Miksi ystävät eivät onnittele?

Ne on kateellisia siksi.

Kun itse valmistuin unelmieni ammattiin niin esim yksi yståväkseni luulemani ei onnittelut minua ja håvisi kuin tuhka tuuleen. Emme ole olleet nyt sitten 15 vuoteen missää tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Onnittelut on tietysti ihan kohteliaisuutta, mutta useimmille suoritetut opinnot, edes monen vuoden, eivät ole niin epätavallinen asia, että sitä sen ihmeemmin osaisi hehkuttaa. Ja kun olet mitä ilmeisimmin kuitenkin jo ollut työelämässä ja pärjännyt hyvin, se ei välttämättä monen silmissä näytä niin isolta elämänmuutokselta ja -saavutukselta.

Useimmiten ihmiset onnittelevat syntymäpäivien johdosta, vaikka ne ovat joka vuosi, eikä mikään saavutus. Hassua siis että ei onnitella asiasta jonka eteen ihminen on nähnyt vaivaa.

Onnea ap! Valmistuin vasta itsekin ja kiinnitin huomiota samaan, että juuri kukaan jolle asiasta kerroin ei onnitellut.

Suomalaiset ovat nykyään hyvin itsekesteisiä oman navan tuijottelijoita. Harva jaksaa enää edes teeskennellä olevansa kiinnostunut muiden asioista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihmisillä vain on tällä hetkellä jotain muuta mielessä. Osaatko arvata mitä se voisi olla?

Suklaamunien etsiminen?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihmisillä vain on tällä hetkellä jotain muuta mielessä. Osaatko arvata mitä se voisi olla?

Luulisi, että juuri nyt kaikki muu kuin korona kiinnostaisi tavallista enemmän. Itse olen ainakin korviani myöten täynnä koronaa. Se tuottaa paljon surua ja huolta monen elämään, myös omaani. On kiva välillä saada muutakin ajateltavaa.

Kun olen aikuisena suorittanut jotain ylimääräisiä kursseja ei ole tullut mieleenikään odottaa jotain onnitteluja. Ehkä jos kyseessä olisi joku aivan tajuttoman vaativa tutkinto voisin odottaa että joku jotenkin onnittelee? Saatan jutellessa mainita että opiskelen jotain lisäjuttua mutta en ajattele että se oikeesti kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni.

ONNEA!!

Up

Vierailija kirjoitti:

Kun olen aikuisena suorittanut jotain ylimääräisiä kursseja ei ole tullut mieleenikään odottaa jotain onnitteluja. Ehkä jos kyseessä olisi joku aivan tajuttoman vaativa tutkinto voisin odottaa että joku jotenkin onnittelee? Saatan jutellessa mainita että opiskelen jotain lisäjuttua mutta en ajattele että se oikeesti kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni.

Mikä on mielestäsi tajuttoman vaativa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun pääsin opiskelemaan yliopistoon alaa, jonne on todella vaikea päästä, yllätyin ihmisten reagoimattomuudesta. Sainkohan yhden onnittelun sukulaisilta. Kaikki tiesivät asiasta ja olin tietysti itsekin kuin hangon keksi, mutta asiasta ei puhuttu missään, mitään. Oli jännä istua kahvipöydissä sisarusten ja appivanhempien kanssa, kun puhutaan ruohonleikkuusta, mutta kukaan ei onnittele minua tai ole yhtään kiinnostunut. Valmistumisestani en heille enää puhunutkaan mitään, mikä sekin tuntui tosi oudolta. Kun ilmoitin raskaudesta, eivät kaikki sitäkään kommentoineet, eivät edes vauvan syntymää. Tai meidän naimisiinmenoa, ohitettiin vaan olankohautuksella ja siirryttiin omien arkisten asioiden kertomiseen, johon kyllä odotettiin meiltä huomiointia.

Tai sitten olen itse outo. Myötäelän toisten iloissa ja suruissa, onnittelen jos tiedän syntymäpäivästä. Joskus nimipäivästäkin, etenkin lapsia. Onnittelen kouluunpääsyn, valmistumisen, kihlauksen, raskausuutisen jne. johdosta. Onnittelen juhlakalun ja kehun tarjottavat. Mielestäni tämä olisi se normaali tapa toimia, mutta olen kai väärässä ketjunkin perusteella.

Olipa hyvin kirjoitettu. Ehkä kirjoituksessasi ylösnostetut asiat peilaavat laajemminkin sitä, että vaatimattomuus ei ole enää hyve ja käytös, jota oltaisiin pidetty ennen narsistisena, näyttäytyy nykypäivän somessa ihan normaalina. Noin periaatteessahan voisi ikäänkuin jättäytyä pois leikistä, mutta käytännössä ei toimi, koska some kärjistää Kahnemanin esiintuomaa "what you see is all there is" -tyyppistä päättelyä. Toisin sanoen, jos some ei ole pelkkää glitteriä niin todellisuuden täytyy olla kurjuutta. Tai sitten, jos et tuo valmistumista tai työtä suurieleisesti esille niin niitä ei sitten ikään kuin ole.

Minulle ei järjestetty valmistujaisia. Toisin kuin ylioppilas- isosiskolleni. Oli suuret juhlat ja niin edelleen.Varta vasten pyysin äidiltäni, että edes pienet olisi kivat. Vastaukseksi sain, että mitä sellaisia juhlimaan, kun et ole edes lukiota käynyt. Ja eikä kukaan kuitenkaan tulisi, kun lakkiaiset ovat aina ihmisillä etusijalla. (?!)

Itse hieman loukkaannuin näistä hänen kommenteistaan. Kyllähän tässä tuntee itsensä hieman arvottomaksi, kun oma äiti sanoo noin. Olen kuitenkin tehnyt töitä tämän eteen. Tälle alalle ei ollut edes helppo päästä opiskelemaan. Keskiarvossakaan ei ollut mitään hävettävää.

valmistuin kesällä myös alanvaihdon myötä uuteen ammattiin, työllistyinkin saman tien. Juhlat jäi pitämättä kun ei ketään tuntunut kiinnostavan/ilmoittivat etteivät pääse tulemaan. Käytiin sitten miehen ja lasten kanssa ravintolassa syömässä ja juhlittiin siis vain omalla perheellä. Vähän kyllä tuntui siltä, etteivät muut tainneet pitää suoritusta minkään arvoisena. Itse kyllä olen tyytyväinen ratkaisuuni ja etenkin siihen että pienten lasten äitinä jaksoin vetää opinnot loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Ne on kateellisia siksi.

Kun itse valmistuin unelmieni ammattiin niin esim yksi yståväkseni luulemani ei onnittelut minua ja håvisi kuin tuhka tuuleen. Emme ole olleet nyt sitten 15 vuoteen missää tekemisissä.

mihin ammattiin valmistuit?

ap

Totuus2020 kirjoitti:

Opiskeletko muita varten vai itseäsi varten?

Mitä sillä on väliä mitä elämässäsi tapahtuu?

Luulisin myös nyt monia ei kiinnostaa joku valmistuminen kun ei edes huomisesta ole mitään takuuta elääkö vai ei!

Herätys maailmassa on nyt isompiakin huolia kuin joku sinun turha valmistuminen millä ei ole ehkä edes mitään hyötyä tulevaisuudessa! Fakta vaan.

Ei koskaan ole ollut varmaa elääkö enää huomenna. Kyllä sitä muutkin asiat voi yllättäen elämän päättää kuin korona.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei järjestetty valmistujaisia. Toisin kuin ylioppilas- isosiskolleni. Oli suuret juhlat ja niin edelleen.Varta vasten pyysin äidiltäni, että edes pienet olisi kivat. Vastaukseksi sain, että mitä sellaisia juhlimaan, kun et ole edes lukiota käynyt. Ja eikä kukaan kuitenkaan tulisi, kun lakkiaiset ovat aina ihmisillä etusijalla. (?!)

Itse hieman loukkaannuin näistä hänen kommenteistaan. Kyllähän tässä tuntee itsensä hieman arvottomaksi, kun oma äiti sanoo noin. Olen kuitenkin tehnyt töitä tämän eteen. Tälle alalle ei ollut edes helppo päästä opiskelemaan. Keskiarvossakaan ei ollut mitään hävettävää.

En ole koskaan voinut ymmärtää lukion arvottamista korkemmalle. Minusta on hienoa että ihminen ylipäätänsä kouluttautuu. Jos toisen ala on lääkäri ja toisen siivooja, niin kyllä molemmilla on silti ihan samalla tavalla oikeus olla iloinen ja tyytyväinen että on koulunsa käynyt ja valmistunut vaikka periaatteessa toisen opinnot olisivatkin olleet helpommat. Kaikkia ammatteja kuitenkin tarvitaan, eikä se että jokin on vaativampaa tee siitä tärkeämpää.

Sydämelliset onnittelut ap:lle ja muillekin, joita ei ole valmistumisen vuoksi onniteltu. Olkaa ylpeitä itsestänne! :)

Tietääkö sun kaverit ylipäätänsä, että olet valmistunut? Jos opinnot ei ole mitään tiukasti luokka-asteeseen sidottua, niin mistä he tietävät, että sait oikeasti puserrettua opinnot loppuun?

Ei noita ole tapana enää aikuisten kesken huomioida. Ne jotka ekana valmistuu, kun muut on vielä opiskelijoita eikä kukaan ole siirtynyt pääasiallisesti aikuisten töihin saa huomiota ja niitä juhlitaan. Jälkijunassa tulevat ei saa. Väikkäreitä juhlitaan jatko-opiskelijapiireissä samalla kaavalla.

Sitä pidetään hienotunteisena, että ei mennä suitsuttamaan älyttömästi toisen valmistumista jos toinen pitää siitä itse matalaa profiilia. Itse kyllä onnittelen aina, mutta sitä heti aina minimoidaan, nauretaan päälle tai tehdään teatraalisia ironisia eleitä, joten tulkitsen, ettei sellaista varsinaisesti odotetakaan. Sitten jos itse järkkää vaikka kakkukahvit ja näyttää iloaan, niin siitäpä ne älyää että tässä on nyt lupa juhlia, ei ole nolo viivästynyt valmistuminen joka halutaan hoitaa vaan huomaamatta alta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun olen aikuisena suorittanut jotain ylimääräisiä kursseja ei ole tullut mieleenikään odottaa jotain onnitteluja. Ehkä jos kyseessä olisi joku aivan tajuttoman vaativa tutkinto voisin odottaa että joku jotenkin onnittelee? Saatan jutellessa mainita että opiskelen jotain lisäjuttua mutta en ajattele että se oikeesti kiinnostaa ketään muuta kuin itseäni.

Mikä on mielestäsi tajuttoman vaativa?

Ap

No joku mun mielestä tajuttoman vaativa ei ole toiselle vaativa. Riippuu ihan lahjakkuuksista. Jos opiskelet vaikka fysiikkaa niin mulle ei kerro ne tutkintojen tasot mitään oikeastaan jos et selitä ihan tarkkaan. Sun kaverit saattaa ajatella että se oli sulle helppoa, työn ohessa pikkasen puursit.

Vierailija kirjoitti:

Ei noita ole tapana enää aikuisten kesken huomioida. Ne jotka ekana valmistuu, kun muut on vielä opiskelijoita eikä kukaan ole siirtynyt pääasiallisesti aikuisten töihin saa huomiota ja niitä juhlitaan. Jälkijunassa tulevat ei saa. Väikkäreitä juhlitaan jatko-opiskelijapiireissä samalla kaavalla.

Sitä pidetään hienotunteisena, että ei mennä suitsuttamaan älyttömästi toisen valmistumista jos toinen pitää siitä itse matalaa profiilia. Itse kyllä onnittelen aina, mutta sitä heti aina minimoidaan, nauretaan päälle tai tehdään teatraalisia ironisia eleitä, joten tulkitsen, ettei sellaista varsinaisesti odotetakaan. Sitten jos itse järkkää vaikka kakkukahvit ja näyttää iloaan, niin siitäpä ne älyää että tässä on nyt lupa juhlia, ei ole nolo viivästynyt valmistuminen joka halutaan hoitaa vaan huomaamatta alta pois.

Onhan ap voinut vaikka väitelläkin. Kyllä tympäisisi, jos porukka vaan kohauttelisi olkiaan