Miksi ystävät eivät onnittele?

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se nykyisin on. Kukaan ei välitä kenestäkään, eikä käytöstapoja enää juuri ole.

Osittain on kateuttakin tuossa, mutta muille tuo saavutuksesi ei tietenkään merkitse samaa kuin sinulle.

He vaan toteavat  asian välinpitämättömästi, että ai jaa, vai niin. Eivätkä he ymmärrä sitä työn ja vaivan määrän joka opintojen eteen olet uhrannut.

Mutta onnittelut sinulle, ja menestystä uralle.

Tässäpä ketjun pointti ap:lle pähkinänkuoressa. Ihmiset ovat nykyään niin itsekeskeisiä, että perustavat unohtuvat. Kuinka vaikea on ylipäänsä onnitella, vaikka ihan yhdellä lauseella, jos jollakin on ollut tärkeä elämäntapahtuma?

Up

He pitävät sinua ikuisuusopiskelijana ja ehkäpä eivät ole ymmärtäneet sinun jo valmistuneen, jos vasta valmistujaisia suunnittelit. 

Vierailija kirjoitti:

He pitävät sinua ikuisuusopiskelijana ja ehkäpä eivät ole ymmärtäneet sinun jo valmistuneen, jos vasta valmistujaisia suunnittelit. 

Eikös ap ollut nimenomaan sanonut valmistumisesta ja porukka oli sitten vaan vaihtanut puheenaihetta onnittelematta. Omaan korvaan haiskahtaa toisen ponnistelujen mitätöinniltä. Hanki parempia kavereita ap,!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he ovat kateellisia. Onko sun koulutus parempi kuin heidän ja tuleva palkkataso?

Jaahas, siivojat alapeukuttamassa.

No mulla on yliopistokoulutus vaikka olen siivooja, ja korkea koulutushan ei takaa hyvää palkkatasoa, vaan se riippuu alasta. Vrt.esim.amanuenssi ja lakimies.

Ja yläpeukutin, en alapeukuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he ovat kateellisia. Onko sun koulutus parempi kuin heidän ja tuleva palkkataso?

Jaahas, siivojat alapeukuttamassa.

No mulla on yliopistokoulutus vaikka olen siivooja, ja korkea koulutushan ei takaa hyvää palkkatasoa, vaan se riippuu alasta. Vrt.esim.amanuenssi ja lakimies.

Ja yläpeukutin, en alapeukuttanut.

Minkä alan koulutus sinulla on?

Up

Jos teidän mielestä valmistuminen ei ole edes yhden lauseen kommentin veroinen asia, niin mikä aihe on sitten niin merkittävä, että siitä voi puhua ystävien kanssa? Vai oletteko te aina tuppisuina? Ihan käsittämätön asenne useimmilla kirjoittajilla täällä. Ymmärrän, ettei joku naapurin Pekan valmistuminen kiinnosta. Mutta kyllä oman ystävän tai perheenjäsenen asiat pitäisi edes jollain tavalla kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos teidän mielestä valmistuminen ei ole edes yhden lauseen kommentin veroinen asia, niin mikä aihe on sitten niin merkittävä, että siitä voi puhua ystävien kanssa? Vai oletteko te aina tuppisuina? Ihan käsittämätön asenne useimmilla kirjoittajilla täällä. Ymmärrän, ettei joku naapurin Pekan valmistuminen kiinnosta. Mutta kyllä oman ystävän tai perheenjäsenen asiat pitäisi edes jollain tavalla kiinnostaa.

Nää ihmiset kyllä kuulostaa sellaisilta joilla on "ystäviä" vain siksi että tarvittaessa voi heiltä pyytää apua ja paremman puutteessa viettää aikaa. Samaa porukkaa joiden mielestä aikuiset ihmiset ei ystäviä tarvitse kun on seurustelukumppani.

Ihmiset ei enää osaa kiittää eikä onnitella.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on aika paljon kaikkea murhetta ja ajateltavaa, joten saattaa olla ihan vahinko ettei osaa toimia normaalisti. Pieni ele saattaa vahingossa jäädä tekemättä. Itse ainakin myönnän olevani välillä ihan omissa maailmoissani ja vaikea keskittyä mihinkään. En silti pahalla tarkoita. Nyt on vaan kaikkea aivan liikaa. Ei kannata tuomita näinä aikoina ihmisiä liikoja. Onnea valmistumisestasi silti.

Minun on vaikea ymmärtää tätä, että jos on jotain murhetta niin se on sitten se ainut asia jota voi ajatella. Yksi kaverini on tällainen. Nyt olen tosin oppinut siihen että antaa hänen silloin olla, mutta aikanaan jos hänellä oli jotain murhetta ja koetin laittaa piristykseksi jotain hauskaa (en nyt heti, mutta vaikka seuraavana päivänä nukutun yön jälkeen) niin ei joko vastannut tai sitten tuli joku "sori mä en nyt jaksa ajatella mitään tuollaisia".

Kieriskelkää sitten oikein murheissanne, mutta itsestä ainakin tuntuu hyvältä vaikka sieltä surun tai pettymyksen kyyneleiden takaa vähän naureskella iiihan jollekin muulle asialle.

Up

Tuntuu siltä että tätä ns pandemiaa käyttävät jotkut hyväkseen kun keksivät tekosyitä omalle huonolle käytökselleen.

aika harva noteeraa, ellei ole kutsuttu juhliin, ja jos ei järjestä juhlia, mut järjestääkö nykyään kukaan valmistujaisjuhlia jos on jo aikuinen? Nuorelle kyllä, mut joku 35 tai 28 v , eihän yliopistoon saa edes tulla paikalle kuin yksi vieras, vanhempi siihen tilaisuuteen.

Yks ystävä väitteli, ei kertonut mitään pitääkö edes valmistujaisia, tai karonkkaa. Jos piti niin kai se oli vain perheenjäsenille, tai muille asiaanliittyville, mut mua ei kutsunut. Joten en sitten vaivautunut edes onnittelemaan. Tuo on semmonen rajanveto paikka...eli hän ei kokenut mua nin läheiseksi juhlimaan, joten se siitä...

Sanot vaan iloisesti törkymöykyille jotka eivät noteeraa kertomaasi että ”kiitos kun onnittelet minua tästä saavutuksesta, se merkitsee minulle tosi paljon, koska laitoin siihen paljon aikaa ja reaursseja. Olen itse tosi ylpeä valmistumisestani!”

Eiköhän törkymöykyt edes osaa hävetä.

Vierailija kirjoitti:

valmistuin kesällä myös alanvaihdon myötä uuteen ammattiin, työllistyinkin saman tien. Juhlat jäi pitämättä kun ei ketään tuntunut kiinnostavan/ilmoittivat etteivät pääse tulemaan. Käytiin sitten miehen ja lasten kanssa ravintolassa syömässä ja juhlittiin siis vain omalla perheellä. Vähän kyllä tuntui siltä, etteivät muut tainneet pitää suoritusta minkään arvoisena. Itse kyllä olen tyytyväinen ratkaisuuni ja etenkin siihen että pienten lasten äitinä jaksoin vetää opinnot loppuun.

oleellista sinun tilanteessa on että tämä ei ollut ensimmäinen tutkintosi, vaan joku kolmas, neljäs, jne. Eli olit jos saanut aiemmin oman elämäsi hoidettua, ja sit halusit vielä muuta, ja lisää....nämähän ei lopu koskaan, jos on ns. ammatti-iki-opiskelija, aina uutta ja uutta ja uutta hakemassa. NÄITÄ ON, ja paljon. Ei enää kiinnosta heidän tutkinnot, kun kohta haetaan taas uutta. Uusi intohimo iskee, usein joku lyhyt, tutkinto, alalta joka ei työllistä, tai on just pinnalla. En osaa selittää mut ei se normaalia ole. Tutkintoo tutkinnon päälle, itsetarkoituksena.

Toinen seikka, sä olit PIENTEN lasten vanhempi. Oon kokenut erittäin huonona moraalisena valintana kaverini jatko-opinnot kun hänelläkin oli pieniä lapsia(tai kouluikäisiä). Joku tossa ahneudessa/itsekkyydessä/ minäminäminä lasten laiminlyönnissä tökki niin pahasti etten hyvällä mielellä voinut onnitella, päin vastoin hän olisi voinut lykätä jatko-opintoja ihan miten kauas tahansa, ja olisi hoitanut vanhemman roolinsa ja ollut läsnä lastensa elämässä kunnolla. Arvovalinta. EI olla enää tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos teidän mielestä valmistuminen ei ole edes yhden lauseen kommentin veroinen asia, niin mikä aihe on sitten niin merkittävä, että siitä voi puhua ystävien kanssa? Vai oletteko te aina tuppisuina? Ihan käsittämätön asenne useimmilla kirjoittajilla täällä. Ymmärrän, ettei joku naapurin Pekan valmistuminen kiinnosta. Mutta kyllä oman ystävän tai perheenjäsenen asiat pitäisi edes jollain tavalla kiinnostaa.

Tätä itsekin mietin. Taitavat olla ihmisiä, joiden omassa elämässä ei tapahdu mitään ja siksi toivoisivat ettei muillakaan.

Vierailija kirjoitti:

aika harva noteeraa, ellei ole kutsuttu juhliin, ja jos ei järjestä juhlia, mut järjestääkö nykyään kukaan valmistujaisjuhlia jos on jo aikuinen? Nuorelle kyllä, mut joku 35 tai 28 v , eihän yliopistoon saa edes tulla paikalle kuin yksi vieras, vanhempi siihen tilaisuuteen.

Yks ystävä väitteli, ei kertonut mitään pitääkö edes valmistujaisia, tai karonkkaa. Jos piti niin kai se oli vain perheenjäsenille, tai muille asiaanliittyville, mut mua ei kutsunut. Joten en sitten vaivautunut edes onnittelemaan. Tuo on semmonen rajanveto paikka...eli hän ei kokenut mua nin läheiseksi juhlimaan, joten se siitä...

Oletko ajatellut, että karonkka on ensisijaisesti akateeminen juhla, joka järjestetään vastaväittäjän kunniaksi? Sinne harvoin kutsutaan koko kaveripiiriä yksistään siitä syystä, että kulut ovat luokkaa 100 e/hlö. Asia erikseen ovat jotkut pilipali varjokaronkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

valmistuin kesällä myös alanvaihdon myötä uuteen ammattiin, työllistyinkin saman tien. Juhlat jäi pitämättä kun ei ketään tuntunut kiinnostavan/ilmoittivat etteivät pääse tulemaan. Käytiin sitten miehen ja lasten kanssa ravintolassa syömässä ja juhlittiin siis vain omalla perheellä. Vähän kyllä tuntui siltä, etteivät muut tainneet pitää suoritusta minkään arvoisena. Itse kyllä olen tyytyväinen ratkaisuuni ja etenkin siihen että pienten lasten äitinä jaksoin vetää opinnot loppuun.

oleellista sinun tilanteessa on että tämä ei ollut ensimmäinen tutkintosi, vaan joku kolmas, neljäs, jne. Eli olit jos saanut aiemmin oman elämäsi hoidettua, ja sit halusit vielä muuta, ja lisää....nämähän ei lopu koskaan, jos on ns. ammatti-iki-opiskelija, aina uutta ja uutta ja uutta hakemassa. NÄITÄ ON, ja paljon. Ei enää kiinnosta heidän tutkinnot, kun kohta haetaan taas uutta. Uusi intohimo iskee, usein joku lyhyt, tutkinto, alalta joka ei työllistä, tai on just pinnalla. En osaa selittää mut ei se normaalia ole. Tutkintoo tutkinnon päälle, itsetarkoituksena.

Toinen seikka, sä olit PIENTEN lasten vanhempi. Oon kokenut erittäin huonona moraalisena valintana kaverini jatko-opinnot kun hänelläkin oli pieniä lapsia(tai kouluikäisiä). Joku tossa ahneudessa/itsekkyydessä/ minäminäminä lasten laiminlyönnissä tökki niin pahasti etten hyvällä mielellä voinut onnitella, päin vastoin hän olisi voinut lykätä jatko-opintoja ihan miten kauas tahansa, ja olisi hoitanut vanhemman roolinsa ja ollut läsnä lastensa elämässä kunnolla. Arvovalinta. EI olla enää tekemisissä. 

Joissakin ammateissa tarvitsee monta tutkintoa ja pätevyyttä.

Mietitäänpä vaikka professoria:

1) yo

2) kandi

3) maisteri/DI/arkkitehti tms.

4) tohtori

5) dosentti

Sinun logiikan mukaan proffaksi haluavasta tulee elämäntapaluuseri, ikiopiskelija ja haahuilija jo puolessa välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he ovat kateellisia. Onko sun koulutus parempi kuin heidän ja tuleva palkkataso?

Tulo- ja koulutustasoni oli jo ennen parempi kuin heillä, nykyään eroa on jo aika paljon.

Siinäpä se taitaa syy olla. Toisaalta ei toisten saavutukselta ole nykyään niin isoa kollektiivista merkitystä.