla on kesämekko, housut ja collegepaita, t-paita. Perus vaatevarasto. Ostan yhden asun joka kk, eli puolessa vuodessa pitäisi olla käyttövaatekertoja pari ostettuna.
En ole löytänyt vielä yhtään nettikauppaa, jonka vaatteita tällainen normaalivartaloinen ja sporttinen 30v nainen viitsisi käyttää?!
Kommentit (776)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin omasta kokemuksesta lämpimästi suositella Alpan vaatteita. Todella laadukkaita, hyvännäköisiä, mukavia ja kestäviä. Alpakanvilla on materiaalina ihan mahtavaa! Samalla kestävää, mutta niin sileää, että voin ongelmitta käyttää sitä herkkää hipiääni vasten, jolle perus villa on ihan no no. Tätä voi myös höyryttämällä muotoilla omaan kroppaan paremmin sopivaksi.
Ensimmäisestä neuleestani olen nyt kolmen vuoden viikoittaisella toimistokäytöllä (kädet seilaavat pitkin kovaa pöytäpintaa, nojailen kyynärpäihini paljon) onnistunut kuluttamaan molemmat kyynärpäät puhki. Pyytämällä sain ilmaiseksi alkuperäistä lankaa parsimista varten, ja pienellä vaivalla neule on taas kuin uusi seuraavat pari vuotta. Jos ei luota omiin parsintataitoihinsa, on tarjolla myös firman oma korjauspalvelu, jota joku jo aiemmin mainostikin.
Ainoa miinus omaan silmääni on tuotteiden valmistus ulkomailla, joskin tässäkin taustalla se, ettei kotimaasta löytynyt osaavaa valmistajaa. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa tämäkin vielä muuttuu, jos suomalainen tekstiiliteollisuus vielä nousisi alennustilastaan.
Onkohan siellä jotain palvelua että voisi teettää omilla mitoilla. Katsoin että jotain kivoja vaatteita oli mutta kuten aina minulle liian pitkiä. Neuleita kun on vaikea lyhentää. Hihat ja helmat siis. En tykkää mistään käännetyistä hihansuista enkä nilkkapituisista neulemekoista. Vanhemmiten minusta on tullut vaativa, jos on kerran laadukas ja hinnakas niin myös mittasuhteet täytyy olla oikein.
Itse pohdin samaa, koska olen vain puolitoistametrinen. Yritin mittailla, että silkistä ja villasta tehty Song voisi olla mitoitukseltaan ok. Tarkastelen sitä vielä, mutta saattaa lähteä tilaukseen. Samoin katselen jotain huivia Alpalta. Mutta tosiaan monet malliston vaatteet ovat mittasuhteiltaan vääriä lyhyelle, ja jokainen meistä tietää, miten käy, kun neuletta lyhentää: sehän purkautuu.
Ymmärrän, että laadukas ja kestävästi tuotettu vaate on kertaostoksena kallis. Mutta siihen hintaan on oltava myös sopivan kokoinen.
Mittatilauksena noita ei valitettavasti taida saada, ainakaan toistaiseksi. Neuleet ovat tietääkseni kaikki muotoon neulottuja, joten suurempi muokkaaminen jälikäteen saattaa tosiaan olla vaikeaa. Höyryttämällä noita neuleita saa kyllä muokattua yllättävän paljon: https://alpa.fi/artikkelit/neuleen-hoito-ja-puhdistus/
Itselläni on pituutta komeat 157 senttiä, mutta olen siitä huolimatta kokenut mitoituksen ihan passeliksi. Esimerkiksi hihat ovat kaikki olleet aina minulle sopivan mittaisia, ainakin niissä malleissa joita minulla on. Toki lyhyenä ihmisenä olen jättänyt ne kaikkein pisimmät neuleet suosiolla ostamatta. Yleisesti ottaen Alpan mitoitus on mielestäni pienempi kuin esim. Nanson tai muiden suomimerkkien, mistä olen itse ollut iloinen. Toki ymmärrän sen ongelman, että kun tehdään yhdenlaisilla kaavoilla, niin toiselle sopii ja toiselle ei.
Itse koen kaikkein raivostuttavimmaksi samanaikaisesti istuvien ja kestävien housujen löytämisen. Olen ruumiinranteeltani kunnon persjalkainen päärynä kapealla vyötäröllä, ja tuntuu ettei kertakaikkiaan mikään ketjuliikkeissä myytävä housumalli istu, ellei mukana ole järjettömästi elastaania... Sattumalta olen UFFilta joskus löytänyt parit saksalaiset (?) farkut, jotka ihan oikeasti istuvat sekä lantiolta, vyötäröltä että reisistä, ja tunne on ollut lähes euforinen. Lahkeet ovat tietty vaatineet molemmissa työtä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että housuissa en yksinkertaisesti voi kaikkea saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ymmärrän hyvin aloittajaa. Ei olisi helppo pukeutua suomessa ommeltuihin vaatteisiin edes, vaikka olisi rajattomasti rahaa.
Upeita marimekon vaatteita n.20-30v ??? takaa.
Nuori Janina Fry Kirsti Paakkasen vieressä.
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/4eadd6a0-f020-46c1-89e1-4e9ab1…
ja nämä 70-luvulta
ihania, ostaisin heti, jos vielä ois kaupan
Businessmaailmassa harvoin on niin etuoikeutetussa asemassa, että edustaa vain itseään. Meistä suurin osa edustaa yritystä ja pukeutuu työnantajan tai pikemmin asiakkaan odotusten mukaan.
Oma työni ei onneksi vaadi ihan tiukimman määritelmän businesspukeutumista (mutta eipä palkkakaan sitä vastaa), silti tunikat, legginsit ja värikkäät mekot ovat kaukana siitä mitä koen asiakasta kunnioittavaksi tavaksi pukeutua.
Toisinaan jaksan innostua vaatteista, mutta useimpina aamuina olisi mukava vaan ojentaa kätensä vaatekaappiin ja pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla. Miehillä on siinä mielessä helppoa, että puku on useimmissa tilanteissa sopiva asu. Naisten työpukeutumisessa on paljon enemmän harmaan sävyjä. Mekko voi olla juuri sopiva, ylipukeutumista tai täysin tilanteeseen sopimaton, vaikka olisikin kaunis ja kantajalleen istuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle vaatteiden käyttöhyöty on tärkeämpi kuin se että olenko tyylikäs vai en.
Pukeudun kuin pukeudun, koska:
Minä tykkään yläosista jotka peittävät takapuolen. Haluan peittää takapuoleni, koska käytän legginsejä alaosana. Joustavat legginsit ja vaatteet ovat mukavat töissä.
Olen tosiaan tehtaassa töissä jossa minun pitää pystyä tekemään urakkaa, nostella, kyykkiä ja kumarrella, joten joustoa on vaatteissa hyvä olla.
Hihat saavat olla pitkähköt myöskin työni takia.
Yleensä pukeudun mustaan, koska musta vaate ei tahraannu työssäni yhtä helposti kuin vaaleammat vaatteet.
Kaula-aukko ei myöskäön saa olla liian antava, kumartelun takia.
Olen yli 30 vuotias, lyhyehkö ja lihava. Pukeuduin nyt ihan samalla tavalla kuin kun olin 18 vuotias, lyhyehkö ja laiha. Sillä tein jo silloin nykyistä työtäni. Nämä vuodet ovat aika hyvin antaneet osviittaa siihen että minkälaiset vaatteet ovat hyviä minun käytössäni. Käytän vaatteen loppuun ja ostan sitten uuden. Nyt päälläni on äidiltä muutama vuosi sitten saatu musta tunika.
Toki kaapistani löytyy ns. "parempia vaatteita", joita en töihin laittaisi. mutta eipä niitä ole muutenkaan tullut käytettyä. Kuitenkaan nämä "paremmat vaatteet" eivät ole mitään useamman satasen maksaneita design luomuksia. Toisaalta ei se kallis hinta ole mikään tyylin tae. Varmaan jos tekisin erilaista työtä, voisin pukeutuakkin eritavalla.
Tiedä sitten, ehkä suomalaisessa designissa vaatteen mukavuus ja käytännöllisyys ovat suunnittelijoille niitä tärkeimpiä tekijöitä.
Kummallisesti kuitenkin nämä "tyylittömät suomalaiset mymmelimekot" ovat arvostettuja täällä palstalla niin ihaillussa hohdokkaassa ulkomailmasessa jossa on kaikki hienompaa ja kauniimpaa.
Odotan innolla kesää että voin parittaa trikoiset tunikani mauttomien ergonomisien terveyssandaalieni kanssa, ihan vain vauva palstan muotikriitikkojen iloksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Miksi sitten miesten täytyy käyttää pukua? Onko mies uskottava toimistossa metsuripaidassa, nahkahousuissa tai crocseissa? Niinpä.
Ja kyllähän se on naisille yleensä täysin sallittua käyttää mekkoa tai hametta töissä. Ne vaan pitää valita työpaikan hengen mukaisesti. Ei sinne asiakastapaamiseen voi mennä missään sateenkaarikauhtanassa tai lypsymekossa, jos työantaja haluaa bisnespukeutumista. Jos taas työpaikalla on täysin vapaa pukukoodi, niin siitä vaan.
Kun menee yli ajattelunelimen, niin menee, silloin ei kykene/pysty ajattelemaan boxin ulkopuolelle.
Tietenkin tämä ajattelu - 'tietynlainen miehinen pukeutuminen' = 'luotettava', 'uskottava' - rajaa myös miestenkin pukeutumista. Ja se bisnestyyli on aivan sopimuksenvaraista niin kuin on kaikki muukin, ei mitään kiveen hakattua jumalan sanaa. Sillä on pyritty rajaamaan pois väkeä, kuten esim. naisia ja suurta osaa miehiäkin, sekä ylipäätään luomaan kuvaa siitä, millainen ihminen ymmärtää ja osaa bisneshommelit, ja minkälainen on täysin epäuskottava.
Seuraavat sukupolvet muuttavat kyllä tämänkin asian. Uskoisin. Ellei sitten palata takaisin keskiajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Businessmaailmassa harvoin on niin etuoikeutetussa asemassa, että edustaa vain itseään. Meistä suurin osa edustaa yritystä ja pukeutuu työnantajan tai pikemmin asiakkaan odotusten mukaan.
Oma työni ei onneksi vaadi ihan tiukimman määritelmän businesspukeutumista (mutta eipä palkkakaan sitä vastaa), silti tunikat, legginsit ja värikkäät mekot ovat kaukana siitä mitä koen asiakasta kunnioittavaksi tavaksi pukeutua.
Toisinaan jaksan innostua vaatteista, mutta useimpina aamuina olisi mukava vaan ojentaa kätensä vaatekaappiin ja pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla. Miehillä on siinä mielessä helppoa, että puku on useimmissa tilanteissa sopiva asu. Naisten työpukeutumisessa on paljon enemmän harmaan sävyjä. Mekko voi olla juuri sopiva, ylipukeutumista tai täysin tilanteeseen sopimaton, vaikka olisikin kaunis ja kantajalleen istuva.
Tämä. Nimenomaan kunnioitus on se avainsana. Bisnespukeutumisella on tietyillä aloilla pitkät perinteet, se vähän kuin univormu. Jos tehdään vaikka isoja kauppoja, on mielestäni toista puolta epäkunnioittavaa mennä paikalle liian rennoissa, tai vaikkapa ryppyisissä vaatteissa. Se vaikuttaa siltä, ettet pidä sitä tilannetta tärkeänä. Varmaan joku on sitä mieltä, että tällainen on vanhanaikaista, mutta minusta se on hieno perinne. Tottakai samoissa töissä voi silloin pukeutua rennommin, kun ei ole asiakastapaamisia tiedossa.
Minä myös ymmärrän heitä, jotka tässäkin ketjussa haluavat niitä "perinteisempiä" toimistovaatteita. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos kollega pukeutuu muumivaatteisiin, mutta minä (ja ilmeisesti moni muukin) haluaa jotain ryhdikkäämpää. Rennot tunikat ja mekot luovat itselleni ns. "kotimoodin", ja töissä käytän mieluiten esim. suoria housuja. Ikävä kyllä suomalaisten merkkien tarjonta on hyvin yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Miksi sitten miesten täytyy käyttää pukua? Onko mies uskottava toimistossa metsuripaidassa, nahkahousuissa tai crocseissa? Niinpä.
Ja kyllähän se on naisille yleensä täysin sallittua käyttää mekkoa tai hametta töissä. Ne vaan pitää valita työpaikan hengen mukaisesti. Ei sinne asiakastapaamiseen voi mennä missään sateenkaarikauhtanassa tai lypsymekossa, jos työantaja haluaa bisnespukeutumista. Jos taas työpaikalla on täysin vapaa pukukoodi, niin siitä vaan.
Kun menee yli ajattelunelimen, niin menee, silloin ei kykene/pysty ajattelemaan boxin ulkopuolelle.
Tietenkin tämä ajattelu - 'tietynlainen miehinen pukeutuminen' = 'luotettava', 'uskottava' - rajaa myös miestenkin pukeutumista. Ja se bisnestyyli on aivan sopimuksenvaraista niin kuin on kaikki muukin, ei mitään kiveen hakattua jumalan sanaa. Sillä on pyritty rajaamaan pois väkeä, kuten esim. naisia ja suurta osaa miehiäkin, sekä ylipäätään luomaan kuvaa siitä, millainen ihminen ymmärtää ja osaa bisneshommelit, ja minkälainen on täysin epäuskottava.
Seuraavat sukupolvet muuttavat kyllä tämänkin asian. Uskoisin. Ellei sitten palata takaisin keskiajalle.
Ehkä muuttavatkin, mutta miten? Mitä konkreettista me tavalliset työntekijät voimme tehdä asian eteen? Tottakai voi keskustella työnantajan kanssa, jos kokee että työpaikan pukeutumiskulttuuri on liian tiukka. Mutta jos lähtee esim. bisnesmaailmassa sooloilemaan työnantajan pukukoodia vastaan, saattaa hyvin nopeasti kävellä työpaikan ovesta ulos kengänkuva sen tunikan tai nahkahousujen persuksissa. Tiedän tällaisia tapauksia, lisäksi tiedän yhden miehen joka meni bisnesmaailmassa työhaastatteluun pinkeissä tennareissa, ja paikka sitten annettiin naispuoliselle kilpailijalle harmaassa housupuvussa.
Useimmilla meistä ei ole vain varaa lähteä "uudistamaan ja muuttamaan maailmaa", kun pitää pysyä leivänsyrjässä kiinni. Varsinkaan nyt koronan runtelemassa taloustilanteessa. Tässä ketjussa kirjoitelleet haluavat vaatteita, joita he voivat omalla työpaikallaan huoletta käyttää, ilman pelkoja potkuista. Ja monet oikeasti tykkäävät housupuvuista. Se ei tarkoita sitä, etteikö muut saisi käyttää haluamiaan tunikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän ketjuun ei löydy enää keltään mitään uutta relevanttia lisättävää.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ketjuun ei löydy enää keltään mitään uutta relevanttia lisättävää.
Voi löytyäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhu mitä pätemisvääntöä koko ketju täynnä.
En tiedä onko tätä jo linkattumutta tässä yksi kotimainen vaatemerkki: https://shop.kaino.fi/epages/kaino.sf/fi_FI/?ObjectPath=Categories
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha tuoda tai teettää varastollista hoikkien ihmisten vaatteita suomeen pölyttymään. Ei yksinkertaisesti riitä ostajia tässä maassa .
eikös naiset osta juurikin niitä legginsejä ja tunikoita marketeista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tämä oletus on, että kaikki osaisivat ommella ja neuloa itse vaatteita saatika vielä kauniita ja istuvia sellaisia? Pärjäsin kaikissa muissa aineissa hyvin, mutta käsityöt eivät meinanneet luonnistua. Kun haluaisi suosia enemmän kotimaista tuotantoa ja suunnittelua, saa täällä vastaukseksi, että mikset tee itse. No minä hädin tuskin osaan ommella suoraan ja neulominen on mulle lähinnä pään nollausta (kahdella puikolla, ei oikein luonnistu monella puikolla) ja jälkikin on vähän semmoista persoonnallisempaa. Arvostan itse ainakin paljon heitä, jotka osaa ommella ja neuloa hyvin ja maksan mielelläni heidän tekemästä työstään, etenkin kun en itse osaa. Onko ammattitaitoisen ompelun arvostus näin huonoa, kun ajatellaan, että kaikki pystyvät siihen hyvin itse?
Suomessa kuitenkin käsityötä opetetaan ihan koulussa kaikille ja se on hyvin yleinen harrastus. Jos sinä et harrasta etkä osaa niin se ei tarkoita sitä etteikö kukaan muukaan osaa. Moni harrastaja on tehnyt siitä jopa työnsä. Toki on hienoa, että osaavia tekijöitä arvostetaan, muttei se nyt mitään tavallisen ihmisen ulottumattomissa olevaa rakettitiedettä ole.
Koulussa opiskellaan myös kuvaamataitoa, musiikkia, historiaa ynnä muita oppiaineita. Sekö tarkoittaa, että on kaikkien näiden alojen ammattilainen, kun kerran ala- ja yläasteella on niitä lukenut?
Jotenkin todella outo asenne, että juuri vaatteet kulutustuotteista pitäisi tehdä itse. Jos valittelee muiden tuotteiden tarjonnan puutetta, harvoin tuollaiste kehotusta tulee. Vaatteet on kuitenkin ihan perushyödyke, jota olettaisi kulutusyhteiskunnassa saavan ilman, että itse tarvii tarttua toimeen alusta asti.
Tuolla on paljon tavallisen terveen naisen vaatteita,suht edulllisesti vielä. Olen tilannut usein.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla on paljon tavallisen terveen naisen vaatteita,suht edulllisesti vielä. Olen tilannut usein.
Vähän voisit avata, mikä tässä on se juttu. Onko vaatteet kivan näköisiä, laadukkaita ja vastuullisesti tuotettuja? Miten se ilmenee?
MOT: https://www.is.fi/mystyle/art-2000006470516.html
Noista mekoista ehkä tuo Vestiariumin mekko voisi olla imarteleva, kaikki loput sopivat ainoastaan tuolle 180 cm pitkälle mallille, jos hänellekään.
Moni noista printeistä voisi olla ihan toimiviakin, jos mekkojen mallit olisivat vastapainoksi selkeitä ja hillittyjä. Kyllä makkarankuoren ja säkin välissä täytyy olla jokin keskitie. Ja vaikka miten suomalaiset olisivat lihavaa ja vartaloltaan ihan täysin muusta maailmasta eroavaa kansaa, niin ei säkin päälle pukeminen ole ikinä ketään saanut näyttämään paremmalta...
Jotkut eivät vaan ymmärrä, että osa oikeasti tykkää housupuvuista. Käyttäköön ihmiset sellaista mistä tykkää. Ja vaikka perustoimistossa ei mielestäni ole niin väliä onko siellä housut vai maksimekko päällä, niin tilannetaju on muistettava. Lypsymekko ei käy joka paikkaan, eikä varsinkaan crocsit.