Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotimaassa valmistetut naistenvaatteet ovat tunikoita jne. tanttavaatteita?
13.04.2020 |
Päätin, että tämän koronakriisin jälkeen alan ostaa ainoastaan kotimaassa tuotettuja vaatteita.
Hinnalla ei ole väliä, voin maksaa helposti 100 euroa mekosta, jos se on tehty Suomessa.
Mutta eipä onnistukaan, kiitos suomalaisen "muodin".
Järkytyin kun selaisin nettisivuja. Siis miten voi olla mahdollista, että KAIKKI kotimaiset vaatevalmistajat tekevät pelkkiä telttamaisia tunikoita ja joitain ihme Mymmeli-mekkoja?
Ostoslistalla on kesämekko, housut ja collegepaita, t-paita. Perus vaatevarasto. Ostan yhden asun joka kk, eli puolessa vuodessa pitäisi olla käyttövaatekertoja pari ostettuna.
En ole löytänyt vielä yhtään nettikauppaa, jonka vaatteita tällainen normaalivartaloinen ja sporttinen 30v nainen viitsisi käyttää?!
Kommentit (776)
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin omasta kokemuksesta lämpimästi suositella Alpan vaatteita. Todella laadukkaita, hyvännäköisiä, mukavia ja kestäviä. Alpakanvilla on materiaalina ihan mahtavaa! Samalla kestävää, mutta niin sileää, että voin ongelmitta käyttää sitä herkkää hipiääni vasten, jolle perus villa on ihan no no. Tätä voi myös höyryttämällä muotoilla omaan kroppaan paremmin sopivaksi.
Ensimmäisestä neuleestani olen nyt kolmen vuoden viikoittaisella toimistokäytöllä (kädet seilaavat pitkin kovaa pöytäpintaa, nojailen kyynärpäihini paljon) onnistunut kuluttamaan molemmat kyynärpäät puhki. Pyytämällä sain ilmaiseksi alkuperäistä lankaa parsimista varten, ja pienellä vaivalla neule on taas kuin uusi seuraavat pari vuotta. Jos ei luota omiin parsintataitoihinsa, on tarjolla myös firman oma korjauspalvelu, jota joku jo aiemmin mainostikin.
Ainoa miinus omaan silmääni on tuotteiden valmistus ulkomailla, joskin tässäkin taustalla se, ettei kotimaasta löytynyt osaavaa valmistajaa. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa tämäkin vielä muuttuu, jos suomalainen tekstiiliteollisuus vielä nousisi alennustilastaan.
Onkohan siellä jotain palvelua että voisi teettää omilla mitoilla. Katsoin että jotain kivoja vaatteita oli mutta kuten aina minulle liian pitkiä. Neuleita kun on vaikea lyhentää. Hihat ja helmat siis. En tykkää mistään käännetyistä hihansuista enkä nilkkapituisista neulemekoista. Vanhemmiten minusta on tullut vaativa, jos on kerran laadukas ja hinnakas niin myös mittasuhteet täytyy olla oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tämä oletus on, että kaikki osaisivat ommella ja neuloa itse vaatteita saatika vielä kauniita ja istuvia sellaisia? Pärjäsin kaikissa muissa aineissa hyvin, mutta käsityöt eivät meinanneet luonnistua. Kun haluaisi suosia enemmän kotimaista tuotantoa ja suunnittelua, saa täällä vastaukseksi, että mikset tee itse. No minä hädin tuskin osaan ommella suoraan ja neulominen on mulle lähinnä pään nollausta (kahdella puikolla, ei oikein luonnistu monella puikolla) ja jälkikin on vähän semmoista persoonnallisempaa. Arvostan itse ainakin paljon heitä, jotka osaa ommella ja neuloa hyvin ja maksan mielelläni heidän tekemästä työstään, etenkin kun en itse osaa. Onko ammattitaitoisen ompelun arvostus näin huonoa, kun ajatellaan, että kaikki pystyvät siihen hyvin itse?
Suomessa kuitenkin käsityötä opetetaan ihan koulussa kaikille ja se on hyvin yleinen harrastus. Jos sinä et harrasta etkä osaa niin se ei tarkoita sitä etteikö kukaan muukaan osaa. Moni harrastaja on tehnyt siitä jopa työnsä. Toki on hienoa, että osaavia tekijöitä arvostetaan, muttei se nyt mitään tavallisen ihmisen ulottumattomissa olevaa rakettitiedettä ole.
”Rakettitiede” on yksi maailman turhimmista ja raivostuttavimmista ja turhauttavimmista keksinnöistä. ”Rakettitieteeseen” viitataan aina, kun halutaan ilmaista oma ei-niin-kunnioittava asenne toisen työtä kohtaan. Jostain syystä sillä viitataan usein nimenomaan naisvaltaisiin aloihin, kuten varhaiskasvatukseen ja hoitotyöhön tai sitten vaikkapa käsityöammatteihin. Eihän se mitään rakettitiedettä ole.
Ei toki, ompeleminen ei ole rakettitiedettä. Mutta ei sitä rakettitiedettä ole maailmassa kyllä yhtään mikään muukaan! Ei edes rakettien rakentaminen!
Kouluopetukseen on turha vedota. Koulussa meille kaikille on opetettu äidinkielen oikeinkirjoitusta, prosenttilaskua, ruotsin kieltä, maantietoa, alkuainejärjestelmää, nuotinlukua, kymmentä käskyä, perunankeittoa, murtomaahiihtoa ja taitoluistelua, savitöitä jne. jne. Silti Suomessa on paljon aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa kirjoittaa äidinkieltään toisesta kotimaisesta tai notaatiosta puhumattakaan. On aikuisia, jotka eivät ymmärrä prosenttilaskusta edes perusasioita. On aikuisia, jotka saivat traumat koululiikunnasta eivätkä omista suksia tai luistimia.
Niin on myös naisia, jotka eivät ole käsitöistä koulun jälkeen innostuneet. On tyttöjä, jotka ovat tekstiilityön sijasta valinneet teknisentyön. Ei omien vaatteiden suunnitteleminen, kaavoitus ja ompeleminen ole mikään kansalaistaito, johon kaikilla pitäisi olla välineet ja osaaminen.
Minulla ei ole ompelukonetta eikä saumuria. Tuskin koskaan ostan. Kun viimeksi käytin sellaisia 7. luokalla, muistan sen olleen vaikeaa. Vasenkätisten ompelukonetta ei kai vielä ole keksitty. Se ei tietysti ole maailman ainoa väärinpäin oleva asia, mutta oli se väärinpäin ompeleminen todella tuskaista. Yritin pieniä töitä kääntää ympäri, ja aina oli opettaja selän takana rääkymässä, että vapaa kangas vasemmalle.
Käsityöt ovat yksi mahdollinen harrastus monien, monien muiden joukossa. Se käsityöharrastaja, joka pystyy itselleen tai lapsilleen tekemään julkiseen käyttöön sopivat pitkäikäiset ja tyylikkäät vaatteet, on vienyt harrastuksen jo erittäin pitkälle. Täysi kunnioitus sille. Mutta ymmärrättehän, että mikä tahansa harrastus ammattimaisella tasolla on harvinaista ja kovin, kovin työlästä.
Siksi on hyvä, jos löytyy osaavia, koulutettuja ammattilaisia, jotka ne vaatteet voivat tehdä.
Ongelmahan Suomessa nimenomaan on näiden ammattilaisten puute, joten moni valitsee sen tien, että tekee itse harrastuksenaan. Itse olen 60-luvulla syntynyt ja oli hyvin tavallista että ainakin osa vaatteista valmistettiin kotona. Niin meilläkin ja kaikkien kavereiden kotonakin oli. Monet oppi jo kotona ompelemaan ja neulomaan.
Niin se maailma muuttuu. Aiempina vuosikymmeninä on ollut myös hyvin tavallista kuunnella radiota ja laulaa kotona yhdessä. Lapset ovat leikkineet pihoilla ja olleet hyväkuntoisia ja karkeamotorisesti nykyistä taitavampia. Kotona on tehty ruokaa paljon enemmän kuin nykyään. Niin se maailma muuttuu.
Missään ei kielletä radion kuuntelua käsitöiden tekemistä eikä ruuanlaittoa nykyisinkään. Kun katselee esim. Facen ryhmiä niin kaikki käsityötaidot ja ruuanlaitto on siellä erittäin laajalti esillä. Myös blogeja löytyy näistä erittäin runsaasti samoin instassa on paljon harrastajia. Toki jokainen saa ihan vapaasti olla sitä mieltä ettei osaa eikä ole mahdollista oppiakkaan, ei siinä mitään. Monet osaa ja tekee valittamisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Joittenkin on vaikea hyväksyä sitä, että kaikkia ei kiinnosta pukea hörselöitä kukkamekkoja tai riemunkirjavia kauhtanoita päälleen vaan se oma tyyli on jotain ihan muuta? Monet tässäkin ketjussa pitävät enemmän tyylikkäästä ja käytännöllisestä pukeutumisesta. Esimerkiksi itse en käytä hameita ja mekkoja koskaan koska en kertakaikkiaan viihdy niissä. Käytän niin arjessa kuin juhlassa tilanteeseen soveliaita housuasuja ja tämä on ollut tyylini nuoresta saakka.
Parin sauman teltta on nopeampi valmistaa kuin istuva. Suomalaiselle tasapaksulle pullukalle teltta on pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyköistuvalla paidalla? Silloinhan vain se tynnyri-efekti vasta korostuisikin.
Ettekö te nyt käsitä, että omenalla ei nimenomaan ole sitä vyötäröä, miksi siis sitä kohtaa pitäisi korostaa jota ei ole?
Joka on itseasiassa rumin tai epäesteettisin paikka vartalosta.
Vyötäröstä tyköistuvalla vaatteella ihan kun osoitetaan, että huomaattehan kaikki, että ole näin paksu vyötärön kohdalta.Pukeutumisen perustaito on perinteisesti ollut kiinnittää huomio parhaisiin puoliinsa ja viedä huomio pois niistä vähemmän edullisista.
Eli reitevä valitsee tummat yksiväriset housut ilman kummempia kommervenkkejä, liian rintava unohtaa kireät poolopaidat ja roikkuvat kaulakorut, eikä omppuvartalo laita vyötä tai muutakaan vaakalinjaa päiväntasaajan korkeudelle. Sen sijaan huomio kiinnitetään jonnekin muualle, you name it.
Eräs ystäväni on erittäin omppuvartaloinen. Hänellä on kuitenkin sievät sääret ja monta kaunista värikästä kellohelmaista tai pliseerattua hametta, joita hän käyttää yksinkertaisen yläosan kanssa. Paidan helma menee muutaman sentin hameen päälle, ja lopputulos on erittäin hyvä. Vyötärön paljastava kynähame saisi hänet näyttämään 10 kg painavammalta.
Pliseerattu hame on vihoviimeinen asia omppuvartaloiselle. Itselle ainakin käy ktnähame paremmmin, mulla on sääret kuten Sanna Marinilla. Toki se vyötärönkohta peitetään puseronhelmalla tai jakulla.
Miksi vihoviimeinen? Kaverini ainakin näyttää ruudullisessa kiltissä ja yksivärisessä paidassa paljon paremmalta kuin vyötärön puutteen paljastavassa kynähameessa.
Kynähame ei oikeastaan käy kuin täydelliselle vartalolle.
Mielestäni pliseerattu hame on myös vihoviimeinen vaate, mitä omppuvartaloisen kannattaa käyttää. Se nimenomaan edellyttää mallivartaloa ja korostaa vatsaa.
Paras on juuri tuo bleiseri + housut/hame -combo, joka peittää vatsan
https://www4.pictures.stylebistro.com/fp/Drew+Barrymore+Outerwear+Blaze…
Tai normaalikokoinen/lyhyt paita (ei siis polviin ulottuva tunika) ja korkeavyötäröiset housut ja tadaa, illuusio vyötäröstä on luotu:
https://i.pinimg.com/originals/04/07/fe/0407feed055a765b983cbdda3c592db…
Ja ennen kuin sanotte että ei Drewllä ole omppua, niin tässä kuva samalta vuodelta:
https://capelino.com/wp-content/uploads/2016/11/a4c41a90c5d003f517df599…
Te vain luulette ettei hänellä ole omppua, koska hän osaa pukeutua.
Vierailija kirjoitti:
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Eri tilanteissa on erilaiset vaatimukset siihen mikä on asiallista pukeutumista ja mikä ei. Crocsit ei kuulu missään olosuhteissa tarkoituksenmukaiseen pukeutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo kaksi housuesimerkkikuvaa eivät ole omenavartaloa nähneetkään.
Ovat vain hiukan tukevia, mutta muuten heillä vartalo on sopusuhtainen.Ne tuli kuitenkin kuvahaulla how to dress apple shaped body. Eivät nuo tiimalaseja tai päärynöitäkään vartalotyypiltään olleet. Omenavartalo ei aina ole ylipainoinen.
Nuo naiset olivat lievästi ylipainoisia mutteivät omenavartaloisia.
-eri.
Googlaa apple shaped body. Sieltä tulee jopa normaalipainoisia naisia.
Mutta oli miten oli, alkuperäinen pointtini on että tunika ei nimenomaan sovi ylipainoisille, vaikka sitä yritetään näille hirveästi tyrkyttää. Sirot Pikku Myy ja Mymmeli näyttävät söpöiltä alaspäin levenevän tunikamallin kanssa, mutta kuka on saanut päähänsä että tunika sopisi Muumimammalle? Ei todellakaan sovi. Sen sijaan että yrittää peittää isoa vatsaa (ei se vain onnistu!), kannattaa pikemminkin luoda illuusio vyötäröstä vähän lyhyemmällä, tai ainakin tyköistuvalla paidalla, eikä korostaa isoa ylävartaloa telttamallilla.
Ne marimekon telttamekot/tunikatkin näyttävät ihan hyvältä vain niiden 180/50-mallien päällä.
Ei se tyköistuvakaan vaate tee ylipainoista hoikaksi tai omenavartaloista litteävatsaiseksi. (Tässäkin ketjussa moneen otteeseen kaivatut) tyköistuvat valmisvaatteet on tehty kaikki standardivartalolle, ja varsinkin jos halutaan joustamattomia kankaita, ei paidannappi ehkä menekään kiinni.
Samoin naisilla voi olla hormonaalisista syistä isojakin vaihteluita vatsanympäryksessä. Tunika antaa tällaiset vaihtelut anteeksi, ja empirelinja tai kietaisuyläosa tuo esiin rintojen alla olevan kapean kohdan.
Omenavartaloisiakin on tietysti vähän erilaisilla malleilla varustettu. Itselläni empirelinjaus tuo sellaisen efektin että olisi 8kk raskaana :). Aika hyvin 50v. Kietaisuyläosassa se sidontakohta on useimmissa vaatteissa väärässä kohdassa koska olen lyhyt. Parhaiten minulle sopii kaksiosainen asu siten että pusero tai jakku on vähän pidempi loppuen reiden alkuun. Minulla on hoikat kädet ja jalat. Mekot eivät kauhean hyvin sovi minulle. Parhaiten ehkä sopii sellainen mekko jossa yläosa tyköistuva ja rintojen alla sellainen pieni laskos joka antaa lievästi väljyyttä etuosaan olematta kuitenkaan telttamallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin omasta kokemuksesta lämpimästi suositella Alpan vaatteita. Todella laadukkaita, hyvännäköisiä, mukavia ja kestäviä. Alpakanvilla on materiaalina ihan mahtavaa! Samalla kestävää, mutta niin sileää, että voin ongelmitta käyttää sitä herkkää hipiääni vasten, jolle perus villa on ihan no no. Tätä voi myös höyryttämällä muotoilla omaan kroppaan paremmin sopivaksi.
Ensimmäisestä neuleestani olen nyt kolmen vuoden viikoittaisella toimistokäytöllä (kädet seilaavat pitkin kovaa pöytäpintaa, nojailen kyynärpäihini paljon) onnistunut kuluttamaan molemmat kyynärpäät puhki. Pyytämällä sain ilmaiseksi alkuperäistä lankaa parsimista varten, ja pienellä vaivalla neule on taas kuin uusi seuraavat pari vuotta. Jos ei luota omiin parsintataitoihinsa, on tarjolla myös firman oma korjauspalvelu, jota joku jo aiemmin mainostikin.
Ainoa miinus omaan silmääni on tuotteiden valmistus ulkomailla, joskin tässäkin taustalla se, ettei kotimaasta löytynyt osaavaa valmistajaa. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa tämäkin vielä muuttuu, jos suomalainen tekstiiliteollisuus vielä nousisi alennustilastaan.
Onkohan siellä jotain palvelua että voisi teettää omilla mitoilla. Katsoin että jotain kivoja vaatteita oli mutta kuten aina minulle liian pitkiä. Neuleita kun on vaikea lyhentää. Hihat ja helmat siis. En tykkää mistään käännetyistä hihansuista enkä nilkkapituisista neulemekoista. Vanhemmiten minusta on tullut vaativa, jos on kerran laadukas ja hinnakas niin myös mittasuhteet täytyy olla oikein.
Itse pohdin samaa, koska olen vain puolitoistametrinen. Yritin mittailla, että silkistä ja villasta tehty Song voisi olla mitoitukseltaan ok. Tarkastelen sitä vielä, mutta saattaa lähteä tilaukseen. Samoin katselen jotain huivia Alpalta. Mutta tosiaan monet malliston vaatteet ovat mittasuhteiltaan vääriä lyhyelle, ja jokainen meistä tietää, miten käy, kun neuletta lyhentää: sehän purkautuu.
Ymmärrän, että laadukas ja kestävästi tuotettu vaate on kertaostoksena kallis. Mutta siihen hintaan on oltava myös sopivan kokoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Miksi sitten miesten täytyy käyttää pukua? Onko mies uskottava toimistossa metsuripaidassa, nahkahousuissa tai crocseissa? Niinpä.
Ja kyllähän se on naisille yleensä täysin sallittua käyttää mekkoa tai hametta töissä. Ne vaan pitää valita työpaikan hengen mukaisesti. Ei sinne asiakastapaamiseen voi mennä missään sateenkaarikauhtanassa tai lypsymekossa, jos työantaja haluaa bisnespukeutumista. Jos taas työpaikalla on täysin vapaa pukukoodi, niin siitä vaan.
Voisiko joku vihdoin kehitellä tekniikan, jolla voisi skannata kropan? Sitten voisi tilata vaatteen toivotulla materiaalilla (=hintaluokka) ja se jopa istuisi. Itse en ole tilannut yhtään vaatetta online, koska en usko että ne sopisivat mulle. Kenkiin myös sama homma. Olisi win-win-win (kuluttaja, myyjä, ympäristö).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omenalla ei ole vyötäröä, ei yhtään. Eikä kurveja, kaikki pyöreät on keskellä. Vartalon levein ja isoin kohta on vyötärö, uskokaa jo nyt.
Ei reisiä, ei erottuvia lanteita, lanteet ja reidet ovat kapeammat kuin vatsa. Omena alkaa jo rintojen alta.
Edelleen nämä kolme viimeistä esimerkkiä eivät ole omenoita. Heillä on kurvit eli lanteet ja vyötärö normikohdilla ja erottuvat selkeästi. Siksi voi hämätä, että on hoikempikin.
Omenalla ei erotu. Eikä voi hämätä. Jos laittaa ihan minkä tahansa puseron, vyön, housut vyötärön, minkä tahansa siihen omenan keskikohtaan on epäpukeva ja korostaa omenaa.
Koska omenan vartalo on kuin Asterixissa sillä vatsakkaalla raitahousulla. En muista nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vihdoin kehitellä tekniikan, jolla voisi skannata kropan? Sitten voisi tilata vaatteen toivotulla materiaalilla (=hintaluokka) ja se jopa istuisi. Itse en ole tilannut yhtään vaatetta online, koska en usko että ne sopisivat mulle. Kenkiin myös sama homma. Olisi win-win-win (kuluttaja, myyjä, ympäristö).
Joskus muutama vuosi sitten oli joku farkkukauppa, jossa pystyi skannauttamaan itsensä ja sai sitten farkut oman kropan mukaan. Että ilmeisesti sellainen tekniikka on olemassa. En kyllä tiedä, kuinka onnistuneita ne farkut sitten olivat, kun en sieltä koskaan ostanut. Enkä tiedä onko tätä kauppaa enää olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää nyt sen omppunne kanssa jonnekin muualle jankkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tämä oletus on, että kaikki osaisivat ommella ja neuloa itse vaatteita saatika vielä kauniita ja istuvia sellaisia? Pärjäsin kaikissa muissa aineissa hyvin, mutta käsityöt eivät meinanneet luonnistua. Kun haluaisi suosia enemmän kotimaista tuotantoa ja suunnittelua, saa täällä vastaukseksi, että mikset tee itse. No minä hädin tuskin osaan ommella suoraan ja neulominen on mulle lähinnä pään nollausta (kahdella puikolla, ei oikein luonnistu monella puikolla) ja jälkikin on vähän semmoista persoonnallisempaa. Arvostan itse ainakin paljon heitä, jotka osaa ommella ja neuloa hyvin ja maksan mielelläni heidän tekemästä työstään, etenkin kun en itse osaa. Onko ammattitaitoisen ompelun arvostus näin huonoa, kun ajatellaan, että kaikki pystyvät siihen hyvin itse?
Suomessa kuitenkin käsityötä opetetaan ihan koulussa kaikille ja se on hyvin yleinen harrastus. Jos sinä et harrasta etkä osaa niin se ei tarkoita sitä etteikö kukaan muukaan osaa. Moni harrastaja on tehnyt siitä jopa työnsä. Toki on hienoa, että osaavia tekijöitä arvostetaan, muttei se nyt mitään tavallisen ihmisen ulottumattomissa olevaa rakettitiedettä ole.
”Rakettitiede” on yksi maailman turhimmista ja raivostuttavimmista ja turhauttavimmista keksinnöistä. ”Rakettitieteeseen” viitataan aina, kun halutaan ilmaista oma ei-niin-kunnioittava asenne toisen työtä kohtaan. Jostain syystä sillä viitataan usein nimenomaan naisvaltaisiin aloihin, kuten varhaiskasvatukseen ja hoitotyöhön tai sitten vaikkapa käsityöammatteihin. Eihän se mitään rakettitiedettä ole.
Ei toki, ompeleminen ei ole rakettitiedettä. Mutta ei sitä rakettitiedettä ole maailmassa kyllä yhtään mikään muukaan! Ei edes rakettien rakentaminen!
Kouluopetukseen on turha vedota. Koulussa meille kaikille on opetettu äidinkielen oikeinkirjoitusta, prosenttilaskua, ruotsin kieltä, maantietoa, alkuainejärjestelmää, nuotinlukua, kymmentä käskyä, perunankeittoa, murtomaahiihtoa ja taitoluistelua, savitöitä jne. jne. Silti Suomessa on paljon aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa kirjoittaa äidinkieltään toisesta kotimaisesta tai notaatiosta puhumattakaan. On aikuisia, jotka eivät ymmärrä prosenttilaskusta edes perusasioita. On aikuisia, jotka saivat traumat koululiikunnasta eivätkä omista suksia tai luistimia.
Niin on myös naisia, jotka eivät ole käsitöistä koulun jälkeen innostuneet. On tyttöjä, jotka ovat tekstiilityön sijasta valinneet teknisentyön. Ei omien vaatteiden suunnitteleminen, kaavoitus ja ompeleminen ole mikään kansalaistaito, johon kaikilla pitäisi olla välineet ja osaaminen.
Minulla ei ole ompelukonetta eikä saumuria. Tuskin koskaan ostan. Kun viimeksi käytin sellaisia 7. luokalla, muistan sen olleen vaikeaa. Vasenkätisten ompelukonetta ei kai vielä ole keksitty. Se ei tietysti ole maailman ainoa väärinpäin oleva asia, mutta oli se väärinpäin ompeleminen todella tuskaista. Yritin pieniä töitä kääntää ympäri, ja aina oli opettaja selän takana rääkymässä, että vapaa kangas vasemmalle.
Käsityöt ovat yksi mahdollinen harrastus monien, monien muiden joukossa. Se käsityöharrastaja, joka pystyy itselleen tai lapsilleen tekemään julkiseen käyttöön sopivat pitkäikäiset ja tyylikkäät vaatteet, on vienyt harrastuksen jo erittäin pitkälle. Täysi kunnioitus sille. Mutta ymmärrättehän, että mikä tahansa harrastus ammattimaisella tasolla on harvinaista ja kovin, kovin työlästä.
Siksi on hyvä, jos löytyy osaavia, koulutettuja ammattilaisia, jotka ne vaatteet voivat tehdä.
Samaa mieltä. Olen itse joskus ommellut jotain kuminauhavyötäröisiä kesähameita. Ne olivat ihan ok mutta kaikkea muuta kuin se mitä odottaisi sekä sisältä että päältä huolitelluilta mekoilta tai jakkupukuseteiltä. Ne vaativat tosi ammattitaitoa. Minulla on myös esteenä itse ompelulle näkökykyni. Tarkkuusnäköni on huono enkä jaksaisi suurennuslasin kanssa nyypertää jotain yksityiskohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Kyllä näin on. Marimekolla näkyi olevan pörssiyhtiötä johtavalle naiselle sopiva mekko tarjonnassaan. Olisiko ollut Rantaloma nimeltään. Sopisi hyvin kokoukseen stilettojen tai vaikka niiden crocsien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyköistuvalla paidalla? Silloinhan vain se tynnyri-efekti vasta korostuisikin.
Ettekö te nyt käsitä, että omenalla ei nimenomaan ole sitä vyötäröä, miksi siis sitä kohtaa pitäisi korostaa jota ei ole?
Joka on itseasiassa rumin tai epäesteettisin paikka vartalosta.
Vyötäröstä tyköistuvalla vaatteella ihan kun osoitetaan, että huomaattehan kaikki, että ole näin paksu vyötärön kohdalta.Pukeutumisen perustaito on perinteisesti ollut kiinnittää huomio parhaisiin puoliinsa ja viedä huomio pois niistä vähemmän edullisista.
Eli reitevä valitsee tummat yksiväriset housut ilman kummempia kommervenkkejä, liian rintava unohtaa kireät poolopaidat ja roikkuvat kaulakorut, eikä omppuvartalo laita vyötä tai muutakaan vaakalinjaa päiväntasaajan korkeudelle. Sen sijaan huomio kiinnitetään jonnekin muualle, you name it.
Eräs ystäväni on erittäin omppuvartaloinen. Hänellä on kuitenkin sievät sääret ja monta kaunista värikästä kellohelmaista tai pliseerattua hametta, joita hän käyttää yksinkertaisen yläosan kanssa. Paidan helma menee muutaman sentin hameen päälle, ja lopputulos on erittäin hyvä. Vyötärön paljastava kynähame saisi hänet näyttämään 10 kg painavammalta.
Pliseerattu hame on vihoviimeinen asia omppuvartaloiselle. Itselle ainakin käy ktnähame paremmmin, mulla on sääret kuten Sanna Marinilla. Toki se vyötärönkohta peitetään puseronhelmalla tai jakulla.
Miksi vihoviimeinen? Kaverini ainakin näyttää ruudullisessa kiltissä ja yksivärisessä paidassa paljon paremmalta kuin vyötärön puutteen paljastavassa kynähameessa.
Kynähame ei oikeastaan käy kuin täydelliselle vartalolle.
Mielestäni pliseerattu hame on myös vihoviimeinen vaate, mitä omppuvartaloisen kannattaa käyttää. Se nimenomaan edellyttää mallivartaloa ja korostaa vatsaa.
Paras on juuri tuo bleiseri + housut/hame -combo, joka peittää vatsan
https://www4.pictures.stylebistro.com/fp/Drew+Barrymore+Outerwear+Blaze…
Tai normaalikokoinen/lyhyt paita (ei siis polviin ulottuva tunika) ja korkeavyötäröiset housut ja tadaa, illuusio vyötäröstä on luotu:
https://i.pinimg.com/originals/04/07/fe/0407feed055a765b983cbdda3c592db…Ja ennen kuin sanotte että ei Drewllä ole omppua, niin tässä kuva samalta vuodelta:
https://capelino.com/wp-content/uploads/2016/11/a4c41a90c5d003f517df599…Te vain luulette ettei hänellä ole omppua, koska hän osaa pukeutua.
Drew Barrymore ei ole omppuvartaloinen. Se, että joku lihoo ja saa vatsaa, ei tee hänestä omenavartaloista, elei kropan rakenne ole sellainen. Käsittääkseni omenavartaloisella vyötärö on levein kohta, eli olkapäät/hartiat sekä lantio kapeat suhteessa keskikroppaan.
Väitätkö oikeasti, että Drewlla on esim. hartiat kapeammat kuin hänen vyötärönsä?
https://2.bp.blogspot.com/-408MDvtSjFU/Tv6jlj45GNI/AAAAAAAABlA/J4kwyHa0…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tåällä on paljon toivottu 'toimistoon' sopivia vaatteita. Ei saa olla selkeästi naisellista ja eikä ehdottomasti mitään mammamaista, eikä mitään taiteellisuuteen viittaavaa tai 'uskottavuus' menee heti.
Nämä naispioneerisukupolvet ovat tehneet kovan duunin, että ovat päässeet ylipäätään sinne palavereihin ja päättäviin kokouksiin jne. - hienosäätö jää sitten tuleville sukupolville. Yksi tällainen hienosäätö on se, ettei tulevaisuudessa naisten tarvitsisi peitellä naiseuttaan, äitiyttään tai taiteellisuuttaan tai leikksyyttään. Että 'luotettava' ja 'uskottava' ei olisi enää vain miehiltä kopsattu bisnespukeutuminen kevyellä meikillä ja maltillisilla korkkareilla ehkä maustettuna. Että ihan tavallinen nainen voi - hui kauhiaa - olla luotettava ja uskottava asioiden hoitaja. Tai supernaiselliseen mekkoon pukeutunut, voimaakkaasti meikattu nainen voi olla luotettava ja uskottava työssään. Voiko?
Tai hassunhauskoihin pompulavaatteisiin ja koristeltuihin crocseihin sonnustautunut nainen on luotettava ja uskottava noin ylipäänsä. Ei ole? Ei sellaiselle voi missään nimessä uskoa bisneksiään ja yritykseen imagoa tai mitään muuta? Korkeintaan sille voi viedä noi penskat päiväksi hoitoon?
(ja tälle keskiluokallehan vain korulauseissa ne penskat on arvokkainta mikä niillä on)
Miksi sitten miesten täytyy käyttää pukua? Onko mies uskottava toimistossa metsuripaidassa, nahkahousuissa tai crocseissa? Niinpä.
Ja kyllähän se on naisille yleensä täysin sallittua käyttää mekkoa tai hametta töissä. Ne vaan pitää valita työpaikan hengen mukaisesti. Ei sinne asiakastapaamiseen voi mennä missään sateenkaarikauhtanassa tai lypsymekossa, jos työantaja haluaa bisnespukeutumista. Jos taas työpaikalla on täysin vapaa pukukoodi, niin siitä vaan.
Tässä mitataan ehkä sitten jo sitä, miten pitkällä yrityskulttuurissa ollaan kullakin työpaikalla. Varmasti myös alakohtaista. Oletan, että Eduskunnan pukukoodia (miehillä puku pakollinen) mukaillen voidaan toimia finanssialalla, asianajotoimistossa tai ministeriössä.
Oma mieheni työskentelee it-alalla, ja hänen työnantajansa (tai kollegat) ei välitä vähääkään, minkä näköistä porukkaa toimistolla töissä pyörii. Firmaan otetaan töihin alle 2 prosenttia kaikista hakijoista. Se huippuasiantuntija, joka seulan läpäisee, on asiantuntija riippumatta siitä, minkä kauhtanan päälleen pukee. Asiakastapaamiseen suhtaudutaan ehkä vähän muodollisemmin, mutta puku tai jakkupuku ei ole heille työvaate. Tai saahan sen laittaa. Mutta kukaan ei välitä.
Itse olen työskennellyt aiemmin varhaiskasvatuksen opettajana. Olen lukenut täältä ihan huuli pyöreänä, kuinka varhaiskasvattajat muka pukeutuvat ja millaisissa vaatteissa lapsille satuja luetaan. Ei kukaan siinä päiväkodissa mitään ”sadunlukijan roolivaatetta” käyttänyt koskaan. Suurimmalla osalla oli päällä joka päivä hirveimmät mahdolliset rytkyt. Sitä henkkamaukkaa yms. Oli myös muutama löysissä farkuissa ja hupparissa kulkeva. Nyrkkisääntö niissä töissä: työpäivän aikana voi päälle lentää mitä tahansa, joten pukeuduin vaatteisiin, jotka ovat asialliset työvaatteet. Ei liian paljastavat, ehjät vaatteet. Riittävän mukavat, jotta niissä voi laskeutua istumaan lattialle ja nousta vaivatta ylös. Jos suoraan töistä piti lähteä johonkin iltamenoon, otin vaihtovaatteet mukaan. Mutta työvaatteiksi kelpasivat vain ne vaatteet, joita en pitänyt parhaimpinani. Uskallan silti sanoa, että olin opettajana tyylikkäämpi kuin useimmat muut työntekijät. Ei sillä tosin ammattitaitoa mitattu mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tämä oletus on, että kaikki osaisivat ommella ja neuloa itse vaatteita saatika vielä kauniita ja istuvia sellaisia? Pärjäsin kaikissa muissa aineissa hyvin, mutta käsityöt eivät meinanneet luonnistua. Kun haluaisi suosia enemmän kotimaista tuotantoa ja suunnittelua, saa täällä vastaukseksi, että mikset tee itse. No minä hädin tuskin osaan ommella suoraan ja neulominen on mulle lähinnä pään nollausta (kahdella puikolla, ei oikein luonnistu monella puikolla) ja jälkikin on vähän semmoista persoonnallisempaa. Arvostan itse ainakin paljon heitä, jotka osaa ommella ja neuloa hyvin ja maksan mielelläni heidän tekemästä työstään, etenkin kun en itse osaa. Onko ammattitaitoisen ompelun arvostus näin huonoa, kun ajatellaan, että kaikki pystyvät siihen hyvin itse?
Suomessa kuitenkin käsityötä opetetaan ihan koulussa kaikille ja se on hyvin yleinen harrastus. Jos sinä et harrasta etkä osaa niin se ei tarkoita sitä etteikö kukaan muukaan osaa. Moni harrastaja on tehnyt siitä jopa työnsä. Toki on hienoa, että osaavia tekijöitä arvostetaan, muttei se nyt mitään tavallisen ihmisen ulottumattomissa olevaa rakettitiedettä ole.
”Rakettitiede” on yksi maailman turhimmista ja raivostuttavimmista ja turhauttavimmista keksinnöistä. ”Rakettitieteeseen” viitataan aina, kun halutaan ilmaista oma ei-niin-kunnioittava asenne toisen työtä kohtaan. Jostain syystä sillä viitataan usein nimenomaan naisvaltaisiin aloihin, kuten varhaiskasvatukseen ja hoitotyöhön tai sitten vaikkapa käsityöammatteihin. Eihän se mitään rakettitiedettä ole.
Ei toki, ompeleminen ei ole rakettitiedettä. Mutta ei sitä rakettitiedettä ole maailmassa kyllä yhtään mikään muukaan! Ei edes rakettien rakentaminen!
Kouluopetukseen on turha vedota. Koulussa meille kaikille on opetettu äidinkielen oikeinkirjoitusta, prosenttilaskua, ruotsin kieltä, maantietoa, alkuainejärjestelmää, nuotinlukua, kymmentä käskyä, perunankeittoa, murtomaahiihtoa ja taitoluistelua, savitöitä jne. jne. Silti Suomessa on paljon aikuisia ihmisiä, jotka eivät osaa kirjoittaa äidinkieltään toisesta kotimaisesta tai notaatiosta puhumattakaan. On aikuisia, jotka eivät ymmärrä prosenttilaskusta edes perusasioita. On aikuisia, jotka saivat traumat koululiikunnasta eivätkä omista suksia tai luistimia.
Niin on myös naisia, jotka eivät ole käsitöistä koulun jälkeen innostuneet. On tyttöjä, jotka ovat tekstiilityön sijasta valinneet teknisentyön. Ei omien vaatteiden suunnitteleminen, kaavoitus ja ompeleminen ole mikään kansalaistaito, johon kaikilla pitäisi olla välineet ja osaaminen.
Minulla ei ole ompelukonetta eikä saumuria. Tuskin koskaan ostan. Kun viimeksi käytin sellaisia 7. luokalla, muistan sen olleen vaikeaa. Vasenkätisten ompelukonetta ei kai vielä ole keksitty. Se ei tietysti ole maailman ainoa väärinpäin oleva asia, mutta oli se väärinpäin ompeleminen todella tuskaista. Yritin pieniä töitä kääntää ympäri, ja aina oli opettaja selän takana rääkymässä, että vapaa kangas vasemmalle.
Käsityöt ovat yksi mahdollinen harrastus monien, monien muiden joukossa. Se käsityöharrastaja, joka pystyy itselleen tai lapsilleen tekemään julkiseen käyttöön sopivat pitkäikäiset ja tyylikkäät vaatteet, on vienyt harrastuksen jo erittäin pitkälle. Täysi kunnioitus sille. Mutta ymmärrättehän, että mikä tahansa harrastus ammattimaisella tasolla on harvinaista ja kovin, kovin työlästä.
Siksi on hyvä, jos löytyy osaavia, koulutettuja ammattilaisia, jotka ne vaatteet voivat tehdä.
Ongelmahan Suomessa nimenomaan on näiden ammattilaisten puute, joten moni valitsee sen tien, että tekee itse harrastuksenaan. Itse olen 60-luvulla syntynyt ja oli hyvin tavallista että ainakin osa vaatteista valmistettiin kotona. Niin meilläkin ja kaikkien kavereiden kotonakin oli. Monet oppi jo kotona ompelemaan ja neulomaan.
Niin se maailma muuttuu. Aiempina vuosikymmeninä on ollut myös hyvin tavallista kuunnella radiota ja laulaa kotona yhdessä. Lapset ovat leikkineet pihoilla ja olleet hyväkuntoisia ja karkeamotorisesti nykyistä taitavampia. Kotona on tehty ruokaa paljon enemmän kuin nykyään. Niin se maailma muuttuu.
Missään ei kielletä radion kuuntelua käsitöiden tekemistä eikä ruuanlaittoa nykyisinkään. Kun katselee esim. Facen ryhmiä niin kaikki käsityötaidot ja ruuanlaitto on siellä erittäin laajalti esillä. Myös blogeja löytyy näistä erittäin runsaasti samoin instassa on paljon harrastajia. Toki jokainen saa ihan vapaasti olla sitä mieltä ettei osaa eikä ole mahdollista oppiakkaan, ei siinä mitään. Monet osaa ja tekee valittamisen sijaan.
Eihän tässä kukaan mitään valita! Ihme sota tästäkin aiheesta. Ei kukaan ole itse tekemistä kieltänyt. Keneltä tahansa se voi onnistua, jos on omaa intoa.
Asian pihvi on tämä: luontainen elämänrytmi ja -sisältö on muuttunut sitten 1960-luvun. Enää kodeissa ei tehdä samoja asioita niin laajassa mittakaavassa kuin ennen vanhaan. Ihmisillä on erilaisia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. Voi miten ihanaa, että joku ihminen osaa ja käyttää vapaa-aikansa käsitöihin. Mutta jos joku toinen haluaa käyttää vapaa-aikansa johonkin muuhun, ei siitä mitään meteliä tarvitse nostaa. Me ihmiset olemme erilaisia ja kiinnostuneita eri asioista.
Miksi vihoviimeinen? Kaverini ainakin näyttää ruudullisessa kiltissä ja yksivärisessä paidassa paljon paremmalta kuin vyötärön puutteen paljastavassa kynähameessa.
Kynähame ei oikeastaan käy kuin täydelliselle vartalolle.