Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteenmuutto ahdistaa, vertaistukea
15.04.2024 |
En ole koskaan asunut kenenkään kanssa yhdessä, saati seurustellut hirveästi. Rakastan rutiineja ja olen onnellisimmillani silloin, kun ei tapahdu mitään suurta.
Esimerkiksi olen asunut samassa kämpässä pian 15 vuotta, ja olen ollut yhtä kauan töissä samassa paikassa, ilman, että työtehtäväni ovat vaihtuneet. Ja edelleen tykkään työstäni, joka päivä, vaikka monien mielestä se on tylsää. Rakastan samoja harrastuksiani, samaa perhettä, samoja vanhoja paria ystävää (en halua uusia), ja samoja telkkarisarjojakin!
Kesälomalla pieni reissu eri kaupungissa riittää virkistämään mieltäni ja se on minulle riittävän extremeä. En kaipaa muuta. Minulla on ns. vanhuksen mieli nuoren ihmisen vartalossa, heh. Ja olen tosi onnellinen.
Nyt pari vuotta sitten elämäni koki suuren muutoksen, kun aloin seurustelemaan vakavasti, täydellisen ihmisen kanssa itselleni. Hän hyväksyy minut juuri tällaisena tylsimyksenä, kuin olen. Rakastan häntä ja viihdyn hänen kanssaan.
Asumme 90km päästä toisistamme, ja puolisoni olisi halukas muuttamaan yhteen. Minun pitäisi muuttaa sinne, koska miehelläni on oma yritys ja minä löydän töitä mistä vain.
Sanomatta on selvää, että vaihtuu koti, työpaikka, yksin olon helppous, rutiinit, kaikki. Tiedän, että se tulee olemaan minulle varmasti yhtä h*lvettiä se alku, kun kaikki muuttuu. Ihminen, jopa kaltaiseni, ehkä sopeutuu myös aikanaan, ehkä vuodessa?
Toisaalta hyppy tavallaan tuntemattomaan, tuntuu kiehtovalta, mutta ennen kaikkea ahdistavalta ja jopa lamaannuttavalta, itken toisinaan kun ahdistaa. En saa pitää kaikkia lankoja käsissäni enää tai menetän ne pitkäksi aikaa.
Vertaistukea, kannattaako? Kokemuksia ja kuinka nopeasti sopeuduit?
Kommentit (30)
En ikipäivänä muuttaisi miehen kanssa yhteen, jos se ahdistaisi. Kyllä se jostain kertoo. Kannattaa kuunnella sisintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei minua ahdista, vaan kaikki muu. Minulla ei ole kokemusta mistään tällaisesta ja se ahdistaa, kun ei tiedä, mitä odottaa.
Vierailija kirjoitti:
En ikipäivänä muuttaisi miehen kanssa yhteen, jos se ahdistaisi. Kyllä se jostain kertoo. Kannattaa kuunnella sisintään.
Tämä. Eikä kuulosta reilulta, että toinen joutuu muuttamaan koko elämänsä (asunto, paikkakunta, työt jne) yhteenmuuton takia. Itse en tuohon lähtisi.
Jotkut ystävistäni ja perheenjäseneni ovat muuttaneet myös paikkakuntaa, työtä, kotia rakkauden takia, eikä monet sitä ole katunut. Mutta kai jotkut on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette voi jatkaa etäsuhteessa, kun sekin ilmeisesti toimii? Toki olen huomannut, että miehet ovat usein niitä jotka haluavat yhdessäasumista enemmän, kun se lisää tutkitusti heidän onnellisuuttaan ja naisilla päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei minua ahdista, vaan kaikki muu. Minulla ei ole kokemusta mistään tällaisesta ja se ahdistaa, kun ei tiedä, mitä odottaa.
Kun muutin ekaa kertaa yhteen, niin jännitti kyllä, mutta päällimmäinen tunne silti oli onni ja innostus, ei malttanut odottaa muuttopäivää, että sai asua kumppanin kanssa yhdessä.
Jos päällimmäinen tunne on ahdistus, niin ehkä ottaisin asiassa takapakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en muuttaisi yhteen kuin vasta naimisiin mennessä
Kuuntele itseäsi! Olisinpa tehnyt samoin 7v sitten. Ahdistus on se viesti intuitiolta, älä tee sitä vastaan. Älä missään nimessä riko onneasti. Miehen tähden !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin ahdistuksesi, olen itse hiukan samanlainen omia rutiinejani ja muuttumattomuutta rakastava ihminen. Ehkä sinua helpottaisi ajatella, että jos yhteenmuutto osoittautuukin toimimattomaksi ratkaisuksi, sen ei tarvitse olla sellaisenaan lopullinen. Voit aina muuttaa takaisin vanhaan kotikaupunkiisi, tai jos se on taloudellisesti mahdollista, hankkia miesystävän kotikaupungista sinulle oman kämpän. Sen ei tarvitse tarkoittaa eroamista parisuhteesta, vain asumisen uudelleenjärjestelyä. Itselleni yhdessäasuminen ei sovi, tämän totesin elämäni kolmannen pitkän avoliiton päätyttyä. Nykyisin asumme mieheni kanssa omissa asunnoissamme, mikä on molemmille sopiva tapa elää.
Ei mitään muutoksia elämään koskaan milloinkaan. Kaikki olkoon näin, kuolemaan asti. Pöytäliinani on just prikulleen kuin tähänkin asti ja iltatee juodaan just minuutilleen. Näin toimimalla ei ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen vuokraamaan yhdessä tarpeeksi ison asunnon niin, että teillä kummallakin on oma huone, esim omat makuuhuoneet. Näin sulla on se oma tila yhä, josta saat päättää ja jonne voit mennä olemaan omassa rauhassa.
Itselläni juuri tuon oman rauhan ja rutiinien puuttuminen oli ongelma seurustelussa ja yhteenmuutossa, kunnes hoksasin, että oma makuuhuone on ihan normaali asia olla ihan parisuhteessakin, eikä pakko ole nukkua toisen vieressä joka yö.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään muutoksia elämään koskaan milloinkaan. Kaikki olkoon näin, kuolemaan asti. Pöytäliinani on just prikulleen kuin tähänkin asti ja iltatee juodaan just minuutilleen. Näin toimimalla ei ahdista.
Juuri tällainen olen. Valitettavasti. Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit vähän haastaa itseäsi. Olla utelias. Se voi olla jopa mielenkiintoista. Miksi annat ahdistuksen hallita itseäsi? Tai, jos et halua muuttaa niin mikäs siinä sitten- et muuta.
onko ahdistus sinulle tapa voi Ahdistaako tuossa oikeasti jokin? Saa paljastua-Omaksi itseksesi. Ja joku hyväksyy sen.
Jos vähänkin ahdistaa tai mietityttää, älä muuta.
Tuo teidän etäisyys 90 km on todella vähän. Elä etäsuhteessa, vietä viikonloput ja lomat yhdessä.
Oletettavasti menisit miehen kotiin ja se on todella miehen koti. Hae sieltä sitten omaa paikkaa ja tilaa itsellesi ja tavaroillesi. Ja miehen tavoille. Pakkaa sekoittaa, jos miehellä on lapsia. He tulevat aina ennen sinua.
Itse en kuunnellut sisäistä ääntäni ja huonosti siinä sitten kävi. Kun vuokralainen lähti omasta kodistani, palasin omaan kotiin tavaroiden ja omien tapojen kanssa. Sinne jäi siivous ja ainainen ruoanlaitto ja pyykkäys. Mies oli aina pois yrityksensä töissä. Ja miehen lapset jäi myös vaikka mukavia olikin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voi jatkaa etäsuhteessa, kun sekin ilmeisesti toimii? Toki olen huomannut, että miehet ovat usein niitä jotka haluavat yhdessäasumista enemmän, kun se lisää tutkitusti heidän onnellisuuttaan ja naisilla päinvastoin.
Kun mies saa itselleen kotiapulaisen, niin kyllä se sitä onnea lisää. Nainen pärjää paremmin ilman sotkevaa ja laiskaa miestä.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele itseäsi! Olisinpa tehnyt samoin 7v sitten. Ahdistus on se viesti intuitiolta, älä tee sitä vastaan. Älä missään nimessä riko onneasti. Miehen tähden !
Edellisessä suhteessa mies alkoi pian haaveilemaan yhteenmuutosta, kihloista ja avioliitosta. Vietettiin hänen toiveestaan eniten aikaa hänen asunnolleen, joka oli isompi kuin omani.
Silti kun tulin kotiin omaan pieneen ja vaatimattomaan asuntooni, tunsin oikeasti olevani Kotona. Eli huomasin viihtyväni omassa kodissani kaikkein parhaiten. Ja itsekseni asuen.
Suhde sittemmin kariutui.
Olet siis muuttamassa miehen kotipaikkakunnalle, miehen asuntoon/taloon, irtisanoutumassa työstäsi ja jätät kaiken tutun ja tutut taaksesi. Ei ihme että ahdistaa, niin ahdistaisi minuakin.
Oletteko keskustelleet mitä mies tekee sen eteen että tunnet miehen kodin ja paikkakunnan omaksesi? Mahtuuko sun tavarat ja huonekalut kuvioon vai joudutko luopumaan niistäkin? Onko mies yrittäjänä poissa pitkiä päiviä ja odottaa sun olevan kotihengetärenä ja piikana valmiina palvelemaan kun suuri metsästäjä palaa saaliin kanssa?
En suosittele muuttamaan kenenkään toisen kotiin. Siitä ei tule koskaan aidosti yhteistä. Etsikää yhdessä yhteinen asunto niin molemmat joutuu tavallaan samalle viivalle, eikä niin että sinä joudut vielä esittämään vieraskoreaa kaiken muun päälle.
Jos nyt kuitenkin muutat niin pari vuotta meni ainakin itsellä sopeutumiseen uudelle paikkakunnalle. Ajelin huvikseni paljon bussilla, niin siinä ehtii näkemään paljon paremmin sitä ympäristöä kuin jos itse ajaisit. Kehitä rutiineita sinnekin, esim. joku säännöllinen harrastus jne. mutta älä liikaa.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi, kirjoitin puoliso, vaikka tarkoitin "miesystävä".